lauantai 9. helmikuuta 2019

Rauli-rusakon kohtalo - osa 1

Onnenkäpälät


Meitä oli 11 oman seuran yhteisjahdissa. Todella mukava porukka. Kaikkien kanssa pystyy juttua heittämään. Se on sitä metsästyksen kullanarvoista sosiaalisuutta että kaikki mahtuvat joukkoon ja hyvällä mielellä jahti saadaan päätökseen.

Arvostan yhteisiä jahtipäiviä olivat ne sitten oman seuran koolle kutsumia tai niin että saan olla vierailevana metsästäjänä eri porukoissa. Olen erakkoluonne kaiken ulospäin näkyvän sosiaalisuuden takana.

Ajokoirana meillä oli kaunis Suomenajokoira. Hiukan tiukka antamaan ääntä. Lunta oli paljon mutta sinnikkäästi koira pysyi jäljellä. Tehtiin mieheni kanssa peliliike ja mentiin eri suuntaan kuin muut, siellä olikin jo eräs herrasmies ja kokenut metsästäjä passissa. Levittäydyttiin tien varteen.

Ajo suuntautui toiseen suuntaan. Keräännyttiin juttelemaan autoista ja metsästyksestä. Mukava rupatella. Emmin hiukan että täytyy vissiin lähteä toisaalle mutta päädyttiin uudelleen levittäytymään saman tien varteen sillä se nyt vain tuntui siltä. Arvotiin mieheni kanssa kuka menee passiin risteykseen. Se on kuumapaikka.

Tiellä oli trafiikkia. Koiran haukku kuului vain välillä. Tuntui että tyhjää metsää sai tuijottaa. Herrasmies tulee jutulle. Tuumaillaan. Rusakkojahdin ”jahtipäällikkö” huikkaa ohi mennen että ajo tulee tähän ja te vain täällä juttelette. No mistäs sitä tietää jos koira ei anna ääntä.

Tuijotan tyhjää metsää. Silmät mittaa aluetta. Mitään ei näy. Risteyksessä passissa oleva mieheni ampuu rusakkoa metsän puolelle. VHF:ssä jo kysellään että jäikö? Kävelen mieheni luo. Rusakko oli tullut rauhassa passiin. Istunut ja kuunnellut. Jäi se, tuumaan.

Rusakko jolla on kaunis pää. Turkki tupoilla aivan kuin olisi jo kevät mielessä. Rusakoissakin on eroja. Toiset on epäsuhtia roikkoja ja toiset sulavalinjaisia ja kauniita.



Odotetaan koiraa kaadolle. Koira kaartaa kuitenkin eri suuntaan. Olisiko karkkojänis? Pian koira suuntaa kohti kattoa. Uskokaa tai älkää mutta rusakko oli kuunnellut juttujamme ja nauranut ihan varmasti. 100m päästä eli minun passin kohdalta se oli kurvannut risteykseen. Juuri silloin kun juttelimme. Koira oli paljon jäljessä.

Suomenajokoira tulossa kaadolle


Homma jatkuu toisella alueella. Rusakko kurvaa talon pihasta koiran eteen. Katson pellon reunasta kuinka kaukana juoksee sulavalinjainen koira miljoonaa. Koira hukkaa rusakon kuusimetsään. Tulille kuuluu VHF:stä.
Jahti jatkuu. Olimme luvanneet tyttärelleni että mennään iltapäiväksi uimaa, joten meidän osalta jahti päättyi siihen. Kolmen tunnin rutistus.

Mitä Rauli-rusakolle sitten tapahtui. Siitä kuulette myöhemmin.

Riistan käsittely on mun heiniä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti