perjantai 18. syyskuuta 2015

Seitsemän kyyhkyä ja yksi sorsa

Hämärätä hommoo...mutta mullehan se passoo!

Se tunne kun saa yllärivapaan ja pääseekin päivää aikaisemmin lähtemään reissuun. Onhan se luksusta! Pääsin töistä ja sulloin kassiin mehtuukamppeet, vaihtopikkupöksyt ja muuta sinne ei sitten mahtunutkaan. Autoon heilahti Bertta ja timanttikin, jonka raahasin kyllä ihan turhaan mutta olihan se otettava.

Ensimmäinen yö meni selkäkipujen takia ihan päin prinkkalaa, joten aamulla en yksinkertaisesti kyennyt lähteä koiraa ajattamaan, vaan nukuin onneni ohitse ja miten minua väsyttikin niin paljon. Elämä on välillä rankkaa. Uskon kuitenkin että tämä jatkuva väsymys on ohimenevää.

Reippaan aamulenkin jälkeen olin hereillä, selkä vetristyi(lääkkeillä) ja intopiukeana soviteltiin talon emännän kanssa uutta Hunters Elementin Sabre -metsästyspukua. Kuuma ja aurinkoinen aamupäivä sopii hyvin vaateiden sovitteluun. Hiki valui mutta koska puku tuntui niin mukavalle niin olihan se päällä loikittava pitkin nurmikenttää. Lapset katsoi että hulluja nuo äidit...

Sitten itse asiaan. Ensimmäinen iltalento oli hauska. Siellä sitä kökötettiin. Kuuntelin kun etupassissa pauke sen kuin lisääntyi eikä passiketjusta kovin montaa päässyt takarajalle, jossa minä napotin. Siirryin poikain kanssa aukun reunaan. Yksi oli kaakana ja toinen tippui poikain varmistaessa(tulittaessa) piiput kuumina vieressä. Olin hiukan häkeltynyt äijien reaktioon. Sen tirpan kohtalo oli tulla alas..

Iltalennolta tipahti yksi heinuri. Muutoin hiljaista.Yritin kokeilla josko Urho olisi noutanut ampumani sorsan mutta poika ei kykene vielä hämärässä noutamaan. Se oli lähinnä aivojumppaa ja mukavaa yhdessä pörisemistä. Repsukka oli vähän liian innoissaan. Treeniä vaan lisää niin Uki on loistava sorsastuskaveri.

Hei kyselijät tässä teille saaliskuva :D


Miten sitä aina odottaakin syksyä niin kovasti. Sitten kun se ensimmäinen jäätävä aamu puskee ovista ja ikkunoista niin alkaa natina että voisiko olla vähän lämpimämpi. Itse pidän syksystä ja talvesta kunhan on vain lämpimät vaatteet niin ei sillä kylmällä niin väliä. Pukeutuminen on itseasiassa ihan mukavaa.

Aamutuimaan lähdettiin ajattamaan ajokoiraa. Aamukahvi maistuu hiljaisessa heräävässä metsässä hyvälle. Joskus viiden jälkeen siirryin kyyhkypassiin odottamaan aamua.. Hiljaista. Joku muukin oli aamuvirkku ja koulutti saksanseisojaansa läheisessä metsikössä ja tuli passiin samalle väylälle. Kyyhky lentää kohden, se oli kaakana..Muutoin täysin hiljaista.

Päätettiin tuon aukulle ilmestyneen metsämiehen kanssa lähteä katselemaan sorsia. Kyllä, lähden helposti passista matkaan. :D

Sorsiakaan ei näkynyt mutta kahvit maistuu aina. Kuuntelin läheistä ajokoiran ajoa, kettu luultavasti edessä. Koira kiinni ja päikkäreille.

Loukkujen tarkastus. Tyhjää täynnä. Hyvä niin. Ei ole siis pienpetoja liikkeellä. Sorsiakaan ei näy.

Loukkujen tarkastusta


Iltalento kyyhkyllä. kolme miestä ja minä. Tällä kertaa pääsin paraatipaikalle. Jokainen tirppa tippui jota ammuttiin ja saalista saatiin jokainen sen verran että kyllä niillä nälkä lähtee. Minä seitsemän kyyhkyä. Olin yllättynyt miten erillaiselta riistalaukaus tuntui hyvän valmennuksen ansiosta. Minusta ja Bertasta on tullut sydänystävät. Olen tyytyväinen. Kundit ihmeissään. Olettivat varmaan etten osu. :D

Sulkasatoa kyyhkypassissa


Päädyttiin vielä käydä sorsapaikoilla ja jengi sen kuin lisääntyi. Nyt meitä oli jo kaksi mehtuulikkaa. Hauskaa porukkaa! Ei voi muuta sanoa. Viimeinen paikka meni sosiaalisen lörpöttelyn puolelle. Illan paras kommentti oli että "Onko tuo sorsa?". Kyllä, yksi sorsa oli kuunnellut juttujamme tunnin vieressä olevassa heinäsaarekkeessa. Tyynenä se vain ui meidän ohi. :D Kukaan ei kyennyt ampumaan. Tuijotti vaan silmät selällään. Tilanne päättyi hervottomaan nauruun. Pimeys yllätti. Muut lähti supijahtiin. Minä nukkumaan.

Lämmin kesäinen sää, ei ole paras mahdollinen mehtäkeli mutta olihan se luksusta T-paita päällä pyöriä. Kyllä sitä mielellään muistelee kun hyytävät syyssäät alkaa. Härkilan Jerva-kesäpuku oli muuten nappivalinta. Aamujahdeissa käytin Hunters Elementin Sabrea, joka toimi kuin unelma. Olin muuten naamasta yhtä itikan pistosta...punainen näppynaama lippiksen rajalla oli vetävännäköinen ilmestys. ;)

Tää on vaan niin parasta! Yksin metsällä. Ei huoleta mikään.
Ymmärrän muutamaa lukijaani hyvin joita ärsyttää selfiet mutta tiedättekö, minä en välitä teidän jorinoista. Sen kun nalkutatte. Metsästystä harrastaa erilaiset ihmiset ja jokainen tekee sitä omalla tavallaan. Suvaitsevuus on tietysti monelle vaikeaa kun on itse niin täydellinen.