perjantai 2. marraskuuta 2018

Luonto antaa koivuniemen Herrasta


Metsällä ehtii ajatella kaikenlaista. Tehdäkin.

Suoriutujatyypin ongelma on olla tehokas myös silloin kun apaattinen metsästäjä.ei tee mitään muuta kuin istuu, odottaa ja tuijottaa valkenevaa luontoa kylmyydestä kangistuen. Hyvä puoli tehokkuudessa on se että ei tule kylmä..aina pieni tutina päällä ja väsy.

Vaikka kuinka yritän  olla ajattelematta mitään niin aivot työstää jotain elämää suurempaa aihetta kuten esimerkiksi sitä että jos olisin riistaeläin niin minut ammuttaisiin ehkä ensimmäisenä. Olen väsynyt ja huonokuntoinen..Kaikkihan sitä miettii. Tai jos olisin karhu niin kyttäisin metsästäjää takaapäin enkä todellakaan juoksisi edestä.



Mielessä on pyörinyt viime aikoina kiitollisuus. Mistä olen kiitollinen ja miksi? Olenko jollekin kiitollisuuden velkaa ja onko joku minulle kiitollinen jostakin ja miksi pitäisi olla? Tiedän miltä tuntuu kiittämättömyys. Varmasti moni tietää. Teet jotain tärkeää, käytät siihen aikaasi ja voimavaroja mutta kukan ei huomaa että edes hengität.

Työelämässä opin siihen että suunnittelin ideoita ja toteutuksia joista muut saivat kunnian. Siihen tottui ja turtui mutta että kiittämättömyys..



Aamunsarastus nevan keskellä pisti miettimään että kiittääkö luonto jos ammun saalistettavan riistan heti kun se ilmestyy paikalle? Tai kiittääkö se joskus sitä etten puristanutkaan liipasinta koska matka oli pitkä tai laji väärä..

Kiittääkö luonto sinua joku päivä että keräät jonkun "vahingossa" unohtamat hylsyt pois mättäältä? Mättään kumartelee ja sitä rataa.

Rankaiseeko luonto roskaajia ja jatkuvasti lentokoneella lentäviä sekä niitä jotka eivät pidä metsän hyvinvoinnista ja tuottavuudesta sekä suojelusta huolta.


Saako salametsästäjät ja huonoa metsästysetiikkaa noudattavat selkäsaunan Tapiolta? Tai ehkäpä roskaavat retkeilijät ja marjanpoimijat ruoskitaan Koivuniemen Herralla.

Onko luonto sitä mieltä että luvatta maastossa mönkijällä ajaja saa tukkapöllyä ja ymmärtääkö luonto luvista mitään? Saako se luvista saadut rahat itselleen? Ja sijoittaa ne rahat metsään.

Olen jotenkin suunnattoman kyllästynyt kiittämättömyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen että ihan oksettaa. Luonnolle tässä kiitollinen pitää olla ja oikeudenmukainen.

Tiedätkö ihminen, seuravan kerran kun et nosta hylsyä mättäältä tai jätät nuotiopaikan sotkuiseksi niin se sinua takaa päin kyttäävä karhu laulaa sun korvaan Antti Tuiskun Keinutaan luritusta ja käyttää kieltään korvassasi.

Suuria ajatuksia, eikö. Ei hätää, käyn terapiassa viikoittain.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti