tiistai 26. toukokuuta 2015

Päng Päng, Baby!

Villiturkiskaulus lämmittää myös treeneissä. Kuva:Hajonta/Joni Turunen, Villiturkis: Marita Huurinainen, Kauneus: Studio Helmi, Milla Joska, Haulikko: Beretta Field/Sako

Aurinko paistaa ja meri kimaltaa mutta tuuli käy Helsingin kaduilla vielä kylmästi. Kruunuhaka on kauneita Helsinkiä. Vanhoja rakennuksia, historiaa ja satunnaisia pieniä kauppoja. Näillä kaduilla on kiva kävellä.

Urheiluase, idyllinen ja kotoisa kivijalkakauppa on ollut paikallaan jo 70 vuotta. Liikkeestä löytyy valikoituja tuotteita ja he edustavat vaatemerkkejä kuten Laksen, Härkilä, Chevalier sekä aseissa ovat edustettuna mm. Beretta, Sako, Tikka, Blaser ja Perazzi.

Niille jotka eivät ole lukeneet aiempia kirjoituksiani niin eksyin Urheiluaseeseen aikaisemmin keväällä sattumalta etsiessäni kuvausvaateusta. En tiennyt että liike myy myös metsästysvaatteita - Nyt tiedän! Puhelu ystävälliselle kauppiaalle ja tiesin heti että tähän liikkeeseen haluan tutustua takemmin.

Ensimmäisenä äimistyin, sillä liikkeellä ei ole nettikauppaa. Toisaalta ostan jousenikin Rajajousesta jolla ei ole nettikauppaa eli mitäs tässä äimistelen. Urheiluaseen asiakaskuntaa on jo kolmannessa polvessa, joten asiakkuudet ovat pitkäikäisiä.

Päädyin parin hypistelykerran jälkeen hankkimaan Beretat Kruunuhaasta, enkä ole katunut kauppoja. Haulikon hankinta oli mutkatonta sillä ostin ne maksuttomassa Private Customer-palvelussa, jota Urheiluaseen Tuomas Tähtinen suosittelee asiakkailleen, jotka haluavat tehdä kaupat rauhassa tai esimerkiksi aloittelijoille, jotka eivät ehkä tiedä mitä ovat hakemassa. Daamit, soitto liikkeeseen ja päivä kalenteriin, ei se sen vaikeampaa ollut. Voin vannoa että ette pety! ;)

Aseen hankinnassa on Tuomaksen mukaan kaksi oleellista muuttujaa - käyttötarkoitus ja budjetti. On myös hyvä muistaa että metsästys -tai rata-ase on henkilökohtainen harrastusväline. Jokaisen on hyvä kokeilla mikä aseista istuu itselle parhaiten ja tehdä valinta sen mukaan. Käyttäjän olisi tärkeää osallistua hankintaan vaikka kyseessä olisikin lahja.

Keskusteluissa olen huomannut että nainen hakee usein ensisijaisesti kevyttä haulikkoa. Miksi? Puntit heilumaan vaan. On hyvä muistaa että kevyt potkii enemmän. Itse suosittelen siis jämäkkää haulikkoa ja siksi käyn salilla tiuhempaan parantamassa lihasten hyvinvointia.

Seuraavaksi alan pähkäilemään panosten parissa.. Montako grammaa ja montako haulia. Luodeissa - vaipalla vai ilman? (kuulostaa pissakakka -jutuilta) Millä supistajalla mitäkin (tää menee jo synnyttämisen puolelle...) ja kuinka monta ja missä. Yksi vaihtoehto on ollut hurjan helppo mutta sitten jos valinnanvaraa on enemmän kuin tarpeeksi niin minkä niistä sitten osaa valita ja miksi? Katso sieltä taulukosta ei kerro oikeasti ihmisille yhtään mitään. Niin ja ei ne miehetkään tiedä, eikä tietämättömyyttä tarvitse hävetä. Asiantunteva myyjä osaa auttaa myös tässäkin pulmassa.

Ratapaukkujen ostoon! Ensimmäinen Haulikkohelmien testitapahtuma Sakon Shotgun shooting day for Ladies on takana. Itse sihteerin osassa pyörin köökin puolella ja ammuin ekat trapit ever. En osunut. Syytän järjestäjän stressiä ja työväsymystä... :) Rata-ammuntataidoissa on ihan sikana parannettavaa. En edes tiedä miten noin suurilla radoilla käyttäydytään... Huippu tyyppi Mopsi Veromaa huomautti että hän on myös hyvinkin äänekäs persoona, joten ehkä sulaudun joukkoon..pinkisti. En kuitenkaan hylkää "omaa" huomattavasti hiljaisempaa ampumarataa. Tosin siellä toiminta loppuu tänä vuonna joten nautin vielä hetken hiljaisista treeneistä...


maanantai 18. toukokuuta 2015

Metsästysvaatteita & Erä-Pirkkojen muotia

Lähtisitkö Laksenin tikkitakilla metsälle? Supiliivi on ihanan lämmin ja eettinen lisä kylmiin keleihin
(kuva:Hajonta/Joni Turunen)


Kunnon Erä-Pirkkohan pysyy tyylilleen uskollisena ja hengailee kaupungillakin maanläheisissä vaatteissa tai ainakin pukeutuu ´casual hunting´ kuteisiin myös vapaa-ajallaan. Maailmalla tätä kutsutaan Country styleksi. Lifestyle kiehtoo minua, sillä tyyli on pääsääntöisesti klassinen ja näin ollen myös ajaton. Ei mikään hempukkatyyli vaan tyylissä on asennetta.

Suomessahan näin on eletty aina. Mehtätakki on pyhätakki, joten olemme suorastaan muodin huipulta! Uudet erähenkiset mallistot eivät ole ehkä saavuttaneet suomalaisia aikojen saatossa mutta maailma muuttuu ja erämuoti sen mukana.

Metsästäjät ovat tyylikkäitä, sillä vaatteet ovat klassisia vaikka mallistot olisivatkin uusia. Metsästäjät arvostavat laatua, kestävyyttä ja harrastukseen ollaan valmiita panostamaan. Ainoa missä tapahtuu muutosta on tekniset materiaalit ja mitoitus. Enää ei tarvitse nyhtäistä raskasta säkkiä päälle lähtiessään metille.

Harrastus saa selkeästi näkyä (nyt tulee hiukan karu vertaus!) ihan niin kuin ennen vanhaan salihousut (muistatteko! sellaiset kuviolliset lökärit! Niillä jengi hiihti menemään Shellin baareissa donitsit tyttöystävillä permanettikiharoissa kiikkuen. Minä mukaan lukien... :D) Heh...ehkä nyt kuitenkin puhutaan hiukan eri jutusta. Muistui vain mieleen!

Ulkoilutan kyyhkystäni ja Jerva-takkia Helsingin keskustassa

Olen muutaman vuoden napissut miten ankeaa tämä naisten erävaatteiden hankinta on. Vaikka olen muutoin ärsyttävän yltiöpositiivinen niin silti osaan jäkättää ja rupista jos on vain aihetta.

Olen havainnut positiivista virettä, vihdoinkin! Markkinointi ontuu vielä mutta ei anneta sen häiritä. Vanhoja juttuja pääset lukemaan jutun alaosasta.

Millaisia ihanuuksia ensi syksynä markkinoilla nähdään? Kirjoitan kesän aikana muutaman esittelyn uutuuksista valitsemieni merkkien mallistoista. Uudet tuotteet tulevat pääsääntöisesti Suomen kauppoihin heinä-elokuussa.

Berettan casual mallisto on suorastaan henkeäsalpaava. Jakut sopivat täydellisesti kaupunkikuvaan ja duuniasuiksi. 

Olen itse ollut tyypillinen sekakäyttäjä metsästysvaatetuksen suhteen ja sitä linjaa jatkan. Itse tulen panostamaan entistä enemmän siihen että vaatetta voin käyttää muutoinkin. Vaatteita on tosiaan ollut vaikea löytää, sillä ostan vaatteeni ensisijaisesti kivijalkakaupasta, eikä kukaan oikein harrasta markkinointia! Hirveästi saa käyttää aikaa netin penkomiseen ja kaupoissa juoksemiseen!

Kaikissa vaatteissa arvostan kestävyyttä, käytännöllisyyttä, mukavuutta ja ulkonäköä. Metsästysvaatteissa tuijotan myös materiaaleihin.

Uutena intohimonani on kuvissa vilahtelevat Härkilän nahkabyysat, jotka polttelevat mielessäni ja tunkeutuvat jopa uniini! En vain raskinut niitä heti hankkia. Ehkä synttärilahjaksi itselleni? ;)

Nämä nahkahousut olivat lämpimät ja ihanan pehmeät. Byysat olivat kokoa liian suuret mutta pääsin jyvälle...Nämä housut näyttivät myös hyvältä. Nyt jos joku kitisee että ei metsässä tarvitse näyttää hyvälle niin "kilinkontit".

Apua, olen aina karttanut nahkahousuja mutta nämä vuorelliset seksipöksyt pääsevät hankintalistalleni ehdottomasti! Ajatusmaailmallisesti kaipaan metsään päälle jotain muuta kuin Coretexiä. Vaihtelu virkistää ja materiaalien sekakäyttö on sallittua!




Optifade-kuosi


Optifade camofleece sai minut pissimään hunajaa. Oulun erämessuilla ulkomaalaiset messukävijät uskaltautuivat hypistelemään. He tasan tiesivät mistä takista ja kuvioinnista on kyse. Se oli jotenkin hassua. Toivottavasti saamme takkia myyntiin laajemmin Suomeen!

Olen käyttänyt tätä nyt jo monessa tilanteessa ja en voi olla pitämättä siitä. Sanon sitä leikkisästi ninjatakiksi, sillä se on istuu kuin nahkahanska ja Optifade-väritys tekee minusta näkymättömän jopa pinkkiä seinää vasten... ;)

Kuopiosta löytyi ihana vaaleanpunainen talo ..sininen viiva ranteessa on käsikoru :D


Vinkkinä suosittelen ottamaan kokoa suuremman takin varsinkin jos sinulla on leveät hartijat kuten meikällä.

Itämeriselfie - verijälkitreenien yhteydessä



Kesäpuku


Jerva ei pidä vettä mutta kuivui yllättävän nopeaan. Takista ei tule raskasta kastuessaan.


Kesäpuku on hurjan käytännöllinen. Housuja olen pitänyt ahkerasti ja takkia, jopa kaupungilla useamman kerran! Ensipuraisu metsässä ja julkisilla paikoilla on ollut yhtä hymyä ja silkkaa ihastusta. Lyhyt takki sopii hyvin vaikka farkkujen kanssa. Fiksuista vaatteista on kiva kertoa!

Joustavat ja hengittävät housut on metsästäjän perusvaate. Nämä housut sopii vaikka seinäkiipeilyyn

Pidin housuja mm. Pohjois-Suomen erämessuilla Oulussa neljä päivää! :D Tuuletin vain välillä pahimmat pierut pois... Hyvin pysyi kuosissa ja kriittisten paikkojen joustokankaat tekevät housuista mukavat liikkuessa. Pakaroissa läppätaskut tuovat kivaa ilmettä ja väritys on tietysti tärkeä ominaisuus! Tummasuklaa niin ei näy jarrustusjäljet...pitsipöksyt valskaa aina.

Lifestyle tulee väkisinkin kuvioon ja se on mielestäni mahtava asia! Metsäänkin pitää pukeutua joten miksi emme pukeutuisi harrastuksen tuomien teknisten vaatimusten mukaan ja silti tyylikkäästi?

Blaserin erähenkinen kesäpuku joka sopii myös metsään tai vaikka isolle kirkolle

Tässäpä muutama aikaisempi juttu vaatteista..

Jatko-osa: Naisten metsästysvaatteet osa2  http://metsanneito.blogspot.fi/2013/11/naisten-metsastysvaatteet-osa-2.html

On se kiva kun syksyyn on enää muutama hassu kuukausi niin pääsee itse asiaankin... :) 

torstai 14. toukokuuta 2015

Maastorataneitsyys menetetty



Kävin ensimmäistä kertaa "oppipoikana" 3D-maastoradalla Petikossa. Miten innoissaan olinkaan! Mielestäni ulkona on huomattavasti kivempi ampua...Luonnollisesti!

Tähän asti olen ampunut vain 20m ja Maunulan sisäradalla 18m. Uskaltauduin ylittämään itseni ja ammuin 45m isoa karhua ja voitteko kuvitella, osuin!

Tähtäin on vieläkin vaihtamatta ja pinnien säätö jäi odottamaan tähtäimen uusintaa. Siksi pitikin arviolta ampua. Seisovaa nallea osuin nallen vasempaan kainaloon ja rintaan. Korkeus hyvä mutta sivusuunnassa aina tillitti sivuun. Osuma vinossa nähtävästi sen takia että jousiaseeni kallistui vinon karhun mukaan, perusvirheitä. Onneksi minulla on hyvä opettaja! Vesivaaka tähtäimessä todisti katsottuani nallea hänen jousellaan. Ihan parasta oppia aina jotain uutta ja huomata omat virheet.

Maastorata on loistava paikka. Pääsee luonnollisesti kokeilemaan ampumista ylös ja alas rinnettä. Metsäihmisenä tietysti puiden etäisyydet on tuttua arviointia mutta jotenkin eläinkaaveiden koot tekivät kepposia. En heti osannut arvioida jonkun suuren ennen näkemättömän eläimen matkaa kuten karhun, tottumiskysymyksiä.

Olin itse istuttamassa pupuja paikalleen, sain niistä toisen. Ensimmäinen nuoli tosin osui tuohon vihreään...mutta onneksi nämä pupet ei lähde karkuun.. ;)


Haastavinta oli ampua kojoottikaavetta alas rinnettä. Miten se vitaali ihan kuin olisi siirtynyt nuolen tieltä? :D Alasrinnettä oli jotenkin vaikea arvioida myös matkaa. Ampumisetäisyys on suoralinja eteenpäin, ei todellinen kävelymatka.

Pari tuntia könyttyämme metsässä olimme vasta puolessa välissä! Rata on yllättävän pitkä ja nyt aurinkoisten kesäiltojen saapuessa tiedän mistä minut löytää. Ihan parasta! Voiko olla parempaa tapaa vietää kevät ja kesäiltoja? No ehkä samalla linjalla ovat haulikkoradalla paukuttelu tai puutarhassa nysvääminen... :)

Tarkennus ei onnistunut, ei sitten millään! Nokin lenkki meni Jukalta poikki laukauksessa. Juuri oli edellisellä rastilla puhetta että lenkki pitäisi vaihtaa...niinhän siinä sitten kävi.



tiistai 5. toukokuuta 2015

Hakuamm...eikun haulikkoammuntaa

Luvassa hauskoja ratatreenejä - tavoitteena tulla paremmaksi metsästäjäksi
kuva: Joni Turunen/Hajonta, Beretta Field/Sako, Härkilä/Urheiluase
Meikki ja kampaus: Milla Joska/Studio Helmi
Ampumistaidon kehittäminen ja ylläpitäminen on todella tärkeää. Kai se on aika itsestäänselvä juttu tai ehkä se on liiankin itsestäänselvää ja siksi se jää usein tekemättä? Parit paukut radalla ennen kauden alkua...kuulostaa ehkä tutulle.

Kuuden vuoden aikana olen käynyt luvattoman vähän rikkomassa kiekkoja. Sen verran että on syksyllä tarttunut haulikko oikein päin käteen..ehkä vähän enemmän. Poden ratakuumetta mutta olen arka. En uskalla mennä kokeneempien arvostelevien silmien alle. Tosin onneksi olen päässyt käymään radalla, jossa ei ole ollut samaan aikaan muita joten olen saanut rauhassa ihastella ehjiä kiekkoja... ;)

Joka kerta radalla tulee jotain uutta jopa vanhallekin ketulle jos ei ammuntataitoon niin sitten sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Varsinkin jos uskaltautuu astumaan epämukavuusalueelle ja lähteä vaikka tanssitreeneihin suoraan radalta (heh heh...kuulin huhuja että näinkin voi käydä). Jos sanon että en pidä jostakin lajista niin oikeasti en vain osaa tai ehkä pikemminkin en ole viitsinyt opetella. Uskallan väittää monen muunkin nostavan epävarmuuden edessä inhokkikortin...voin olla väärässä ja siinä tapauksessa kuulostan hiukan oudolle..Rohkeasti vain härkää sarvista ja radalle joka iikka!

Toistot juurruttavat opittua niin hyvässä kuin huonossa, joten valmentaja auttaa oikeaoppiseen alkuun ja pian huomaatkin opettavasi jo muita! Olen itse saanut yksittäisiä ohjeita siitä miten ampuminen tapahtuu. Hyviä neuvoja kaikki ja hyvin olen pärjännyt.Paitsi että omasta mielestäni toimintani radalla muistuttaa säikähtänyttä kaurista ajovaloissa, joka töröttää haarat levällään aina kun mahdollista (se on niin turvallista harottaa jalat tukevasti maanpinnalla..naisellista)

Koskaan ei ole käynyt mielessä että ampumiseen voisi panostaa sen verran että palkkaisi valmentajan. Voi kumpa olisin tajunnut tämän vuosia taaksepäin... Nyt olen siinä pisteessä että valmennus alkaa ja olen siitä innoissani kuin pieni pupu porkkanoista.

"Lahjattomat treenaa" ei kyllä päde metsästysammunnan kanssa vaikka rata-ampumisella ja saalislaukauksella on eroa. Kiekkojen hajottamiset hyvillä opeilla auttavat myös riistalaukauksen onnistumisessa ja itsevarmuuden lisäämisessä. Tai niin ainakin haluan uskoa! Syksyllä se sitten nähdään...Voin sitten syyttää opettajaa jos en enää osu mihinkään... ;)

Ratatreenit on hauskaa ja kehittävää ajanvietettä. Tarkkuus, opitut liikeradat ja rauhallisuus - siinä minun eväät itselleni ennen valmennuksen alkamista. Tiedän että ne romutetaan! Nyt jännitän kenellä nakki napsahtaa ja kuka saa harteilleen sähköjäniksen opettamisen?! :) Pidän teitä ja itseäni vielä jännityksessä. En malta odottaa!!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Jahdissa 2015/4 Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla


Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla -kolumni luettavissa @ Jahdissa-lehti
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 30. huhtikuuta 2015