sunnuntai 26. elokuuta 2018

Hanhien peltopyyntiä Pohjanmaan rannikolla



Hanhihuuma on jäätävä. Ensimmäisen merkkarin jälkeen en muuta ole ajatellutkaan. Yön selässä matkustettiin hanhipassiin ja edellinen viikko soiteltiin sekä kirjoiteltiin alueella aktiivisesti metsästävän miehen kanssa. Huomattiin että meistä tuli ystävät. Hanhien liikkeet rekisteröitiin joka näkökulmasta. Mihin, missä ja milloin. Miten sää vaikuttaa lentoon ja onko tuulella merkitystä. Yötäpäivää pelkää vahtaamista ja pähkäilyä. Harmitti kun ei itse päästy mukaan paikan päälle seuraamaan. Tosin olimme niin lujaa hengessä mukana että aivan kuin oltaisiin oltu läsnä.

Viimein tuli tieto että perjantaiaamu olisi hyvä jos mentäisiin uudestaan. Koulusta voisin olla pois kun moottorisahat ja ruohonleikkurit on jostain syystä tuttuja ja opiskeltavaa on etänäkin. Sopivasti kuitenkin voin huonosti juuri ennen viikonloppua. Torstaina iltapäivästä nuokun auton etupenkillä, tyttö nukkuu takapenkillä ja noutajamies ajaa autoa. Matka taittui ja ehdittiin nukkua alle 2h Seinäjoella ennen herätystä klo2.

Nosta nukkuvan tytön autoon ja ajettiin Pohjanmaan rannikolle perunapeltojen katveeseen. Tyttö jäi nukkumaan autoon aamupassin ajaksi. Kuvat asetellaan peltoon otsalampun valossa ja painumme risuista valmiiksi tehtyihin suojiin ojanpohjalle. Paikallinen metsästäjä on ensimmäistä kertaa hanhijahdissa. Hän ei kuulemma metsästä alueella kuin pääasiassa hirveä.



Hiljaista. Hanhien olisi viikon liikkeiden mukaan pitänyt jo lentää. Mukava jutella metsästysjuttuja sillä ojapassit on kuitenkin lähekkäin. Oli jo hiukan luovuttanut olo kunnes ekat hanhet tuli myöhään, valkoposkihanhia. Pian kaakatus kovenee ja iso parvi merihanhia lentää kuville. Kiertää muutaman kerran ja voi kuinka huumaava siipien nakse ja humina pään yläpuolella onkaan. Monta paikkaa mutta maltettiin olla liikkumatta kunnes käsky kävi,
- Nyt tai ei koskaan.
 
Paikallinen metsästäjä ampui ensimmäisen hanhensa. Oli kunnia ojentaa Ginin noutama merkkari onnelliselle metsästäjälle. Onneksi olkoon, ensimmäinen hanhesi. Leveä hymy vastassa. Se oli kuvan paikka. Uusi hanhenmetsästäjä syntyi sillä hetkellä.



Itse jätin ensimmäisestä parvesta ampumatta. Ihailin vain isojen lintujen lentoa yläpuolellani. Seurasin parven käyttäytymistä kuville laskiessa ja poistumisessa. Varmistin myös että Gini ei lähde noutoon ennen lupaa. Opettavainen hetki.
Tilanteita aamun aikana tuli lukuisia, joista vain muutama käytettiin. 1000-2000 merihanhea ja kanadanhanhea lensi yli. Valikoitiin tarkkaan mistä parvesta ammutaan. Vähänkin korkeat sai kierrellä rauhassa. Hanhet kerääntyivät meistä hiukan kauemmalle pellolle josta parvien lisääntyessä kuului melkoinen kalkatus.
 
Aamun aikana sain elämäni ensimmäiset kanadanhanhet. Olin yllättynyt että ampumisen jälkeen kanukkiparven pystyi pillittämään takaisin ja ne tulivat. Taas uutta tietoa ja oppia houkuttelupyynnistä.

Gini ja Max teki hyvin töitä. Positiivista oli että Gini ei lähtenyt paukkuun ja molemmat pysyivät hiljaa ojan pohjalla. Maxin ja Pasin risukoju tosin näyttää aukolle loppuajasta. Vanhus oli hiukan innoissaan ja tanssahteli risukot nurin. Gini seurasi parvien lentoa tarkkaavaisesti. Oli ilo huomata että kehitystä tapahtui. Ginin ote hanhesta oli heti rauhallinen kuin vanhalla tekijällä. Pari haavakkoa tuli mutta ne saatiin pois koirien avulla.



Metsästimme aamun aikana isolta alueelta 5 lintua alueen metsästysseuran sääntöjen mukaan. Enemmänkin olisi saanut mutta miksi metsästää jos oma tarve on täytetty eikä seuran sääntöjä viitsinyt tietenkään rikkoa. Suuret kiitokset metsästyseuralle että saimme olla vieraana. Oli mukava tutustua seuran jäseneen ja tutustua hänen kauttaan edes vähän alueen riistakantaan ja sen hoitoon.

Siivosimme jälkemme pellonlaidasta. Gini kantoi hylsyjä ja tulppia. Risut kerättiin pois ja katsottiin että alueelle ei jäänyt roskia. Kovin homma oli kantaa saaliit autolle. Hanhet meinaa yksinäänkin painaa paljon.

Opimme myös reissusta sen että ns. saalisläjistä ei kannata laittaa kuvia someen. Hirveä haloo yhdestä siististä kuvasta ja onnellisista koirista.

Nyt on taarpeeksi hanhea pakkasessa. Voimme keskittyä muihin jahtimuotoihin ja Maunon ajotreeneihin....


torstai 16. elokuuta 2018

Hanhijahtia Pohjanmaan rannikolla

Elämäni ensimmäinen merihanhi


Hanhijahti. Ihan uusi aluevaltaus minulle. Aiemmin hanhihommiin ei ole ollut noutavaa koiraa eikä kavereita niin olen jättänyt sen suosiolla myöhempään elämään. Nyt on se myöhempi elämä. On noutavat koirat ja hullaantuneita hanhikavereita.

No mutta kyyhkypassissa Uuraisilla aloitusviikonlopun lauantaiehtoona tuli puhelu kaverilta. Hanhet on nyt pellossa, johon pääsisi passiin. Sydän hakkaa ja kyyhkyt lentävät ivallisesti ohi hollilta. Katson saaliiksi saatuja kyyhkysiä ja kuvittelen hanhipaistia.

Ei muuten tarvinnut päätöstä montaa kertaa miettiä. Paitsi että...oltiin passissa ja periaatteessa olimme luvanneet olla mukana metsällä ja että koirat noutaa huomisenkin linnut. Sain kakistettua ulos että me itseasiassa lähdetään nyt ja me ei tulla sitten huomenna. Kaikkihan ymmärtävät suunnitelman muutokset kun hanhista on kysymys. Kundit oli hoomoilasena ja vähän taisi himoita jos jos jousille pääsisi. Kamat kasaan ja kohti Pohjanmaan hanhilta tuoksuvia tuulia.

Ajettiin samoilla silmillä koko yö. Nopea pysähdys Seinäjoella. Mäyräkoirat jäi sinne, kyyhkynlihat pakkaseen ja pikainen suihku jotta virkistyy. Ajettiin rannikolle ja nukuttiin tunti autossa. Aamuyöstä painuttiin pellolle kuvien kanssa ja juuri kun ehdittiin ojaan piiloon alkoivat ensimmäiset hanhet jo kaakattaa horisontissa, aikaisemmin kuin edellisenä aamuna tuumasi kaveri.


Nukatut kuorikuvat ei kiillä


Näytti siltä että eilinen pelto ei vedä puoleensa kuvista ja hanhipillistä huolimatta. Hanhet menivät päättäväisesti edestä ja takaa ohi. Muuttoparviakin näkyi jotka painoivat kohti etelää. Valkoposkihanhet yrittivät kuville kyllä mutta ei metsästettävät merihanhet.

Koirat toimivat passissa moitteetta. Rauhallinen jahtiaamu ja parin päivän kyyhkyjahti oli väsyttänyt Ginin eikä hihnaa tarvinnut kytkeä. Gini seurasi ojanpohjalta käskyn alla lintuja hiljaa ja liikkumatta. Pienen pojan aivot kehittyvät nyt vauhdilla.

Yhtäkkiä kuului raju siiven humina vasemmalta. Käänsin varovasti päätä ja kaksi laulujoutsenta lensi niin läheltä ojaa että kättä jos olisin kurkottanut olisi voinut koskea linnun siipiin. Uskomattoman hieno kokemus sekin.

Loppuajasta seisoskeltiin jo pellolla ja suunniteltiin tulevia reissuja. Lento oli hiljentynyt. Yhtäkkiä kuiskasin että edestä tulee alhaalla. Kaikki hyppäsivät ojaan. Hitusen liian korkealta yli. Voi sitä jännityksen määrää! Pian tuli uusi parvi ja kuinka ollakaan linnut tulivat matalalla ja kiersi kuville. Kaveri tuumasi, nyt jos ei koskaan. Valitsin laitimmaisen takaosasta parvea. Kaksi laukausta ja lintu lähti liiroon pois parvesta. Pasi varmisti viimeisen panoksensa lintuun kaiken varalta. Siivet suppuun ja saalis tippui pellon reunaan. En tajunnut vielä siinä vaiheessa että olin ampunut ensimmäisen hanheni vaikka näin sen tippuvan. Seurasin muun parven lentoa haavoittuneiden varalta mutta kaikki ottivat korkeutta ja lensivät pois.

Ata Arms SP Sporter ja panoksena Lambro Biturbo Steel 36g 3,3mm
Patruunat.fi maahantuojalta


Max vanhempana noutajana sai hakea. Iloisena Max palasi saaliinsa kanssa. Koiran onnistumisen ilo on tärkeä juttu metsästyksessä. Gini haisteli lintua ja kun kerättiin kaaveita pois niin Ginikin pääsi kantamaan hanhea. Oikea ote linnusta heti ensimmäisellä kerralla. Olin tyytyväinen. Tajusin samalla myös saaneeni ensimmäisen hanhen.

Meillä on käytössä Greylag ghost hanhipilli


Viikko vierähti tutkiessa netistä hanhenmetsästystä. Houkuttelu kiinnostaa kokonaisuudessa mutta vielä on pitkä matka siihen että uskallan passissa pillittää. Harjoittelen ensin omissa oloissa ja Pasin kanssa. Pillitystreeneistä lisää jatkossa Instagramissa.

Tässä taas ollaan lähtökuopissa hanhipassiin. Uudet pellot kutsuvat ja hanhihuuma on puraissut meitä pahemman kerran. Ruotsinmatkaa suunnitellaan ja mikäpä siinä lähtiessä kun ystävystyttiin mukavan ja samanhenkisen tyypin kanssa. Mukavat metsästyskaverit on tärkeä osa tätä elämäntapaa.

maanantai 13. elokuuta 2018

Kyyhkynaloitus



Kyyhkyn aloitusviikonloppu. Ai että sitä odottaa. Ihan sama tuleeko mitään mutta kunhan saa laittaa haisevat mettäretkut päälle ja painua haulikko kädessä passiin juomaan kahvia ja jännittämään että näkyykö lintuja. Ja sitten kun niitä näkyy niin alkaa kihelmöimään että tuleekohan ne lähemmäs.

Kaikkihan lähtee vapaapäivän anomisesta. Se tunne kun sitten vapaa myönnetään niin on jo vähän niin kuin olisi jo metsällä. Uusi haulikko kuumotti tietysti tositoimiin ja uusi panosmerkki. Otin nopeille panoksille herkästi liikaa ennakkoa vanhasta tottumuksesta.



Meidät pyydettiin koirien kanssa Keski-Suomeen Uuraisille, koko viikonlopuksi. Alue kokonaisuudessaan on minulle tuttu. Keski-Suomen maakuntalaulua, suvivirttä ja toki Klamydiaa, Kikkaa sekä Eppuja tuli laulettua seitsämän vuotta.. maisemat muuttunut vuosien varrella. Tällä kertaa olimme kauniilla mäkisellä hakkuuaukolla ja toinen päivä metsäpellolla johon oli tehty riistapelto kylkeen.

Perjantaiaamun ensimmäisen kyyhky lensi täydellisesti ylitseni. En koskaan ammu ensimmäistä yksin lentävää kyyhkyä. Lintu on tiedustelija ja tapa on minulle sisäänrakennettu. Hakkuuaukolla oltiin aluksi Ginin kanssa vähän liian kaukana enkä päässyt ampumaan kuin muutaman kerran. Yritin viimeistellä Ginin passikäyttäytymistä ja halusin paikan josta markeeraus on joka suuntaan mahdollista.



Kytkettynä Gini pysyi paikallaan ilman hötkyilyä. Hihnasta on tarkoitus päästä eroon joten pidin koiraa lopulta irti. Tajusin illalla että paukkuun karkaamisen aiheutin itse sanomalla itsekseni ääneen jotain tai heilumalla käsien kanssa laukausten jälkeen. Onneksi tajusin omat virheet.

Kuumuus teki sen että koirat veti tonkkakaupalla vettä. Illalla ukkosti ja tuuli lujaa. Iltalennolla kyyhkyt meni korkealla ja kovaa mutta toki jotain saimme reppuunkin. Hakuja koirille perjantaina 39. Kaikki tuli talteen mitä ammuttiin, joten koiria on kiittäminen saaliista. Pasi tiputti kaksi tuplaa, jotka on mainitsemisen arvoinen suoritus.



Lauantaina napotettiin pellolla kuvia apuna käyttäen. Hyvin veti puoleensa mutta arkoja olivat. Muutama parvi tai yksittäiset linnut yrittivät kuville kun vain antoi niiden rauhassa kiertää. Lauantain saalismäärä 21. Kaikki tulivat talteen.

Kuvat on meille sydämenasia. Pikkuropon tanssiesitys on loistava vetonaula niin aukulla kuin pellollakin. Kuoriin laitettiin notkeat rautakepit, jolloin tuulessa kuvat elää. Kuvien asettelu U:n tai L:n muotoon ja epäsäännöllisillä rykelmillä jotta jää tilaa laskeutua turvallisesti.



Suuret kiitokset ystävälle metsästyskutsusta. Harmi ettet itse päässyt kuin yhteen lentoon töiden takia mutta hyvin pärjättiin muun jengin kanssa. Nuoruuden into on ihailtavaa. Nuoret sällit tulittivat välillä kyllä sydämensä pohjasta. Laukaustenmäärä per lintu vähenee huomattavasti vanhemmiten.

Lauantai-iltana lähdettiin passista hiukan ennakkoon pois enkä meinannut jaksaa keskittyä loppuajasta kyyhky. Tuli suunnitelmiin muutos mutta siitä myöhemmin lisää.



keskiviikko 8. elokuuta 2018

Prima kyyhkypanos


Aikaisemmin olen kävellyt kauppaan ja luottanut myyjän valitsemiin panoksiin. Merkit ja mallit sun muut on turboilut on ollut silkkaa hepreaa. Olen kuitenkin aina tiennyt minkä kokoinen panos haulikkooni tulee mutta siihen se sitten on jäänytkin.

Aina ei ole panokset olleet nähtävästi ne parhaimmat mitä on pyytänyt. Sen on huomannut esimerkiksi rusakolla jonka turkkia helposti keposet haulit vain kutittaa. Panosmaailmaan vihkiytyneet äijät tulilla on taannoin ihmetellyt joitakin panoksiani. Sen jälkeen aloin miettimään josko tutustuisin aiheeseen enemmän niin osaan ostaa itse juuri sellaiset panokset kuin pitääkin ja ehkä jopa paremmat. Vielä on paljon oppimista mutta alan olla oikeilla jäljillä.

Naisena panosmaailma on hepreaa. En vieläkään muista kaikkea vaikka tuijotan koeammuntoja ja testejä ulkomailta ja Suomesta saatavista materiaaleista. Olen tainnut aiemminkin mainita koeammuntasivustosta. Olen kahlannut sen läpi. Miehelläni eli Pasi The Noutajamiehellä on toki ollut suuri ja positiivinen vaikutus panosten vertailuuni. Tällä hetkellä aamukahvipöydässä puhutaan vainn metsästyksestä. Ihana kun kotona on ihminen joka ruokkii mielenkiintoani asioihin, joihin en aiemmin ole uskaltanut tarttua koska en ole saanut siihen vastakaikua. Yhdessä on kivempi suunnitella ja ihmetellä asioita.

Kyyhkynaloitus häämöttää (10.8.2018 eli kirjoitus hetkenä huomenna) ja panoslaatikko odottaa reissuun lähtemistä. Laatikko sisältää Lambron Primaa 34g 2,9mm. Kerron sitten fiilikset panoksesta jahdin jälkeen...jos päästään ampumaan ja jos ylipäätään osun mihinkään. Seuraa jahtia Instagramin 24h tarinafiidissä.

Ostettiin panokset maahantuojalta jo kuukausi sitten jemmaan että ei tarvitse panikoida panosten suhteen. Lambro on kreikkalainen panosfirma ja sillä ammutaan arvokisoissa. www.lambro.gr

Me käydään Jurvassa patruunat.fi maahantuojalla nykyisin useammin, joten voin vallan tuoda niitä halukkaille pääkaupunkiseudulle tullessa kunhan teet asianmukaisesti tilauksen suoraan liikkeeseen. Seuraavan kerran me mennään Jurvaan viikolla 34. Panoksia voi kätevästi tilata nettikaupasta ja kuljetus tapahtuu normaalisti matkahuollon kautta. Toimitus on vallan reipasta sillä toimitukset lähteävät kerran päivässä.

Sorsa -ja hanhijahtiin panoksena on Prima biturbo steel 36g 3,3mm mutta se onkin sitten jo eri juttu...

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Ata Arms on raikas tuulahdus Suomen asemarkkinoille


Turkkilaisten haulikoiden kirous on historiaa. Täydellinen muotoilu hämää kokeneemmankin haulikkoampujan veikkaamaan asetta Beretaksi, Benelliksi tai vaikkapa Rizziniksi. Enkä ihmettele yhtään. Itsekin yllätyin positiivisesti kun ensimmäisen kerran asetta pidin käsissäni. Ihastuin haulikkoon heti.



Patruunat.fi on tuonut Ata Armsia Suomeen ensimmäisenä. Maahantuojalla on kokemusta turkkilaisista asetehtaista aiemminkin joten vertailupohjaa löytyy. Aiemmat merkit eivät ole olleet laadultaan sitä mitä on pitänyt. Ata Arms onkin ensimmäinen turkkilainen asemerkki, josta maahantuoja on ollut todella tyytyväinen. Yhtään asetta ei ole tarvinnut palauttaa tai jotta aseissa olisi ollut vikoja. Patruunat.fi maahantuojana on testannut ja myynyt asetta jo useamman vuoden. Kuviotesteissä joissa panoksena Lambro B turbo 3,3. Turkkilainen veti vertoja täydellisellä kuviolla huomattavasti kalliimmalle asemerkille.





Pähkinäpuutukki on siisti ja muotoilu mielestäni klassisen yksinkertainen. Sport malli on tällä hetkellä ainoa Suomessa.

ATA SP Sporter 12/76 päällekkäispiipuinen jossa vakiona viisi vaihtosupistajaa, hihnalenkit ja hihna. Haulikon Piippu on 28". Aseen paino on 3,5 kg. Haulikon takuu on 2 vuotta.

Patruunat.fi myynnissä olevat mallit löydät osoitteesta http://patruunat.fi/fi/tuoteryhma/381734



Haulikko kestää Suomen sääolosuhteiden muutokset ja näin ollen myös pakkasen. Norjantuntureilla metsästävällä Rikke Horvenilla on kokemusta Ata Armsin haulikosta. Kanssasisareni kertoo että haulikon kanssa ei ole ollut kahden vuoden aikana mitään ongelmaa. Rikke suositteleekin haulikkoa mielellään myös suomalaisille metsästäjille. Seuraa Rikkeä Instagramissa.

Olen äärettömän iloinen ja innoissani uudesta metsästys -ja rata-aseesta. Ata arms on kuin raikas tuulahdus Turkista. Odotan innolla yhteisiä jahtireissuja.




perjantai 3. elokuuta 2018

Vesiohjausta Ginille ennen metsästyskautta


Ginin tyyli kantaa damia. Pääasia ettei tipu. Kuvaaja Pasi Niemi


Jos Gini ei nyt mene niin uin perään, pihisen mutta hillitsen itseni.

Ollaan Pielavedellä treenaamassa. Gini ei suostu uimaan suoraan kahden järvessä makaavan kiven välistä. Damit loistaa kauemman kiven päällä. Aallokko lyö matkalla vaahtopäitä mutta lähtöön tuulesta ei ole hajuapua.

Ja niinhän siinä kävi. Dami ei palautunut vaikka kuinka yritin puskea koiraa kaueamman kiven päälle. Ei onnistunut. Uin perään. Kävin koiran kanssa kivellä aivan kuin olisi treenattu maalla.

Dami näkyy kiven päällä


Itse asiassa hyvä veto. Sen jälkeen pidemmät matkat eivät olleet vaikeita. Noutajan koulutuksessa saa kyllä heittäytyä itse mukaan ja siitä on usein enemmän kuin hyötyä.

Treeni oli Ginille ensimmäinen pitkäohjaus veteen. Ginin omapäisyys ja omat valinnat näkyi heti koiran käytöksessä. Lyhyillä matkoilla ongelmaa ei ole. Onneksi metsästyskausi alkaa niin päästään onnistumisten jälkeen pian tosi toimiin.

Lisää kuvateksti


Kesä on menty treenien suhteen ryppäissä. Maalla ei helteellä ole viitsinyt pitkiä matkoja tehdä. Harmillisesti myös pitkät pyörälenkit on jäänyt tältä kesältä mutta onneksi keväällä ja alkukesästä niitä pystyi vielä tekemään.

Koulutuksen tarkoituksena on saada riista nopeasti ja suoraviivaiseati ylös myös vedestä eri olosuhteissa. Vaikka Gini on hyvä markeeraaja tulee metsällä tilanteita jolloin koira ei näe tiputusta. Ohjattavuus on näin ollen tärkeä taito.

Urhokin innostui noutamaan damia vedestä