sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kettujahti

Itken ojan penkereellä mieheni jaloissa tuijottaen hiljaiseen luolaan. Itkua edelsi Maunon ja ketun raju taistelu luolassa. Hiljaisuus ja outo rauha laskeutui aukon syvyyteen. Yhtäkkiä ei kuulunut enää mitään pitkään aikaan. Uskoin Maunon kuolleen.




Palataan alkuun. Aamu alkoi kun alueemme kettumies kyseli Maunoa ladon alle, jonne hänen suomenajokoira oli ketun ajanut.

Lähdin Maunon kanssa kokeilemaan hommaa. Mauno on ajava nakki, eikä luolahommissa olla käyty ollenkaan.

Kokeilin paria aukkoa ennen kuin löytyi sellainen kolo mihin Mauno meni. Alkoi haukkuminen, painostaminen ja Mauno kiersi kettua mutta ei selvästi päässyt tarpeeksi lähelle. Ensimmäinen kerta ladon alla. Aika hyvin paimensi kuitenkin.

Passitimme kahdestaan latoa. Mauno haukkui ja kettu kurisi. Homma ei edennyt. Mies rassasi ladon koloja. Passitin yksin ja niinhän siinä kävi. Vilkaisin oikealle niin kettu ampaisi vasemmalta. Ammuin perään kettua hipoen.

En ehtinyt saada ladolta Maunoa kiinni vaan se painui ketun perään, ilman pantaa. Turha juosta kiinni sen verran lujaa nakki päästeli.

Kierrettiin aluetta ja jäljet löytyi. Mauno saatiin pois ja perään pistettiin kettuajuri. Ajo päättyi metsään ojan pientareella olevaan luolaan.

Mauno laitettiin luolaan, ilman piipparia koska sellaista ei ole. Olen ollut tarkka ettei Mauno vain missään nimessä mene ketun tai supin perässä ja hyvin se on ollut niistä vapaa...nyt tuskin enää on.

Haukku alkoi hyvin. Piti kettua paikallaan. Painostusta ja retuutusta kunnes homma päättyi tappeluun. Kuulosti mäyrän iskulle. Mauno vinkaisi lopuksi kuin viimeisen kerran. Kuului rusahdus kuin että luut hajoavat. Ääni katosi ja luola hiljeni. Minulta pääsi itku.

Huutelin luolaan. Näytin valoa. Kutsuin mutta turhaan. Joku siellä liikkui välillä mutta muuta ei kuulunut. Hiljaisuus kesti liian kauan.

Yhtäkkiä syvältä alkoi kuulua vihainen Maunon haukku. Paikalle tuotiin lapio. Miehet kaivoi, minäkin. Maunon ääni läheni. Se murisi ja ravisteli kettua haukkujen välissä. Tällä kertaa kävi niin päin että kettu pääsi hengestään. Maunolle tuli vain kuonoon katu-uskottavuus arpi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt Mauno kaivautuu peiton alle. Meille on syttyi kerrasta kettukoira. Video luolalta nähtävissä Instagramissa @riikkametsanneito


lauantai 26. lokakuuta 2019

Ukkometto ja miehekäs tarina


Mettoa on kävelty ja paljon. Ehdin jo ajatella että nyt saan ensimmäiseni mutta ei vielä.
Kuvan pipo Anar Outdoor, Jussa


Olemme metsällä oman eli Kouran metsästyseuran alueella Seinäjoella kuten viikonloppuisin tavataan olla.

Kävellään metsoa aamun teerihommien jälkeen. Pasi kaartaa vasemmalle minusta. Edessäni on kaksi ukkometsoa. Jos olisin itsekäs rynnisin linnulle yksin mutta on päätetty että yhressä mennään vaikka heikoille jäille ja päätän lausua kovaan ääneen "Metso edessä. Käänny oikealle. Tuu oikealle!". Pillitän samalla pyypilliä, jotta lintu hämääntyisi huutoani ja se toimi. Metso seisoo edessäni kuin patsas. Kaula ylhäällä katsoen minuun.

Edestäni lähti hetkeä ennen huutoani lentoon iso musta ukkometso. Lensi liian kaukaa. Se olisikin ollut liian upea saalis minulle. Eteeni jäi kuitenkin toinen, vaaleampi ja pienempi ukkometso. Liian vaikeassa kulmassa minusta, kuusten lomassa. Etenen hitaasti heilumatta pyypilliä pillittäen. Sain mieheni kääntymään tarkoituksena oli että koirat nostaisivat linnun lentoon ja saisimme saalista.

Etenen hitaasti mutta en pääse puiden seassa seisovaa lintua ampumaan. Lintu ottaa muutaman juoksuaskeleen edessäni ja pian koirat nostavat vihdoin metson ilmaan. Mieheni ampui. Lintu tippui melkein syliini, olinhan se lähellä. Gini pääsi noutamaan. Se oli Ginille paras palkkio hyvästä työstä jota se on syksyn aikana tehnyt. Voi sitä onnenkoiraa.



Pasille tämä elämänsä toinen ukkometso. Edellisen hän ampui vuonna 2013.

Eka metto vuonna 2013

Mieheni on iso osa blogia nykyisin. Hän blogin miehekäs ääni joka ehkä jopa kantautuu jatkossa kirjoituksiinkin. Haluan esitellä hänet teille. Pyysin tapani mukaan häntä kertomaan ihan ite itestään.

Elämäni toinen ukkometto.
Kuvan saappaat Viking Footwear, Trophy2
ja housut Anar Outdoor, Galda


Pohjustuksena... Aiemmin hän on esiintynyt blogissa statuksella "Noutajamies" mutta oikeasti hän on seinäjokinen metsästäjä nimeltä Pasi Niemi. Puolisoni ja paras metsästyskaverini.

Löydätte hänet koiriemme kera Instagramista: @niemipasi

Lintujen houkuttelupyynti on Mun juttu
Kuvan takki Anar Outdoor, Galda


Pasi Niemi Metsänneidon The "Noutajamies" esittäytyy:

Metsästyskortin suoritin 9 -vuotiaana mutta metällä oon käyny ihan pienestä asti, ku mahduin isseen reppuun. Issee kasvatti Suomenajokoiria ja elämä pyöri lapsesta asti ajokoirahommissa. Oma ensimmäinen mehtäkoira olikin ajokki nimeltä Poka. Olin silloin 13-vuotias pojankloppi.

Hessu, Pasin viimeinen ajokki. Hessu jäi junan alle kettuajossa
Pasin synttäripäivänä vuonna 2011


Metsästyskoirat onkin ollut pienestä asti elämäntapa, ilman niitä metsästys ei oo metsästystä vaan jotain ihan muuta mistä puuttuu iso osa kokonaisuutta.

Metsästyskoirana meillä on nyt mustia metsästyslinjainjaisia labradoreja kolme. Ne sopii metsälle ku ne on miellyttämisen haluisia ja suht.helppoja kouluttaa. Ja niitä voi käyttää kaikkeen metsästykseen tai ainakin meidän omia voi. Mauno-maastonakki alias Maunoa ei tienkään saa unohtaa vaikkei se minun ole. Mäyräkoirat ja labradorit on vaan luonteeltaan kuin yö ja päivä.

Metsästän lähinnä pienriistaa, kaikki peuraa pienemmät. Hanhi touhut on parasta ja sorsastus myöhään marras-joulukuussa kun koirilta ja itseltä vaaditaan jo muutakin kun perus jutut.

Merellä


Merellä metsästäminen on tullut uutena kuvioihin mukaan. Meri on vielä avoin kortti ja mahdollisuuksia on paljon. Olen aina haaveillut pääseväni metsästämään merelle ja nyt se on mahdollista.

Tyyni meri saa mielen rauhoittumaan ja taas myrskyissä kiehtoo veden voima ja pauhu.. Se vain kiehtoo tällaista pellon keskellä kasvanutta Etelä-Pohjalaasta mettästäjää.



Metästän haulikolla. Mulla on Baikalin MP-153. Se on ollunna jo vuoresta 2007 ja hyvin pelittää.

Mettästys on mulle sama kuin elämä. Riikan kanssa meillä on hyvä yhteinen elämä.

torstai 5. syyskuuta 2019

Paskaa Jahtia vaan sullekin!


Pasi ja Max 

Minä kiroilua rakastava 40 huudeilla oleva metsästävä äiti-ihminen olen suunnattoman hämilläni koska Instagramissa ruotsalainen seuraajani toivotti minulle "Paskaa jahtia".

Mitä Helvettiä! Pääsi suustani. Kysyin että onko hänellä paskan kanssa kenties jotain ongelmaa ja tiedustelin että onkohan paskan jahdin toivottaminen ruotsalainen tapa koska Suomessa näin ei ruukata toivottaa. No, Ruotsissa näin kuulemma toivotellaan. Miten olisi kusista jahtia? ..eikös se olisi samaa kategoriaa.

Olen kiertänyt eri seuroissa ympäri Suomen ja mehtästyskavereita on eri ikäluokista ja erillaisella huumorilla varustettuina mutta kukaan ei ole koskaan toivottanut paskaa jahtia.

Hyviä riistalaukauksia, kuivaa ruutia ja on toivotettu hyvää jahtia, metsästysonnea... jne. Mutta ei paskaa jahtia. Olisin siitä kyllä älähtänyt koska ulosteet ja metsästys ei sovi samaan lauseeseen eikä nopealla gallupilla kukaan tuttavista toivottaisi näin toisilleen. Olemme lähipiirissä lähempänä kanadalaisia, sillä he toivottavat toisilleen "Happy hunting!"

Metsästysonnea!


Suomalaisen Instagram kommentoijan mukaan riistalinjalla 20 vuotta sitten opetettiin ensimmäisenä että paskaa jahtia tulisi toivottaa. Luulin jo olevan osa piilokameran tyylistä somehuudatusta mutta ei...

Ruukin riistalinjan riistanhoidon lehtori Teemu Keränen kommentoi että kyseessä on Riistalinjan metsästysjohtajien perinne ja lähinnä opiskelijahuumoria. Hän nostaa käden ylös ja myöntää olevan kaiken takana..hetkinen...kaiken takana ei olekaan siis nainen, vaan Keränen. Hänestä kakkahuumori on siis lähtöisin ja hän kertoo että huonon metsästysonnen toivottamisella on eurooppalaisia vivahteita sekä viitteitä taikauskoon.

Saksalaiset ovat kautta-aikain toivoneet kanssametsästäjien katkovan niskansa ja jalkansa kun taas Ruotsissa sekä Norjassakin on aikoinaan yleisesti toivotettu paskaa jahtia eli Skitjakt!

Tähän liittyy uskomus ettei hyvää metsästysonnea ole aikoinaan ollut vara toivotella. Tämä on liitännäinen kalastukseen koska joku on joskus keksinyt että käänteisellä toivotuksella kalastajat ja metsästäjät saavat paremman saaliin. Tuo uskomus on kuitenkin jäänyt taka-alalle ja onnea sekä hyvää sellaista nykyisin jopa toivotaan.

Max ja minä

Toivotuskulttuurin muuttumiseen on varmasti vaikuttanut myös metsästyksestä saatava aineeton hyvinvointi ja takapajuinen takausko on jäämässä historiaan.

Riistalinjalla opetuksessa nykyisin toivotetaan "Mukavaa metsästyspäivää" tai muuta neutraalimpaa mikä omaan suuhun sopii...mietin heti että eihän nyt paskaa kukaan viitsi suuhunsa laittaa, ennen oli kai toisin että ihan hyvä jotta kulttuuri muuttuu ja kasvetaan sieltä lapsen pissakakka-tasolta hiukan eteenpäin...

Keräsen mukaan "Paskaa jahtia" säilyy kuitenkin sisäpiiriläppänä ja voisi jopa sanoa että Keränen on tehnyt oman puumerkkinsä suomalaiseen metsästyshistoriaan levittäessään ilosanomaa paskasta jahdista koulutetuille metsästyksen ammattilaisille.

Toivon että paskaa jahtia ei yleisty juttuni myötä vaan toivotellaan toisilemme mukavia jahteja.