perjantai 23. marraskuuta 2018

Metsätystä elääkseen - riistaruokaa vuoden ympäri



Meillä on tapana metsästää vuoden lihat pakkaseen ja tunnen monta metsästävää perhettä ja yksilöä jotka niin tekevät. Siinä ei siis ainakaan minusta ole mitään ihmeellistä. Perus elämää. Lihat säilyvät oikein hyvin, kiitos kysymästä. Pidän muutenkin huolen siitä että tiedän mistä syötävä liha on peräisin. Suosin muiden lihojen suhteen tilojen suoramyyntiä. Vielä kun olisi intoa kalastaa niin voihan pirulainen olisi pullat hyvin uunissa.

Kuinka paljon lihaa menee? Vuodessa meidän perhe syö yhden peuran, kauriin, vesilintuja ja fasaaneja meneekin sitten enemmän vaihdellen saalismäärästä ja muutama jänis. Jos hyvin käy niin metsäkanalintu tai kaksi ja riekko harvinaisempana herkkuna. Riekkoa tarjosin miehelleni itseasiassa ensimmäisellä tapaamisella. Se on lintu jonka metsästän harkiten ja valmistan vain tärkeänä hetkenä. Lisäksi ostan vaihtelevasti pienen määrän hirvenjauhelihaa sillä meistä kumpikaan ei metsästä hirviä.

Liemestä hyvä kastikepohja

En kyllästy riistan makuun enkä tiedä voiko siihen edes kyllästyä..olen kyllä kuullut että joillekin niin käy. Ihmettelen sitä suuresti! Erillaisten ohjeiden kokeilu tuo lihaan kuin lihaan vaihtelua.

Mausteet kasvatan ja kuivatan itse. Kesäisin ja syksyisin tuoreyrit on parasta ruuanlaitossa. Valkosipuli, punasipuli sekä erillaiset sienet ovat parhaimpia kavereita riistan kanssa ja porkkana antaa makeutta sekä makua myös. Näillä pärjää riistaruuanlaitossa pitkälle.

Lisukkeena suosin kasvisruokia. Nykypäivänä tarjolla on todella herkullisia kasvismäiskeohjeita, kiitos trendikkään kasvisruokailun (mäiske = paistos erilaisilla kastikkeilla..juustomäiske on parasta)

Riistasta valmistan pihvien ja paistien lisäksi lapseni herkkuja nugetteja esim fasaanista tai vesilinnuista. Jauheliha taipuu mihin vain ruokaan. Keittoja, salaatteja, tortilloja... kaikkea mitä mieli tekee.



Emme ole ostaneet tänä vuonna kuin yhden paketin kanaa. Se on edelleen pakkasessa kun emme ole muistaneet sitä syödä...yhden valmiiksi grillatun broilerin ostin. Se oli poikkeuksellisen hyvää ja rasvaista.

Härän ja naudan lihaa ostamme kerran vuodessa suoraan tilalta. Hevosenliha on molempien suurta herkkua ja sitä ostamme myös muutaman pihvin verran pienestä lihakaupasta. Kertaostoina suuret määrät tuntuvat tyyriiltä mutta jaettuna vuodelle kertaostos kannattaa. 

Paljonko lihaa menee viikossa? Tässä esimerkkinä peuran paisti. Söimme yhdestä paistista 4 päivää. Torstaina sulamaan otettiin uusi paisti. Erillaisia variaatioita paistista on helppo tehdä.



Tässä hyvä perusohje paistille:

https://ripaustryffelia.wordpress.com/2013/11/02/pehmean-punertavaa-peurapaistia/

Pari kiloinen peuran paisti. Paistoin nopsaan pinnat molemmilta puolilta voiasa tietysti. Laitoin padan pohjalle voita reilun nokareen, punasipulin isoina lohkoina, muserrettua suppilovahveroa ja kuivattua timjamia. Pinnalle ripaus kuivattua salviaa, muserrettua suppilovahveroa, suolaa ja vähän kuivattua timjamia. Paisti ei mahtunut pataan pötköttämään joten liemelle jäi hyvin tilaa muhia paistin alla. Lämpötila 100 astetta ja pidin niin kauan että paistomittari näytti 58 astetta.



Tässä meidän esimerkkiviikko - peura ja sienet tulevat metsästyreissuilta

Maanantai - puuro, peurapaistia siivuina ja rouhesämpylää
Tiistai - ranskalaisia, paistisiivuja ja sienisipulikastiketta
Keskiviikko - sienipasta ja paistisiivut
Torstai - paistetut perunat, kanamuna ja paistipalasia - peuraspydäri

Paistista sai myös lounaaksi ja iltapalaksi täytettyjä sämpylöitä.

Uusi paisti sulamaan.

Perjantai - peurahampurilaiset jauhelihasta
Lauantai - peuralihapullia ja lohkoperunoita sienimuhennoksen kanssa
Sunnuntai - jämäpäivä

Lihasta jää seuraavaan viikkoon hyvin syötävää.

Peuraspydäri on jämäpaistien aatelia...
kuten näkyy salaatti näyttää sanoisinko alkeelliselle..


tiistai 20. marraskuuta 2018

Metsästysvaellus erämaassa koirien kansssa

Paras ystävä erämaassa


On ollut vaikea valita miltä reunalta Utsjoen metsästysvaellusreissua lähtisi teille purkamaan. Päädyin koiriimme sillä ilman niiden mukana oloa reissu olisi ollut hyvinkin erilainen.

Meidän piti itseasiassa kuukausien suunnittelun mukaan talvitelttailla mutta sään epävakaisuus pisti empimään. Jätimme teltan suosiolla autoon ja se ratkaisu oli kerrankin oikea! Rankkojen vaellus ja koirille tietysti työpäivien jälkeen kaminan lämpö kammissa oli ainoa oikea vaihtoehto. Vaelsimme 7-15 km päivä. Kuulostaa ehkä lyhyelle mutta metsästäen se on paljon ja maasto huomioonottaen.

koirien turvallisuus oli ensimmäisenä mielessä kun pakkasin koirien tavaroita. Ennen reissua turvauduin ammattilaisen ohjeisiin ja tiedustelin Ultracomilta vaihtoehtoja erämaahan soveltuvista koirien VHF-paikantimista, sillä olin kuullut heillä olevan myös poropantoja eli erämaan olosuhteisiin luotuja tuotteita. Heidän suosittelema Avius kuulosti luotettavalle vaihtoehdolle. Panta joka ei tarvitse puhelinkenttää toimiakseen. Tunturissa yhteyksien kanssa on aina vähän niin ja näin.

Käskyn alla Ginin häntä vipottaa sivulla


Kokeilin Aviusta ennen reissua mäyräkoiralla kun opettelin sen käyttöä. Hyvin sujui Mauno-mäyräkoiran ajon seuraaminen ilman minkäänlaisia katkoja.

Latasin kartat hyvissä ajoin ennen maastoon lähtemistä, sillä paikannus toimii ilman puhelinverkkoa. Ennen reissua suunnittelin ohjelmaan vaellusreittejä mutta eipä ne toteutuneet sillä sinne mentiin mikä näytti luonnossa parhaalle paikalle. Karttaohjelmaan merkitsin ahman jäljet, hyvät riekkopaikat ja kammit. Olin yllättynyt akkujen kestävyyteen! Ohjaajan vastaanotin ja panta olivat päällä päivisin vaellusajan ja akut kestivät hurjan hyvin. Pannasta loppui akku viimeisenä päivänä noin 2km ennen autoa.

Ahman yölliset jäljet

Olimme varautuneet reissuun varavirtalähteillä jotta puhelin saataisiin ladatuksi. Kävi kuitenkin niin että olin unohtanut virtajohdon autoon! ..joten emme pystyneet lataamaan niillä mitään. Puhelimen akkua piti säästää ja reissusta tuli tahtomatta kartaton eikä puhelimella saanut kuvattua mitään.. Onneksi maisemat ovat tuttuja ja olen oppinut liikkumaan alueella suunnistaen tuntureiden mukaan, jokia ja puroja seuraten. Aurinkokin on hyvä apu suunnistuksessa jos se vain sattuu näkymään. Pari kertaa vilkaisin Ultracomin karttaa ja olin tyyttyväinen miten nopeasti paikannus toimi. Paikannus koirallekin tuli 3 sekunnin välein, aivan kuten ohjeissa luvattiin. Vaelluksen jälkeen puhelimen akussa oli tosin jäljellä vain 2%...jännitystä elämään.

Vaikka käyttölinjainen labradorini on kuuliainen ja tottelevaisuus on hyvä. Ajattelen, että kyseessä on silti eläin ja eläimen vaistot. Porovapaa koira mutta entäs jos Gini karkaa kauas lentävän riekon perään eikä käskystä huolimatta palaa. Muutaman surullisen tarinan tunturiin kadonneesta koirasta olen saanut lukea ja kuulla. Suojelen siis koiraani ja itseäni erämaassa toimivalla tutkapannalla tästä eteenpäin aina.

Seisova noutaja.. (reps)

Gini meni nuoruuden innolla ja metsästävän hakutapansa mukaan hurjan paljon enemmän kuin me muut hitaat. Ultracomin Avius-ohjelman laskuri näytti että matkaa tuli parhaimmillaan jopa reilu 80km! Itseasiassa reilu 100km mutta aloin epäillä noin 20km tulleen siirtymästä tukikohdasta reitin alkuun.

Gini teki töitä koko ajan. Treenasin samalla hakualueen pienentämistä minun läheisyyteen jotta hyvät nostot eivät meni hukkaan. Ginillä lyömätön hajuaisti. Varvikoissa ja tunturikoivikoissa lymyävät valkoiset riekot löytyivät helposti ja seisojamainen töröttäminen ennen nostoa on kehittynyt itsestään. Muutaman kerran Gini juoksi riekon jälkiä ja vauhtia oli liikaa joten törmäys lintuihin oli väistämätön. Siinä oli koirakin hämillään yllättävistä pyrähdyksistä. Päivät olivat koirille rankkoja fyysisesti tunturisään muuttuessa päivien mittaan monta kertaa vesisateesta pakkaseen ja tunturiviimaan. Kuuraparratkin saatiin kuvattua.

Kuuraparta


Koirille varatut loimet tulivat tarpeeseen metsästyspäiviin ja jälkeiseen palautumiseen sekä aamuyöstä lämmikkeeksi, tuo yöllinen lämmike toteutui ainakin toiselle koirista. Kannoimme molemmille kaksia loimea ja kiitos vinkeistä! Koirien yöloimi oli yksi parhaimmista vinkeistä jonka lukijoiltani sain. Olemme käyttäneet kaikilla koirilla BOTteja metsästyksessä ja tarvittaessa muutenkin, niiden toimivuuteen voi aina luottaa ja olen kokenut loimet hyväksi hankinnaksi.

Yöksi ostin Mustin ja Mirrin alennuksesta Rukkan mukavanoloiset pinkit toppaloimet, joista toinen osoittautui kotona rikkinäiseksi - kiinnityssolki vatsan alta puuttui. Harmitti kovasti eikä aikaa ollut loimen omatoimiseen korjaukseen. Sain Instagramissa seuraajilta hyviä neuvoja mutta mikään niistä ei oikein toiminut tai materiaaleja ei ollut saatavilla. Hankalahan se oli sillä rikkinäinen loimi häiritsi enemmän kuin lämmitti. Max taisikin nukkua enimmäkseen suloisesti Pasin makuupussin suojassa. Olisihan loimen voinut palauttaa ja vaihtaa kalliiseen mutta jossakin on pakko säästää. En ymmärrä miten rikkinäisiä loimia ylipäätään myydään. 10€ lahjakortti ei loppupelissä lämmittänyt mutta ehkäpä saan loimen kympillä korjattua. Tämä kappale ei edes ollut ainoa! ..siksi asiaa jaksan ihmetellä ja asia vaikutti loppupelissä reissuun omalta osaltaan. Otin asiasta yhteyttä Rukkaan mutta eipä heitä yhden loimen kohtalo kiinnostanut ja reklamaatiot ohjattiin liikkeeseen. Tuskin tekivät asialle mitään.

Max ja BOT


Gini tahtoi aamuyöstä untuvamakuupussiini, kun vilu alkoi häiritä hänen untaan. Nakkasin ehjän toppaloimen päälle ja uni taas maittoi. Max myös mörähteli kylmyyttä tyytymättömästi herättäen meidät kaikki. Koirat oikoivat ja venyttelivät yöllä kipeitä jäseniään, joten teltta olisi ollut liian ahdas koirien yöllisiin seikkailuihin. Nyt tiedämme ainakin millainen teltta pidemmälle reissulle tulee hankkia. Siihen onkin sitten säästettävä rahaa. Kunnon teltat on hurjan hintaisia. Hyviä suosituksia vaelluskäyttöön tarkoitetuista koiraystävällisistä teltoista otetaan vastaan.

Koirien ruuaksi valitsin Mustin ja Mirrin myyjän suositteleman ruuan eikä ylimääräistä rasvaa tarvinnut mukaan vaikka aluksi olin sen kirjannut hankittaviin. Annoimme koirille reilut annokset iltaisin. Olin mitannut annokset valmiiksi Minigrip-pusseihin. Pussit oli helppo jakaa rinkkoihin tasapuolisesti. Ihan kätevä vinkki reissuja varten! On hyvä huomioida, että isojen koirien ruuat painavat taakassa eniten mutta taakkahan helpottaa loppua kohden (heh!).

Ruoka oli Canagan country game kuiva nappulaa jossa on proteiinia 36% ja rasvaa 19%. Kallis ruoka! Säkki maksoi 89,90€. Koirien hyvinvointi on kuitenkin tärkeä osa metsästystä ja ruuan laatuun on hyvä panostaa koiran tarvitseman energiamäärän mukaan. Toki emme muutoin käytä kyseistä merkkiä sillä edullisimmissakin merkeissä on laadukkaita ruokia. Hinta ei ole ainoa laadun määre. Kyllä se paskan määrä ja laatu sekä koiran hyvinvointi kertoo parhaiten mikä sopii ja mikä ei.

Ginin lihasten venyttelyä kammissa

Lisäksi kesken päivää annoimme lisäenergiaa Virbacin Nutri-plus geelistä. Pötkö riitti hyvin ja sitä jäikin. Geeli on meillä muutoinkin metsästysreissulla aina mukana esim. Mauno-maastonakin rajumpien ajojen jälkeen. Toisinaan käytän pakastettua riistan luista ja rasvasta keitettävää lientä mutta sitä ei tietenkään viitsinyt mukaan raahata eikä sitä riitä joka reissulle.

Erämaassa on helppo kun puroista ja järvistä voi juoda eikä vettä tarvitse raahata kokoaikaa mukana. Vanhempi koirista syö janoon lunta mutta Ginille jäätyneet purot ja tunturisuoalueet olivat kova paikka. Onneksi avoimia kohtia puroista löytyi ja ehkäpä näin jopa pientä lumen haukkomista loppureissusta. Kammissa lämmitimme hiukan koirille annettavaa vettä iltaisin.

Emme pitäneet välipäiviä mutta nukuimme 10-15h yössä. Käytännössä pimeän ajan kokonaan. Se riitti koirien palautumiseen ja meidän myös. Onneksi särkylääkkeet olivat mukana sillä anturoiden aukeaminen jäisen lumipeiteen takia viimeisenä päivänä oli selkeästi kivulias. särkylääkettä joutui myös antamaan Ginille pisimmän työpäivän jälkeen. Lihasten kevyttä venyttelyä ja hieromista tehtiin kammissa iltapäivisin koirien hiukan lämmettyä. Raju hieronta ei kannata mutta kevyt pyörittely silittelyn ohessa rentouttaa. Kosketus on tärkeää niin meillä ihmisillä kuin koirillakin. Muista halata ja paijata vaelluskaveriasi myös tänään!


Kaverukset tauolla



Neljä vinkkiä koiran kanssa vaellusmetsästykseen 


  • Turvallisuus - vhf-paikannin luo erämaassa turvaa koiralle kuin ihmisellekin. Ultracom Avius luotettava paikannin. Hyvät kartat ja tarkka sekä nopea paikannus. Muista varavirta ja virtajohto.
  • Laadukas tuhti ravinto - Anna kulutuksen mukaisesti enemmän ruokaa ja ruoki vain illalla.
  • Energiatahna koiralle päivän rasituksiin
  • Lämpö! Erämaassa sääolosuhteet vaihtelee. Varaa kahdet loimet - Toinen päiväksi ja toinen yöksi. BOT - auttaa palautumisessa muita loimia paremmin.
EA- pakkaus vakiovarusteena koirien kanssa liikkuessa!

(Ärsyttävä bugi noissa palleroissa..ei korjaannu millään vaikka kuinka tutkin asiaa..)

perjantai 2. marraskuuta 2018

Luonto antaa koivuniemen Herrasta


Metsällä ehtii ajatella kaikenlaista. Tehdäkin.

Suoriutujatyypin ongelma on olla tehokas myös silloin kun apaattinen metsästäjä.ei tee mitään muuta kuin istuu, odottaa ja tuijottaa valkenevaa luontoa kylmyydestä kangistuen. Hyvä puoli tehokkuudessa on se että ei tule kylmä..aina pieni tutina päällä ja väsy.

Vaikka kuinka yritän  olla ajattelematta mitään niin aivot työstää jotain elämää suurempaa aihetta kuten esimerkiksi sitä että jos olisin riistaeläin niin minut ammuttaisiin ehkä ensimmäisenä. Olen väsynyt ja huonokuntoinen..Kaikkihan sitä miettii. Tai jos olisin karhu niin kyttäisin metsästäjää takaapäin enkä todellakaan juoksisi edestä.



Mielessä on pyörinyt viime aikoina kiitollisuus. Mistä olen kiitollinen ja miksi? Olenko jollekin kiitollisuuden velkaa ja onko joku minulle kiitollinen jostakin ja miksi pitäisi olla? Tiedän miltä tuntuu kiittämättömyys. Varmasti moni tietää. Teet jotain tärkeää, käytät siihen aikaasi ja voimavaroja mutta kukan ei huomaa että edes hengität.

Työelämässä opin siihen että suunnittelin ideoita ja toteutuksia joista muut saivat kunnian. Siihen tottui ja turtui mutta että kiittämättömyys..



Aamunsarastus nevan keskellä pisti miettimään että kiittääkö luonto jos ammun saalistettavan riistan heti kun se ilmestyy paikalle? Tai kiittääkö se joskus sitä etten puristanutkaan liipasinta koska matka oli pitkä tai laji väärä..

Kiittääkö luonto sinua joku päivä että keräät jonkun "vahingossa" unohtamat hylsyt pois mättäältä? Mättään kumartelee ja sitä rataa.

Rankaiseeko luonto roskaajia ja jatkuvasti lentokoneella lentäviä sekä niitä jotka eivät pidä metsän hyvinvoinnista ja tuottavuudesta sekä suojelusta huolta.


Saako salametsästäjät ja huonoa metsästysetiikkaa noudattavat selkäsaunan Tapiolta? Tai ehkäpä roskaavat retkeilijät ja marjanpoimijat ruoskitaan Koivuniemen Herralla.

Onko luonto sitä mieltä että luvatta maastossa mönkijällä ajaja saa tukkapöllyä ja ymmärtääkö luonto luvista mitään? Saako se luvista saadut rahat itselleen? Ja sijoittaa ne rahat metsään.

Olen jotenkin suunnattoman kyllästynyt kiittämättömyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen että ihan oksettaa. Luonnolle tässä kiitollinen pitää olla ja oikeudenmukainen.

Tiedätkö ihminen, seuravan kerran kun et nosta hylsyä mättäältä tai jätät nuotiopaikan sotkuiseksi niin se sinua takaa päin kyttäävä karhu laulaa sun korvaan Antti Tuiskun Keinutaan luritusta ja käyttää kieltään korvassasi.

Suuria ajatuksia, eikö. Ei hätää, käyn terapiassa viikoittain.