maanantai 29. joulukuuta 2014

KIITOS!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Jouskajuttuja - takana hauskin syksy ikinä!



Tämän viikon erikoisuus oli taulussa. Eka kerran pikkutauluihin. Hih, kylläpäs oli hauskaa! Joku kyseli matkaa josta ammun niin Maunulan radalla ammutaan viikolla max.18m eli sitä matkaa. 

Vasempaan alakulmaan tähtääminen oli haasteellista. Ongelmanani on usein aseen kallistuminen vasempaan. Aseen suorassa pitäminen on yllättävän haasteellista ainakin tällaiselle killisilmälle.


Kävin tonttuilemassa Rajajousessa. Tyyppi siellä tiskintakana on kyllä huikea tuttavuus. Siltä tyypiltä olen oppinut ja paljon. Kiva jutella ja hankkia tarpeita ihmiseltä joka on ammattitaitoinen ja valmis neuvomaan.

VINK VINK! Hyllyssä napottaa YKSI syötävän suloinen Bowtechin Carbon Rose. Tätä minä himoitsen ja uskon että moni muukin nainen huolisi asevalikoimiinsa yhden tällaisen!


Pinkki pakkaus piristää hyllyä. Jeeees... Pink is Here! Lisää on tulossa joten kannattaa kysellä. Miestenkin aseisiin sopii pinkit somisteet! ...pehmenette vähän senkin mörököllit! ;)


Mitäs näistä sanotte? :) Jos joku väittää että nämä ei ole hianoja niin huijaat!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Naissaaren kahvihuoneella arvostetaan asiakasta

Viinien testausta riistaillallisen ohessa - parilla...

Sain kutsun metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin järjestämälle riistaillalliselle Jyväskylään. Vierailu lapsuuden maisemiin on aina piristävä teko. Olin suunnitellut peurajahtia lauantaiksi samalle suunnalle. Joten mikä jottei ja kun älysin ystävät napata matkaan niin reissu oli oikein onnistunut. Lapsuuden ystävät ovat parhaita, ei siitä mihinkään pääse.

Jahti venyi ja piti tälläytyäkin...kuinkas olla...olin myöhässä eli siis koko seurue oli myöhässä...tunnin. Ei jahdista lähdetä kesken kaiken mihinkään kekkuloimaan korkkareissa..Hommat hoidetaan kunnialla loppuun vaikka mikä olisi.

Naissaaren kahvihuone


Naissaaren kahvihuone on hurmaava. Täydellinen illallispaikka varsinkin syksyn ja talven pimeään aikaan kun on kynttilöitä ja tunnelmaa. Tai mikä olisikaan hienompaa kuin ulkoilun lomassa piipahtaa kuumalle kaakaolle kotoisaan paikkaan. Naissaaressa on myös helppo pysähtyä matkalla Lahdesta Oulun suuntaan tai toisin päin! (paitsi että kahvila on suljettu 21.12.2014-27.2.2015 välisen ajan!)



Paikasta sen verran että Kesäkuussa 2011 jyväskyläinen kokki palasi juurilleen Keski-Suomeen. Paikan omistajapariskunta bongasi Naissaaren netistä ja ihastuivat, enkä ihmettele yhtään. Minäkin ihastuin! Ihastuin sillä en tiennyt paikan olevan näin eloisa ja hyvin pidetty.

Naissaaressa kesä on selkeästi kuuminta sesonkia vaikka paikka on toki auki ympäri vuoden lyhyttä talvipreikkiä lukuunottamatta. Lounasta on tarjolla ja Kahvihuoneella poiketaan usein kahvilla. Upeaa paikkaa voi varata kokouksiin, juhliin tai muihin tilaisuuksiin tai sitten tilata catering-palveluita toisaalle.

Riistaillalliselle on suunniteltu jatkoa. Riistaruokaurssi ja Metsästyskauden avajaiset ovat suunnitteilla loppukesällä 2015. Illan teemana on riistalihan grillaus. Omistaja arvostaa hyvää ja laadukasta ruokaa. Riistanliha on arvokasta, joten sille on annettava sen ansaitsema arvostus. Kannattaa seurata Keski-Suomen metsästäjäliiton tapahtumia sekä Naissaaren uutisia.

Ruoka-allergiset otetaan myös huomioon. Ystäväni on moniallerginen ja hiukan jännityksellä odotettiin että mitähän sieltä tulee! Annokset olivat laadukkaita ja ystäväni arviolta yhtä maittavia kuin menun tavallisetkin annokset.

Ystäväni ruokarajoitteet olivat
EI mausteita, vehnää, kalaa, selleriä, paprikaa, palsternakkaa, pähkinää, suklaata, kiiwiä, banaania, persiljaa. Suola ja muut mausteet ovat sallittuja ja porkkana kypsennettynä. 
Alla muutama kuvaesimerkki annoksista.

Laadukkaista ja tuoreista raaka-aineista taitava kokki taikoo kauniita ja maittavia annoksia rajoitteet huomioiden. Tulimme siihen tulokseen että ravintolassa arvostetaan hyvää ruokaa ja ennen kaikkea asiakasta.




Naissaaren kahvihuone on suljettu 21.12.2014 - 27.2.2015
Yhteyden saa kahvila@naissaarenkahvihuone.fi




Suosittelen paikkaa koko sydämestäni!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Missä ovat harmaahapsiset mummot ja vaarit?

Voi mikä petturi vaikka lupasin itselleni etten pode pahaa oloa kirjoittamattomuudesta. Harrastus ei saa olla riippa vaan voimaannuttavaa kokemusta, hyvää oloa. Blogi ei suinkaan ole minulle riippa, ei todellakaan vaan ihanaa vaihtelua elämään, rentoutumista. Suosittelen kokeilemaan jos ei pidempään ja suunnitelmallista niin vaikka pop-up bloggausta! Miksi ei. Aiheita varmasti riittää.

Elän ruuhkavuosia tai niin kai kuuluu sanoa tässä iässä ja elämänvaiheessa. Tänään eräs tuumasi kuinka helppoa elämä oli ennen kun isovanhemmat asuivat samassa taloudessa. Pystyisinkö siihen? Ennen isovanhemmat hoitivat lapset ja vanhemmat työt. Kai Suomesta vieläkin löytyy tällaisia järjestelyjä. Eihän elämä suinkaan ennen ollut ruusuista mutta nyt puhunkin ajatuksesta ja ajatusmaailmasta.

Olivatko isovanhemmat silloin ymmärtäväisempiä ja sitoutuneempia auttamaan jälkikasvuaan vai onko auttaminen vain maaseudulla ilmenevää entisajasta periytyvää yhteisöllisyyttä? ja ehkä jopa verenperimää. En tiedä, Joku fiksu voisi valaista...vastausta näihin vaikeisiin kysymyksiin odottaa ainakin kourallinen parhaassa työiässä olevaa naista.

Onko niin että isovanhemmuus on muuttunut (varsinkin kaupungissa) pumpulipalloksi, jossa lapsista imetään vain se mitä itse halutaan kuuntelematta vanhempien ajatuksia? tai saatikka että tuettaisiin lapsen kasvua, yhdessä. Onko isovanhemmuus oman egon ja elämän pönkittämistä? Isovanhemmista on tullut trendikkäitä ja meneviä, se on tavallaan hieno juttu niin pysyy aivot vireessä mutta entäs se jälkikasvu? Missä ovat harmaahapsiset mummot ja vaarit, joilla oli aina aikaa? Tiedän ainakin muutaman mutta vain muutaman.

Syy miksi aihetta pohdin on tietysti omaan elämään viittaava ja aihe puhuttaa työelämässä ja kaveripiireissä. Toisaalta kaipaan maalle. Rauhalliseen elämänrytmiin töiden vastapainoksi. Metsälle lähteminen kaupungista on iso juttu tai töiden sommittelu on pääosin aikataulutusta, organisointia ja sumplimista, kompromisseja ja luopumistakin. Aina ei pääse johonkin, ei vaikka kuinka haluaisi.

Esimerkiksi viikolla olen lapseni kanssa päivässä noin kaksi ja puoli tuntia joka on mielestäni hurjan vähän. Loma on odotettu ihme. Perheen yhdessä oleminen on tärkein toive...siinä sitten miettii että lähteäkkö metsälle vai jäädä. On ymmärrettävää että tässä vaiheessa omat harrastukset vähenee mutta ei niitä tarvitse unohtaa. Ala kirjoittamaan vaikka blogia! :D sitä voi tehdä kotona!

torstai 4. joulukuuta 2014

Jouskaradalla hyvä päivä!

Päivän ensimmäinen
Julkisissa jouskalaukun kuljettaminen on mielenkiintoista. Ihmisten katseet ovat kuvauksellisia.

Kun puolestaan menee kauppaan ostamaan eväitä niin vartijan saa seuraksi aika suurella todennäköisyydellä. :)

Ruuhkabussissa ihmiset ovat näreissään kun tulee ison boksin kanssa tukkimaan käytäviä..onko siinä nyt sitten eroa kun he ovat närkästyneitä ruuhkasta joka tapauksessa. 
Autolla olisi kyllä kiva liikkua varsinkin näin treenipäivinä...Toisinaan varsinkin junassa miehet tarjoutuvat auttamaan boksin ylähyllylle nostamisessa. :)

Tänään oli kivat treenit. Ekasta sarjasta lähtien tuntui hyvälle. Pari aivopierua, jolloin laukaus on pelkkä räiskäisy "hmmm...nälkä...mitä laittaisin iltapalaksi?" harhaileva ajatus näkyy taulussa mustan ja sinisen rajamailla... 

Täytyy muistaa että vaikka tänään meni hyvin niin ensi viikolla saattaa mennä todella huonosti. Yksi kerta viikossa ei enää riitä. Yritän löytää toisen treenipäivän..helpommin sanottu kuin tehty.

Ai niin...Tänään säädettiin nuolihyllyä niin tai minä seurasin lähinnä sivusta miten se tapahtuu. Kokeneempien seurassa oppii! Kiitos!

Päivän reikä - tää on niin kivaa!


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Ilman metsää ei ole riistaa - jos ei ole riistaa ei ole metsää


Metsänomistajien, maanviljelijöiden ja metsästäjien yhteistyö hyödyttää kaikkia. Kaikki ovat osa suurempaa kokonaisuutta, biotaloutta. Jutun alareunassa on mielenkiintoinen linkki aiheeseen..Check Out!

Metsäalan Asiantuntijoiden järjestämässä erittäin mielenkiintoisessa Riistaseminaarissa puhumassa olivat Viron Metsästäjäliiton varatoiminnanjohtaja Andres Lillemäe, Latvian Metsästäjäliiton Puheenjohtaja Janis Baumanis sekä Suomen trofeeneuvoston sihteeri Veli Lappalainen. Huikea herrasmieskolmikko kuunnella ja kohdata. Tilaisuuden järjestäjänä toimi aina yhtä ihastuttava persoona ja asiantunteva Tiina Eklund Metosta.



Seminaari upposi ajatuksissani pyöriviin aiheisiin täydellisesti. Pääteema oli valikoiva metsästys ja riistapopulaation seuranta sekä hoitaminen niin että täysikasvuiset yksilöt yleistyisivät ja riistakanta paranisi. Aihe on mielenkiintoinen. Suurempi ja monipuolinen riistakanta toki vaatii asianmukaista riistanhoitoa.

Eikös yllä mainitun kolmikon yhteistyössä toteutettu riistanhoito myös vähennä peltojen ja metsien riistatuhoja?




Metsä on riistan koti


Viron metsästäjäliiton ilmaisu vetoaa ainakin minuun: Ilman metsää ei ole riistaa - jos ei ole riistaa ei ole metsää.

Mitäpä metsästäjät eivät tekisi riistaeläinten hyvinvoinnin eteen? On hyvä muistaa että metsästys ei tarkoita vain ja ainoastaan eläimen tappamista. Ainakaan mielestäni. Eikä kyseessä varsinkaan ole huvitappaminen (karmea termi!). Metsästys on kuulunut ja kuuluu tulevaisuudessakin ihmisten elämään niin Suomessa, kuin maailmalla.

Ihmisen yksi tehtävistä on pitää huolta ympäröivästä luonnosta, metsästä ja elinympäristöstä niin omasta kuin eläinten. Se on hyvin laaja käsite ja pitää sisällään metsien monimuotoista käyttöä niin suojelua kuin metsätalouttakin mutta myös maanviljelyä, asutusta, metsästystä...kaikkea elämää mitä tämä maapallo kantaa sisällään. On sääli että yhteistä hyvää ei nähdä vaan siitä kiistellään mikä on oikein ja mikä väärin.



Riista on osa metsää. Metsästäjät eivät tuhoa riistakantaa tai metsää vaan suojelevat ja kunnioittavat metsän elämää. Riistakannasta huolehtiminen eettisten ohjeiden, suositusten ja lakien mukaan toimiminen on tärkeää mutta kaikki eivät valitettavasti ole "tarpeeksi informoituja"(..heh..seminaarihuumoria).

Emme halua vahingoittaa luonnon tasapainoa vain ampumisen tai vain ja ainoastaan lihan takia, vaan vaalia tasapainoista ja rikasta riistakantaa eli pyytämällä valikoivasti siitä populaatiosta, joka alueella elää.

Virossa pyritään ajatteluun että riista on heidän kansanperinne, jota tulee vaalia. Miten meillä Suomessa ajatellaan?

Mitä riistakulttuurin kehittyminen Suomessa vaatii? Asennemuutosta? Avointa keskustelua? Niin ja mihin sen pitäisi muuttua? En ossoo sannoo... ;)

lauantai 29. marraskuuta 2014

Kosteikolla on monta merkitystä


torstai 27. marraskuuta 2014

Miedosti savustettua sorsaa, selleripyree ja omenahöyste




Jyväskylässä sijaitsevan Naissaaren kahvihuoneen omistaja on melkoinen kokki. Uskomaton suorastaan.
Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin järjestämällä tunnelmallisella riistaillallisella pysähdyimme kunnioittamaan jahtikautta hyvässä seurassa. Oli ilo vietää iltaa kanssanne!

Hyvin valmistettu riistaruoka on riistan kunnioittamista ja terveellistä ravintoa parhaimmillaan.

Sain Naissaaren kahvihuoneen omistajalta ja kokilta jakoon huikean sorsaohjeen, jota kokeilemme piakkoin myös kotona..ehkäpä Jouluna..







MIEDOSTI SAVUSTETTUA SORSAA

sorsan rinnat nahkoineen
hienoa merisuolaa, mustapippuria myllystä
kirkastettua voita
tuoretta rosmariinia ja valkosipulia
Tee rintoihin varovasti lihaan asti ulottuvat viillot. Laita viiltoihin hiukan hienoa merisuolaa. Savusta rintoja n. 4-5 min. Paista sorsanrinnat pannulla kirkastetussa voissa (rosmariini ja valkosipuli myös pannulle) ensin nahkapuoli alaspäin. Mausta lihapuoli ennen kääntöä suolalla ja pippurilla. Jätä liha sisältä punaiseksi jottei liha kuivu. Tarvittaessa voit käyttää sisälämpömittaria, jolloin lämpötila pitäisi olla n. 60 c.

SELLERIPYREE SORSALLE
kuorittua juuriselleriä
suolaa, valkopippuria
voita
Pilko sellerit halkaisijaltaan n. 4 cm paloiksi. Keitä sellerit suolalla maustetussa vedessä täysin pehmeäksi. Soseuta sileäksi sauvasekoittimella lisäten samalla voi ja valkopippuri. Maista ennen esillepanoa. Pyreetä voi tarvittaessa pehmentää vielä esim. tuorejuustolla.

OMENAPAISTOS
kuorittua omenaa
kirkastettua voita
sokeria ja suolaa
tuoretta timjamia
pähkinöitä
Paista tuoreita omenalohkoja kirkastetussa voissa. Mausta omenat tuoreella timjamilla sekä hienolla sokerilla ja suolalla. Lisää lopuksi pähkinät (voit käyttää mitä pähkinöitä vaan makusi mukaan).

tiistai 18. marraskuuta 2014

Aina ei suju...

Urho oli jahtipäivän sankari

Mäyräkoirat kävivät kierroksilla pitkän (6h) ajomatkan jälkeen. kello on jo paljon. Tiedätkö tunteen kun huomaat perillä että vaikka olet kuinka suunnitellut ja valmistautunut niin jotain on jäänyt. Nyt jäi lakanat. Pikkujuttu. Väsyneenä se ottaa päähän.

Aamulla ystävän laittama aamupala ei maistu. Kahvi tulee korvista. Muutaman tunnin yöunet tekee olosta puuromaisen. On aika ryhdistäytyä. Olen koiranohjaajana kutsujahdissa.

Hyvillä mielin suunnistetaan metsästysmajalle, jonne oli kokoontunut liuta paikallisia metsästäjiä. Luvassa on peurajahti ja Mauno ajurina. Edellisen jahdin onnistuneet ajot olivat kirkkaana mielessä. Toiveissa hyvä päivä.

En ollut varautunut mihinkään esittelyyn mutta kai se kylmiltäkin onnistuu, puhuminen. Mietin hetken että mitä tiedän tai että pitäisikö sittenkin vain laulaa. Olo oli hiukan tyhmä. Eli ihan perusfiiliksiä.. ;) Koiran pitäisi olla kunnossa ja menohalutkin kohdallaan. Tätä reissua odotettiin pitkään.

Ensimmäinen erä. 

Todella turhauttavaa. Haku suhteellisen tuoreilla jäljillä on tuskaista seurattavaa. Kyllä näillä jäljillä pitäisi jo homman toimia. Tunnin takaisia jälkiä seurataan. Herättelyhaukkua tulee mutta mitä ihmettä? Mittään ei tapahdu ja jäljetkin vaihtuvat siinä välissä vanhempiin. Aikaa on kulunut. Homma seis, Mauno kiinni.

Seuraavaksi passitetaan tyhjä alue. Vain ketun pöläytys mutta ilman haukkua. Pikainen paikanvaihto.

Toinen erä on toivoa täynnä. Näköhavainto ja koira perään. Mauno valitsee tietysti sen yksilön, joka karkkoaa tyhjästä kulmasta naapuriin. Minä juoksen metsäjuoksua ja kompuroin ryteiköissä. Koira taas kiinni.

...takaisin sumppuun. Alue on todella pieni eikä sinne voi lähteä koiran perään. Ajoa kehittyy mutta sitten pysähtyy kuin seinään. Aikaa kuluu. Koira on jotenkin aivan sekaisin. Passit puretaan. Haen Maunon pois. 

Päivä oli Maunon osalta todella surkea esitys. Olo oli turhautunut. Mutta minkä luonnolle voi? ei mitään. Nyt eivät olleet tähdet suotuisia missään mielessä. Maunoa harmitti. Minua harmitti Maunon puolesta.

Aina ei ole kaikki niin hienoa. Välillä on kertoja ettei mikään onnistu. Jotenkin niistä kerroista kasvaa ja niistä on noustava vaikka välillä olo olisi kuinka riutunut. Uin jäätävässä ojassa päivän aikana kolme kertaa ja kompastelin jäiseen maahan lukuisia kertoja. Kumisaappaat olivat täynnä jäätävää vettä ja mutaa mutta eteenpäin oli jatkettava, periksi en antanut...välillä pysähdyin kaatamaan kengästä liiat vedet pois. Palelti niin pirusti. Polvet mustelmilla, naama mudassa.

Aina ei jahti suju parhainpäin muutoinkaan. Sitä miettii pimenevässä metsässä tarpoessaan kaikenlaista. Päälimmäisenä vaikea kysymys: Miksi? Olisinko minä voinut tehdä koiran kanssa jotain toisin? En oikeastaan.

Kyynelkin taisi hiipiä poskelle. Olen aivan hiljaa. Kannan väsyneen Urhon pois pimenevästä metsästä. Taakse jää jäätävä musta joki.

Yöllä satoi lunta. Kaikki on yhtäkkiä hiljaista.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kylmäsavustettua kaurista



Vooi nami että miehenköriläs laittaa hyvää kylmäsavustettua kaurista. Vähän kuin graavattua mutta lisättynä hienolla savunmaulla. Testattiin myös jos pintaa lämminsavustaa lopuksi hetken ihan vain hifistelyn ja ulkonäön takia (kuva alhaalla)... niin voi nami!

Jos ruokaan voi rakastua niin olen rakastunut...taas.

Graavattua kaurista on tehty useaan kertaan. Se on parasta. Tämä on aavistuksen parempaa!

Kylmäsavustus tapahtuu grilliin asennettavalla savustuslaatikolla. Itse en ymmärrä näistä asioista yhtään mitään joten onneksi on tuo mies olemassa... Mä vaan syön tai no saatan esittää aina toiveen ja valita punaviinin... :D



Kauriin paisti suolataan ja maustetaan teenlehdillä jne. jenkkityyliin...tai johonkin tyyliin..annetaan imeytyä ja sitten kylmäsavustetaan 14 tuntia.



Grilli on meillä miehen valtakuntaa ja vastuualuetta. Pysyn aiheesta niin kaukana kuin mahdollista. En siis grillaa itse koskaan.



Leivän päälle ranskankermaa ja pari ohutta siivua lihaa tai kuten kuvassa... Eipä siihen muuta tarvita..ehkä joku hyvä punaviini.. Täydellinen iltapala. Metsästysreissua muistellen <3

lauantai 8. marraskuuta 2014

Viikonloppu - ulkoilua lumisessa metsässä...


Perjantaina pikainen pyörähdys metsämessuilla ja viikonlopun viettoon. Työntäyteisen ja mukavan viikon jälkeen perjantai-iltaa on odotettu hartaasti. Lapsi pitkästä aikaa yökylään ja rojahdus sohvalle. Kuulostaa todella mielenkiintoiselle.. :)

Pari lasia punkeroa ja Yle Femmalta nauhoitettu Dag, joka on muuten ainoa sarja jota seuraan... Nyt myös Jahtikumppanukset Lotta&Leif on päässyt nauhotukseen. Se oli itseasiassa aika hauska, erillainen...taidan jatkossa seurata sitä myös.. No niin sinne lumiseen metsään..


Viikonloppuun mahtuu myös ulkoilua. Maunon kanssa hengailtiin tänään ajomiehinä peurajahdissa. Laatuaikaa koiran perässä lompsien ja ihan silkasta hyväntekeväisyydestä.

Päivään mahtui kaksi hienoa peura-ajoa, jotka puikkelehtivat taitavasti passien ohi...ei vieläkään tälle syksylle kaatoa. Voi voi sentään..

Mikä parasta kuunneltiin kaunista haukkua Maunolta. Kivaa ulkoilla lumisessa metsässä yhdessä..tosin nyt väsyttää vietävästi. Taidan rojahtaa taas sohvalle...

Ajomatka oli liian pitkä ja meinasi mennä käpy nenään...bongasin onneksi hyvän idean joulupöytään Countryliving.com sivustolta... #pakkokokeilla :) Vahingossa kommentoin että PAM! piti sanoa että Nam..ehkä keksin tästä oman version...


http://www.countryliving.com/crafts/projects/christmas-crafts/all-about-pinecones-1206?src=spr_FBPAGE&spr_id=1453_109817462#slide-9


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Rapsutuksia ja kumarruksia hirvihaukkujen kuningattarelle 2014

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Maastonakkien villapaidat - Custom made dog sweater by West Eliten

Bongasin Facebookin ihmeellisestä maailmasta jälleen kerran suomalaista käsityötä. 
Annika Klink tekee koirille villanuttuja. Olin haaveillut kunnon villapaidoista jo kauan mutta neulominen ei ole mun juttu. Suosin ja arvostan suuresti suomalaista käsityötä.

Villapaidat on hyvä lämmike autoon ja jahtiaamuiksi lihaksia lämmittämään. Pakkasilla paitoja tullaan käyttämään myös ulkoillessa. Mauno on aika viluinen tyyppi kun sillä ei pahemmin ole tuota karvaa edes talvella.

Uki ei tykkää pukeutumisleikeistä. Juoksee seinänvartta pitkin ja hankaa itseään maahan aina kun silmä välttää. Hetkeksi sain pojan pysymään paikallaan.

Urholle Annika teki pirteän keltaisen palmikkoneuleen.

Ukin iso kyömynenä aurinkoisena syyspäivänä

Maunon tyylikäs tummanharmaa palmikkopaita

Annika tekee paidat mittatilaustyönä. Väri ja neulos on siis valittavissa omien mieltymysten mukaan. Paitamallien kuvia ja tilausohjeet löytyvät Facebookista. Jonoa on varsinkin näin sesonkiaikaan mutta hyvää kannattaa odottaa ja joitakin mallipaitoja voi olla valmiinakin jos koko sattuu sopimaan. Paidan tulee olla uutena hiukan napakka, sillä käytössä se luonnollisesti venyy hiukan.

Loistava joululahjavinkki koirakavereille ;)



torstai 30. lokakuuta 2014

Kiitos tarinoista - mitä kuvat kertovat?

Mitä kuvat kertovat?

Tämä ei ole metsästystarina vaan ihan jotain muuta.

Kun pian metsästyskortin saatuani, jotain lähes kuusi vuotta sitten, aloin suunnitella blogin kirjoittamista metsästykseen liittyen, ei oikein kukaan uskonut että siitä tulisi mitään. Silloin opettelin metsästyksen aakkosia ja on paljon opittavaa vieläkin. Ajatuksesta ei innostunut kukaan mutta en oikeastaan välittänyt siitä. Kirjoittelin ylös sen mitä olin oppinut ja niitä ei edes tulla julkaisemaan.

Vuosi on kulunut rattoisasti siitä kun ensimmäisen juttuni julkaisin...sitä ennen kirjoittelin erääseen lehteen kolumnia aiheesta tai pikemminkin mäyräkoirista.

Jos mieheltäni kysytään niin rakastan enemmän tietokonetta ja kännykkää kuin yhteistä kahdenkeskeistä aikaa...se ei kyllä pidä paikkaansa. En edes kirjoita jokaisesta metsäreissusta. :D

Mietin eilen junassa kotimatkallani että miksi lähtisin alla olevasta aiheesta kirjoittamaan. Usein ajatuksiin vaikuttavat keskustelut ja niin tähänkin. Hyvin voimmakkaasti.

Kiitos lukijoille!


Juttuja on klikattu vuoden aikana yli 20 000 kertaa. Kirjoittelen vaikka täällä ei kävisi ketään. Tiedän ainakin että on yksi joka lukee juttujani ja se on äiti ja se on ihan parasta.

Olen enemmän kuin ilahtunut ja hiukan yllättynytkin niistä tarinoista joita saan metsästykseen liittyen. Niin kyllä täällä käy muitakin kuin mamma... :)

Kiitos että olette jaksaneet lukea ainakin välillä! Viestit joita olen saanut ovat olleet mukavaa luettavaa ja niistä on syntynyt välillä mielenkiintoista ajatuksenvaihtoa. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikille julkisiin kuin yksityisviesteihinkin, joillekin enemmän ja joillekin ajan puuteen vuoksi vähemmän. Asiallinen palaute on aina rakentavaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja ne tekevät asioista hedelmällisiä.

Mitä kuvat kertovat?


Miksi sulla on toi iltapuku päällä? Miten se liittyy metsästykseen? Kysyy pari tuttavaani suoraan. Menneisyys vaikuttaa elämäämme ikuisesti vaikka aina emme niin haluaisikaan. Se mitä menneisyydestä jää käteen on jokaisen omissa käsissä.

Osasin odottaa kysymystä. Jousiaseen kanssa kuvattua on verrattu johonkin ihme naissoturiin, josta en ymmärrä mitään. :) Katson niin vähän hömppäsarjoja telkkarista. Kuvista on analysoitu valtaa ja vaikka mitä...

Joitakin kuvaamani yllättävä kontrasti ärsyttää mutta lue ensin tämä.

Mieti samalla millaisia kuvia sinä haluaisit itsestäsi otettavan? tai millaisia saaliskuvia metsällä ollessasi ylipäätään otat, voisiko esimerkiksi ammattikuvaaja tuoda kuviin arvokkuutta, varsinkin jos saaliisi on kymmenpiikkinen pukki? Kuvat ovat ikuisia, varsinkin kun ne ladataan nettiin.

Synkkä salaisuuteni on että nuorena metsätalousinsinööriopiskelijana tein opintojen ohella mallin töitä rahoittaakseni elämääni (toiset on mäkkärin kassalla...minä keikistelin kameralle...elämän suuria valintoja ja mahdollisuuksia molemmat). Avoimin mielin hyppäsin sellaiseen kelkkaan, jonka opeista olen enemmän kuin onnellinen. Miksi en siis kertoisi asioita kuvin jos se on osa minun menneisyyttäni?

Tykkään rajuista kontrasteista. Ne tuo vaihtelua elämään. Nuorena mm. tanssin klassista balettia koko kasvuiän ja laskin kilpaa vauhtilajeissa. Molemmissa olin oikeasti hyvä mutta silti olin lopun jäävän ajan talleilla hoitamassa hevosia eikä kukaan kyseenalaistanut ettenkö voisi tehdä niitä kaikkia. Meissä kaikissa on vähintään kaksi puolta....etu -ja takapuoli... ;)

Ihmiset lokeroidaan liian helposti erinäisiin "laatikoihin" ulkonäön, yhden puheenvuoron, kättelyn, ilmeen, olemuksen, vaatteiden, harrastusten, kuvien tai vaikka pahimmassa tapauksessa työn perusteella. Sorrun siihen itsekin. Pyrin ajattelusta kuitenkin aktiivisesti eroon. Pyrin ajattelemaan että jos kohtaan jonkun ihmisen vielä jossakin toisessa yhteydessä saattaa löytyä yllättäin jotain yhteistä...mitä vain. Harrastus esimerkiksi.

Kuvan nimi olkoon "Nainen passissa". Kuvittele jahtipuku iltapuvun tilalle. Kun taas kuorii ne haisevat metsävaatteet ja lähtee tansseihin niin eikös jokainen laita parasta päälle? Kuvaan on yhdistetty kaksi puolta minusta... 

Jos kuvat olisi kuvattu mainoskuviksi niin minä ostaisin molemmat. Mekon ja haulikon. Ja juu, en käy metsällä näin. Passissa olen asiallisesti pukeutuneena, kuten myös illallisella. Elämässä pitää olla myös ripaus glamouria.

Kuvista ihmisen silmä näkee sen mitä hän itse haluaa nähdä. Toisia tämä ärsyttää, toisia ei. Ihmiset ovat erilaisia!

Minä näen kuvissa taidetta, tahtoa ja arvostusta mutta kuvat ovat samalla hyvin henkilökohtaisia niissä on jokaisessa pala minun tarinaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa.

On kuvissa muutakin. Kuvissa on kauniita aseita sekä suomalaista osaamista. Yhden arvostetuimman suomalaisen designerin kädenjälki, taitava kampaaja - meikkaaja sekä todella ammattitaitoisen valokuvaajan näkemys siitä mitä hänelle elämästäni ja toiveestani kerroin.

Istun tällä hetkellä kotona reikäset kollarit ja villasukat jalassa takkaa lämmitellen. Aurinkoinen vapaapäivä. Taidan lähteä Urhon kanssa pitkälle lenkille.

Kuvat: Hajonta, Joni Turunen
Asu: Jukka Rintala
Meikki ja kampaus; Studio Helmi, Milla Joska
Metsästysjousi on Rajajousesta - Nykyään se on minun oma ja ihan rahalla ostettu.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mikkolan lammastila - Puhdasta suomalaista lähiruokaa



Mikkolan lammastila sijaitsee luonnonkauniissa Salossa. Peltomaisemaa elävöittää jokiuomat ja niiden tuomat pehmeät peltomuodot sekä valuma-altaat eli kosteikot, joiden hyödyistä juttua blogissani marraskuun Jahdissa.fi-lehden yhteydessä.

Vapaapäivän voi viettää myös näinkin. Tein pikamatkan Mikkolan lammastilalle avoimin mielin, tutustuen lampaisiin ja lampuriin. Lammastila oli minulle uusi tuttavuus joten odotin matkaa todella.

Oma kokemukseni maanviljelyyn rajoittuu vain maitotilaan, hevosiin ja viljatilallisiin. Niin ja siat ovat olleet pikkutytöstä asti lähellä sydäntäni ja ihan vain siksi koska niillä on niin surulliset silmät.. Kuka nyt ei sioista tykkäisi.

..mutta nyt puhutaankin lampaista.


"Tätä olen aina halunnut tehdä"


Peppi emännöi tilaa kolmannessa sukupolvessa. Lampaita hän on halunnut kaitsea aina, pikkutytöstä asti. Unelma toteutui kun lampaat saapuivat Mikkolaan aluksi maisemanhoitotyöhön. Tarkoitus lampailla vaihtui pian suojavyöhykkeiden laiduntajiksi kunnes lampaita alkoi tulla lisää ja karitsanlihan kysyntä kasvoi.

Arvostan Pepin rohkeutta ja tahtoa toteuttaa unelmaansa. Hän on sellainen nainen jota arvostan todella paljon. Unelmat pitäisikin uskaltaa toteuttaa jos siihen tarjotaan mahdollisuus. 

Väkisinkin aloin miettimään omia unelmiani...olisimpa itse yhtä rohkea omassa elämässäni. Noh, ehkä minun unelmien toteutumisille ei ole ollut vielä suotuisat olosuhteet. Mielestäni elämässä pitää olla unelmia (hullujakin!) ja tavoitteita (ehkä saavuttamattomiakin?) joita kohden matka taittuu rattoisasti. Toisten eteen täytyy tehdä niskalimassa töitä ja toiset unelmat toteutuvat vaivattomammin...esimerkiksi unelma lomasta toteutuu aina ja se on odottamisen arvoinen. :)


Piitu, uskollinen työkaveri


Paimentava koira on lampurille tärkeä ja uskollinen ystävä. Piitu on mukana aina. Lampaiden kokoaminen on koiran mieluisin tehtävä ja sitä ei voi olla huomaamatta. Paimentaminen on synnynnäinen ominaisuus aivan kuten riistavietti metsästyskoirilla. Mielenkiintoisia juttuja!

Harmi kun aikaa oli niin vähän. Keskusteltavaa olisi riittänyt ja lampurin elämä vaikutti mielenkiintoiselle. Lopuksi Peppi käskee koiraa keräämään lampaat karsinassa. Unohdan kuvata. Tuijotan haltioituneena suu auki ja silmät suurena Pepin ja Piitun työskentelyä. Uskomaton taito ja tottelevaisuus. Nämä kaksi ovat ystäviä, luottavat toisiinsa ja he puhuvat samaa kieltä.

Lampaat koossa.


Paimentavan koiran koulutus aloitetaan suunnilleen vuoden ikäisenä. Kypsyminen ja ns. syttyminen on yksilöllistä. Liian aikainen koulutus voi pilata koiran innokkuuden ja kiinnostuksen paimentamiseen, joten kärsivällisyys ja koiran kehittymisen yksilöllinen tukeminen on tärkeää.

Kysyvä ilme. "Mitä seuraavaksi?" Koira odottaa emännän käskyä...


Peppi on aloittanut yhteistyön Livian ammattiopiston kanssa. Eläintenhoitajaksi opiskelevat käyvät käytännönharjoituksissa Mikkolan tilalla lammaskoiran koulutuksen osalta. Käytännöntyöskentely opiskelijoille on tärkeää alalla kuin alalla. Opiskelijat pääsevät tilalla kokeilemaan koiran työtä ja opettelemaan koiran käyttöä työssä monipuolisesti. Yhteistyö on alussa mutta Peppi suhtautuu uuteen rooliinsa avoimesti.


Pässi ja sen haaremi. Sininen väri kertoo että daamit on astuttu.

Lähiruokaa ja villatuotteita


Mikkolan tilan tuotteista karitsanliha myydään suoramyyntinä tilalta. Lihaa myydään tilauksesta teurastusten mukaan elo-helmikuussa.  Liha säilyy pakkasessa normaalisti eli pääsiäisviulut kannattaa hankkia ajoissa omaan pakkaseen! Jutun alareunasta löydät linkin josta löytyvät ohjeet lihan tilaamiseen.

Mikkolan lammastilan lihasta valmistetaan gourmet-ravintolaruokaa Salossa Ravintola Seurahuoneella. Harmi että aikaa on niin vähän. Tällä kertaa en ehdi tutustua ravintolaan. Pakko siis tehdä uusi maaseutumatka Salon suunnalle...

Mitä Lampaasta saa? 


Mikkolan tilan lampaista saa puhdasta suomalaista ruokaa rakkaudella hoidetuista lampaista. Herkullisia lammasreseptejä on tarjolla osoitteessa http://www.lammasreseptit.com/

Lampaasta saa toki muutakin kuin lihaa. Itse käytän mielellään synteettisten lämpimien vaatteiden tilalla villavaatteita esimerkiksi metsällä. Mikkolan tilan kehrättävät villat menevät Pirtin kehräämöön ja laadukasta villalankaa on ostettavissa suoraan tilalta.

Taljoja myydään tilalta myös suoramyyntinä. Esimerkiksi joululahjaksi taljoja mielivän kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä. Kysyntä taljoille lisääntyy sesonkiaikoina huomattavasti.



Laadukasta villalankaa Mikkolan tilalta
Katso lisäkuvia Mikkolan lammastilan upeista maisemista. Itse aion jatkossa tilata suomalaista puhdasta lampaanlihaa Pepiltä! http://www.mikkolantila.com/p/tuotteemme.html

Vink Vink!!! Peppi ja lampaat Vapun Valtakunnassa http://www.katsomo.fi/?progId=393874

torstai 23. lokakuuta 2014

Kyttäystornien designia Virossa

Ohoh...pari hiusta takissa... :D
Kyttäyskopin terdellä
Virossa käydessäni kiinnitin huomiota kaikkeen todella oleelliseen...kuten hienoihin kyttäystorneihin.

Huom. olkalaukku! :) takana tyylikäs punainen torni!

Olin yllättynyt miten hienoja kyttäystorneja Virosta löytyi. Jokainen torni oli erinäköinen ja tornit olivat tukevia sekä hyvin rakennettuja. Torneissa  oli kunnon ikkunat ja ovet. Paikasta riippuen ikkunat olivat eri suuntiin.

Tyylikäs

Toooosi korkeella

lauantai 18. lokakuuta 2014

Mäyräkoirapojat Mauno ja Urho telkkarissa

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syysloma Luotosella


Uki ja Mauno syyslomalla

Mökkimatkalla on ihan parasta pysähtyä veljen luona. Ammuttiin eka kerran mun omalla Diamondilla ja rakas kummipoika näytti omat taitonsa lastenjousella. Rakkaat! Ikävä teitä taas.

Hämäräharjoituksia omalla timantilla


Perinteeksi muodostunut syysloma mökille sekä valtion omistamille metsästysmaille on takana. Reissusta jäi hyvä ja voimaannuttava muisto. Onhan siitä jo pari päivää..

Haulikon ulkoilutusta


Luotonen on yksi suosikki metsästysalueistani. Sopivan kokoinen. Kuniita maisemia. Sopivasti metsätaloutta ja suojeltua.. Viitasaari on noh... kaunis kesäkaupunki jossa on kiva käydä.

5pv harjaamatta tukkaa...harjauksen jälkeen pöheikkö


Viisi päivää mökillä harjaamatta hiuksia, meikkaamatta ja ilman korkkareita, ihmisiä, sosiaaliputkia(busseja&junia), pääkaupunkiseutua...no lähinnä kaikkea sitä mikä on arjessa läsnä.
Urho fiilistelee mökillä

Mikä parasta. Mökkisauna ja avotakka. Yöllä ei kuulu ohikiitävän junaa, tehtaiden ja liikenteen hurinaa, teinien örveltämistä...mitään. Ihanan hiljaista. Perhe koossa. Koirat vapaina saarella.



Metsälle...


Metsästysaamuna klo 6.45 herätys. Kamat kasaan, hymyilevä tyttö veneeseen ja menoksi kohti Luotosta. Koska pikkuneiti 3v on mukana on toisen aina oltava nuotiovuorossa. 

Helmin mielestä meidän pitäisi muuuttaa mökille...katsotaan parin vuoden päästä uudestaan...


Eväät on tärkeitä ja lelut niin ja mielikuvitus.. :) Minulla on kunnia saada omaa-aikaa koska etelässä en yksin pääse metsälle mihinkään.

Luotonen


Käyn katsastamassa aukulla mutta hiljaista on.

Mauno saa hajut ja herättelee toisella aukulla. Ajo pärähtää...selvä jänisajo. Kävelen seuraamaan ajon etenemistä.

Seison passissa koivikossa aukun reunalla. Ajo poukkoilee kohti ja loitommas... Ovela vemmelsääri loikkii vimmatusti ja viimein kaikkoaa. Päätän ottaa lopulta Maunon kiinni. Pitkä hieno jänisajo. Mauno on väsynyt, ylpeä ja tepastelee rintarottingilla kohti nuotiota. Päivä pulkassa. Pikkuneiti tahtoo mökille.

Day nro2. Ammutoimet mutta pikkuneidille ei kelpaa mitkään vaatteista päälle.. huoh.. maarittelua ja lahjontaa :D ...ylpeä äiti ja isä...hienoja hetkiä..mikään ei auta. Vihdoin tilanne aukeaa ja tyttö istuu pelastusliivit päällä tyytyväisenä veneessä, taskulamppu kädessä.

Hollilla. Tieltä ei saa ampua...hiippaillaan lähemmäs...


Menen suoraan Luotosella yhdelle aukuista. Jos olisi kivääri mukana ja taitoa ampua niin pum. Luonto olisi antanut antiaan. Päätin hiippailla mutta turhaahan se. Hauskaa ja rentouttavaa puuhaa oli hiipiä "äänettömästi" kun kuurainen maa rapasahtelee jalkojen alla.

Istumapuun alla. Teeren jämät.


Seison pitkään kuusen juurella hengittämättä. Mitään ei kuulu eikä näy. Ei täällä mitään..

Istumapuu


Pian teeret alkavat kuitenkin suhautella tietenkin alueella, jossa en saa metsästää. Hiippailen aukun puskia istumapuille. Olo on rauhallinen. Ei mihinkään kiire.

Luotosen tiet on hyvässä kunnossa


Katson Trackerin ohjelmaa... Mauno sekoilee jotain. Ei mitään. Ei ajoa tänään.

Mieheni käy pienen lenkin. Nuotiolla on kaksi miestä. Toinen Helsingistä, toinen paikallisia. He olivat olleet eilenkin. Helsinkiläinen oli metsästellyt jo itseasiassa puolitoista viikkoa. He kertoivat että olimme heidän seuran hirvinuotiolla. Saimme käyttää luvan kanssa heidän puita. Kiitos! Meillä oli kyllä omat pikkupuut mukana omiin tarpeisiin. Valtion mailla nuotiot ovat kaikkien käytettävissä, omat puut on hyvä olla mukana. Alueesta riippuen.

Lähellä oli..


Lehtikuusten loistetta

Vaihdoimme paikkaa pian nevalle. Tyttö ottaa päikkärit autossa. Menen tekemään lenkin ja hiippailu tuottaa tulosta. Metso pölähtää kohti. Harmikseni lento kulkee aringon edestä enkä näe mitään. Hyvä tilaisuus. Päätin olla ampumatta. 

Oli siellä metso!


Jatkan matkaa ja toinen lentää kiertäen kauas. Jee! Hyvä kun en taputtanut onnesta. :)

Luotosen metsiä


Kiertelen äänettömästi nevaa Urhon kanssa. Jähmetyn ojan penkereelle. Karhu.

Edessäni on möykky pyöreillä korvilla. Ei voi olla! Kamera. Pää liikahtaa. Ei hitto se on karhu! Mietin että mitä teen. Juoksenko. Käperrynkö Urhon päälle? Blondina päätin hiipiä lähemmäs! :D Pitäähän nyt hyvä kuva saada!

Pian selvisi että mielikuvitukseni luoma karhu onkin hirvi, joka oli ojassa juomassa. Siinä se möllötti katsoa minua 40m etäisyydellä.

Bongaa kuvasta "karhu"


Päätin lähteä eri suuntaan ja niin päätti hirvikin mutta hyvin rauhallisesti. Yllärinä se kulki samaan suuntaan kanssani vain puska välissämme. Urho, ei niin riistaviettinen sai hajut vieressä kulkevasta hirvestä ja sulloi korvanlehdet korvakäytäviin juosten nenä pystyssä hirven syliin. Urhosta löytyi taas uusia puolia! Hirvikoira. Niin ja haukkuikin vielä!

Huusin jo perkelettä ja kirosin koiraa koska kauniit sanat eivät auttaneet. Urholla ei ollut tutkaa, joten sanoin jo heipat rauhalliselle päivälle kunnes tajusin soittaa miehelleni, joka hengaili läheisellä tiellä. Hirvi säntäsi tien yli. Urho saatiin kiinni. Huh! Tulihan sitä sykettä ja hiki pintaan juostessa nevalla koiran perässä. :) Hyvää treeniä!

Syksyä


Auton nokka kohti mökkisaarta. Iltaisin ennen hämärää harjoittelin rakkaalla jouskallani. Asentoa ja laukaisua. Tunti joka ilta. Siistiä! :)

Jouskatreeniä

Loma on parasta! Inspiroivia hetkiä. Ensi vuonna taas uudestaan.


Onnistumisia ja rentoutumista