torstai 30. tammikuuta 2020

Furry Yoga with guns

Hello pitkästä aikaa (Takki: Anar Outdoor Hirvas)


Meikäläisellä työpäivät on fyysisesti rankkoja että viikolla ei jaksa just yhtään mitään jumppia eikä kyllä ehdikään. Sanonkin aina että viikot on pyhitetty työlle ja tyttärelle ja ennen kuin joku älähtää niin koirien haliminen on The best aivoille ja mielelle sillä ne koirien pierut hellii mun alitajuntaa.

Olen töissä kasvihuoneella, jossa on troopista 24/7 ja siinä 75% ilmankosteudessa tehdään fyysistä työtä.  Hiukan eri kuin kuiva toimistoilma ja voin kertoa että ei ole jakkupukuja ja palsutärkeilyä ikävä. (Tähän sellainen mielipuolinen naururemakka...been there done that).

Toimistorotta
Kukkaishattutäti


Olen tässä miettinyt että pitäisikö olla joku harrastus kuitenkin jotta olisi sisältöä arjessa. Metsälle meneminen ei ole vaihtoehto tai olisi mutta Espoon persreiässä sellainen hulluttelu ei ole omatoimisesti mahdollista vaikka esimerkiksi supikoiria saataisiin pois pyörimästä joka koiralenkillä. Rusakoista ja kauriista puhumattakaan. No ei mennä nyt tähän... mutta tää on kuulemma tätä special aluetta ettei täällä kuka tahansa saa metsästää. Että jotain muuta pitäisi keksiä.

Synapsit kohdallaan


Päiväthän menee näin.. klo 4.35 herätys. Kaffia, kirjoitusta, somea ja koiria. Klo6.15 töihin. 16.40 kotona. Suihku ja välikuolema. Ruoka, kirjallisia töitä, lapsen treenit, iltahommat ja klo21.00 nukkumaan. Olen tullut siihen tulokseen että en taidan ehtiä olemaan trendikäs harrastaja. Venyttelen illalla nopsaan ja se saa riittää.

Viikonloput onkin sitten ihan yhtä hallelujaa. Fanfaarit soi aina perjantaisin klo16. Ensinnäkin pääsee kaupungista kotia maalle ja toiseksi keho sekä mieli saa mettää. Olenkin huomannut että elän lähinnä vain viikonloppuisin. Kutsun sitä vaihtoehtoisen todellisuuden elämäksi.


Tässä on hyvä kohta Furry Yogalle


Luonnossa on mulla ne saatanan trendikkäät fengsuit kohdallaan ja synapsit napsahtaa oikiaan asentoon. Toiset saa näitä fiiliksiä vissiin hotjoogasta ja ashtanga vinyasa yogasta, barre hyppelystä tai lämmin vesi kutittaa kehoasi tunneista. Ainakin somepäivitysten mukaan. Olen kokeillut jotain tunteja, ei toimi mulla. Nauran vain ja kroppaan sattuu.

Kaikella kunnioituksella nuo "body on tärkein" -tunnit on hianoja ja ennen kaikkea kuulostaa hienolle mut en saa niistä samanlaista euforiaa kuin luonnossa hiippailusta haulikko kädes tai ilman.

Ajatus lähti laukalle ja kuinka erillaiselta elämäni kuulostaa kun kutsun sitä Furry Yoga with guns. Elämäntapa joogaa 24/7 jossa mieli ja keho saa ravintoa, ihan konkreettisesti.

Reality kehonravintoa Furry Yogasta with guns