maanantai 29. joulukuuta 2014

KIITOS!

perjantai 19. joulukuuta 2014

Jouskajuttuja - takana hauskin syksy ikinä!



Tämän viikon erikoisuus oli taulussa. Eka kerran pikkutauluihin. Hih, kylläpäs oli hauskaa! Joku kyseli matkaa josta ammun niin Maunulan radalla ammutaan viikolla max.18m eli sitä matkaa. 

Vasempaan alakulmaan tähtääminen oli haasteellista. Ongelmanani on usein aseen kallistuminen vasempaan. Aseen suorassa pitäminen on yllättävän haasteellista ainakin tällaiselle killisilmälle.


Kävin tonttuilemassa Rajajousessa. Tyyppi siellä tiskintakana on kyllä huikea tuttavuus. Siltä tyypiltä olen oppinut ja paljon. Kiva jutella ja hankkia tarpeita ihmiseltä joka on ammattitaitoinen ja valmis neuvomaan.

VINK VINK! Hyllyssä napottaa YKSI syötävän suloinen Bowtechin Carbon Rose. Tätä minä himoitsen ja uskon että moni muukin nainen huolisi asevalikoimiinsa yhden tällaisen!


Pinkki pakkaus piristää hyllyä. Jeeees... Pink is Here! Lisää on tulossa joten kannattaa kysellä. Miestenkin aseisiin sopii pinkit somisteet! ...pehmenette vähän senkin mörököllit! ;)


Mitäs näistä sanotte? :) Jos joku väittää että nämä ei ole hianoja niin huijaat!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Naissaaren kahvihuoneella arvostetaan asiakasta

Viinien testausta riistaillallisen ohessa - parilla...

Sain kutsun metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin järjestämälle riistaillalliselle Jyväskylään. Vierailu lapsuuden maisemiin on aina piristävä teko. Olin suunnitellut peurajahtia lauantaiksi samalle suunnalle. Joten mikä jottei ja kun älysin ystävät napata matkaan niin reissu oli oikein onnistunut. Lapsuuden ystävät ovat parhaita, ei siitä mihinkään pääse.

Jahti venyi ja piti tälläytyäkin...kuinkas olla...olin myöhässä eli siis koko seurue oli myöhässä...tunnin. Ei jahdista lähdetä kesken kaiken mihinkään kekkuloimaan korkkareissa..Hommat hoidetaan kunnialla loppuun vaikka mikä olisi.

Naissaaren kahvihuone


Naissaaren kahvihuone on hurmaava. Täydellinen illallispaikka varsinkin syksyn ja talven pimeään aikaan kun on kynttilöitä ja tunnelmaa. Tai mikä olisikaan hienompaa kuin ulkoilun lomassa piipahtaa kuumalle kaakaolle kotoisaan paikkaan. Naissaaressa on myös helppo pysähtyä matkalla Lahdesta Oulun suuntaan tai toisin päin! (paitsi että kahvila on suljettu 21.12.2014-27.2.2015 välisen ajan!)



Paikasta sen verran että Kesäkuussa 2011 jyväskyläinen kokki palasi juurilleen Keski-Suomeen. Paikan omistajapariskunta bongasi Naissaaren netistä ja ihastuivat, enkä ihmettele yhtään. Minäkin ihastuin! Ihastuin sillä en tiennyt paikan olevan näin eloisa ja hyvin pidetty.

Naissaaressa kesä on selkeästi kuuminta sesonkia vaikka paikka on toki auki ympäri vuoden lyhyttä talvipreikkiä lukuunottamatta. Lounasta on tarjolla ja Kahvihuoneella poiketaan usein kahvilla. Upeaa paikkaa voi varata kokouksiin, juhliin tai muihin tilaisuuksiin tai sitten tilata catering-palveluita toisaalle.

Riistaillalliselle on suunniteltu jatkoa. Riistaruokaurssi ja Metsästyskauden avajaiset ovat suunnitteilla loppukesällä 2015. Illan teemana on riistalihan grillaus. Omistaja arvostaa hyvää ja laadukasta ruokaa. Riistanliha on arvokasta, joten sille on annettava sen ansaitsema arvostus. Kannattaa seurata Keski-Suomen metsästäjäliiton tapahtumia sekä Naissaaren uutisia.

Ruoka-allergiset otetaan myös huomioon. Ystäväni on moniallerginen ja hiukan jännityksellä odotettiin että mitähän sieltä tulee! Annokset olivat laadukkaita ja ystäväni arviolta yhtä maittavia kuin menun tavallisetkin annokset.

Ystäväni ruokarajoitteet olivat
EI mausteita, vehnää, kalaa, selleriä, paprikaa, palsternakkaa, pähkinää, suklaata, kiiwiä, banaania, persiljaa. Suola ja muut mausteet ovat sallittuja ja porkkana kypsennettynä. 
Alla muutama kuvaesimerkki annoksista.

Laadukkaista ja tuoreista raaka-aineista taitava kokki taikoo kauniita ja maittavia annoksia rajoitteet huomioiden. Tulimme siihen tulokseen että ravintolassa arvostetaan hyvää ruokaa ja ennen kaikkea asiakasta.




Naissaaren kahvihuone on suljettu 21.12.2014 - 27.2.2015
Yhteyden saa kahvila@naissaarenkahvihuone.fi




Suosittelen paikkaa koko sydämestäni!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Missä ovat harmaahapsiset mummot ja vaarit?

Voi mikä petturi vaikka lupasin itselleni etten pode pahaa oloa kirjoittamattomuudesta. Harrastus ei saa olla riippa vaan voimaannuttavaa kokemusta, hyvää oloa. Blogi ei suinkaan ole minulle riippa, ei todellakaan vaan ihanaa vaihtelua elämään, rentoutumista. Suosittelen kokeilemaan jos ei pidempään ja suunnitelmallista niin vaikka pop-up bloggausta! Miksi ei. Aiheita varmasti riittää.

Elän ruuhkavuosia tai niin kai kuuluu sanoa tässä iässä ja elämänvaiheessa. Tänään eräs tuumasi kuinka helppoa elämä oli ennen kun isovanhemmat asuivat samassa taloudessa. Pystyisinkö siihen? Ennen isovanhemmat hoitivat lapset ja vanhemmat työt. Kai Suomesta vieläkin löytyy tällaisia järjestelyjä. Eihän elämä suinkaan ennen ollut ruusuista mutta nyt puhunkin ajatuksesta ja ajatusmaailmasta.

Olivatko isovanhemmat silloin ymmärtäväisempiä ja sitoutuneempia auttamaan jälkikasvuaan vai onko auttaminen vain maaseudulla ilmenevää entisajasta periytyvää yhteisöllisyyttä? ja ehkä jopa verenperimää. En tiedä, Joku fiksu voisi valaista...vastausta näihin vaikeisiin kysymyksiin odottaa ainakin kourallinen parhaassa työiässä olevaa naista.

Onko niin että isovanhemmuus on muuttunut (varsinkin kaupungissa) pumpulipalloksi, jossa lapsista imetään vain se mitä itse halutaan kuuntelematta vanhempien ajatuksia? tai saatikka että tuettaisiin lapsen kasvua, yhdessä. Onko isovanhemmuus oman egon ja elämän pönkittämistä? Isovanhemmista on tullut trendikkäitä ja meneviä, se on tavallaan hieno juttu niin pysyy aivot vireessä mutta entäs se jälkikasvu? Missä ovat harmaahapsiset mummot ja vaarit, joilla oli aina aikaa? Tiedän ainakin muutaman mutta vain muutaman.

Syy miksi aihetta pohdin on tietysti omaan elämään viittaava ja aihe puhuttaa työelämässä ja kaveripiireissä. Toisaalta kaipaan maalle. Rauhalliseen elämänrytmiin töiden vastapainoksi. Metsälle lähteminen kaupungista on iso juttu tai töiden sommittelu on pääosin aikataulutusta, organisointia ja sumplimista, kompromisseja ja luopumistakin. Aina ei pääse johonkin, ei vaikka kuinka haluaisi.

Esimerkiksi viikolla olen lapseni kanssa päivässä noin kaksi ja puoli tuntia joka on mielestäni hurjan vähän. Loma on odotettu ihme. Perheen yhdessä oleminen on tärkein toive...siinä sitten miettii että lähteäkkö metsälle vai jäädä. On ymmärrettävää että tässä vaiheessa omat harrastukset vähenee mutta ei niitä tarvitse unohtaa. Ala kirjoittamaan vaikka blogia! :D sitä voi tehdä kotona!

torstai 4. joulukuuta 2014

Jouskaradalla hyvä päivä!

Päivän ensimmäinen
Julkisissa jouskalaukun kuljettaminen on mielenkiintoista. Ihmisten katseet ovat kuvauksellisia.

Kun puolestaan menee kauppaan ostamaan eväitä niin vartijan saa seuraksi aika suurella todennäköisyydellä. :)

Ruuhkabussissa ihmiset ovat näreissään kun tulee ison boksin kanssa tukkimaan käytäviä..onko siinä nyt sitten eroa kun he ovat närkästyneitä ruuhkasta joka tapauksessa. 
Autolla olisi kyllä kiva liikkua varsinkin näin treenipäivinä...Toisinaan varsinkin junassa miehet tarjoutuvat auttamaan boksin ylähyllylle nostamisessa. :)

Tänään oli kivat treenit. Ekasta sarjasta lähtien tuntui hyvälle. Pari aivopierua, jolloin laukaus on pelkkä räiskäisy "hmmm...nälkä...mitä laittaisin iltapalaksi?" harhaileva ajatus näkyy taulussa mustan ja sinisen rajamailla... 

Täytyy muistaa että vaikka tänään meni hyvin niin ensi viikolla saattaa mennä todella huonosti. Yksi kerta viikossa ei enää riitä. Yritän löytää toisen treenipäivän..helpommin sanottu kuin tehty.

Ai niin...Tänään säädettiin nuolihyllyä niin tai minä seurasin lähinnä sivusta miten se tapahtuu. Kokeneempien seurassa oppii! Kiitos!

Päivän reikä - tää on niin kivaa!


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Ilman metsää ei ole riistaa - jos ei ole riistaa ei ole metsää


Metsänomistajien, maanviljelijöiden ja metsästäjien yhteistyö hyödyttää kaikkia. Kaikki ovat osa suurempaa kokonaisuutta, biotaloutta. Jutun alareunassa on mielenkiintoinen linkki aiheeseen..Check Out!

Metsäalan Asiantuntijoiden järjestämässä erittäin mielenkiintoisessa Riistaseminaarissa puhumassa olivat Viron Metsästäjäliiton varatoiminnanjohtaja Andres Lillemäe, Latvian Metsästäjäliiton Puheenjohtaja Janis Baumanis sekä Suomen trofeeneuvoston sihteeri Veli Lappalainen. Huikea herrasmieskolmikko kuunnella ja kohdata. Tilaisuuden järjestäjänä toimi aina yhtä ihastuttava persoona ja asiantunteva Tiina Eklund Metosta.



Seminaari upposi ajatuksissani pyöriviin aiheisiin täydellisesti. Pääteema oli valikoiva metsästys ja riistapopulaation seuranta sekä hoitaminen niin että täysikasvuiset yksilöt yleistyisivät ja riistakanta paranisi. Aihe on mielenkiintoinen. Suurempi ja monipuolinen riistakanta toki vaatii asianmukaista riistanhoitoa.

Eikös yllä mainitun kolmikon yhteistyössä toteutettu riistanhoito myös vähennä peltojen ja metsien riistatuhoja?




Metsä on riistan koti


Viron metsästäjäliiton ilmaisu vetoaa ainakin minuun: Ilman metsää ei ole riistaa - jos ei ole riistaa ei ole metsää.

Mitäpä metsästäjät eivät tekisi riistaeläinten hyvinvoinnin eteen? On hyvä muistaa että metsästys ei tarkoita vain ja ainoastaan eläimen tappamista. Ainakaan mielestäni. Eikä kyseessä varsinkaan ole huvitappaminen (karmea termi!). Metsästys on kuulunut ja kuuluu tulevaisuudessakin ihmisten elämään niin Suomessa, kuin maailmalla.

Ihmisen yksi tehtävistä on pitää huolta ympäröivästä luonnosta, metsästä ja elinympäristöstä niin omasta kuin eläinten. Se on hyvin laaja käsite ja pitää sisällään metsien monimuotoista käyttöä niin suojelua kuin metsätalouttakin mutta myös maanviljelyä, asutusta, metsästystä...kaikkea elämää mitä tämä maapallo kantaa sisällään. On sääli että yhteistä hyvää ei nähdä vaan siitä kiistellään mikä on oikein ja mikä väärin.



Riista on osa metsää. Metsästäjät eivät tuhoa riistakantaa tai metsää vaan suojelevat ja kunnioittavat metsän elämää. Riistakannasta huolehtiminen eettisten ohjeiden, suositusten ja lakien mukaan toimiminen on tärkeää mutta kaikki eivät valitettavasti ole "tarpeeksi informoituja"(..heh..seminaarihuumoria).

Emme halua vahingoittaa luonnon tasapainoa vain ampumisen tai vain ja ainoastaan lihan takia, vaan vaalia tasapainoista ja rikasta riistakantaa eli pyytämällä valikoivasti siitä populaatiosta, joka alueella elää.

Virossa pyritään ajatteluun että riista on heidän kansanperinne, jota tulee vaalia. Miten meillä Suomessa ajatellaan?

Mitä riistakulttuurin kehittyminen Suomessa vaatii? Asennemuutosta? Avointa keskustelua? Niin ja mihin sen pitäisi muuttua? En ossoo sannoo... ;)