torstai 8. elokuuta 2019

Yksi ruskea Garra mehiläisvahasekotteella kiitos



Garra-puku on herättänyt mielenkiintoa ja somen kautta kysymyksiä on sadellut. Puku tuli minulle testiin heinäkuun helteiden aikaan, joten käytin sitä vain puolilta öin kun oli viileämpi ja pystyi treenaamaan koiria niin ettei kukaan läkähdy. Pianhan helteet onneksi väistyi ja Pohjanmaan viileät merituulet nuoleskeli hipiää. Täydellinen sää minulle ja puvun testaukselle.

Minkä sään vehkeet ne on? On ehkä se yleisin kysymys. Mielestäni sopii hyvin moneen säähän. Riippuen siitä mitä laitat alle. Itse kannatan kerrospukeutumista, joten villaa alle kylmällä säällä ja lämpimämpi sää menee ilman kerrastoa. Puvussa on kahta eri kangasta. Joustavaa kriittisissä paikoissa ja muutoin laadukasta puuvillaa jossa Ecowax -vahapinnoite. Anar Ecowax on mehiläisvahasekoite, joka parantaa veden -ja tuulenpitävyyttä. Veden pitävyydestä ei itselläni ole vielä kokemusta koska..no..ei ole satanut.

Hyvä istuvuus takissa sopii suomalaiselle vartalolle


Aluksi mietin kankaan jäykkyyttä mutta tajusin pian että se on uutena pakasta vedettynä sellainen. Käytössä kangas on pehmentynyt ja mitä äänekkyyteen tulee niin ihan hyvin pääsin metsäjänistä hiipimään lähelle. Ensimmäisen illanhan käytin takkia Seinäjoen Vauhtiajoissa joraten Vesalan Paulaa ja sain kehuja hyvännäköisestä takistani.

Poimin itselleni tärkeiden metsästysvaate ominaisuuksien pohjalta muutaman kohdan puvusta joista tykkään.

YKK vetoketju jonka saa auki myös alhaalta tuuletusta varten


Takki

  • Tuulen pitävyys on hyvä. T-paita alla pärjäsin kovallakin tuulella. Tästä kiittäminen Ecowax-pinnoitetta.
  • Istuvuus. Kerrankin harteikas olemukseni on löytänyt takin joka istuu hartialinjasta hyvin.
  • Naisten mallin muotoilu ei ole liian fitti vaan antaa tilaa liikkua. Metsästysvaatteen kuuluu olla liikkumiseen suunnattu vaate ei ns. vartalomakkara.
  • Huppu on minun makuuni täydellinen. Jos takissa on huppu niin sen tulee olla tarpeeksi tilava että pää hiuksineen ja pipoineen mahtuu sinne sisään oikeasti. Erityisesti Garrassa mutta ilokseni olen huomannut että muissakin Anar Outdoorin takkien hupuissa on tarpeeksi kokoa.
  • Taskut! Niihin tulee mahtua isompikin käsi, tabletti/bädi, panoksia tai vaikka juomapullo. Garran taskuihin mahtuu. Taskuja joihin mahtuu kaikki tarpeellinen pitää olla mutta ei liikaa. Kohtuus kaikessa.
  • Vetoketju joka aukeaa myös alhaalta. Miksikö? Olen huomannut liikkuvana ja hikoilevana metsästäjänä että takkia tulisi voida tuulettaa aukaisemalla vetoketjua alhaalta päin mutta sitä mahdollisuutta ei kaikissa testaamissani takeissa ole ollut.
  • Materiaali ja pinnoite. Anar ecowax on huomaamaton vaha ja ekologinen. Takissa on kahdenlaista kangasta - joustavaa ja vahattua puuvillaa. Suosin puuvillavaatteita.
  • Ruskea väri. Mallia on vihreänä ja ruskeana. Mielestäni ruskea on hyvä väri myös suomalaiseen luontoon. 
Tarpeeksi isot taskut


Housut

  • Housuissa joustavuus on mulle nro 1. Kangas todella joustaa ja antaa mahdollisuuden liikkua ja kyykkiä pusikoissa ilman että nivusten verisuonet huutaa hoosiannaa tukkiutuessaan kiristävän vaatteet takia.
  • Lahkeiden kiinnitys. Saan lahkeet suppuun koska pidän lahkeita Viking Footwearin Trophy saappaiden ja Vikingin Villreinin goretex metsästyskenkien sisässä. Lahkeet saa myös helposti kenkien päälle mutta itse en sitä harrasta.
  • Istuvuus. Tykkään housujen suomalaisesta muotoilusta tällaiselle perussuomalaiselle kropalle.
  • Oikea koko. Olen kooltani 38 ja koko 38 istuu just eikä melkein mutta niin että alle mahtuu kertosta. Alle suunnittelin äitini kutomia villahousuja ja passi-istuskeluun villahametta.
  • Kankaat on samat kuin takissa joten Ecowaxia on myös housujen puuvillaosioissa.
Ruskea Garra takki ja housut. Kumpparit Viking Footwear Trophy3


Mulle tärkeää vaatteessa on että se on suunniteltu suomalaiselle vartalolle.  Anar Outdoorin suomalainen muotoilu on suunnittelija Maarit Pihlajamaan käsialaa. Hän on suunnitellut aiemmin useita menestyneitä ulkoilu, vaellus ja metsästysvaatteita…joten kokemusta hänellä vaativiin vaateisiin on.

Anarin hintalaatu suhde palvelee valtaosaa suomalaisia. Liian kalliit vaateet on pois arjen muista tarpeista. Mutta laadusta ei pidä tinkiä. Olen myös aiempien merkkien osalta huomannut että ne kalliit vaatteet harvemmin kestää yhtään sen pidempään eli hinta ei todellakaan kerro kestävyydestä tai sen paremmasta sopivuudesta luonnonrientoihin.

Anar Outdoorin Garrasta löytyy mallit niin miehille kuin naisille. Takit ja housut on ennakkomyynnissä osoitteessa www.karkkainen.com/verkkokauppa/anar

Garra saapuu suomeen elo-syyskuun vaihteessa.

Tää puku sopii liikkuvalle metsästäjälle ja moneen muuhunkin luonnossa liikkumiseen

perjantai 26. heinäkuuta 2019

Onko teillä omapäinen, periksiantamaton jäärä metsästysseurassa?



On ilimoja pielly! Instagramin 24h tarinassa avauduin jääristä metsästysseuroissa koska jouduin yhden jäärän kanssa rajuun yhteenottoon metsästyksestä omassa kodissani. Hän oli meillä ensimmäistä ja viimeistä kertaa kylässä. Huonot käytöstavat taisivatkin olla hänen valttikorttinsa muutoinkin koska räjähdysalttius näkyi vierailun aikana muutaman kerran aiemminkin.

Nosta aiheen esille koska olen järkyttynyt tuon ihmisen käyttäytymisestä. Lukijat ovat aiheesta minulle kirjoitelleet mutta aihe on vaikea enkä oikein ole löytänyt sanoja kirjoittaa oikein mistään. Tässä muutama lukijakysymys. Mitä sä vastaisit?
- Mitä teen kun minulle sanottiin etten pääse seuraan vaikka isäni omistaa maita. Isälle on turha sanoa mitään.
- Mitä teen kun omistan maita metsästysseuran alueella mutta minua ei huolita seuraan.
- Minulle sanottiin että voithan sinä kahvia tulla keittämään kun kysyin pääsenkö seuraan. Siis mitä ihmettä teen?

Avautumisestani Instagramin tarinaosuudessa poiki heti paljon viestejä. Samanlaisia tilanteita on ollut muillakin. Nyt en siis puhu yleisesti vanhoista ihmisistä. Kunnioitan heitä ja olen itsekin käpylehmillä leikkinyt lapsena. Asutan 1800-luvun taloa ja olen sitä mieltä että entisaikaan on tehty moni asia paremmin, kuten rakennukset. Työmoraali ja taito tehdä käsin asioita joita kaipaan tähän päivään. Naisen asema on tokiparantunut ja nuoria kuunnellaan enemmän. No on monta muutakin hyvää ja huonoa juttua mutta ei mennä nyt niihin.

Oman seurani eläkeläiset on parhaita ja tulen normaalisti hyvin toimeen vanhempien ihmisten kanssa. Heiltä kuulee paljon viisaita sanoja ja tarinoista oppii. Olen aina sananonut että hengailen mieluummin vanhojen mummojen ja paappojen kanssa kuin missään isossa likkaporukas.

Puhun nyt siis niistä jääristä jotka ovat vastahakoisia, omapäisiä ja kaikkitietäväisiä. He ovat juurikin niitä jotka pelkäävät uusia metsästäjiä jotka heidän mielestään pilaavat kaiken. On kamalaa jos joku tulee hänen mailleen metsästämään hänen hirviään ja hän joutuu jakamaan heidän kanssaan hirviosuuden, osuuden jota he eivät edes itse käytä kokonaan. Puhun niistä jotka eivät pidä nuoria minään eikä varsinkaan naisia. Niistä juntturoista jotka eivät käy pienpetojahdissa koska eivät jaksa enää kävellä. Osa jopa ei edes metsästä ollenkaan, ovat vain jarruna kehitykselle ehkä jopa huvikseenkin. Miksi nämä ihmiset saavat vaikuttaa seuroissa edelleen. He ovat ehkä suuria metsänomistajia mutta oikeasti! Miksi!?

Kylässä ollut mies haukkui minut pystyyn minun kodissani. Huusi kuinka en tiedä metsästyksestä mitään. Kuinka maanomistajia tulee kumartaa jos heidän maillaan aikoo metsästää ja kuinka maanomistajat saavat päättää kuka saa seurassa metsästää. Kerrottakoon tähän että me emme metsästä siellä päin Suomea jossa tämä mies vaikuttaa. Hän kilahti täysin koska kerroin ettei kaikkiin seuroihin ole 500 tai tuhannen euron liittymismaksua vaan on seuroja joissa liittymismaksu on alhaisempi syystä tai toisesta. Mielestäni 1000€ liittymismaksu on järjetön mutta kuten sanottua...seurat saavat itse päättää.

Seuraajien biesteistä käy ilmi että jäärien tahtoon ei enää alistuta. Moni alue on perustanut uuden seuran, johon uudet jäsenet ovat tervetulleita. Vieralupia myydään mielellään ja nuoret ja naiset otetaan ilomielin vastaan. Nuoret ja uudet metsästäjät jatkavat metsästyskulttuuria, joten heille tulisi antaa mahdollisuuksia harrastaa ja liittyä yhteisöön, elämäntapaan ja kehittää toimintaa tulevia sukupolvia varten, vanhaa kunnioittaen.

Keskusteluista parhaiten jäi mieleen eräs nimeltä mainitsemattoman metsästyskortin omaava tyttö. Tytön pappa oli sanonut että olet liian nuori ja kun olet tyttö niin et saa hakea seuraan. Jotenkin samaistun tuohon nuoreen tyttöön. Minulle sanottiin lapsena ettei tytöt saa koskea aseisiin. Uskoin kun ei ollut tarjolla toista mielipidettä. Toivon todella että tämä tyttö pääsee seuraan ja hänet otetaan mukaan samanvertaisena jäsenenä muiden seuralaisten tavoin, papan mielipiteestä huolimatta.


keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kevätpukkijahtia vai kesäöiden ihastelua?

Tänä keväänä pääsin muutamaan otteeseen kytikselle ja hiipimään keväisiä kaurispukkeja. Koska olen haulikkonaisia niin täyteisillä mennään. Kivääriä tuli kyllä mietittyä liikkuessa mutta en ainakaan vielä lähde siihen touhuun. Itse koen mielenkiintoisemmaksi päästä riistaa mahdollisimman lähelle, miellään menisin jousella mutta jousi on nyt pannassa vielä hetken aikaa. Se on sitten omasta elefantineleistä kiinni jos mitään ei tule.

Viking Footwear metsäkumpparit on mun suosikit - Aina jalas.


Mun tavaksi viettää syntymäpäiviä on vakiintunut kevätpukkijahti. Käveltiin metsästysalueella ristiin rastiin muutama päivä. Yhden kauriin tuoreet jäljet poukkoilivat mutta vain yhdellä alueella. Ei tulisi mieleenkään sitä ampua, yhdestä kun ei kannata lähteä verottamaan.

Mikä on paljon ja mikä vähän? Jos kantaa mietitään suhteutettuna alueeseen. Etelä-Suomessa olen tottunut että paljon on kun kaverit kurkkii ikkunasta sisään. Toisella alueella tuntuu että paljoksi koetaan muutama yksilö tai yksi lauma.

Etelän synttäripukkeja..


Minua harmittaa kun joillakin alueilla ei harjoiteta valikoivaa metsästystä pikkusorkkien osalta, suoraansanoen ollenkaan. Kauris -tai peuralaumasta ei valtapukkia kannata lähteä ampumaan, sillä lauma hajoaa ja lauman hajotessa yksittäiset ovat helpompia saaliita pedoille kuin lauman turva katoaa. Uuden lauman muodostumiseen menee aina tovi.

Seuroissa olisi järkevää miettiä yhdessä montako alueen laumasta tai laumoista kannattaisi verottaa viitaten kauriiseen, jolla ei ole kiintiötä, kuin se että jokainen ampuu sen mikä vastaan sattuu tulemaan. Peura eli valkohäntäkauris (anteeksi aiempi kirjoitusvirhe!) on vieraslaji mutta sen kantaa alueilla, joilla lauman koot ja laumojen määrät eivät ole suuria pystytään myös hallitsemaan järkevällä riistanhoidolla. Toisin on alueilla joilla populaatiot ovat oikeasti haitallisia...näin ollen kannan verotuskin on eri luokkaa.




Ruokintaan tulisi enemmän kiinnittää huomiota. Kunnioitan metsästysseuroja jotka hoitavat ruokintapaikat yhdessä. Pitävät ne puhtaina ja vievät yhdessä hankittuja ruokia. Yksittäiset ja henkilökohtaiset ruokinnat seurojen alueilla ovat hiukan ristiriitaisia ajatellen seuran yhteisiä metsästysmaita. Onneksi Suomessa on valveutuneet ja riistakannoista huolehtivia seuroja jotka pitävät ruokinnoista yhdessä huolen.

Synttärikuva



Kukaanhan ei riistaeläimiä omista mutta henkilökohtaiset ruokinnat helposti antavat ymmärtää ruokinta-alueella liikkuvien laumojen olevan omia. "Taas on joku ampunut minun ruokkiman kauriin ruokintapaikkani lähelle" ..näitä juttuja kuulee ja saa lukeakin välillä oli riista mikä hyvänsä. Minulle on se ja sama koska en harrasta ruokinnalta metsästystä. Toki talviruokintaa kannatan hyvänä riistanhoitona ja sairaiden yksilöiden poistaminen on ruokinnalta helpompaa.

Pelto joka valittiin synttäriyönä ei ollut mun mieleen mutta tuntui hyvälle vain olla puolimakaavassa asennossa koivujen katveessa. Makoilla lämpimässä kesäyössä ja kuunnella öisen metsän ääniä. Yöllä siirryttiin toiselle pellolle ja siellä olikin vuosikas hirvenvasa syömässä. Eipä häirinnyt hirveä meidän hiippailut kunnes pellon laitaan ilmestyi suuri hirven kuvatus.

Ylväästi ja äänettömästi suuri hirvi liiteli pellon laitaa pian juoksuaskelin. Nuorikko siirtyi kunnioittavasti läheiseen metsään. Hirvet toivat syntymäpäiväyöhöni hehkua ja hyvää mieltä.

Aakeeta laakeeta - kotoisat maisemat


Muut illat ja viikonloput toistivat itseään. Kouran kuuluisa viimeinen jänis hypähteli siellä täällä ja kyyhkyt huhuilivat aiempaa enemmän. Heinureita ja taveja vesistöissä ja itikoita ihan helvetisti.

Itse kun en haista mitään niin mieheni toimi oppaana hajuelämysten suhteen. Nyt haisee supinpaska ja kettu. Täällä on voimakas kusen tuoksu, ihan kuin ihmisen kusi..ehkä hyvä etten haistanut mitään.

Ei sattunut supit meidän reitille tällä kertaa. Ehkä seuraavan kerran sitten taas. supin vapauttaminen oli muuten paras päätös päättäjiltä aikoihin. Muistan kun väittelin erään intohimoisen suojelijan kanssa twitterissä supinmetsästyksestä. Hänen mielestään Manner-Suomessa supinpyynti on tehotonta ja turhaa eikä sitä edes pitäisi harjoittaa. Nyt on taas askeleen verran tehokkaampaa. Huvittaa...tekisi mieli lähettää terveisiä mutta hän tuskin lukee blogiani.

Ilta-aurinko pellolla


Toiset viettävät kesäyöt ja synttärit baareissa, toiset usvaisilla pelloilla. Jäin ilman kaurispukkia mutta eipä tuo haittaa. Nautin luonnossa joka sekunnista.

Pari viikonloppua koirien treenausta ja luonnonihmettelyä - siinäpä syyt hymyyn