keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Kevätpukkijahtia vai kesäöiden ihastelua?

Tänä keväänä pääsin muutamaan otteeseen kytikselle ja hiipimään keväisiä kaurispukkeja. Koska olen haulikkonaisia niin täyteisillä mennään. Kivääriä tuli kyllä mietittyä liikkuessa mutta en ainakaan vielä lähde siihen touhuun. Itse koen mielenkiintoisemmaksi päästä riistaa mahdollisimman lähelle, miellään menisin jousella mutta jousi on nyt pannassa vielä hetken aikaa. Se on sitten omasta elefantineleistä kiinni jos mitään ei tule.

Viking Footwear metsäkumpparit on mun suosikit - Aina jalas.


Mun tavaksi viettää syntymäpäiviä on vakiintunut kevätpukkijahti. Käveltiin metsästysalueella ristiin rastiin muutama päivä. Yhden kauriin tuoreet jäljet poukkoilivat mutta vain yhdellä alueella. Ei tulisi mieleenkään sitä ampua, yhdestä kun ei kannata lähteä verottamaan.

Mikä on paljon ja mikä vähän? Jos kantaa mietitään suhteutettuna alueeseen. Etelä-Suomessa olen tottunut että paljon on kun kaverit kurkkii ikkunasta sisään. Toisella alueella tuntuu että paljoksi koetaan muutama yksilö tai yksi lauma.

Etelän synttäripukkeja..


Minua harmittaa kun joillakin alueilla ei harjoiteta valikoivaa metsästystä pikkusorkkien osalta, suoraansanoen ollenkaan. Kauris -tai peuralaumasta ei valtapukkia kannata lähteä ampumaan, sillä lauma hajoaa ja lauman hajotessa yksittäiset ovat helpompia saaliita pedoille kuin lauman turva katoaa. Uuden lauman muodostumiseen menee aina tovi.

Seuroissa olisi järkevää miettiä yhdessä montako alueen laumasta tai laumoista kannattaisi verottaa viitaten kauriiseen, jolla ei ole kiintiötä, kuin se että jokainen ampuu sen mikä vastaan sattuu tulemaan. Peura eli valkohäntäkauris (anteeksi aiempi kirjoitusvirhe!) on vieraslaji mutta sen kantaa alueilla, joilla lauman koot ja laumojen määrät eivät ole suuria pystytään myös hallitsemaan järkevällä riistanhoidolla. Toisin on alueilla joilla populaatiot ovat oikeasti haitallisia...näin ollen kannan verotuskin on eri luokkaa.




Ruokintaan tulisi enemmän kiinnittää huomiota. Kunnioitan metsästysseuroja jotka hoitavat ruokintapaikat yhdessä. Pitävät ne puhtaina ja vievät yhdessä hankittuja ruokia. Yksittäiset ja henkilökohtaiset ruokinnat seurojen alueilla ovat hiukan ristiriitaisia ajatellen seuran yhteisiä metsästysmaita. Onneksi Suomessa on valveutuneet ja riistakannoista huolehtivia seuroja jotka pitävät ruokinnoista yhdessä huolen.

Synttärikuva



Kukaanhan ei riistaeläimiä omista mutta henkilökohtaiset ruokinnat helposti antavat ymmärtää ruokinta-alueella liikkuvien laumojen olevan omia. "Taas on joku ampunut minun ruokkiman kauriin ruokintapaikkani lähelle" ..näitä juttuja kuulee ja saa lukeakin välillä oli riista mikä hyvänsä. Minulle on se ja sama koska en harrasta ruokinnalta metsästystä. Toki talviruokintaa kannatan hyvänä riistanhoitona ja sairaiden yksilöiden poistaminen on ruokinnalta helpompaa.

Pelto joka valittiin synttäriyönä ei ollut mun mieleen mutta tuntui hyvälle vain olla puolimakaavassa asennossa koivujen katveessa. Makoilla lämpimässä kesäyössä ja kuunnella öisen metsän ääniä. Yöllä siirryttiin toiselle pellolle ja siellä olikin vuosikas hirvenvasa syömässä. Eipä häirinnyt hirveä meidän hiippailut kunnes pellon laitaan ilmestyi suuri hirven kuvatus.

Ylväästi ja äänettömästi suuri hirvi liiteli pellon laitaa pian juoksuaskelin. Nuorikko siirtyi kunnioittavasti läheiseen metsään. Hirvet toivat syntymäpäiväyöhöni hehkua ja hyvää mieltä.

Aakeeta laakeeta - kotoisat maisemat


Muut illat ja viikonloput toistivat itseään. Kouran kuuluisa viimeinen jänis hypähteli siellä täällä ja kyyhkyt huhuilivat aiempaa enemmän. Heinureita ja taveja vesistöissä ja itikoita ihan helvetisti.

Itse kun en haista mitään niin mieheni toimi oppaana hajuelämysten suhteen. Nyt haisee supinpaska ja kettu. Täällä on voimakas kusen tuoksu, ihan kuin ihmisen kusi..ehkä hyvä etten haistanut mitään.

Ei sattunut supit meidän reitille tällä kertaa. Ehkä seuraavan kerran sitten taas. supin vapauttaminen oli muuten paras päätös päättäjiltä aikoihin. Muistan kun väittelin erään intohimoisen suojelijan kanssa twitterissä supinmetsästyksestä. Hänen mielestään Manner-Suomessa supinpyynti on tehotonta ja turhaa eikä sitä edes pitäisi harjoittaa. Nyt on taas askeleen verran tehokkaampaa. Huvittaa...tekisi mieli lähettää terveisiä mutta hän tuskin lukee blogiani.

Ilta-aurinko pellolla


Toiset viettävät kesäyöt ja synttärit baareissa, toiset usvaisilla pelloilla. Jäin ilman kaurispukkia mutta eipä tuo haittaa. Nautin luonnossa joka sekunnista.

Pari viikonloppua koirien treenausta ja luonnonihmettelyä - siinäpä syyt hymyyn


4 kommenttia:

  1. Kaurishan ei muuten ole vieraslaji.

    VastaaPoista
  2. Hei kyllä kauris on luokiteltu vieraslajiksi. Voit tutustua lisää vieraslajeihin niin kasveihin kuin eläimiin vieraslajit.fi portaalissa. https://www.vieraslajit.fi/lajit/HBE.MG8/list

    VastaaPoista
  3. Nii tarkotikko valkohäntäkaurista? Se on, mutta metsäkauris on tullut omin pikku sorkin. Silloin tulokaslaji.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai saatana siellä oli maailman suurin kirjoitusvirhe! Siinä piti lukea peura jota myös valkohäntäkauriiksi nykyisin kutsutaan 🙈 Manasin nimeä mielessäni kirjoittaessa että jo on typerä nimi tuokin. Samoin kuin kommentissa! Peuraa tarkoitin. Käsi pystyyn virheen merkiksi ja peiton alle häpeämään. Olin jo miehelle että mitä perkelettä joku taas nillittää. 🤣😅🙈 Kiitos kun huomasit ja sanoit siitä ääneen. Itse tässä suuvaahdossa paasaa ja päin honkia menee kun ei keskity mitä paasaa. Nolo! 🙈

      Poista