tiistai 30. syyskuuta 2014

Pehmoinen ja laadukas fleece

Chevalierin pehmoisen fleecen löysin huokealla hinnalla XXL sportista! Ihanuutta voit tarkastella parhaiten täällä http://www.chevalier.se/product/bushveld-lady

Kokoja fleecestä löytyi käydessäni hyvin niin miehille kuin naisille. Oma kokoni Chevalierilla on 38, joistakin malleista menee 36. Miesten S oli kivan pitkä mutta se ei istunut rintojen kohdalta eikä hartioista. Naisten koolla on todellakin väliä, jotta metsällä on kiva käyskennellä.

Hiukan täytyy vielä hehkuttaa suosikkimerkkiäni. Laatu ja hinta kohtaavat. Fleece on jopa yksi parhaimmista ostoksistani. Pehmyt, lämmin ja mukava. Väri on kaunis ruskea. Toki siellä oli myös muitakin värejä kuten metsänvihreä..ehkä yksi sellainenkin.. :)

Seuraava hankinta olisi camotakki ja jahteihin oranssitakki...etsintä on alkanut. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Tiedän. Etsintä ei tule olemaan helppoa.

Valitettavasti Suomessa valikoima naistenmetsästysvaatteista on pieni. Naistenvaatteista edes Chevalierilta ei löydy useinkaan kokoja, vaikka liikkeiden valikoimissa merkki saattaa olla esillä miesten kokoina hyvinkin laajassa mittakaavassa. Naisten metsästysvaatevalikoimassa olisi parantamisen varaa..ei kukaan osta jos ei ole tarjontaa.

Mikä on sinun suosikkisi merkkisi? Mitä vaatteita toivoisitte kauppoihin? ja mistä kaupasta ostatte erävaatteet?




lauantai 27. syyskuuta 2014

Mauno piirinmestaruuskokeessa

Kaunis päivä mäyräkoirien Helsingin piirinmestaruuskokeelle

Mauno-mäyräkoira osallistui 27.9 eli eilen lauantaina Helsinginseudun piirinmestaruuskokeeseen elämäni ensimmäisellä koeohjauksella. Ei edes jännittänyt mutta hukalla harmitti koiran puolesta.

Olen selvästi lähentynyt Maunoa. Kovasti olen yrittänyt opettaa sille tottelevaisuutta, helliä ja samalla pitää kurissa ja nuhteessa.

Aamun jänöajo päättyi oraalla olevaan multapeltoon harmillisesti 14min jälkeen. Selvittely oli sitkeää mutta olisiko alkukauden kankeutta kun ei se siitä auennut.

Toisessa erässä olimme aivan varmoja kaurisajosta ja seuraaminen lähemmäs kannatti. Kyyhötimme tuomarin kanssa ojanteessa seuraten haukkua.

Seurasin Trackeria ja samalla yritin tihrustaa ympärille näkyisikö elukoita. Ajo läheni. Hiljaista oksien raksetta. Tuomari kuiskaa "kolme kaurista" ja osoittaa läheisen hirvitornin suuntaan. Samassa molemmat jähmettyy ja suhisee "peurapukki!". Ne olivat siis vasoja ja/tai pari pienikokoista naarasta.

Komea hyvälihainen ja ainakin 8 piikkinen pukki hiipii n. 10 - 15m kohdalla. Ei mihinkään kiire. Kuuntelee koiraa ja lonnii lopulta samaan ojanteeseen meidän kanssa. Siinä se komea peurapukki näytti meille lihaksikkaita pakaroitaan n.15m päässä ja tarjosi meille muutaman minuutin arvokasta aikaansa.

Nousin varovasti seisomaan ja yritin ottaa kuvaa hengittämättä ja äänettömästi huonolla kännykällä. Turha juttu. Samassa peura katsoi minua. Tuijotti. Yritin vinkata silmää mutta eipä se huomannut vaan jatkoi matkaansa hitaasti lonnien. Perus pukki, joka pitää selkeästi haaremia mutta minä olin liian näkymätön.. :D Kuvat olivat surkeita. Kiitos Samsung X-cover. Surkein puhelin ikinä.

Maunon matkaa hidasti risukot, joka oli raapaistu harvennuksessa sikinsokin pitkin maita ja mantuja. Ihan normisetti mutta onhan siinä vaikea liikkua . Mauno pysytteli hyvän matkan päässä kuitenkin. Eroa elukoihin oli 8 minuuttia. Komea ajo vaikka lopussa hiukan takkusi.

Tottelevaisuusharjoitukset olivat tuottaneet tulosta. Maunoa ei tarvinnut kytkeä metsästä poistuttua. Happy! Treenit jatkukoon!

Tuloksena 1.sija alhaisin mutta toiminnan mukaisin pistein 65,39. Piirinmestaruuskokeessa kolmas. Tästä jatkoon lohkokokeeseen, johon pitää kyllä treenata lisää.. Siellä on huippukoirat mukana havittelemassa SM-kisapaikkaa.

Kiitos! Oli kivat kokeet ja tuomarit mukavia. Maasto oli myös hyvä. Tosin vaativa ja hidas kulkea mutta pääasia että koira sai elukat liikkeelle.

"Mitäs täällä on? Mikä tämä edes on? Emäntä ei kyllä ikinä suostu laittamaan tätä takan reunustalle.."

torstai 25. syyskuuta 2014

Treeniä taljajousella - Happy!

Nyt voi jo jotain kirjoitella. Elämäni toiset taljajousitreenit jousiammuntaseurassa takana. Olen yllättynyt miten pienistä asioista tarkka osuma koostuu.

Ensimmäinen kerta radalla meni uuden tiedon ahmimiseen. Tänään toisella kertaa check-listan pyörittelyyn ja keskittymiseen. Toistoja vaan ja sitä keskittymistä. Hyvin meni läjään ja viimeinen napakymppiin keskelle keltaista palleroa. Yes! Mikä fiilis! Onnistumisen riemu.

Ohjeet sivalsivat ensimmäisellä harjoituskerralla ruoskana mielessä. Nyt olin jo rennommin...varsinkin lopussa. Olen hurjan kurinalainen...tilanteen mukaan tietysti. Hyvät ohjeet, rauhallinen opetus ilman kaunistelua. Siitä minä tykkään. Selkeät ohjeet auttaa sisäistämään uudet opit ja ehkä kehittymäänkin. Huumorilla ja hyvillä jutuilla höystettynä aina välistä. Mukava harrastus. Koukuttava.

Nyt mielessäni vilisee check-lista
- asento, hengitys, aivojen nollaus
- nuoli kiinni
- laukaisulaite kiinni - sormet varmistimen taakse
- vasemman käden rento-ote - sormet
- viritys
- ankkurointi
- nenä kiinni jänteeseen
- tähtäys
- sormet laukaisulaitteella
- veto selkälihaksilla - kyynärpää check - lavat yhteen
- flop
- ankkurointi pysyy ja pysyy... ja uutta nuolta kehiin...

Jeps, sitten ne sekavat variaatiot. Kaksi ensimmäistä kierrosta tänään jotain sinne päin. Työasiat pyörivät mielessä.. Ajattelin jo ettei tästä mitään tule. En pysty nyt tähän. Ajatukset harhailee. Uusia juttuja tulee ja menee... kunnes pää tyhjenee. Hiljaista.

Tietoinen aivojen nollaus on pakollinen ja mukava tila. Muuten homma ei toimi ainakaan aloittelijalta. Ja varsinkaan minulta.

Voi sitä aivojen rimpuilua. Pakko hokea jotain... Pakko psyykata. "Minä pystyn siihen" X 100. :D Jes..vihdoin. Unohdin työasiat ja pääsin hokemaan yllä olevaa listaa.. Ihminen on itsensä manipuloitavissa. :D

Ammuin tänään aika ihan hyvin mutta niin alkutaipaleella. Heti kun joku listasta unohtui niin läjät levisivät pari senttiä. :D

Aluksi vähemmillä paunoilla ja taidon mukaan lisäyksiä.

Kiitollinen jälleen neuvoista ja opeista! Nyt on onnellinen olo.

Nyt vähän venyttelyä ja huomenna salitreeniä. Ensi viikolla treeniä ehkä jo oman taljan kanssa? :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Maunon ajotreenien oheistoimintaa - Lapsen kanssa metsässä

Maunon ajoharjoittelua sunnuntain ratoksi. Maukka ajoi kohtuu hyvin näin alkukaudeksi. Pääharjoittelun teemana oli luoksetulo. Nyt meni jo niin hyvin, ettei poika lähtenyt karkuun vaan mateli teinimäisin elkein luokseni.. "Okei, mä tuun...tylsää..mut ei mua kiinnosta noi sun kuivatut lampaan keuhkot..." Edistystä. Extraa oli ettei Maukkaa tarvinnut kytkeä, vaan maastomakkara hilasi itsensä metsänreunasta autolle pyynnöstä. Happy. Kyllä tämä tästä. Kärsivällisesti kouluttaen...

Ajotreenauksissa on usein pieni Metsänneito mukana. Metsäretkeä odotetaan innolla ja aamulla klo 5 tyttö ryömi viereen kysyen "Joko on aamu? Eikö me lähdetä jo metsään?". 
No, sehän olisi ollut unelma lähteä aamutuimaan mutta ei tällä kertaa jaksanut...nukutaan vielä hetki kun kerrankin on mahdollista nukkua yli viiden.

Metsä on mielestäni paras ja kasvattavin leikkiympäristö. Raitista ilmaa ja luovuutta lisääviä elementtejä. Kiviä, kantoja, koloja, keppejä, sammalta...niistä syntyy hauskoja leikkejä kun antaa lapselle tilaa ja aikaa tutustua ympäristöön. Pieni kompurointi ja kaatuminen on ihan suotavaa. Muraiset kädet ja naaman voi siistiä sitten myöhemmin.

Metsässä oppii kaikenlaista. Mitä metsässä on. Mitä kaikkea kivaa siellä voi tehdä. Mitä marjoja saa syödä ja mitä ei. Mikä sieni on myrkyllinen. Lapsille, pienillekin, voi opettaa erätaitoja ja metsästävien perheiden lapset kyllä tietävät mistä liha ruokapöytään tulee. Luonnollisia asioita.

Pienen tyttösen mielestä parasta viikonlopussa oli metsä ja makkara nuotiolla. Tässä kuvia meidän yhdestä retkestä. Hienosti olin sitten saanut päivämäärän kuviin... :) - Miten minä aina onnistun...

Uki The Man ei lähden kauas ja vaikka lähtisikin niin tulee kyllä takaisin. Hyvällä kyömykuonon vaistolla Urho suunnistaa metsässä.

Syksyn värejä

Mini Me

Metsä on pienen Metsänneidon lempi paikkoja - Tämä pieni Neito ei pelkää kompastua

Mäyräkoira on paras ystävä - Pieni-Neito komentaa Ukia emännän elkein

Nuotiopaikan lähellä on kivoja kiipeilypaikkoja -kiviä ja kantoja

Pieni tutkija - Mitäs kuoren alta löytyy? Tosin leikki muuttui yhtäkkiä "eräkokiksi" ja kuoresta valmistettiin jauhelihaa...

Pieni Metsänneito metsällä - puukepistä pyssy. Lennosta leikki muuttui kalastukseksi ja karahka onkivavaksi

Pieni Eränkävijä rantautuu

Metsänneidot kalliolla


lauantai 20. syyskuuta 2014

Uudella pipolla ei päätä palele

Pientä vilivalia tähän alkuun... ;)

Välillä on kiva käydä shoppailemassa ja metsästysvaatteet ovat sellaisia, joita en mielellään osta sovittamatta. Eniten se kismittää kun miesten vaatteita löytyy rekkitolkulla ja seinät notkuen. Olen sen mallinen että miesten koot eivät yksinkertaisesti istu, enkä aio maksaa vaatteista, jotka eivät istu päälläni täydellisesti...jees...olen posmittanut tästä aiemminkin joten hiljenen... :) Ehkä alan ompelemaan sahajauhopeukaloilla omat camo-kuteet...persoonallista metsälookkia siis luvassa. :D

Naisten metsästysvaatteita ei ole kaupoista helppo löytää. Valikoimat ovat pienet tai kokoja ei löydy. Naisten vaatteet on myös sullottu miesten säkkien sekaan...ripoteltuna sinne sun tänne ja sitten kun kysyy niin vastaus on että "Ei niitä paljoa ole mutta tuolla on jokunen ja sitten tuolta saatat löytää pieniä kokoja.." Aargh...ostohalut vähenee joka kerta. Olen muutaman kerran lähtenyt pois..pitäkää tunkkinne...menen metsään iltapuvussa ja korkkareissa.. ne ainakin istuu mun päällä. :)

No mutta tänään oli ilon päivä sillä löysin pipon. Oltaisiin ostettu miehelle samanlainen (tiimipipo) mutta voitteko kuvitella. Pääni on isompi kuin miehelläni :D WTF! Miss Big Head! Johtuu varmaan tästä blondista pehkosta...

Mukaan kauppareissulta lähti myös takki kun kerrankin sattui olemaan omaa kokoa! Onnenpäivä! Takista lisää myöhemmin. Ostokset kokosin kahdesta eri kaupasta.

Aika hyvin sain todellisen värin tähän kuvaan. Oranssi on tosin kirkkaampi luonnossa joten ei se nyt ihan nappiin mennyt :D Toisin päin pipo toimii huomiopipsana jahdeissa.

Paras pipo ikinä! Mietin jos töihin vaikka maanantaina...sosiaaliputkessa voisin saada katseita :D


Uuuups..Nyt veti liian vaaleaksi... :)

Pipsaselfie - aamulla metsään. Nyt lasi punkeroa ja nukkumaan.



tiistai 16. syyskuuta 2014

Ritarin oppeja jousimetsästykseen

Joni Turunen, Hajonta ja Diamond Infinite Edge, Rajousi


Ihan aluksi...senkin Varjaagi! :) Kirjoitit Jäkkärässä kesäisestä kohtaamisestamme. Hymy herkässä. Minä muistan kohtaamisen ja sen roskiksen johon nojailin... :D Ei vaan muistan kyllä oikein hyvin koko tarinan ...olen jälkikäteen nauranut tuotokselle. Enkö oikeasti saanut mitään järkevämpää irti? Oli helteet ja ukkonen sekä odotin kesälomaa.. :) No joka tapauksessa Sanna & co päihittää osan miehistä jo nyt vaikka unissaan. Minä ehkä sitten 20 vuoden päästä. :)

Jäkkärää selatessani huomasin jutun Juha Kylmästä. Sepäs sattui, sillä työn alla on otteita Juhan viisauksista. Nyt onkin hyvä aika ryöpsäyttää ensimmäinen osa ulos.

Onnittelut vielä Juhalle Saint Hubertus -ritariksi lyömisestä. Kuvissa vilahtaa muuten myös yksi mukavin tuntemani herrasmies nimittäin eräneuvos Olavi Joensuu. Joidenkin ihmisten tapaamisesta ilahtuu kerta toisensa jälkeen. Olavi on Coolein tyyppi ever!

Sir, viisaudet on tehty jaettaviksi


No juu siis Sir Juha Kylmän oppeihin palatakseni. Rajousen Jorma tuuppasi käteeni Kylmän kirjan Jousimetsästys - Johdatus nykyaikaisen jousimetsästyksen perusteisiin, jota olenkin lueskellut hartaasti imien itseeni ritarin viisauksia. Ainoa vaan että luotan kokemukseen ja kokeilemiseen, joten elämä opettaa. Rataharjoitukset odottavat ja valmentajan ensimmäinen tapaaminen on torstaina (jännittää).

Päätin napsauttaa teille, arvon kanssani pörheltäjät, lukuvinkin pimeneviin syysiltoihin. Meistä jokaisesta kehittyy Sir Kylmän opeilla metsästyksen ritareita. No jos ei niin älä välitä sillä harva saa kantaa kultaista kruunua ja prinsessan viittaa vaikka kuinka harjoittelisi kuninkaalisia kumarruksia...

Kirjasta on jäänyt käteen hurjasti kaikkea mutta koska tavaan ja sisälukutaito on hiukan hakusessa niin kirja on luettava useaan otteeseen, jotta ymmärrän mitä olen juuri lukenut. No juu juu myönnetään...jään kiinni jokaiseen kappaleeseen tehden peilin edessä mielikuvaharjoitteita kuvitteellisella taljajousella. :)

Johdanto luo pitkälle aikavälille minulle aika paljon haasteita, sillä siellä sanotaan mm. näin
"Minun tapauksessani valmistautuminen - riittävän tiedon ja taidon hankkiminen - kesti pari vuosikymmentä." 
Hmmm.. Sir puhuu varmaan minun oppimismetodistani - Äherrä ensin ja lue sitten vasta käyttöohjeet. ;)

Juha kyllä huomattaa että nykyään kaiken voi oppia nopeammin. Kysyn vaan että miten muka? Tiedon voi ehkä lukea mutta sen taidon haalimiseen ja sisäistämiseen menee kyllä kauemmin niin ja taidon ylläpitämiseen..

En usko että kukaan vain ostaa jousiaseen ja alkaa lätkimään lentäviä sorsia? Ei kai! Vaikka onhan minulla itsellänikin aika hurja into että ensi syksynä ulkoilutan jouskaani metsässä ja tihrustelen tähtäimen läpi vaikka jänistä. En usko kuitenkaan että olen parissa vuodessa täysin oppinut vaikka harjoittelisinkin valmentajan johdolla joka viikko.

Eettisyys


Eettisyys puhuttaa ja rakastan aihetta oli asianyhteys mikä tahansa. Mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä on lain yläpuolella? No etiikka tietysti. Kylmä kirjoittaa näin,
"Eettiset pohdinnat ovat pohjana niille päätöksille mitä teemme kun kukaan ei ole katsomassa."

Tulee juttuja mieleen, joissa tavan metsästäjä tekee oman päätöksen mutta päätöksessä ei ole mukana etiikka vaan ihan joku muu. Mitä niiden ihmisten päässä liikkuu?...välinpitämättömyys, vallankäyttö, näyttämisen halu vai se kun viikkoon et ole saanut mitään ja on viimeinen ilta käsillä..turhautuminen, se on maailman huonoin kaveri, jota ei pidä päästää valloilleen.

Olen huomannut yhden erikoisen asian. Kun jousimetsästäjä tulee paikalle niin hänen ympärillään on outo rauhallisuus. Juha huomauttaakin näin sosiaalisenmediaan aikakauteen sopivan heiton.
"Meistä jokainen edustaa kaikkia metsästäjiä." 
Lauseen voisi vaikka kaivertaa jokaisen metsästyseuran ja jahtimajan takaseinään muistuttamaan meitä hyvistä tavoista, niin vanhoja kuin meitä uusia metsästäjiä.

Rikon parhaillaan Juhan yhtä ohjetta, sillä minulla ei ole vankkaa kokemusta mistään ja juttuni ovat kaukana asiallisuudesta. Tosin en koe olevani lajin virallinen edustaja vaan luomisen tuskaa poteva aloitteleva jousimetsästäjä joka etsii sitä oikeaa, väärää ja miettii mistä saan Varjaagilla olleita nahkavarusteita.
"Anna itsestäsi ammattimainen kuva esiintyessäsi lajin edustajana julkisuudessa. Perehdy asiaan huolella ja puhu asioista joista sinulla on vankka kokemus", Juha Kylmä.





Terkkuja jahdista

Pimee kuva :)

Pikaiset Terveiset tähän väliin - Viikonlopun jahdista jäi tosi hyvä fiilis. Jaksaa taas hetken täällä betoniviidakossa ja sosiaaliputkessa matkustella..

Kävelimme jahdissa todella hiostavia kilometrejä. Helteinen keli ei ollut mikään paras koirien kannalta. Itselle pieni pintahiki tekee vain hyvää.

Nyrjäytin nilkkani kun sähläsin varvikossa. Mauno meinasi karata metsässä ja ryntäilin perään kiroillen. Seuraava päivä meni turvonnutta nilkkaa ontuessa. Yön vietin puolijoukkueteltassa Maunon kanssa. Olipas hyvät unet! Jouduin (pääsin) siis ulkoruokintaan.

Mauno ei päässyt toteuttamaan itseään mutta moni muu koiraystävä sai lintuja seisontaan ja haukkuunkin. Seure sai saalista. Minä näin vain yhden ukkometson. Komea poika!

Ukot seurueessa valitteli hirvikärpästen määrää... minuun ne pienet ystävät eivät tarttuneet. Yle uutisoikin että hirvikärpäsiä kiinnostaa aikuisen haju. Tässä suora johtopäätökseni.
En ole vielä aikuinen.
Onhan se selvä kun Alkossakin kysytään paperit vaikka ikää on jo sopivasti yli 30. Hyvin säilynyt. :)

torstai 11. syyskuuta 2014

Nainen metsästää - mies mukaan metsälle

Nainen on nainen vaikka metsästäisikin. Kuva Joni Turunen, Hajonta

Naisten metsästysharrastus saa huomiota aina kun aihe nousee esille. Se on ihan hyvä koska miesten metsästysharrastus on perus äijämeininkiä, normitoimintaa. Naiset tuovat harrastukseen mielenkiintoa, aiheuttavat kysymyksiä ja ihmettelyä, positiivista pörinää mutta myös tuovat metsästyskulttuuriin uusia tuulia. Harrastuksesta puhutaan ja ollaan reilusti ja avoimesti onnellisia.

Metsästys harrastuksena kehittyy. Aina oppii jotain uutta mutta perinteistäkin on hyvä pitää kiinni. Uudet tuttavuudet ja asioista puhuminen tuo uusia näkökulmia ja tekee harrastuksesta mielenkiintoisen, sosiaalisen. 

Välillä kuulostaa siltä että joidenkin maailmankirjat ovat sekaisin. Ensin naiset tarttuivat moottorisahaan ja sitten metsästysaseeseen.  Ajavat traktoria ja juovat olutta. Nuo kaikki ovat minulle tärkeitä asioita. Kyllä, kylmä olut on maailman paras saunajuoma. :)

Naisten eräharrastuksissa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä. Metsästys ei tee meistä metsästävistä naisista mitenkään outoja lintuja tai mieleltään vinksahtaneita. Tosin harrastus ei sovellu kaikille naisille tai soveltuu mutta se vaatisi tietynlaista asennemuutosta jos roskiksellekaan ei voida mennä ilman meikkiä ja korkkareita… :)

Metsästys on luonnollinen, moninainen ja "aatelinen" harrastus, jossa on tilaa ja mahdollisuuksia kaikille niin miehille kuin naisillekin. Suomalaisten tulisi vain unohtaa katkeruus ja kateellisuus, sillä jaettu ilo on huomattavasti kivempaa kuin kyräily ja toisten tekemisten arvostelu.

Naiset innostuvat metsästyksestä miehensä ja/tai koirien kautta mutta ei pidä yleistää. Esimerkiksi metsäalalla naisten metsästys harrastuksena ja elämäntapana ei ole mikään erikoisuus. Moni alalle hakeutuva nainen metsästää tai viimeistään opintojen myötä innostuvat metsästämään(ei pidä yleistää! ;)). Kuulun itse työyhteisössä naisvaltaiseen tiimiin, jossa suurin osa naisista metsästää ihan omasta kiinnostuksesta.

Jokaisella on oma tarina


Minun metsästysharrastuksesta kiitän ensisijaisesti omaa rakasta veljeäni. Hän on aito elämäntapametsästäjä, jonka tietotaitoa arvostan ja ihailen. Metsästys on osa elämää ja sitä se on ollut pikkupojasta saakka. Lapsena veljeni sai ampua piekkarilla jo pienestä pitäen mutta tyttönä en saanut aseeseen koskea. Kuljin mukana ja seurasin sivusta. Aihe kiinnosti mutta en edes uskaltanut myöntää haluavani mukaan.

Metsäopintoihin lähdin vastoin vanhempien toivetta ja tahtoa. Vanhemmat olivat ihmeissään kun lukion käynyttä tyttöä kiinnosti metsurin opinnot ja haaveena olivat metsätalousinsinöörin opinnot. Metsä on aiheena kiinnostava ja täynnä mahdollisuuksia - on tehtävä sitä mikä tuntuu omalle. 

Metsästys on osa metsien monimuotoista käyttöä mutta myös metsäluonnon hoitoa riistanhoidollisina toimina. Metsäopintojen edetessä eksyin tosin tieltäni ja muutettuani Helsinkiin kaikki maalaisen ajatusmaailman omaavan ihmisen perustarpeet päivittäiseen luontokosketukseen hiipui lähes olemattomiin. Olin onneton.

Elämä opettaa ja perusasioiden äärelle on onneksi helppo palata. Pyysin vihdoin nuorena aikuistuvana naisena veljeäni ottamaan minut mukaan metsälle, opettamaan. Suoritin tutkinnon ja sain kaupunkilaismiehenikin innostumaan sekä hankkimaan metsästyskortin. Nyt miehelläni on kaikkea metsästykseen liittyvää enemmän kuin minulla on koskaan ollut tai uskalsin koskaan haaveilla. Kun tavattiin. Hänellä ei ollut edes ulkoiluhousuja!

Eli voi se mennä toisinkin päin ja mies seuraa naista metsästyksen pariin. Nyt olen ollut metsästyksen parissa omalla tavallani tiiviisti kuutisen vuotta, ikuinen aloitteleva metsästäjä. Saalista en paljoa ole saanut mutta en ole siitä pahoillani.

Metsästys on meillä parisuhteen yhteistä aikaa mutta toki myös sitä omaa aikaa ja niitä kiireisen arjen juhlallisia ja odotettuja hetkiä.

Tästä minä tykkään

  • Tykkään kulkea nöyränä metsällä ja olla osa luontoa
  • Syödä riistaruokia hyvässä seurassa
  • Harjoitella aseiden käsittelyä ja ylläpitää taitojani
  • Opettaa lapselleni metsän arvostusta sekä monimuotoisia käyttömuotoja
  • Tykkään tavata samanhenkisiä ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin metsästyksen parissa
  • Tykkään olla onnelinen.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Ilves - kaadettu kuningas

Ilves on petollinen mutta samalla upea näky niin elävänä kuin täytettynä. Kaunis yksilö!











tiistai 9. syyskuuta 2014

Ihmeiden aika ei ole ohi!


Eilen tapahtui ihme, joka sai minut hyvälle tuulelle. Sellainen tunne että nyt olen tehnyt kerrankin jotain oikein.

Olen maalla maastonakkien kanssa. Lyhyen metsälenkin jälkeen laitoin Maukan jäljestysliinalla kiinni puuhun, metsänlaitaan, niin että "näin" sen ikkunasta (en siis kuitenkaan vahdannut ikunassa). Tässä vaiheessa voi sanoa että virhe.

Puolessa tunnissa Maukka oli purrut liinan poikki...ei se nyt mikään ihme ole.. vaan se että kun huomasin asian ja paniikki valtasi mielen. Melkein aloin itkeä. Edessä on metsää ja paljon, en saa sitä kiinni ikinä. Silloin se ihme sitten tapahtui.

Huusin kitarista punaisina kerran ja Mauno tuli luokseni metsästä minuutissa! Karvakasa katsoi minua nappisilmillä ja istui eteeni. En uskonut näkemääni. Herkkuja ja kehuja ja voi sitä riemun määrää kun poika tajusi tehneensä oikein.

Tapahtuneeseen liittyen...Mauno kaivautui eilen kainalooni peiton alle tyytyväisen näköisenä ja alkoi järsimään luuta! Kuuntelin onnellista maiskutusta ja väkisinkin alkoi naurattamaan. Ei ole todellista! Maunon onnellinen maiskutus sai minut heltymään, enkä raaskinut poikaa ajaa pois koska tyyppi oli ollut niin kiltti ja tottelevainen aiemmin. Onnellinen koira on syötävän suloinen! Rakastan mäykkypoikia - Nuo karvaiset maastomakkarat ovat minun parhaita ystäviä!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Jahtikaudeksi kuntoon - jatkuu koko kauden

Tänään oli vihdoinkin aamu ettei väsyttänyt, ehkä iltapäiväkin sujuu silmät auki. Hyvä fiilis.

Olen pitänyt edelleen yllä henkilökohtaista vetoa - Jahtikaudeksi kuntoon. Rapakunnosta on noustu jaloilleen! Ainakin haba kasvaa ja kehittyy :D . Muistutan het alkuun että kaikki itsensä rääkkäämismenetelmät eivät sovi kaikille ;) .

Kantapään kautta, tsemppaavien ihmisten ja esimerkkien voimalla, niin ja kovalla itsekurilla porhallan eteenpäin. Olen vihdoinkin balanssissa treenaamisen kanssa. Wuhuu...mikä fiilis!

Arkisin elän kurinalaista elämää. Aamulla klo5 kotona vitamiinit ja vahva kahvi. Työmatkalla kahvi ja ruisleipä kinkulla&vihanneksilla Pasilan Marian konditoriasta. Se on tapa, josta en poikkea...paitsi välillä pelkkää kahvia. Piipahdus tai kiireettömiä aamuina puolen tunnin pörinä tutussa kahvilassa piristää. Toki on poikkeusaamuja ja poikkeuksien poikkeuksia...

Lounaaksi vedän 20-30min lihastreenin niinä päivinä kun työt ja omat voimat sen sallii. Selkävaivaisena olen todennut että mieluummin käyn lounaalla nostamassa punttia kuin stressisyön itseni uuteen muotoon ruokalan herkullisilla pöperöillä.



Treenin jälkeen vedän aamulla tehty protskuvitskupläjäys joka menee näin..



3-5appelsiinin mehu = noin 2-4dl
Maustamatonta protskujauhoa ohjeen mukaan
Hedelmiä tai marjoja kauden mukaan tai pakkasesta. Banskua vähän jos proteiinin maku häiritsee..peittyy pahat maut.
Rasvattomalla maidolla voi jatkaa jos laitat vähemmän mehua.. Ja protskujauhon sijaan voi käyttää rahkaa..





Kätevä blenderi johon kuuluu 2 pulloa! Helppo ottaa aamulla mukaan tai treeniin..

Hei mä osaan iskeä silmää :D Tällä jaksaa treenin jälkeen!

Lisäksi pupellan porkkanoita, pähkinöitä tai omenoita.. Aika kuiva tyyppi (virn!) Kannatan muuten 3h ruokailuväliä arkena, jota myös hammaslääkärit suosittelee. :)

Kevyen lounaan ansiosta jaksan paremmin..enkä nukahtele täydellä vatsalla..ruokaperräiset olisi kyllä kova sana..mutta eihän sellainen kuulu konttorirotan elämään.

Energiaa jahtikauteen! Kun tsemppaa arkena niin metsässä jaksaa sitten paremmin tarpoa koiran, pupen, lintujen...perässä. :)

tiistai 2. syyskuuta 2014

Jousiammuntaseura Artemiksen tutustumiskurssilla

Minun ekat osumat tähtäinjousella


Tutkiskelin pääkaupunkiseudun jousiammuntaseurojen tarjontaa ja päädyin ystävällisten vastausten perusteella Artemiksen tutustumiskurssille. Kurssiin kuuluu kolme kertaa, joissa pääsee tutustumaan eri jousiaseisiin ja saa näin ollen kattavan kosketuksen jousiammuntaan lajina. Ensimmäisen illan teemana on turvallisuus radalla ja tähtäinjousella ampuminen. Itse en enää pääse työkiireiden takia muille kerroille mutta onneksi turvallisuusasiat on nyt hanskassa niin voin hyvillä mielin mennä harjoittelemaan muuna aikana.

Tunnelma kurssilla oli rauhallinen. Osa meistä innostui nauramaan mutta hauskaa pitää olla sehän on selvä. Osasin kuitenkin mielestäni käyttäytyä suuresta väsymyksestä huolimatta rauhallisesti ja se yllätti minut itsenikin. Keskityin hetkeksi johonkin yhteen juttuun ja se tuntui hienolle. Elohiiren elämä ei ole aina helppoa.

Mitäs siellä sitten tapahtui. Mukava ääninen mies alusti aiheen sujuvasti. Aluksi lämmitellään ja käydään läpi turvallisuusasioita.

Turvallisuudesta radalla mieleeni jäi nämä lausahdukset: 
Kuuntele ja noudata ohjeita. - Check
Käyttäydy rauhallisesti - älä juokse ja hermoile - Check :D
Jousi ei saa olla vireessä jos joku hiippailee tulilinjalla - Check
Kun vedät nuolen pois taulusta niin katso ettei takana ole ketään - Check
Jousta ei saa räpsäyttää ilman nuolta sillä runko kärsii! - No... ei ihan Check

No niin löpinät sikseen ja ampumaan tähtäinjousella. Ase käteen. Nuoli nokinpaikkaan, jännitys tiivistyy ja tähtäys. No siinähän kävi sitten niin etten aluksi uskaltanut päästää irti, teki mieli laittaa silmät kiinni ja huutaa! En huutanut. Opettelen todellakin itsehillintää. :D

Se hassun näköinen sormiläppä, jossa oli kolme kieltä siis kerrosta! Miksi? ... No anyway.. sen avulla siis viritetään jänne mutta miksi ihmeessä se on sellainen?

Ongelmani oli se että vedin jännettä pitkillä sormillani liian nyrkissä ja toiseksi pidin ihan väärää poskea kiinni jänteessä! Minulle kaikki on mahdollista.. :D Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui! Kuuntelinko minä neuvoja ollenkaan? Olin ainoa, jolla jouset meni taulujen välistä telineiden taakse! Monttu auki olin kuolla nauruun mutta hienoa itsehillinnän opettelua. En nauranut, ainakaan kovaa! En uskonut millään sillä mielestäni tähtäin näyttää ihan eri suuntaan kuin nuoli...jotenkin se oli aluksi hassua.

Minua opasti kaksi naista, joiden taustatuki oli kyllä tarpeen. Hyviä vinkkejä! Vaihda asentoa, nenä ja poski kiinni jänteeseen.. Nyt meni oikea poski ja nenäkin alkoi hipoa jännettä. Tähtäys, laukaise ja rentouta sormet. Vau sitä tunnetta kun osui siihen tauluun...ei siis paperiin vielä kuitenkaan.

Kyllä se homma alkoi sitten luistamaan kuten kuvasta näkyy. Kehystän ensimmäisen tauluksi olohuoneen seinälle. Nyt on hyvä sisustaa kun mies ei ole kotona. ;)

Jousiampuminen on toki yksilölaji mutta ainakin Artemiksessa kuulostaa ilmapiiri sosiaaliselta ja helposti lähestyttävältä. Kurssilla oli mukavia ihmisiä ja kurssin vetäjät olivat myös erittäin mukavia. Jututin toista naisohjaajaa (jota kutsun salaperäisesti nimellä neitiX, sillä lupasin olla julkaisematta hänen nimeään ;). Hän kertoi harrastaneensa jousiammuntaa jo kuusi vuotta.

Jousiammunnan hän aloitti Artemiksen tutustumiskurssilta ja tapasi siellä ystävän, jonka kanssa käy ampumassa edelleen 1-2 kertaa viikossa ja noin 2h kerrallaan. Aika menee ampuessa, rupatellessa ja kahvitellessa - kuulostaa kivalle ystävien yhteiselle harrastukselle.

Aluksi hän ampui seuran tähtäinjousella. Kaksi vuotta sitten neitiX osti Rajajousesta oman taljajousen, Diamond Infinite Edgen, mutta ampuu edelleen siis molemmilla jousilla. Hän suosittelee jousiampumisen aloittamista tutustumiskurssilta ja siitä sitten seuraan liittymistä. Seura tarjoaa pääkaupunkiseudulla hyvät harjoittelupaikat niin ulkona kuin sisätiloissa mutta myöskin yhteisiä tapahtumia ja taustatukea. Mikä parasta, aloittelijoille välineet ja osaavaa opastusta.

Metsästyskortin neitiX suoritti tänä vuonna. Jousimetsästys kiinnostaa mutta metsästyskavereista on pulaa. Kun ei kuulu mihinkää seuraan niin ole oikein paikkoja missä metsästää. Toiseksi pääkaupunkiseudulla ei oikein tiedä mistä metsästyksen kanssa lähtisi liikkeelle.

Suuret kiitokset Artemiksen puheenjohtajalle ystävällisestä opastuksesta ja kurssille pääsystä. Kiitos ohjaajille ja neitiX:lle juttelutuokiosta! Minusta saitte kerta heitolla jäsenen.

Lisätietoja seurasta:
http://www.artemishelsinki.com/frame.html