torstai 15. toukokuuta 2014

Hei neiti, teidän koirat jäi!


Maunon hymy

Ajattelin ilahduttaa teitä arkipäivän humoristisella tarinalla.

On aamuja ja sitten näitä minun aamuja.. Eihän tässä nyt sinänsä mitään ihmeellistä ole. Ihan perus sähläystä.

Vein lapsukaisen päiväkotiin 7.30. Pääsin toimistolle (matkaan menee junalla tunti suuntaansa). Päiväkodista soitettiin klo9.00 että lapsella ei ole hätää mutta noi teidän mäyräkoirat jäi tuohon päiväkodin aitaan kiinni! :)

Mietin vain että mitä koirat ovat ajatelleet kun juoksin niiden OHI!

No joo.. Ei niillä hätää ollut. Monta pientä hoitajaa. Minulle luvassa vuoden äitipalkinnon lisäksi vuoden koiranomistajapalkinto... :) Joka ei tunne niin voi hiukan miettiä että miten tuo ihminen saa liikkua vapaana? :)

Iloiset koirapojat odottivat kiltisti päiväkodilla kun juoksin paikalle. "Sä tulit! Missä sä kävit? Onko herkkuja?" :) Koirat on ihania ja varsinkin mäyräkoirat. Loukkaantuu vain jos ei ota syliin. Aina iloisia kun tulee viemästä roskat tai käy vain toisessa huoneessa. " Hei, sä tulit! Miten menee? Heitä yläfemma!" Ja miljoona pusua päälle. Voiko noista makkaroista olla muuta kuin onnellinen.


Huumoria päivään!


Urho My Man!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Huntsteel


Tervetuloa Meille!

Facebook on kyllä oiva paikka markkinoida hyviä tuotteita. Huntsteel päivittää facessa ärsyttävän ihania tuotteitaan ja markkinointi osuu ja uppoaa. Halpaa ja helppoa kun sen osaa ja tuote kolahtaa.. Parasta on että kyseessä on suomalainen tuote!

Tällaisen Tervetuloa -kyltin ostin koristamaan kotimme ulko-ovea. Kuvassa on ihan selkeästi parraton karkkari, Mauno, joka ajaa peuraa. Voi, syksyä, jahteja, mäyräkoirien ajokokeita ja tuomarointeja odotellessa.. Toki nautin kesän aurinkoisista työpäivistä siinä välissä hymyillen.

No siis Huntsteel...niin...tuuliviiri on seuraava hankintani. Ei kerrota kelleen mutta se on Suomen ajokoiralla kuvitettu ja se menee rakkaalle elämäntapametsästäjäveljelleni lahjaksi. Heille mietin jopa jotain metsästysaiheista Tervetuloa-kylttiä, koirien tarhaan nimikylttejä...kyltitän heidän kodin ja pihan aina vaivihkaa..mitähän vaimo tykkää? No tuskin mitään sillä hän metsästää myös. Nämä on niin hienosti tehtyjä että nirsompikin "kukkahattu" tykkää varmasti! (..puhun siis itsestäni :)) 


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Luotonen

Yksi henkilökohtaisesta suosikkimetsästysalueesta sijaitsee Viitasaarella. Seurattomana metsästäjänä harrastan metsästystä pääosin valtionmailla mutta toki vierasluvat ystävien seuroihin on kovassa käytössä.

Luotonen on kuin kotiin menisi, joka ikinen kerta. Mieli rauhoittuu jo pelkästään alueelle ajaessa. Luotosella on hyvin hoidettuja metsiä siis metsätalousmetsiä. Pienet suojelualueet rikastuttavat mutta eivät hallitse aluetta.

Kanalintukanta on ollut viime vuosina loistava ja jänistä riittää ajattamiseen ihan liiaksikin saakka. Alueella tapaan joka syksy metsäpeurapariin vaikka olen kuullut puhuttavan jopa viidestä yksilöstä. Ukkometsot tepastelevat syksyisin tiellä autoa uhitellen. Ihan loistavaa aluetta.

Perjantaina pyörähdin Luotosen perukoilla pitkästä aikaa sitten syksyn reissujen. Ajoin alueelle useaan kertaan. Joka kerta näkyi teeriä, pyitä ja koppeoita oli kellonaika mikä hyvänsä. Keväinen pulputus oli musiikkia kaupunkilaistuneille korville.

Tunnen alueen kohtalaisesti hyvien oppaiden (alueen alkuasukkaiden ;)) ja oman uteliaisuuden ansiosta. On silti alueita joissa en ole käynyt. Ensi syksynä valloitan uusia kuvioita.

"Maanantain piristykseksi - kaikki laulaa täysiä: Eksynyt oon asfalttiviidakkoon!"


maanantai 5. toukokuuta 2014

Sohvaperunasta salikissaksi

Urho alla ja Mauno päällä. Läheisyys lämmittää!

Sosiaalinen ähky ja ruuhkavuodet (ei onneksi vaihdevuodet vielä...) teki sen ettei paljoa jaksanut päivittää kuulumisia. Vappuvapaat teki hyvää ja nyt jaksaa taas ajatella muutakin kuin töitä ja arjen pyörittämistä. Mäykkyjen elämä on mielenkiintoista ja hauskempaa jaettuna, joten en minä tätä unohda vaikka aina ei jaksa tai ehdi kirjoitella.

2kk sitten heräsin taas vapisten että pelkkä työnteko ja kodin hinkkaaminen ei pelkästään tee minua onnelliseksi. Pitää olla jotain omaa, sellaista missä voi heittää aivot narikkaan ja elää ihan itselleen. Bilehile-elämä ei ollut minua varten, joten nyt vannon armottoman itserääkin nimeen.

Onnekseni lähiseudulle avautui huikea treenipaikka Kauklahden kuntoklubi k3. Ihanat tsemppaavat vetäjät ja ohjaajat. Olen koukussa! Voi että tätä minä olen kaivannut, liikuntaa! Huvittavaa tässä on se että olen ikäni inhonnut ryhmäliikuntaa. Nyt pumppaan ja jumppaan ihan intopiukeena. Syön taitavasti raejuustoa, porkkanoita ja muuta terveellistä. Välttelen sokeria ja vehnää, peläten käyntitilaan joutuvaa vatsaa. Olo on huomattavasti parempi jo pelkän ruokavalion ansiosta!

Niin ja herttinen sentään! Onhan se nyt trendikästä sanoa että minä tyttö se jumppaan. On tämä sosiaalinen hiljaisuus varmasti myös johtunut siitä että minun on pitänyt sisäistää uusi elämäntapani. :)

Tajusin myös että tällä tavalla saan itseni huippukuntoon ensi syksyksi. Enää en läähätä ja läkähdy juostessani metsässä maastonakkien perässä. Ja jaksan raahat jatkossa saaliini ihan itse. :) Tässähän voi käydä niin että olen pian niin laiha että jään metsäneläinten jalkoihin kun ei ne näe minua... No sitä pelkoa ei taida olla.

Poikain terkut tähän loppuun. Mauno syö Urhon ruuat ja toisin päin. Ihan sama kummalle annat eka ruokaa niin kyräilyksi menee. Maunon parta ei ole kasvanut ja siitä on kehkeytynyt auttamaton sylikoira. Urho ei ole aikuistunut ja jäljestystreeneistä on luistettu taidokkaasti (Urho on siitä syvästi loukkaantunut). Voi koiran elämää! Tervetuloa kävelylle talomme ohi. Saatat kuulla selkäpiirtä karmivan huudon "Mauno perkele!" Se kuuluu kadulle vaikka ovet ja ikkunat olisivat kiinni. Huonopuoli jumpassa on ettei sinne voi ottaa koiria mukaan...itsekäs oma-aikani on pois koirilta! Poikien energiavarannot kasvavat ja ilkeydet lisääntyvät...