lauantai 21. joulukuuta 2019

Puhe puutarhurin plantuille 20.12.2019





Ensimmäiset puutarhurit tulivat Suomeen ulkomailta. He olivat miehiä.

Suomessa ammattikuntans puutarhurit alkoivat puksuttaa ja puuhastella mm. puistoissa ja kauppapuutrahoilla sekä siemenkauppiaina...

"Puutarhurin ammatin ei katsottu olevan naisille sopivaa".

Mietin, ehkä siksi että meillä naisilla ei ole luonnonluomaa siemenpankkia... vaan olemme aikojen alusta alkaen toimineet kasvualustoina.

Kasvualusta, oikeastaan tärkein osa viljelyä ja kasvua. Kasvualustan on oltava sellainen missä juuret viihtyvät ja josta kasvun ihme jaksaa ponnistaa.

Tällainen puutarha-alan koulutus tarjoaa "maailmalle" henkisen ja ammatilkisen kasvualustan sekä ohjauksen luonnonvarojen kestävälle käytölle. Ainakin toivon että tulevaisuudessa luonnolliseen viljelytapaan kiinnitetään enemmän huomiota.

Kasvuun, niin kasvien kuin ihmisten... niin miesten kuin naistenkin näin 2019 vuoden päättyessä tarvitaan muutakin kuin kasvualusta. Ei optimaalisia kasvuolosuhteita vaan luonnollisen ekosysteemin. Siihen perustuu koko elämä.

Me ihmiset tarvitsemme kasvuun enemmän tukea kuin kasvit, tukikeppejä. Meille aikuisiällä puutarhureiksi valmistuville tukijoita ovat perhe, ystävät, luokkakaverit tai ihana opettaja kuten esinerkiksi Sari. Meidän erikoisryhmän (kuten Sari meitä kutsui) turvallinen, kannustava ja yltiöpositiivinen ryhmänohjaaja. Olet paras. Kiitos.

Meidän erikoisryhmä, mahtava porukka. Meillä kaikilla on menneisyys, eletty elämä niin iloineen kuin vaikeuksineen...

Puutarhurin plantut, haluan sanoa meillekin jotain. Meistä jokainen on tärkeä. Pidetään yhtä ja tuetaan toisiamme. Pidetään myös mielessä laulaja J. Karjalaisen lausumat sanat "Hyvä fiilis on älyn korkein muoto", sillä hyvällä fiiliksellä työtkin sujuvat paremmin.

Kiitos.

Tämä osa ei tullut puheessa...

Lepaan puutarhakoulun opettajille ylimääräinen tervehdys. Toivottavasti kiinnitätte jatkossa enemmän huomiota luomuun ja biodynaamiseen viljelyyn niin avomaalla kuin kasvihuoneissakin. Paikallisen pienviljelyn tukeminen turvaa maapallomme tulevaisuuden ja tukee luonnon monimuotoisuutta.

Nyt sitä opetetaan vaihtoehtoisena viljelymenetelmänä...mikä särähtää korvaan varsinkin kun maailma kuohuu ilmastopolitiikkaa ja aktivismia.. Puutarhaopetuksella on tässä tilaisuus muuttaa ihmisten käsityksiä, muuttaa maailmaa.

Mutta kaikista puutteellisin osa-alue opetuksessa Lepaalla on yrittäjyys. Yrittäjyyden tukeminen on viljelijäksi ryhtyville tärkeää. Puutarhatuotannon suuntaus liittyy vahvasti maatila eli avomaa tai kasvihuoneyrittäjyyteen. Se osa on opetuksessa näennäisesti mutta käytännössä puuttuu teiltä kokonaan. Opettajan lisäkoulutus tai jopa vaihtaminen olisi suotavaa.

Kuuntelin töissä mielenkiintoista keskutelua (radiosta) työn tuottavuudesta..meistä jokaisen kannattaa miettiä olenko paikkani ja palkkani ansainnut ja mikä on työni tulos. Onko työn tuottavuutta se että opiskelijoita kyykytetään ja aliarvioidaan?

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Timantit on ikuisia

Kutsun Bowtechin Diamond infite Edge -joustani Timantiksi...kun en niistä oikeista korutimanteista niin välitä

Onko inspiraatio kateissa tai etsit sitä jotain mikä sytyttää jousitouhut takaisin sun elämään? Tai no ihan minkä vain osan elämästäsi... Palataampa siis jousitouhuihin ja samalla muutamia vuosia taaksepäin tai no aika montakin vuotta.



Aikamatka...siitähän höyrytään ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessäkin. Menen nyt hakemaan inspiraatiota vanhoista ns. Hyvistä ajoista. Helppoa ja ilmaston kannalta edullista matkustamista.

Lukija ja seuraajakunta on blogin elämän aikana muuttanut muotoaan. Osa kuitenkin muistaa kuinka innokas jousiampuja ja metsästäjä olin kunnes oikea käsi ja olkapää sanoi sopimuksen irti. Latisti aika hitosti tunnelmaa kun kipu veti käden pakettiin ja lopulta molemmat kädet.



Miten innokas olin. Treenasin lujaa. 2-3h jousihallitreeneistä illaksi salille tekemään vastaliikkeet ja tasapainottamaan toista kättä ja airobiset lihastreenit päälle. Olin tikis.. Elämä oli vain ja ainoastaan sitä töiden jälkeen. Säännöllisyys ja ne ihmiset piti minut kasassa. Nautin. Elämä oli rytmitettyä ja touhu tavoitteellista.

Olkapäät ovat kuitenkin aina olleet ongelma ylöspunnerrus ei ole onnistu ilman kipua vaikka tekisi mitättömillä painoilla. Aika lohduton fiilis mutta en antanut periksi.



Kädet meni koko ajan huonompaan jamaan. Työ muuttui käsillä tehtäväksi ja homma repesi suorastaan käsistä. Kortisoonipiikkiä pistettiin kyynärpäihin ja juoksin hierojalla hakemassa helpotusta. Sähköhoitoa ja fysioterapiaa.

Jos työuupumuksesta, masennuksesta ja jatkuvasta lamaantumisesta oli jotain hyötyä niin se että kädet sai levätä. On yksi niistä. Kivut hävisi, vihdoinkin.

Nyt haaveilen uudestaan jousen tuomasta tasapainosta ja jännityksestä. Olen seurannut Instagramissa @afinnwithabow tiliä ja Elina on tietämättään toiminut inspiraation lähteenä.

Se kun moni nainen sai inspiraatiota jousitouhuista silloin ennen kauttani niin täytyy sanoa että samoin minäkin kaipaan insiraatiota, aivan kuten me kaikki. Elinan jousitouhut on herättänyt kipinän että jos kuitenkin kokeilisin vielä.


Timantit on ikuisia...niin innostus jouseeni, timanttiin, kuin kullanarvoiset seuraajat. Onneksi otin asian puheeksi. Sain Facebookissa hyvän treenivinkin jota aion heti kokeilla.

Kommentissa viitataan tunnetun suomalaisen jousimetsästäjän antamaan treenimetodiin. Yksi laukaus per päivä. Treenaa tosi tilanteessa kuten metsällä. Toista tilaisuutta et saa. Jos epäonnistuu niin uusinta vasta seuraavana päivänä.

Aluksi vetelen jonkun aikaa hallittua kuivaharjoittelua kevyellä kuminauhalla jotta saan selkärangasta palautettua liikerstoja ja liikettä käteen, hartiaan ja lapoihin. Vaihdan sitten vahvempaan jumppanauhaan heti kun käsi on valmis. Kuminauhalla täytyy tehdä toistoja myös toiselle kädelle niin pysyy tasapaino.

Tällä lähden liikkeelle. Intoa täynnä. Kiitos kommenteista ja viesteistä aiheeseen liittyen. Pistä jakoon sun hyvät treenivinkit jousen kanssa. Tai kerro mikä saisi sut syttymään uudestaan kaivatun harrastuksen kanssa. Niistä vinkeistä on varmasti hyötyä myös muillekin!

Tässä yksinkertaiset kuivaharjoittelu ohjeet jousityypeille ja muillekin. Treenit ja lihashuollon minulle suunnitteli Fysios Viherlaakso.

Kumonauhatreeni molemmille käsille


Eri kokoisilla painoilla liikettä lapoihin. Aloita pienillä painoilla

Rauhalliset ja hallitut kierrot. Käsi kurottaa selkää pyöristettynä toisen kainalon alta ylöspäin ja venytys kattoa kohden..uudestaan..

Lankutus - mun olka eikä selkä ei kestä suorin käsin


sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kettujahti

Itken ojan penkereellä mieheni jaloissa tuijottaen hiljaiseen luolaan. Itkua edelsi Maunon ja ketun raju taistelu luolassa. Hiljaisuus ja outo rauha laskeutui aukon syvyyteen. Yhtäkkiä ei kuulunut enää mitään pitkään aikaan. Uskoin Maunon kuolleen.




Palataan alkuun. Aamu alkoi kun alueemme kettumies kyseli Maunoa ladon alle, jonne hänen suomenajokoira oli ketun ajanut.

Lähdin Maunon kanssa kokeilemaan hommaa. Mauno on ajava nakki, eikä luolahommissa olla käyty ollenkaan.

Kokeilin paria aukkoa ennen kuin löytyi sellainen kolo mihin Mauno meni. Alkoi haukkuminen, painostaminen ja Mauno kiersi kettua mutta ei selvästi päässyt tarpeeksi lähelle. Ensimmäinen kerta ladon alla. Aika hyvin paimensi kuitenkin.

Passitimme kahdestaan latoa. Mauno haukkui ja kettu kurisi. Homma ei edennyt. Mies rassasi ladon koloja. Passitin yksin ja niinhän siinä kävi. Vilkaisin oikealle niin kettu ampaisi vasemmalta. Ammuin perään kettua hipoen.

En ehtinyt saada ladolta Maunoa kiinni vaan se painui ketun perään, ilman pantaa. Turha juosta kiinni sen verran lujaa nakki päästeli.

Kierrettiin aluetta ja jäljet löytyi. Mauno saatiin pois ja perään pistettiin kettuajuri. Ajo päättyi metsään ojan pientareella olevaan luolaan.

Mauno laitettiin luolaan, ilman piipparia koska sellaista ei ole. Olen ollut tarkka ettei Mauno vain missään nimessä mene ketun tai supin perässä ja hyvin se on ollut niistä vapaa...nyt tuskin enää on.

Haukku alkoi hyvin. Piti kettua paikallaan. Painostusta ja retuutusta kunnes homma päättyi tappeluun. Kuulosti mäyrän iskulle. Mauno vinkaisi lopuksi kuin viimeisen kerran. Kuului rusahdus kuin että luut hajoavat. Ääni katosi ja luola hiljeni. Minulta pääsi itku.

Huutelin luolaan. Näytin valoa. Kutsuin mutta turhaan. Joku siellä liikkui välillä mutta muuta ei kuulunut. Hiljaisuus kesti liian kauan.

Yhtäkkiä syvältä alkoi kuulua vihainen Maunon haukku. Paikalle tuotiin lapio. Miehet kaivoi, minäkin. Maunon ääni läheni. Se murisi ja ravisteli kettua haukkujen välissä. Tällä kertaa kävi niin päin että kettu pääsi hengestään. Maunolle tuli vain kuonoon katu-uskottavuus arpi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt Mauno kaivautuu peiton alle. Meille on syttyi kerrasta kettukoira. Video luolalta nähtävissä Instagramissa @riikkametsanneito