sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kalajuttuja ja kuvaamista - Helmi Tärppi

Huntress. Kuva Joni Turunen. Puku Jukka Rintala. Meikki Studio Helmi. Diamond Infinite Edge Rajajousi.

Minulle on sattunut kai hyvä tärppi, sillä ympärillä pyörii positiivisen latauksen omaavia, omalla tavallaan erähenkisiä tyyppejä ja seassa on hyvinkin persoonallista porukkaa. Yksikään heistä ei ole samanlainen ja arvostan erillaisuutta.

Olen kuullut ja lukenut satoja tarinoita, vinkkejä, ideoita, tsemppauksia ja mikä parasta tutustunut uusiin ihmisiin, varsinkin metsästyksen parissa mutta toki kalastajien tarinat ovat mielenkiintoisia, varsinkin ne ovat hyvin kerrottuja. Arvostan jokaisen tarinaa mutta - No worries! En julkaise niitä...ainakaan ilman lupaa.

Eräs johon tutustuin keväällä on valokuvaaja, jonka ammattitaito häikäisee ainakin minut, sillä kuten jo aiemminkin olen maininnut arvostavani suuresti ammattitaitoisia kuvaajia, niin tässä on yksi sellainen.

Joni on intohimoinen kalastaja, kuvaamisen lisäksi. Hän mainitsi jo kesällä kalastuksesta mutta se jäi johonkin alitajuntaan kai hautumaan. En napannut siitä silloin kiinni mutta nyt erään kuvausession aikana tarina nousi taas framille. Tarina on niin hyvä että se on pakko jakaa ja kertoa. Mikä parasta hän kertoo sen aivan itse, joten en halua sitä muuttaa.

Näin aluksi kerron kuitenkin että Jonin kalastustarina on aika perinteinen. Tunnistan tarinasta monta pikkupoikaa ja tyttöä. Isä vei pikku-Jonin lohilammelle ja opetti virvelillä heittoa. Montaa kertaa ei tarvinnut opetella kun vonkaleet mukana lähdettiin kotiin..onhan ne lohilammet aika hinnakkaita... Pienestä se on kiinni, sillä polte jäi muhimaan. Välillä kasvava poika jaksoi kalastella ja välillä ei. Sitä se nuoren miehen elämä teettää. Tässä kuitenkin tarinaa Helmi Tärpistä ja valokuvaamisesta. Ajatuksia elämään meille kaikille.

Helmi Tärppi


Broidi. Kuva Joni Turunen

Aika monta tärppiä oli ennenkuin jäin koukkuun kalastukseen. Broidi hankki Silver Hawkin, alumiiniveneen ja vielä vähän egoluokan koneella. Meillä on paljon ikäeroa mutta veljeltä eräily ja kalastus on muhun lopulta tarttunut pysyvästi. Aloittelijan tuurilla lähdin sitten mukaan tekemään ekaa reissua Vanajavedelle.

Olin ostanut reissua varten shimanon 4000 haukihaspelin. Hämeenlinnan Profishissä olin käynyt kyselemässä typeriä erään kaverini kaverin opastuksilla. Hyvä perussetti sieltä irtosi, kiitos tämän kaverini kaverin Pekan. Pekka on nykyisin yksi parhaista ystävistäni niin kalastuksen kuin sen ulkopuolellakin ja vahva vetoapu meidän kalastusseuran asioissa. http://www.helmitarppi.com/jasenet/pekka/

Shimanon kanssa uusia vehkeitä esitellen astuin veljeni veneeseen ja sain rispektiä - jonka on jälkeen päin ajatellen täytynyt olla jonkinlaista sääliä tai myötätuntoa - sillä hei, hauen heittovehkeillä uisteluveneeseen?
Eka reissu oli success. Minä käytännössä noviisina sain ainoaan ostamaani vetovaappuun, Nils Masterin papukaijaan, kalan. Ne jotka Vanajaa tuntevat niin Pyterin ja Ruskeenkärjen välisestä penkasta. Pyöritin kalaa ympäri venettä ja saatiin se sitten veneeseenkin broidin ohjeilla ja haavauksella. 5kg ja meillä oli hampaita suut täys.

Lähdettiin vielä kohti Tokeesuunlahtea ja Vanajan niemen edustalla olevasta penkan kulmasta irtosi toinen samanlainen hagge. Broidilla oli munapatareissu, mutta ei se ketään harmittanut. Enkat meni siinä komeesti ja olin koukussa kalastukseen, siitä ei koskaan pyristelty irti.

Fisu. Kuva Joni Turunen

Tästä taitaa olla jo kymmenisen vuotta aikaa nyt. Reissun jälkeen on paljon tapahtunut ja muuttunut mun kalastuksessa. Veljen ja kalakavereiden kanssa tuli myös sitten aikanaan perustettu Helmi Tärppi kisatouhun ympärille. Nykyään Tärppi toimii meidän porukan äänitorvena ajatuksille ja reissukertomuksille.

Pitkään kalastus oli sen ison kalan hakemista ja sitä fiilistä kun se kala on kiinni ja on se vääntö. Se odotus, tärppi, jännitys, tunne kun siiman päässä on jotain jota koitat kontrolloida. Sen päihittäminen.. Kyllä parhaat muistot kalastuksesta usein liittyvät jonkun ison kalan ylös saamiseen ja siihen veneessä olijoiden yhteiseen aitoon tunteeseen. Melko kliseistä kamaahan nämä, mutta kyllä ne on kovia hetkiä kun lyödään kättä yhteen jonkun luontokappaleen mammiessa haavissa.

Helmi tärppi. Kuva Joni Turunen
Harvemmin otan itse kaloja ruokapöytään. Olen kova C&R hengen kannattaja. Ainoa kala mikä löytää ruokapöytään on kuha. Sen osaan valmistaa alusta loppuun siten, että se kelpaa perheelle ja tuttaville. Jalokalat maistuisivat toki myös, mutta niiden osalta C&R hengessä mennään. Kesälomalla kuhat lähtevät järvestä mökille mukaan ja usein päätän kalastuksen kun ruokakalat ovat kasassa. Tämä on myös ainoita hetkiä kun kalastan yksin, lajina silloin on vetouistelu.

Nykyään kalastus merkkaa aika paljon muutakin meidän kalastusseuran toiminnan vuoksi. Mutta pyrin siihen, että se on aina irtiottoa arjesta ja hyvää aikaa hyvien ystävien kanssa. Olen ollut mukana kilpailemassa ja tekemässä asioita liiankin vakavasti. Nyt koitan aina olla rennoin mielin reissussa ja kameran mukana kantaminen on osa sitä.

Kalan kokoa voi grammalleen tai sentilleen mittailla kisan jälkeen ja pettyä kun jollain on jotain isompaa jätesäkissään tai kun tällä kertaa isointa kalaa ei palkittukkaan. Molemmat koettu. Mutta sitä fiilistä ei voi mittailla ja siihen ei kyllästy kun isomuksen päästät takaisin veteen kamppailun päätteeksi.
Ensi heinäkuuksi ollaan lähdössä viikoksi jäämerelle ruijanpaltaan perään ja C&R hengessä tullaan menemään sielläkin mittanauhan kanssa. Tavoite 1,5m ja kiloja siinä on sen verran paljon, että niitä ei tarvitse enää puntarissa todeta.

Tyypit vaeltaa. Kuva Jussi Wuoti


Kalastuksen mukana on aina ollut Lappi ja vaellus. En ole kovimmasta päästä vaeltamaan ja reissuni ovat aina olleet sen siiman nykimisen ehdoilla. Veljeltä tämäkin laji tarttui. Heti armeijasta päästyäni tein samana syksynä reissun UKK:n puistoon isäni ja veljeni kanssa. Se oli myös ainoa vaellus, jossa kalastus ei ollut mulle se juttu.

Viikon reissu ja 70km tuli mittariin. Polvesta meni liukasteet ja tulehdus iski reissulla jalkaan. Jouduttiin jättämään vähän lyhyeen vikat pari päivää. Mutta kokemus oli sellainen, että sen jälkeen on tullut yritettyä joka vuosi reissulle, aina ei ole onnistunut. Viimeisin reissu oli Lätäseno viime vuonna. Tänä vuonna reissua ei ehdi tulla.

Reissurapsan voi lukea tästä:
http://www.helmitarppi.com/2013/08/27/latasenolla-viikko-kalassa/

Kuvaaminen


Kuva Jussi Wuoti


Faija hommas filmijärkkärin kun olin lukiossa. Kävin lukioaikoihin myös muutaman valokuvauskurssin, jossa treenailtiin kenkälaatikkokameralla ja omilla vehkeillä. Innostuin ja tykkäsin.

Homma ei sitten koskaan jäänyt näppiin sieltä kunnolla. Mun isä on sponssannut mua kiitettävästi aina. Sellainen asia jota ei silloin osannut arvostaa tarpeeksi, mutta nyt vanhemmiten ja kun omiakin muksuja on niin on kyllä todella suuret käden ojennukset tulleet sieltä isän suunnalta. Kirjottelin ekat sanani C64:n ruudulle ennen peruskoulua ja isä piti huolen, että siitä eteenpäin kun mulla vain oli tahtotila ja palo touhuun niin laitteet eivät loppuneet kesken, joten kamerat joutuivat odottamaan tovin vielä lukio aikoina.

Tuttavapiirissä on aina ollut paljon kameroita ympärillä joten kynnys on ollut matala kokeilla. Aina se kiinostikin ja mietin, että josko sitä pitäisi kokeilla uudestaan. Olin kuitenkin oppinut siihen ikään mennessä tuntemaan itseäni sen verran, että jos sen kameran ottaa käteen niin siitä on pakko oppia teknisessä näkökulmassa aivan kaikki. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton ja hankin mielestäni "ihan ok" vehkeen.

Muistan puhuneeni, että "Ihan perus riittää, ei tartte mitään ihmeellistä. En mä ala kuvaamaan tosissani". Naureskelin ja vähän ääneenkin kait ihmettelin kun valkoset Canonin L-sarjan putket maksoi paria tonnia. Vaimolle taisin perustella jotain pimeää lasin hankintaa sillä, että kun nuo tuolla maksaa 2000€ ja tässä on enempi millejä ja hintaa 1/4. Mutta ei mennyt kait kuin puoli vuotta ja mulla oli eka L-sarjan lasi hankittu ja homma oli lähtenyt lapasesta.

Mun kuvaaminen oli lukiossa ja sillon junnumpana enempi sitä valokuvaamista, joka tulee luovuuden kautta. Mutta kun aloin uudelleen kuvaamaan (silloin noin viisi vuotta sitten) mä lähdin täysin tekniseltä kantilta liikkeelle. Tajusin sen kyllä heti itsekin, että mä olen nörtti kameran kanssa enkä uskonut, että musta enää luovuutta löytyisi. Oletin, että into hiipuu kun olen selvittänyt miten se laite toimii ja ns. "ymmärrän sen".

Ei se palo sitten vaan koskaan hiipunut minkään teknisen asian hallinnan tai ymmärtämisen jälkeen. Aina tuli uusia juttuja ja edelleen tulee, tosin ne eivät ole enää niin teknisiä vaan on siirrytty sinne toiselle puolelle luovuuden pariin.

Valokuvaaminen on vaikuttanut aika paljon muhun. Monissa ammatinaloissa, harrastuksissa, missä vain tekemisessä on paljon yhtäläisyyksiä ja jokainen polku kulkee saman kaavan. Ensin innostuu, luulee osaavansa. "Hei maailma mä osaan!". Häpeä tulee perästä, en mä osaakkaan, sitten tulee taas osaamisen luuloa ja lopulta se tajuaminen kuinka paljon on asioita joita ei oikeasti osaa. Se kohta voi sitten musertaa tai inspiroida. Paras on kun nöyrtyy ja tajuaa ettei se oppiminen lopu siinä lajissa koskaan.

Koodaamisessa, kalastuksessa, kitaran soittamisessa, valokuvaamisessa ja varmasti missä tahansa hommassa, jossa haluaa mennä pitkälle pätee jollain tapaa sama kaava. Kyse on lopulta omasta asenteesta mihin tasolle jää vai jatkaako ja eteneekö.

Aina voi oppia muilta ja pitää pystyä olemaan avoin asioille ja ehdotuksille. Olen osan elämääni kulkenut "Vitut muista" -mentaliteetilla ja olen huomannut, että moni muukin tekee sitä. Se on huono suojautumismenetelmä, jolla sulkee pois itseltään asioita jotka veisivät epämukavuusalueelle. Ei tarvitse piitata muista, senkus tekee sitä omaa juttuaan kun on kerta "oikeassa" ja niin "hiton hyvä" tai mitä vaan. Lopulta siinä on itse itsensä jarruna.

Epämukavuusaluekin voi olla aika helvetin mukava alue. Sieltä kun tulee takas niin kiksit on kovat ja tietää, että sieltä tulee sitä shittiä minkä takia sitä touhuaan tekee. Paras kuva on aina se jonka on juuri ottanut tai joka odottaa edittiä koneella ja kun seuraava kuvaus on selvillä niin se seuraava paras kuva odottaa siellä ottamistaan.

Mä en tunne olevani niin taiteilijasielu, että hakisin aina yhteyksiä ja metaforia joka paikkaan. Välillä kelpaa vain se, että kuva on "hieno" ainakin minun omassa mielessäni.

> töh end <

Teksti Joni Turunen
Kuviin pääset tutustumaan parhaiten https://www.facebook.com/valokuvaus.Hajonta 
Älä missaa http://www.helmitarppi.com/


Mutta missä on Rauli?

Olen hiukan huolissani, sillä Piharusakko Rauli on kadonnut. Tyyppihän on tervehtinyt minua lähes joka aamu mutta kahteen viikkoon kaveria ei ole näkynyt. Ikävähän tuo jo on!

Pihalla kulkevat eläimet on kivoja seurattavia, paitsi ne rotat..ne on ärsyttävän fiksuja.

Olihan se tosi ikävää että Rauli söi omenapuitani kaiffareiden kanssa mutta sitten tuli pöyhkeä kettu ja söi ne Raulin kaverit ja kaivoi raadot minun ruusupuskaan, niin että koivet vain sojotti ryhmäruusujen tukikeppeinä. Rauli jäi siitä sitten juttukaveriksi.

Mietin näin pupujahtien lähestyessä että mitä tekisin jos Rauli eksyisi minun passipaikalle. Kyllä se vaan niin on että Raulia en voisi ampua. Tosin tuskin se heittäisi minulle ylävitosia jos metsässä vastaan tulisi..en kai minäkään.


Brand New "Rauli"?


Tyttären kanssa ikkunassa ...kuvat hiukan sumuisia..ikkunan läpi napsittuja


Olisiko tässä siis minulle uusi kaiffari? En tiedä.. Rauli oli kuitenkin rusakkojen rusakko. Suuri ja persoonallinen pihapuppe.

Sain muuten uuden jänismuhennosohjeen...pian pääsen sitä testaamaan,jos vaikka Maunon ajot tuottaisi tulosta. :) Jaan sen teille mutta ensin testaan itse. 

Loppuun sunnuntaifiilistely uuden Raulin kunniaksi... :D



perjantai 29. elokuuta 2014

Jousimetsästyksen ensiaskeleita

Kuvassa on neljä asiaa, joita arvostan.. Suomalainen metsä, Jukka Rintala, metsästys, ennen kaikkea jousimetsästys sekä valokuvaajan ammattitaito.

Kuvassa Diamond Infinite Edge/Rajajousi. Kuvaaja Joni Turunen, Hajonta. Meikki ja kampaus Studio Helmi. Vaatetus Jukka Rintala. Kuvauspaikkana Aulanko.

Olen hurahtanut täysin jousimetsästykseen ja päättänyt sinnikkäästi harjoitella ja tutustua lajiin tämän kauden. Ensi vuonna sitten jos vaikka metsälle pääsisin. Katsotaan nyt miten likan käy. :)

Kesän haastattelusta jäi mieleen että jousimetsästyksessä on sellainen Yin&Yan-meininki, jota hiukan silloin naureskelin mutta sitähän se on. Kyllä siinä täytyy olla sinut luonnon kanssa mutta myös kropan hallinta kunnossa ja mieli rauhallisena..tyyni ja rauhallinen. Tyyni ja rauhallinen ei ehkä kuvaa minua persoonana mutta metsään kun astun niin olen kuin toinen tyyppi. Uskon omiin kykyihini niin paljon että uskallan lyödä vaikka vetoa onnistumisestani.

Olen siis hankkimassa itselleni taljajousta, sitä omaa timanttisormustani. En ole nainen, joka havittelee sormeensa sitä suurinta timanttia, joten siksi olen alkanut kutsua tulevaa jouskaani timantiksi. Haluan kerralla hyvän ja soivan pelin. Sovin hyvien neuvojen siivittämänä tapaamisen ammattitaitoisen jousiaseisiin erikoistuneen myyjän kanssa. Onnentyttö, sillä visiitti Rajajouseen oli kaiken vaivan arvoinen.

Rajajousella on kaksi toimipaikkaa Keravalla ja Parikkalassa.. Keravalla Rajajousen liikettä pitävällä Jormalla on 25 vuoden kokemus jousiaseiden myynnistä. Miehiä on asiakaskunnassa enemmistö mutta naisten määrä on (ilokseni) kasvanut!

Jorma kertoi, että naisten ja nuorten välineisiin panostetaan nykyään paljonkin. Ennen ei otettu huomioon mittoja tai muita tärkeitä ominaisuuksia. Ennen oli vain perus miesten malli, joka värjättiin punaiseksi ja se oli siinä. Nykyään on naisille ja nuorille omat mallistot, omilla mitoilla ja ominaisuuksilla niin ja värityskin otetaan huomioon. Esimerkiksi Bowtechin Garbon Rose ...voi mikä namu. Onnekseni pyörien hento kiilto voidaan metsälle mentäessä vahata mataksi... Maailman levein hymy!

Jorma aloitteli jousiammuntaa 30 vuotta sitten. Kuulostaa varmaankin tutulta.. Ostaa vehkeet ja aloitella takapihalla niin ja sitten tuskastua moneen kertaan. Hetkellisen epätoivon jälkeen Jorma päätyi vantaalaiseen jousiammuntaseuraan harjoittelemaan tauluun ampumista ja siitä se sitten lähti. Hauskat tarinat siivittivät iltaani! Voi kuulkaa kerron vielä ne kaikki. :)

Jousimetsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet, eikä sitä ole koskaan kielletty. Jousimetsästys ei suinkaan ole tuontituote. Kyllä se on täällä ollut jo pidempään kun tarkastellaan historiaa taakse päin, aikaa ennen ruutiaseita. Jousimetsästys on perinteikäs mutta samalla nykyaikainen ja tekninen laji.

Yllätyin täysin kun kuulin naapurimaiden jousimetsästyksen historiasta. Rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa jousimetsästys on kiellettyä. On kuitenkin vain hetkestä kiinni milloin jousimetsästys laillistetaan myös Ruotsissa.

Tanskan jousimetsästyksen historia on mielenkiintoinen. Ensin laji kiellettiin lailla, sitten tanskalaiset hakivat ja saivat poikkeusluvan metsästää. Näin he menivät eteenpäin kymmeniä vuosia kunnes jousimetsästys laillistettiin muutama vuosi sitten.

Maailmalla suomalaiset jousimetsästäjät ovat aina olleet arvostettuja, joten te jousimetsästäjät voitte olla ylpeitä taidoistanne.

Aiheesta lisää piakkoin! Nyt käyn hivelemään kuvauksissa ollutta Diamond Infinite Edgeä. Se on kyllä kaunis väritykseltään! Tämä on siis yksi vaihtoehto timanttisormukseni tilalle. Kyseinen jousiase vaikuttaa laadukkaalta mutta edulliselta. Tehdaspaketin saa Rajajousesta kotiin 450€ hintaan (...ehkä saan vielä toisen koska ymmärtääkseni timanttisormukset ovat kalliimpia! heh noh jos ei nyt kuitenkaan.. :D ). Tehdasvarustepakettiin sisältyy aina 3-jyvän metsästystähtäin, Octane Hostage nuolihylly, Octane DeadLock Lite nuoliteline ja Line-O-Peep jännetähtäin. (Wau mitä nimiä...O-Peep ja DeadLock...)

Tuosta paketista puuttuvat aloittelevalle ampujalle välttämättömät varusteet. Rajajousessa pakettiin lisätään 6 kpl Goldtip Warrior nuolta, TruBall Outlaw laukaisulaite ja Saunders Diamond Defender rannesuoja, jolloin paketin hinnaksi muodostuu 550€. Vaikeita termejä ja nimiä näin aloittelijalle! :D Mutta täydennetty pakettihinta kuulostaa kuhtuulliselle!

Hiukan vielä hinnoista nyt kun pääsin vauhtiin...Kyseinen jouska on suosituin ja myydyin taljajousi maailmalla. Rajajousen Jorman jenkkikolleega myy kyseistä mallia sesonkiaikaan kymmeniä päivässä! Diamond Infinite Edgeä käytetäänkin Jenkeissä vetonauloina jousia myyvissä liikkeissä. Hinnat Atlantin tuolla puolella eivät todellakaan ole vertailukelpoisia Suomen hintoihin! Minulle oli hyvänä huomiona, että hintoja vertaillessa varsinkin netissä dollarihintaisia vehkeitä eurohintaisiin niin on ymmärrettävä että kulut kumoavat valuuttakurssin eron ja dollari muuttuu vähintäänkin euroksi kun jousiase on tullattu Suomeen. Tämä selittyy verotuksella ja muilla kustannuksilla. On myös huomioitava että kunnon liikkeistä saa mmattitaitoista opastusta, kasausta ja viritystä. Olipas monimutkainen sepustus mutta en kyennyt kertomaan toisin. :)

No jatketaan nyt sitten vielä, sillä tätä ei voi ohittaa...
Bowtech havahtui ja päätti tehdä vastaavan täysin oman mallin, joka kantaa nimeä BowTech Fuel. Siinä on lähes sama runko. Kaaret ovat esim. hiukan laadukkaammat ja ihan on soivan näköinen ja tuntuinen peli. Hinta Fuelilla on 200€ Diamond Infinite Edgeä kalliimpi eli 650/750€ (Alkaa kuulostaa timanttisormukselle, vai mitä?). Hintaeroa tulee luonnollisesti jousen ja tarvikkeiden laatuerosta ja varmasti myös valmistusmäärien ero vaikuttaa hintaan.

...Odottakaas kun pääsen niihin muihin vaihtoehtoihin. Herttinen sentään huomaan että olen innoissani kuin pieni pupu porkkanoista. Voi Sanna minkä teit! ;)

Seuraavaksi alan hivelemään tätä Timanttia niin ja pyörähdän piakkoin jousiammuntaseuran treeneissä, siellä vantaalaisessa...


tiistai 26. elokuuta 2014

Maunon eka ajotreeni tälle kaudelle

Urho metsäkellii sillä aikaa kun Mauno tekee hommia :)

Ensimmäinen ajotreeni tälle vuodelle takana. Mauno-maastonakki päästettiin tuttuun maastoon kevyen vesisateen saattelemana. Aivan päätöntä menoa :D ... Löysähkö haukku joka paikkaan. Häntä heiluu tiukasti ja rintarottingilla eteenpäin. Selkeitä keskittymishäiriöitä.. :) Ajateltiin jo että ei siitä mitään tule kunhan saa louskuttaa hetken. Katsellaan nyt sieniä tässä odotellessa...

Kun innokas äänenavaus vihdoin loppui ja kaksi hernettä löysivät toisensa, niin homma alkoi luistamaan. Ääneenkin tuli erillainen saundi kun karstat oli kähisty. Sieltä se sorkan tuorehaju sitten vihdoin löytyi.

Ajo sujui sitten lopulta niin hyvin että hienohelma Mauno ui elukan perässä kapeiko yli ja vieraalle maalle. Mentiin perässä jalkapelillä kiertäen järveä. Minä kipeällä jalalla 3v tyttöä Manducassa kantaen (hiki). Seurattiin ajoa siinä toiveessa että ajo kääntyisi takaisin päin mutta ei. Puolen tunnin päästä lähdettiin ottamaan poikaa kiinni sitten toen teolla.

Trackeri toimi loistavasti ilman pätkimisiä. Maunon kiinni ottaminen olikin sitten hankalampi homma. Kalliomaastossa eka kerta sitten viime kauden...olisihan se pitänyt arvata. kahden kilometrin etumatkaan tarvittiin auto.

Sitten pussitusta. Täytyy päästä ajon eteen ettei käy hassusti ja vihdoin sellainen tilaisuus tulikin mutta sitten tulee se kauan pelätty hukka. Minä käyn juoksemassa maastossa lenkin mutta isot kalliot tuottivat tuskaa ja paluumatkalla lennän pää edellä mutaojaan. Voi väsymys. Perus rymyreissu! :)

Mauno on niin jääräpää että hukka ottaa sen päähän. Villiä hakua ja korvissa sammalta. Koiratorvea ja kutsuhuutoja...ihan turhaan. Se kuuli kyllä. Pysähtyi oikein kuuntelemaan mutta ei voinut sitten millään tulla luo.

VIHDOINKIN koira kiinni mutta yllätykseksi ei se ollut tippaakaan väsynyt! Kiukkuinen koira autoon ja kotia kohti Mäkkärin kautta...oltiin sen verran nälkäisiä, pikkuneiti eniten.

Voi kun Mauno olisi tavallaan yhtä kuuliainen kuin Urho. Urhon voi helposti päästää tuttuun maastoon ilman pantaa koska Uki tulee aina takaisin...tosin ei se kyllä aja jos ei pääse elukan pakaraan kiinni. Uki on jälkikoira ja hyvä niin. Se touhu sopii sen luonteelle.

Olipas vain mukava sunnuntai! Seuraava "ajotreeni" Maunolle on sitten rusakkoajo ja eiköhän sinne passiinkin silloin mennä napottamaan.. :)

lauantai 23. elokuuta 2014

Kuvaukset metsässä


Pitkästä aikaa kameran edessä ja hauskaa oli, ainakin minulla.
Konttorirotan vapaapäivä...normipäivä. :)

Ensimmäiseksi isoin kiitos ammattitaitoiselle ja kärsivälliselle kuvaajalle, Hajonta ja Joni Turunen
Loistavaa työtä ja upeita kuvia. <3
Kiitos aina yhtä ihana ja ystävällinen Jukka Rintala. En kyllästy koskaan ihailemaan Jukan luomuksia...harmi vain kun olen näin lyhyt.
Kiitos Rajajousi Oy:n asiantuntevista neuvoista ja ajatuksista! Tämä jousitouhu sopii minulle. Bowtech on timanttisormukseni. :D
ja sitten 
Kiitos Studio Helmi ja upea, ihana ja ammattitaitoinen Milla! Valvoin eilen kolmeen kun en olisi raskinut meikkiä pestä pois. (Kampaus on päässä edelleen). :D
 ...Sekä 
Kiitos rakas ystäväni Taija. Ihana kun olit mukana. <3

Luvassa on jotain erillaista. Vinkkinä että kannattaa selata uusi Jahdissa-lehti 28.8. ;)

Kuvauksissa ketään ei loukkaantunut paitsi pikkuvarpaani lähti pois sijoiltaan kuvauspäivän aamuna. Voin kertoa että koskee!!! :O

perjantai 22. elokuuta 2014

Graavattu kauris


Huomenna herkutellaan Jallulla höystettyä ja graavattua kaurista :P

Terveisiä jälleen Ravintoketjun huipulta feat Metsänneidon keittiö :)

torstai 21. elokuuta 2014

Mitähän laatikko sisältää?



Mitähän laatikko sisältää ja mistä se on peräisin?
Voiko ihminen olla näin innoissaan? 
Aiheesta lisää piakkoin. <3

Tänään on vapaapäivä. 
Teen jotain "tuiki tavallista" ...konttorirotan vapaapäivän touhuja. :)

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Jahtikauden ensimmäinen päivä kuvina

Kiitos mukavasta jahtipäivästä ja tietysti isoin kiitos peltojen omistajille! <3

Aamun kyttäyspaikka. Olen mukana koirana ja kuvaajana :)

Maaseudun kauneutta

<3

Kuvilla hiljaista

Paras kesätakki - hyvä maastoutuja

Kyyhkyn pyynnissä

Kahvitauko - Eväsleipää kaslerilla

Eväsleipää kauriin jauhelihalla
 Iltapäiväksi ajettiin Siuntioon. Iltapäivä oli mukava ja kyyhkyjä parvissa. Maisemat olivat kauneinta maaseutua!

Iltapäivällä Siuntiossa
Päivän saalis kolme kyyhkyä, joista yksi minun ja kaksi miehen pyytämiä. Riista annettiin yhden talon isäntäväelle kiitokseksi.

lauantai 9. elokuuta 2014

Aamulla kyyhkyjahtiin

Kyselyikäisen äitinä välillä ihana hiljaisuus tuntuu taivaalliselle! Tyttö siis hoidossa, jotta päästään aamulla yhdessä kyyhkyjä pyytämään. Olemme menossa jahtiin alueelle, jossa minulla ei ole lupa ampua sillä en omista metsästysoikeutta kyseisen seuran mailla. Lähden mukaan kuvaamaan ja ehkäpä kiertämään läheisiä peltoja jos paikka valinta osoittautuu hiljaiseksi. Iltalennolla käydään tarkastamassa peltoaukeama, johon molemmat pääsevät passiin.

Jahtikausi alussa, joten into piukeena eväiden tekoa ja tavaroiden hypistelyä. Mies pyöräytti Shootter´s sandwicheja. Tällä kertaa toiseen laitettiin kasleria sienihöystön kera ja toiseen kaurisjauhelihaa sekoitettuna naudanjauhelihaan ja tietenkin herkullista sienopekonihöystöä. :P Ohje löytyy blogista - Terveisiä ravintokejun huipulta - Suosittelen lämpimästi!

Maailman paras metsäeväleipä täytettiin tällä kertaa kaslerilla 

Leipä nro2. Kauris/nautajauhelihaa ja sienihöystöä

Tiukka paketti ja painot päälle

Jotain makeaa neidillä tietenkin pitää olla kahveen kera, joten pyöräytin Kinuskikissan nopea sitruunapiirakan, josta ohje pari blogia takaperin.

Eväät on kätevä pakata kylmälaukkuun joka lähtee mukaan tietenkin riistan toivossa. Sinne on hyvä laittaa liha kylmään osottamaan kotiin pääsyä. Huomenna on pitkä päivä edessä ajomatkoineen, joten jos jotain sattuu saamaan ei päivän muovipussissa muhinut riista ole illalla enää niin tuoretta ja hyvän tuoksuista.

Mukaan otetaan myös kertakäyttöisiä kumihanskoja mahdollista riistankäsittelyä varten. Puhtaus on puoli ruokaa! Mieti että kaivat passissa nenää, pakaraa, kikulia (miehet yleensä)...käydään pissalla ja aamukakkosellakin... sitten hyvillä mielin suolistetaan saalis. Hyi yök sanon minä. No joo kyllä minäkin siihen sorrun...nenänkaveluun nimittäin ;)

Mauno ja Uki luulee pääsevänsä mukaan :D

Ai niin on ne oleelliset vermeetkin pakattu...pojat luulee pääsevänsä mukaan! :)

Ei muuta kuin huomiseen!

torstai 7. elokuuta 2014

Rottajahti

Näkymä ikkunasta ja rotan retale...
Eilen töiden jälkeen puhuin puhelimessa ja tuijotin keittiön ikkunasta. Kesken mielenkiintoisen puhelun älähdän.. "Hervoton rotta hengailee ja paistattelee päivää nurmikolla" nooh...siitä se sittten ottaa hatkat ja kipittää naapuriin. Yök! Nyt jos joku kuvittelee että asun epäsiistissä ympäristössä niin väärin luulet. Me ollaan tosi siistiä porukkaa... ;)

Rottia on pihapiirissä riesaksi saakka. On niitä pyydettykin! Rotanmyrkyt ei tule koirien takia kuuloonkaan mutta loukulla niitä on tullut...isoimmat voisi ampua mutta taajamassa sellainen ei tule kuuloonkaan.

Yksi poikasista on säilynyt hengissä ja kesän aikana se näytti muuttaneen terden alle. Tällä viikolla olen nähnyt pikkurottarottasen joka päivä töiden jälkeen. Toiset tyypit Maunon kiinnostuksen mukaan taitavat asustaa takaterden alla... murr...taas se alkaa rottajahti.

Nyt aamulla katselen keittiön ikkunasta ja hörpin lungoani. Jaahas! Saalista! :) pikkurottanen on ollut tällä kertaa ahne! :D
Saalista - enää et kaki mun pihalla
Nyt täytyy vähän naisellista haihatusta mutta en aio koskea punaisine kynsineni loukkuun... mies saa hoitaa todisteiden eli raadon hävittämisen. Jos olisin yksin kotona niin ottaisin mutta pitäähän miehelläkin olla jotain miehistä puuhaa.... rotan irroittaminen loukusta :D

Mä lähden Maunon ja Ukin kanssa kävelylle ja sitten istun sosiaaliputkeen matkatakseni tänään jopa Helsinkiin saakka...taidan laittaa korkkarit jalkaan kun pitkästä aikaa sinne saakka vaivaudun. :)

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Voihan sitruunatorttu


Happy Happy Joy Joy....leipominen on kyllä kivaa. Sitruunatorttu on täydellinen herkku hellepäivänä. Ainoa vaan en saa tästä tortusta murustakaan (marttyyri). Mun mies vanhenee taas vuoden. En tiedä...tämä lämpö varmaan pehmittää mun pään koska leivon yötä myöten miehen työkavereille sitruunatorttua. Jo on aikoihin eletty! :D

Tässäpä siis teille hyvä torttuvinkki - Kinuskikissan nopea sitruunatorttu
Vetää vertoja marenkipäällysteiselle versiolle! :)


Niin ja jotta ei mene ihan humpuukiks niin ripaus erähenkisyyttä tähänkin juttuun ja mun keittiöön. Lapuan Kankureiden riista-aihenen keittiöpyyhe on lahja mammalta. Ihan paras! :)

maanantai 4. elokuuta 2014

Jousiammuntaa hyvässä seurassa!

Eka kerta eikä ollut yhtään hullumpaa. :)

Kesäkrapula koittaa. Paluu pääkaupunkiseudulle maaseudun rauhasta on kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Tiedättekö. Äkkiä tähän tottuu!

Kesän yksi hauskimmasta illoista sisälsi jousiammuntaa ja uusia kivoja tuttavuuksia. Vihdoinkin pääsin kokeilemaan taljajousta, vieläpä sillä merkillä josta olin haaveillutkin nimittäin Bowtechillä...voi olla että muita en enää kelpuuta. Ampuuhan sillä nykyään kaksi idolianikin Eva Shockey ja nyt siis uusimpana Sanna Grönqvist.

Sannan rauhallinen tähtäys ja maalipupua keskelle rintaa

Sanna kertoi minulle illan aikana rauhallisesti jousimetsästyksestä siitä miten jousta käytetään ja millaisia saaliita hän on jousella saanut. Mikä osa on mikäkin ja mitkä ovat tärkeimmät asiat muistaa jousia-ammunnassa. Kullanarvoisia neuvoja. Muistan neuvot ikuisesti!

Sannan ampuminen on taidetta (myös kilpailuissa hän menestyy todella hyvin!) Rauhalliset liikkeet ja keskittynyt olemus...apua minulla on vielä paljon opittavaa...täytyy ehkä aloittaa myös keskittymisharjoittelu ja opetella olemaan nauramatta koko aikaa.. ;)

No niin... Minun vuoro kokeilla. Jouskari käteen ja liipaisinranneke toiseen käteen. Nuolen asettaminen... jousen hahlo tai miksi sitä sitten kutsutaankin (heh!uusia termejä... ;)) täytyy napsahtaa jolloin nuoli pysyy itse aseessa. Toiseksi nuolen sulat tulee olla oikein asetettuna...no eka kerran se oli ihan väärin kunnes tajusin...no niin nyt on nuoli aseessa.

Liipasinranneke täytyy olla sopiva. Isot ja pitkät sormeni asetellaan liipaisimen taakse. Check! Tässä vaiheessa into on piukeena. Sitten vain lavat yhteen.... (naamapunaisena, hampaat irvessä, ehkä lusikallinen tiedätte kyllä missä....) Mitään ei tapahdu, paitsi hervoton naurunremakka! Ei jumalauta mä en saa tätä jousta viritettyä! :D :D Uudestaan...uudestaan, uudestaan.... ei mitään! :D :D Ai kamala kun nauratti ja naurattaa vieläkin. Housut joutuu vaihtoon ilopissasta ja kauheasta ähertämisestä! Kehuin jo Sanna lihakset ja katsoin epätoivoisesti että tähän se nyt sitten tyssää. Kesäloman aikana lihakset ovat kadonneet käsistäni ja tilalle on tullut Italian pastaa ja parin viinilasin sokerit...

Ei voimalla vaan taidolla ja tekniikalla! Taidan silti ottaa rankemman yläselkä ja käsilihastreenin ohjelmistoon! Jotain pientä nytkähdystä muutaman harjoittelukerran jälkeen tapahtuu mutta sitten Sanna tulee apuun ja auttaa venyttämään "vaikeimman" kohdan yli jonka jälkeen ei tunnu enää raskaalta.

Tähtäys ja laukaisu. Osuin kuin osuinkin maaliin! Voi sitä riemua mikä sisälläni hörähti (yritin olla näyttämättä ;) ). Muutama kerta ja jokainen osui tauluun. Olen tyytyväinen vaikka en ensimmäisellä harjoittelukerralla saanutkaan jousta venytettyä itse. Ei siis syytä lannistua. Todella kivaa puuhaa!

Nyt täällä pääkaupunkiseudun huminassa on kiva muistella oppeja. Seuraavaksi suuntaan kohti jousiammuntaseuraa (seurakatselmus käynnissä) ja asiantuntevaa jousiammuntaan suuntautunutta kauppaa (..tiedän kyllä jo missä puhelin lähipäivinä pirahtaa. Kiitos tyypit hyvistä vinkeistä!), jotta pääsen jatkamaan harjoituksia! Sitä ennen tutustun huolella esimerkiksi jousimetsästäjäinliiton ostoslistaan. :) Todella koukuttava ja hauska laji. Luulen että tämä on mun juttu kunhan pääsen kunnolla alkuun ja opin tekniikan.

Sannan tyylinäyte

Illasta jäi mieleen lausahduksia kuten...
- Panosta laadukkaaseen aseeseen! Sellaiseen, johon saat varaosia ja jota voit tuunata tarpeen mukaan helpommin kuin halvempia versioita.
- Älä ammu rikkoutuneella nuolella. Hiilikuitunuolet säröilevät rikoutuessaan, joten niiden kanssa on hyvä olla tarkkana. No eipä olisi tätäkään tullut ajatelleeksi :)
- Harjoittelu on todella tärkeää. Jousimetsästäjät kiertävät kilpailuja harjoitellakseen metsästyskautta varten mutta kilpaileminen ei ole tietenkään välttämätöntä.
- Jos on kiinnostunut jousiammunnasta niin yhteyttä voit ottaa Suomen Jousimetsästäjäinliiton Tutoreihin sekä tietysti seuroissa on aloittelijoille opastusta tarjolla muutoinkin kannattaa tutustua liiton sivuihin. Sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja.

Lue myös Veli-Matti Dahlgrenin haastattelu Riihimäen erämessuilta. Tuo ihana ihminen on syypää mun hymyyn jousiammunan ja metsästyksen suhteen. Jutustelu messuroskiksien edessä :D kolahti kuin metrinen halko. Toinen eräelämäni ja jousimetsästyksen innoittaja on rakas veljeni jota seuraamalla olen oppinut paljon. Kiitos hyvistä neuvoista ja rohkaisusta lajin pariin.