maanantai 30. marraskuuta 2015

Jahdissa.fi - Naisten jahtiviikonloppu lähenee..



Uusin Jahdissa-lehti on ilmestynyt <3 Odotan naisten jahtiviikonloppua into piukeana... Lue juttu linkistä:...
Julkaissut Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä 30. marraskuuta 2015

lauantai 31. lokakuuta 2015

Metsästyksen vastustajille @jahdissa.fi


On huolestuttavaa huomata miten ihmiset erkaantuvat luonnosta.. Uuisn Jahdissa-lehti on julkaistu! http://www.huntingfishingww.com/en/magazine/10057/789848/metsanneito.html
Julkaissut Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä 31. lokakuuta 2015

perjantai 18. syyskuuta 2015

Seitsemän kyyhkyä ja yksi sorsa

Hämärätä hommoo...mutta mullehan se passoo!

Se tunne kun saa yllärivapaan ja pääseekin päivää aikaisemmin lähtemään reissuun. Onhan se luksusta! Pääsin töistä ja sulloin kassiin mehtuukamppeet, vaihtopikkupöksyt ja muuta sinne ei sitten mahtunutkaan. Autoon heilahti Bertta ja timanttikin, jonka raahasin kyllä ihan turhaan mutta olihan se otettava.

Ensimmäinen yö meni selkäkipujen takia ihan päin prinkkalaa, joten aamulla en yksinkertaisesti kyennyt lähteä koiraa ajattamaan, vaan nukuin onneni ohitse ja miten minua väsyttikin niin paljon. Elämä on välillä rankkaa. Uskon kuitenkin että tämä jatkuva väsymys on ohimenevää.

Reippaan aamulenkin jälkeen olin hereillä, selkä vetristyi(lääkkeillä) ja intopiukeana soviteltiin talon emännän kanssa uutta Hunters Elementin Sabre -metsästyspukua. Kuuma ja aurinkoinen aamupäivä sopii hyvin vaateiden sovitteluun. Hiki valui mutta koska puku tuntui niin mukavalle niin olihan se päällä loikittava pitkin nurmikenttää. Lapset katsoi että hulluja nuo äidit...

Sitten itse asiaan. Ensimmäinen iltalento oli hauska. Siellä sitä kökötettiin. Kuuntelin kun etupassissa pauke sen kuin lisääntyi eikä passiketjusta kovin montaa päässyt takarajalle, jossa minä napotin. Siirryin poikain kanssa aukun reunaan. Yksi oli kaakana ja toinen tippui poikain varmistaessa(tulittaessa) piiput kuumina vieressä. Olin hiukan häkeltynyt äijien reaktioon. Sen tirpan kohtalo oli tulla alas..

Iltalennolta tipahti yksi heinuri. Muutoin hiljaista.Yritin kokeilla josko Urho olisi noutanut ampumani sorsan mutta poika ei kykene vielä hämärässä noutamaan. Se oli lähinnä aivojumppaa ja mukavaa yhdessä pörisemistä. Repsukka oli vähän liian innoissaan. Treeniä vaan lisää niin Uki on loistava sorsastuskaveri.

Hei kyselijät tässä teille saaliskuva :D


Miten sitä aina odottaakin syksyä niin kovasti. Sitten kun se ensimmäinen jäätävä aamu puskee ovista ja ikkunoista niin alkaa natina että voisiko olla vähän lämpimämpi. Itse pidän syksystä ja talvesta kunhan on vain lämpimät vaatteet niin ei sillä kylmällä niin väliä. Pukeutuminen on itseasiassa ihan mukavaa.

Aamutuimaan lähdettiin ajattamaan ajokoiraa. Aamukahvi maistuu hiljaisessa heräävässä metsässä hyvälle. Joskus viiden jälkeen siirryin kyyhkypassiin odottamaan aamua.. Hiljaista. Joku muukin oli aamuvirkku ja koulutti saksanseisojaansa läheisessä metsikössä ja tuli passiin samalle väylälle. Kyyhky lentää kohden, se oli kaakana..Muutoin täysin hiljaista.

Päätettiin tuon aukulle ilmestyneen metsämiehen kanssa lähteä katselemaan sorsia. Kyllä, lähden helposti passista matkaan. :D

Sorsiakaan ei näkynyt mutta kahvit maistuu aina. Kuuntelin läheistä ajokoiran ajoa, kettu luultavasti edessä. Koira kiinni ja päikkäreille.

Loukkujen tarkastus. Tyhjää täynnä. Hyvä niin. Ei ole siis pienpetoja liikkeellä. Sorsiakaan ei näy.

Loukkujen tarkastusta


Iltalento kyyhkyllä. kolme miestä ja minä. Tällä kertaa pääsin paraatipaikalle. Jokainen tirppa tippui jota ammuttiin ja saalista saatiin jokainen sen verran että kyllä niillä nälkä lähtee. Minä seitsemän kyyhkyä. Olin yllättynyt miten erillaiselta riistalaukaus tuntui hyvän valmennuksen ansiosta. Minusta ja Bertasta on tullut sydänystävät. Olen tyytyväinen. Kundit ihmeissään. Olettivat varmaan etten osu. :D

Sulkasatoa kyyhkypassissa


Päädyttiin vielä käydä sorsapaikoilla ja jengi sen kuin lisääntyi. Nyt meitä oli jo kaksi mehtuulikkaa. Hauskaa porukkaa! Ei voi muuta sanoa. Viimeinen paikka meni sosiaalisen lörpöttelyn puolelle. Illan paras kommentti oli että "Onko tuo sorsa?". Kyllä, yksi sorsa oli kuunnellut juttujamme tunnin vieressä olevassa heinäsaarekkeessa. Tyynenä se vain ui meidän ohi. :D Kukaan ei kyennyt ampumaan. Tuijotti vaan silmät selällään. Tilanne päättyi hervottomaan nauruun. Pimeys yllätti. Muut lähti supijahtiin. Minä nukkumaan.

Lämmin kesäinen sää, ei ole paras mahdollinen mehtäkeli mutta olihan se luksusta T-paita päällä pyöriä. Kyllä sitä mielellään muistelee kun hyytävät syyssäät alkaa. Härkilan Jerva-kesäpuku oli muuten nappivalinta. Aamujahdeissa käytin Hunters Elementin Sabrea, joka toimi kuin unelma. Olin muuten naamasta yhtä itikan pistosta...punainen näppynaama lippiksen rajalla oli vetävännäköinen ilmestys. ;)

Tää on vaan niin parasta! Yksin metsällä. Ei huoleta mikään.
Ymmärrän muutamaa lukijaani hyvin joita ärsyttää selfiet mutta tiedättekö, minä en välitä teidän jorinoista. Sen kun nalkutatte. Metsästystä harrastaa erilaiset ihmiset ja jokainen tekee sitä omalla tavallaan. Suvaitsevuus on tietysti monelle vaikeaa kun on itse niin täydellinen. 

tiistai 1. syyskuuta 2015

Vastuullista ja kestävää metsästystä - Jahdissa.fi 8/2015



Vastuullista ja kestävää, eikös niin?
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 1. syyskuuta 2015

maanantai 17. elokuuta 2015

Jahtiviikonloppu lähenee



Kesä on lusittu. Viileitä syysaamuja odotellessa. Peltoja ei ole vielä päästy edes puimaan ja puimattomille pelloille ei kannata mennä rymistelemään varsinkaan ilman pellon omistajan lupaa. Syksy laahaa jälkijunassa ja eräs riistahemmo vahvisti epäilyni kyyhkyjen parveutumisesta. Sitä ei ole vielä joillakin alueilla tapahtunut tai sitten etelän kyyhkyset ovat saattaneet jo esimerkiksi lähteä muuttomatkalle. Kotini ylikin on pyyhältänyt muutama kyyhkyparvi merta kohden. Toisaalta täällä etelässä minulla ei edes ole kunnollista paikkaa jossa kytistämään pääsisi. On siis pakko kasata paukkuja niille viikonlopuille kun on töiden ja muiden menojen puolesta mahdollista matkustaa "merta edemmäs kalaan"..

Tulevana viikonloppuna painelen Keski-Suomeen kyyhkyjä ja sorsia tiirailemaan. Siinä sivussa aamutuimaan treenataan koiria. Kiireinen ja paljon odotettu viikonloppu luvassa. Ihan parhaassa seurassa tietenkin!

Sainkin jo kommentin että eikö niitä saaliskuvia ala tulemaan kun kausikin on jo alkanut!!?? Tyyppiä taitaa ärsyttää jo minun pärstä koska viittasi selfieiden määrään...siksi päädyin tänään sienikuvaan... :D Toisaalta olisi se hassua naapurikylän Pertistä kuvia tänne lätkiä naisten mehtäkamppeet päällä...

En ole itseasiassa edes havitellut passipaikoille vielä. :) Ei tässä jäniksen selässä olla vaikka kauhia kiima päällänsä onkin...



Viikonloppuna testaan aamu -ja iltalennoilla uuden naisten Sabre metsästyspuvun Hunters Elementiltä sekä Härkilan naisten camo crome fleecen tositoimissa. Todella mielenkiintoisia molemmat!

Mukaan lähtevät niin Beretan Pigeon eli näin ystävien kesken Bertta sekä tietysti timanttikin pääsee ulkoilemaan..

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Katse koiran lihaksiin


Treenikausi jatkuu vaikka metsästyskausi onkin jo alkanut. Liikunnasta tulee hyvä olo ja kroppaan sattuu ainakin minulla, niin mitenkä sitten tappijalalla. Tyyppi kipittää lyhkäsillä jaloillaan pitkiä matkoja. Saisikohan niihin asennettua jonkun laskurin että näkisi montako askelta se kipittää vaikka ajon aikana?

Maunoa on alkanut ottamaan jo nuppiin juoksulenkit. Tyyppi on aina innolla lähdössä mukaan mutta ensimmäisen 500m jälkeen poika katsoo altakulmien ja jättäytyy takavasemmalle. Siellä se sitten jolkottelee niin pitkällä mitä flexi antaa myöten... Maunon lihakset ovat kyllä heränneet ja muskelit alkaa taas näkymään kesäloman jäljiltä.

Olen aina ollut ahkera hieroja niin ihmislihasten kuin eläintenkin. Ensimmäinen koirani rotikka narttu, Ellu, rakasti hierontaa. Iso rotjake valahti käsiin ja alkoi kuorsaamaan pian hieronnan jälkeen. Maastonakit ovat olleet erikoisia jopa hieronnan suhteen eivätkä todellakaan ole aina niin yhteistyöhaluisia hierontasessioissa.

Urho antaa hetken hieroa rauhassa kunnes hyppää kirjaimellisesti ylös ja juoksee jääkaapille. Hän on sisäistänyt että aina kun hän on omasta mielestään ollut kiltti poika tai tehnyt oikein niin siitä saa palkkion. :)

Mauno antaa hieroa mutta näyttää mulkoillen ja hammastaen jos lihakset ovat kipeät tai ei halua että hänen ylhäisyyteensä kosketaan. Tyyppi tarvitsee oman tilan ja näyttää selkeästi kun on sen tarpeessa.



Kesällä sain testiin Back on Trackin mäyräkoirille suunnatun verkkoloimen. Olen käyttänyt sitä nyt ahkerasti nettisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan mutta olen kokeillut loimea ennen sekä jälkeen lenkkien. Mauno tykkää loimesta. Ai mistä minä sen tiedän? No tiedän koska tunnen Maukan hännäntyvestä kirsuun ja poikaa on helppo lukea sillä pojassa on on/off -nappi eli kaikki on joko jees tai päin persettä. Häntä heiluen poika tulee luokse kun loimen ottaa naulakosta. Loimen kanssa se sitten tepastelee rintarottingilla ympäri taloa kunnes rojahtaa lempipaikalleen relaamaan onnellinen ilme turpavärkissä..Kyllä se silloin aika selkeästi tykkää uudesta takistaan.

Lenkin jälkeen yleensä hieron lihaksia hiukan ja laitan loimen vasta sen jälkeen. Mielenkiinnolla odotan miten loimi toimii oikeasti rankan ajojahdin jälkeen. Toivon että loimi auttaisi erityisesti jahtien tauolla ja estäisi lihasten jäykistymistä ja jotta lihakset pysyvät lämpiminä ja vetreinä uuteen lähtöön.

Back on trackin materiaali on todella mielenkiintoinen. Kaikki perustuu lämmön säteilyyn joka kiihdyttää puolestaan verenkiertoa. Verenkierron huikea vilkastuminen laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Sisälläni heräsi jälleen pieni insonöörin ja tutkijan ruummillistuma ja on pakko saada selville miltä se sitten tuntuu? ja miten voi olla mahdollista että joku kangas kykenee moiseen?



Paketti sisälsi myös kaksi petiä. Muhkean matkapedin ja tikatun koirapedin. Molemmat pojat ovat hyvin epäileväisiä ja kranttuja makuupaikoistaan. Olen hankkinut niille vaikka millaisia patjoja mutta lehtikori ja mm. saunanlauteet ovat kuuminta hottia. Molemmat tuijottivat muutaman päivän mustaa Back on Trackin alustaa kaukaa kiertäen. Mikä toi on? Musta nielu...tässä on pakko olla jotain mätää. Pojat on huumorimiehiä.

Alusta siirtyi paikasta toiseen eikä kumpikaan koirista tahtonut ymmärtää sen olevan heille. Käperryin välillä jopa itse alustalle sikiöasentoon malliksi mutta näin maastonakkien ällistyneet ilmeet ja tajusin että näytän urpolta.

Sitten perheen sisustusmääräysten (heh!!) vastaisesti nostin patjan rahille, joka toimii Maunon ja Ukin ykkösvartiotornina. Mauno hyppäsi siihen oitis. Tuijotti etujalkojen alla olevaa mustaa pintaa ja päätti kellahtaa kyljelleen. Siinä se sitten kelli välillä pintaa kuopsuttaen. Mauno otti alustan omakseen ja todennäköisesti kuopii siihen reiän jos jätän sen päiväksi näkyville. Urho karttaa alustaa edelleen.

Ei ole enää montaa päivä kun Maunon saa päästää vapaaksi hajujen perään. Toivottavasti ilma alkaa viiletä! Loimi ja peti pääsevät tosi toimiin...

Minulle on tärkeintä että rakas Mauno-maastonakki voi hyvin.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Maastonakin ja blondin juoksutreeneistä


Maunon loma loppui heinäkuun alussa. Sen jälkeen olen lenkittänyt poikaa ahkerasti. Molempien löysyys alkaa huveta mutta matkoja täytyy vielä pidentää. Läski palaa ja kestävyys kasvaa. Minunkin haba alkaa näkymään löysän alta ja Maunon timmit pakarat... :)

Juokseminen on itseasiassa terapiaa. Olen aina ollut huono aika monessakin jutussa kuten nyt esim.juoksemisessa. Jotain muuttui kun tajusin että en ole asettanut määränpäätä ja tavoitteita juoksemiselle tarpeeksi tarkasti. Pelkkä koiran kunto ja oma hyvinvointi ei nähtävästi riitä minulle. Olen sen verran suoraviivainen realisti että jokaiselle lenkille on määriteltävä tavoite ja määränpää per lenkki ja hauskaa pitää olla. Lenkin pituuden päättäminen, musat korviin ja menoksi.

Muutaman lenkin olen tehnyt itku kurkussa ja oksennus suussa. Mutta helevetti jos päätän jotain niin siitä ei lipsuta. Nyt olen huomannut että jalka nousee jo lennokkaammin ja ajatus sen mukana. Elämä tuntuu välillä vaikealta ja määränpää katoaa(itku kurkussa tarpomista). Siihen auttaa määrätietoinen ja hikinen treeni. On jotain konkreettista saavutettavana siinä hetkessä.

Mauno taitaa olla minun sielunkumppani. Samanlaisia oireilua lenkkeilyyn liittyen on havaittavissa. Lenkin jälkeen se kaivautuu minun kainaloon häntä heiluen ja pussaillen korvia. Palkinto on hyvä mieli kun näkee nakkimakkaran nauttivan treenaamisesta.

Minua on huolettanut Maunon lihasten huoltaminen sillä palautuminen on ajavalla nakilla kaiken A ja O. Lenkkien jälkeen ja ennen...miten koiraa voi valmistella rankkaan suoritukseen? 

Itse hieron lenkin jälkeen ja tietysti ravintoa mutta ennen lenkkiä en ole tehnyt mitään.

Jos miettii jahtikautta niin ajojen välit on Maunolle vaikeita. Lihakset jäähtyy ja jäykistyy. Olen yrittänyt monenlaisia toppaloimia ja villapaitoja. Häkissä villaviltti ja koirille tarkoitettua energiajuomaa. Silti tuntuu että mikään ei riitä.

Helppoa treenaaminen ei ole. Selkävammani tykkää kyttyrää säännöllisin väliajoin juoksemisesta mutta nyt tuntuu että raju punttitreeni auttaa juoksemaan ja pari muuta tekijää..lankutus on pannassa! Selän tutkimukset on käynnistetty uudelleen joten ties vaikka leikkauspöydälle päättyy tämä syksy..Pääasia että Mauno on kunnossa!

Run Baby Run!!!!


maanantai 22. kesäkuuta 2015

Koulutusta jousimetsästykseen ja jousiammuntaan naisille



Nainen, kiinnostaako jousella ampuminen tai jousimetsästys? 
Suomen Jousimetsästäjäinliitto järjestää koulutusta naisille. Ajankohta ja paikka on vielä avoin mutta luulen että pian se selviää. Paikka määräytyy sen mukaan miltä alueelta löytyy eniten kiinnostusta.

Koulutuksessa saat opastusta välineisiin sekä oppia ja vinkkejä ampumistekniikkaan. Koulutukseen voi osallistua myös ilman omaa jousta tai kokemusta jousella ampumisesta.

Ilmoita kiinnostuksestasi mahdollisimman pian
Suomen Jousimetsästäjäinliiton koulutusvastaava Juha Korhonen ejuhisk@gmail.com

Lisätietoa jousimetsästyksestä ja liiton toiminnasta www.jousimetsastys.fi

Tämä ilouutinen on vain naisille. Jos joku mies aivan välttämättä haluaa kukoksi kanalaumaan niin lainaan mielelläni kukkamekkoani koulutuksen ajaksi..paitsi että en omista kukkamekkoa.. :)

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää Juhannusta!

Villiturkis(kettu)/Marita Huurinainen, kuvaaja Hajonta/Joni Turunen, Meikki Studio Helmi/Milla Joska, Takki/Laksen, Villafleece/Härkila


Miten sattuikaan poden nimittäin pian viikon kestänyttä rajuhkoa kesäflunssaa ja selkä reistaa niin ettei kykene treenaamaan. Lankutushaastekin viivästyy mutta nyt ei pidä rehkiä.

Onneksi on Juhannus ja saa hetken hengähtää. Juhannuskävelyllä koirien kanssa suunnittelin ensi syksylle metsästysreissua Kainuuseen. Voi syksy tule jo!..niin tai ehkä nyt ensin nautitaan tulevasta heinäkuusta ja lämpimästä Suomen suvesta..Niin ja lomakin alkaa pian! Elämä on yhtä juhlaa...Jiiihaa!

Juhannusvinkkinä: Villiturkis lämmittää myös Juhannusyönä. :)

Hyvää Juhannusta!

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Örö

Matka sujui hyvin merellisiä postikorttimaisemia ihaillessa

Merimatka Kasnäsista sujuu leppoisasti joko yhteysveneellä tai pienemmällä taksiveneellä jos ei satu omistamaan omaa venettä. Olen tyytyväinen sillä Jerva-puku pitää hyvin tuulta! Merellä on aika kylmä vielä tähän aikaan vuodesta!!

Reitistö ja palvelut kartalla

Lyhyt ikävä ja pitkä ikävä...Puolustusvoimien huumorin kukkanen

Käsinrakennetut mukulakiviteiden tarina on mielenkiintoinen...suosittelen opastettua kierrosta saaren saloihin!

Tyypillisiä saaristokasveja ja joitakin harvinaisia kukkasia löytyy varsinkin eteläkärjestä joidenka tuoksu houkuttelee öppiäisiä joita sitten tutkitaan. Tiedätkö mikä kukka on kuvassa? 

Vihdoinkin jotain isoa ja jämerää. Jotenkin uskomaton tekniikka ja käsittämätöntä että lentoetäisyys on noin 40km!


Kävin tutustumassa sotahistorialliseen ja merelliseen Örön saareen. Meri oli todella kirkas tähän aikaan vuodesta. Eteläkärjen hiekkapoukamat on Suomen paratiisi! Tosin saarella on paljon käärmeitä ja punkkeja joten unelmien piknik-retkellä kannattaa olla varuillaan ettei kyy pure kikuleista.

Heti ensimmäisenä oli mukava kuulla ja huomata että saarella on riistaeläimiä ainakin kauriita, peuroja ja kettuja. Supikoirat on vieraslajina yksinkertaisesti poistettu. KP status ei tietenkään mahdollista metsästystä mutta en voinut olla kuvittelematta Maunon ajojälkeä... Pienen kauriin jäljet emän kanssa ja muutaman peurayksilön tuoreet jäljet rantahiekassa todistavat sorkkaeläinten läsnäolon. Näillä tyypeillä on saarella aika leppoisat oltavat! Tarjolla on merikaalia, jonka kuvittelisin maistuvan myös eläimille? No onneksi siellä paljon muutakin syötävää.

Yritin ahkerasti tarinoiden kautta kuvitella miten saarella on eletty sota-aikana. Olen taitava mielikuvitukseni kanssa. Loistava opas teki kuvittelemisesta todella helppoa. Paikka on muuttunut vuosien varrella paljon ja muutosta on varmasti luvassa tulevien vuosien aikana vielä enemmän. Vielä kaikki ei ole valmista mutta siistiä kylläkin. Ensi vuonna on luvassa hotelli kasarmissa ja muuta mukavaa.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan saareen! Uusi ja uljas vierasvenesatama pienen kioskin kera suojaisassa poukamassa on idyllinen kokemus. Saarelta löytyy sotilasruokalaan rakennettu ravintola ja telttamajoitusalue. Vanhat sota-aikaiset rakennukset metsäpolkuineen ympäri saarta on mukavia nähtävyyksiä saaristolaisretkeilyreitistön varrella. Tänne on päästävä uudestaan ihan vain rauhoittumaan.

Neidon top3 Örössä

1.Eteläkärki - punkkereita, tykin paikkoja, harvinaisia kukkasia ja mikä parasta todella kaunis merimaisema sekä hiekkapoukama
2.Ravintola - Sotilasruokala joka on muutettu kiehtovaksi saaristolaishenkiseksi ravintolaksi. Päivisin lounas on kotiruuan tyyppistä reilua ruokaa ja illalla herkkuja ala carte-listalta
3.Tykki Ravintolan läheisyydessä on tykki johon pääsee tutustumaan vain oppaan kanssa, joten suosittelen kiertämään saarta joko ennalta varatun oppaan tai yleisen ryhmän kanssa

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Miksi (vieraalle) ampumaradalle meneminen saattaa pelottaa?






1.) En tiedä kuinka ampumaradalla tulee toimia
Höpö höpö. Radalla on hyvät ja selkeät ohjeet, jotka voi vaikka tavata yhdellä silmäilyllä maksun yhteydessä. Jos et tiedä niin kysy. Radoilla on toki omia käyttäytymistapoja ja kuppikuntia (jengit nimeltä skeet ja trapp...) vähän niin kuin yläasteella tai punttisalilla. Toisilla on kamppeet vimpan päälle ja lihakset pullottaa mutta sinulla tyyliin reikäset nappiverkkarit ja masu pömpöttää. Mitä sitten? Jokainen tallaa tavallaan ja omalla tyylillään. Pääasia että on nostanut itseään niskasta kiinni ja harrastaa omien kykyjen mukaan. Ne jotka osaavat ovat vain lukeneet läksynsä ahkerasti... Ujuttaudu mukaan reippaasti, perusta oma porukka tai ole yksinäinen susi...ei sen niin väliä....yhdessä se vain on hurjan paljon kivempaa! Niin ja valmentaja auttaa alkuun!

2.) En osu kuitenkaan
Syndroomahan tulee meidän kasvatuksesta ja yhteiskunnan asettamista vaatimuksista. Meidät opetetaan että asiat kuuluu osata ensi rääkäisystä. Jos et osaa olet tyhmä...not really! Opettelussa ei ole mitään hävettävää. Tosin jos sanoo "En osaa" on ahkera opettelu ainoa tie oppia. Vaikka et osuisi koko kesänä yhteenkään kiekkoon niin se ei oikeastaan kuulu muille. Hyväkin metsämies voi epäonnistua radalla ja ei sitä ainakaan pidä hävetä. Kaikkihan sen tietää että kiekkoammunnassa ja riistalaukauksessa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Ratatreenailu on mukavaa valmistautumista tulevaan jahtikauteen ja parantaa aseenkäsittelytaitoja. Jokainen on joskus ollut aloittelija! Osut jos otat opit vastaan, keskityt ja lopetat sen "En osu kuitenkaan" hokemisen. Neuvojia riittää varmasti. Välillä on myös hyvä opetella sulkemaan korvat ja kuunnella vain valikoitua opettajaa.

3.) Ihmiset kyylää
Totuushan on että ihmiset kyylää aina ja kaikkialla. "Ihme huulipunahiippari. Mitä se tänne tulee". Arvostelu on myös aivan kuin yhteiskunnan laatima itseisarvo jota valtaosa käyttää omana hupina ja itsetunnun pönkittämisen keinona. Joka tapauksessa fiilis tuntuu kuristavalta mennä vieraaseen yhteisöön itseään munaamaan(...tiedän tunteen). Tosiasiassa yhteisö pelkää enemmän kuin sinä! Pelkona voi olla että jos vaikka uusi tulokas osuukin paremmin kuin he ikinä. Voit miettiä valmiiksi oman tavan murtaa jään...jos olet pro niin ammu parit kerrat huti... Valmentaja on mielissään kun on onnistunut ja alkaakin savilintuset hajoamaan. Nyt sitten se että "ei ketään kiinnosta kuinka toinen ampuu"..Riippuu ampujasta ja ampumaradasta! Vinkki: Kyylää takaisin - saatat jopa oppia jotain. (Sä oot niin pro et ne kattoo sua sen takia... ;) )

4) Ihan on väärät vehkeet
Rata-ampujilla on ratavehkeet ja metsästäjillä metsästäjän vehkeet. Ammu kesän aikana säännöllisesti kaikilla niillä haulikoilla joilla aiot metsästää. Kun ostat ensin yhden niin huomaat pian omistavasi kolme. Radalle tarvitset mukaan vain rahaa, kuulosuojaimet, haulikon, panoksia, suojalasit (ei maksa paljoa ja ovat erittäin suositeltavat!), tasapohjaiset kengät ja isotaskuisen takin. Mietin jopa niinkin härskiä kuin vyölaukkua. Mä haluan ehdottomasti pinkin! Sitten jos tykkäät varusteista ja huomaat viihtyväsi radoilla niin ampumaliivi on aika hyvä hankinta. Asemerkkien testipäivät on suosittuja mutta jos et omista omaa haulikkoa vielä niin tunkeudu oitis testipäivään. Testaamalla löydät oman murusen. ;)

Ei se radalle meneminen nyt niin kamalaa ole. :) Sekaan vaan!!! Rata-ammunta on ihan parasta ja opettavaista hupia kesäisin. Jos et osu niin parin päivän päästä uudelleen...ja uudelleen...ja uudelleen...

Iltalukemista jos ei uni tule silmään http://riista.fi/wp-content/uploads/2013/03/Turvallisen-ampumaharrastuksen-opas.pdf 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Hep hep hep...elämäni ensimmäinen trappitreeni


SSG:n radalla Sipoossa oli ystävällinen ja lämminhenkinen fiilis. Toki iso rata on pientä rataa suurempi ja mahtavampi. Hyviä ampujia vilisee mutta heitä ei kannata pelätä vaan ottaa opiksi. Nyt kerron vain sen millainen fiilis minulla oli. Isolle radalle meneminen pelottaa varmasti monia muitakin..

Miten voi ihmistä jännittää näin paljon. Olin loppupäivän töissä kuin tikun niellyt. Matka Sipooseen SSG:n ampumaradalle meni puolestaan siihen että latasin itseni hyperventiloivaan tilaan. Miksi isolle ampumaradalle meneminen jännittää näin paljon? Hitto. Vaikka olenkin aloittelija systemaattisessa rata-ammunnassa niin en voi olla ihan surkea. Päätin rohkeasti mennä ampumaan trappia "leijonanluolaan" vaikka kuinka hurjalle ajatus tuntuikin.. Pieni rata on paljon kotoisampi mutta toisaalta tiedän kotiutuvani ajan kanssa mihin vain.

Miltä se sitten tuntui? Sydän hakkasi kurkussa ja kädet tärisi enemmän kuin koskaan..vähän kuin hammaslääkäriin olisi menossa. Toisia se ei tietysti jännitä yhtään mutta minulle se on pahempi kuin tuomiopäivä..

En ole koskaan ampunut kunnolla trappia.. Haulikkohelmien ja Sakon treenipäivässä ammuin kaksi laukausta ohi. Jännittyneessä tilassa vitsilläkin heitetyt lausahdukset kuten "Jos et osu kiekkoon et voi metsästää" jää soimaan korvissa. Ihmiset tosiaan odottaa että epäonnistun.

Kyllä minä riistaan osun jos sattuu kohdalle. Tilanne metsässä on eri. Nautin metsässä olostani ja olen rauhallinen toisin kuin suurelle radalle ensimmäistä kertaa mentäessä, jossa tunnen arvostelevat ja epäonnistumistani odottavat silmät selässäni. Harvemmin jänikset arvioi selän takana hiipailuani...tai mistäs minä sen tiedän! Kurkkua kuristaa. Ihan suotta! Radalla on käytävä rohkeasti ja useammin. Kuuntelen nöyrästi ohjeita ja harjoittelen säännöllisesti.. ei ole oikotietä onneen. Läpsin itseäni poskille...lopeta se uikutus senkin raukka.

Tänään minulla oli SSG:n radalla tuki ja turva sekä vanhempi herrasmies pitämässä kädestä ja katsomassa perääni. Se oli ihan hyvä, sillä en tiennyt miten hienossa ampumakeskuksessa ylipäätään toimitaan. Ihan väärät vaatteetkin ja hitto...kuulosuojaimet jäi kotiin. Sain kuulosuojaimet lainaksi ja huikean ampumaliivin!(josta lisää myöhemmin..) Sitten suoraan asiaan.

Ostin kaksi trappikierrosta (9€). Sain vieraskortin, jonka laitoin koneeseen, panokset taskuun ja haulikko telineestä. Pian tajusin että samassa hässäkässä ampuu kanssani viisi muuta huippuluokan kisa-ampujaa. Aloin taas nieleskelemään ja sydän takomaan, kädet hikoaa ja tärisee. Ei prkl. Hep hep hep...ensimmäisellä kierroksella 8 alas. Huh! Siihen olotilaan olisin voinut veikata että en osu kertaakaan.

En kyennyt juttelemaan tauolla muiden ampujien kanssa. Istuin vain ja kuuntelin kokeneempaa. Miten hitossa ammuin ohi? ja toisaalta miten tässä tilassa voi osua mihinkään? Rauhotuin ja olin varma että saan kasattua itseni. Sain hyviä vinkkejä ja lohduttavaa oli kuulla ettei paketissani ollut muuta vikaa kuin se että en ennakoinut tarpeeksi ja swingini pysähtyi välillä kuin seinään. Eka kerta trappia...ei kai se nyt niin huono ollut. Rohkeutta vain lisää olla muiden kanssa samalla radalla.

Toinen kierros. Alkujännitys oli poissa. Olin varma että nyt lähtee. Tiedän jopa mistä reijästä ne kiekot lentää. Vanhempi ja viisaampi tuumasi ennen toisen kierroksen alkua "Varaudu siihen että toinen kierros menee huonommin. Se menee aloittelijoilla aina huonommin". Niin kävikin. Sydän oli rauhallisempi mutta kädet tärisi ja mukaan astui suorittaminen. Osuin vain kolmeen. Olin hermona ja itkun partaalla jokaisen laukauksen jälkeen. Hoin mielessäni en osu ja vaikka otin pikaiset neuvot vastaan en saanut itseäni sisäistämään kuulemaani.

Sen mitä kierroksista muistan niin hyvä laukaus tuntui hyvälle, aivan kuten jousellakin onnistuessa. Rauhallinen ja keskittynyt olivat tosin kaukana toiminnastani tänään... Suuret kiitokset huikealle valmentajalle!

Trappihuvittelu saa jatkoa. Seuraavan kerran uin jo Sipoon radalla kuin kala vedessä. Edessä on aurinkoinen ja ruudintuoksuinen kesä! En luovuta trapin suhteen vaikka joku taisi hiukan virnuilla että meinaanko luovuttaa, niin terkkuja täältä! En luovuta vaikka en osuisi koko kesänä tämän päiväistä paremmin. Sain aivan mahtavaa opetusta ja rohkaisua olla epämukavuusalueella jonne suosittelen sinunkin astuvan. Jos jännittää niin tiedän ainakin miltä sinusta tuntuu!

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Punkki-punkkareilta terkkuja..

Mauno vähän relaa...Scalibor-punkkipanta on joustava eikä näytä haittaavaan äijiä..mitä nyt kiusalla repii ne irti. Nämä tyypit on melkoisia veijareita...onks tyyny hyvin?

Keväällä punkit heräsi henkiin ärsyttävän varhain (tai ainakin se tuntui siltä!). Tautipesäkkeet hyökkäsi kimppuun sankoin joukoin ja varmasti aika monen lemmikin herkkään hipiään. Kituuttelin pari viikkoa punkkitarkastusten kanssa joka ilta. Voin kertoa että koskaan ei ole ollut näin paljoa punkkeja vaikka me könytään puskissa ja merenrannalla jatkuvasti... Olenkin aina nauranut että ehkä maistutaan koko jengi niin pahalle ettei ne meihin tartu.

Lupailin laajempaa "punkkipantatsekkausta" erään synkän yön pikkutunneilla mutta eipä tässä ole kerennyt sen suuremmin tsekkailemaan muuta kuin että muistaa hakea lapsen päiväkodista oikeaan aikaan. Hervotonta kilpajuoksua kellon kanssa koko kevät ja niinhän se menee että (iisisti sanoen) ensin työ ja sitten huvi...mutta mihin tässä sanonnassa mahtuu se kaikki muu sälä? Sitten paluu itse aiheeseen eli punkkipantaan.

Aikaisempina vuosina on pojille ruutattu iholle laitettavaa punkkiainetta mutta sen teho ei kestä koko kesää ja sekös minua harmittaa. Loppukesästä hoito täytyy uusia jos muistaa.. Tänä kesänä päätin kokeilla meille jotain uutta ja hankin molemmille pojille Scalibor -punkkipannat. Pantojen suojaa-ajaksi on luvattu jopa 5-6kk. Eka kuukausi pian takana. Hyvin toimii! Ei yhtään Punkki-punkeroa kummassakaan koirassa. 

Aluksi pelkäsin että mitähän tästä tulee, sillä perheen neiti 4v on tottunut koiranhalaaja. Mietin että entäs jos hän ei malta olla erossa koirista ja hipelöi pantoja koko ajan. Hyvin kuitenkin menee. Tyttö käy maltillisesti kertomassa rakkauden osoituksiaan ja pantoihin hän ei koske kun kerran on kielletty.

Molemmat koirat osaavat ottaa pannat pois itsenäisesti, joten niitä saa olla koko ajan kiinnittämässä takaisin mutta se on pieni vaiva. Pannat saa myös helposti narikkaan eli säilytykseen ja pantoja tulee käsitellä pakkauksen ohjeiden mukaisesti.

Tuttavaperheen mäykkyneiti kokeilee luontaissuihketta ja kerron sen tehosta pian lisää kunhan kuulen uutisia.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Päng Päng, Baby!

Villiturkiskaulus lämmittää myös treeneissä. Kuva:Hajonta/Joni Turunen, Villiturkis: Marita Huurinainen, Kauneus: Studio Helmi, Milla Joska, Haulikko: Beretta Field/Sako

Aurinko paistaa ja meri kimaltaa mutta tuuli käy Helsingin kaduilla vielä kylmästi. Kruunuhaka on kauneita Helsinkiä. Vanhoja rakennuksia, historiaa ja satunnaisia pieniä kauppoja. Näillä kaduilla on kiva kävellä.

Urheiluase, idyllinen ja kotoisa kivijalkakauppa on ollut paikallaan jo 70 vuotta. Liikkeestä löytyy valikoituja tuotteita ja he edustavat vaatemerkkejä kuten Laksen, Härkilä, Chevalier sekä aseissa ovat edustettuna mm. Beretta, Sako, Tikka, Blaser ja Perazzi.

Niille jotka eivät ole lukeneet aiempia kirjoituksiani niin eksyin Urheiluaseeseen aikaisemmin keväällä sattumalta etsiessäni kuvausvaateusta. En tiennyt että liike myy myös metsästysvaatteita - Nyt tiedän! Puhelu ystävälliselle kauppiaalle ja tiesin heti että tähän liikkeeseen haluan tutustua takemmin.

Ensimmäisenä äimistyin, sillä liikkeellä ei ole nettikauppaa. Toisaalta ostan jousenikin Rajajousesta jolla ei ole nettikauppaa eli mitäs tässä äimistelen. Urheiluaseen asiakaskuntaa on jo kolmannessa polvessa, joten asiakkuudet ovat pitkäikäisiä.

Päädyin parin hypistelykerran jälkeen hankkimaan Beretat Kruunuhaasta, enkä ole katunut kauppoja. Haulikon hankinta oli mutkatonta sillä ostin ne maksuttomassa Private Customer-palvelussa, jota Urheiluaseen Tuomas Tähtinen suosittelee asiakkailleen, jotka haluavat tehdä kaupat rauhassa tai esimerkiksi aloittelijoille, jotka eivät ehkä tiedä mitä ovat hakemassa. Daamit, soitto liikkeeseen ja päivä kalenteriin, ei se sen vaikeampaa ollut. Voin vannoa että ette pety! ;)

Aseen hankinnassa on Tuomaksen mukaan kaksi oleellista muuttujaa - käyttötarkoitus ja budjetti. On myös hyvä muistaa että metsästys -tai rata-ase on henkilökohtainen harrastusväline. Jokaisen on hyvä kokeilla mikä aseista istuu itselle parhaiten ja tehdä valinta sen mukaan. Käyttäjän olisi tärkeää osallistua hankintaan vaikka kyseessä olisikin lahja.

Keskusteluissa olen huomannut että nainen hakee usein ensisijaisesti kevyttä haulikkoa. Miksi? Puntit heilumaan vaan. On hyvä muistaa että kevyt potkii enemmän. Itse suosittelen siis jämäkkää haulikkoa ja siksi käyn salilla tiuhempaan parantamassa lihasten hyvinvointia.

Seuraavaksi alan pähkäilemään panosten parissa.. Montako grammaa ja montako haulia. Luodeissa - vaipalla vai ilman? (kuulostaa pissakakka -jutuilta) Millä supistajalla mitäkin (tää menee jo synnyttämisen puolelle...) ja kuinka monta ja missä. Yksi vaihtoehto on ollut hurjan helppo mutta sitten jos valinnanvaraa on enemmän kuin tarpeeksi niin minkä niistä sitten osaa valita ja miksi? Katso sieltä taulukosta ei kerro oikeasti ihmisille yhtään mitään. Niin ja ei ne miehetkään tiedä, eikä tietämättömyyttä tarvitse hävetä. Asiantunteva myyjä osaa auttaa myös tässäkin pulmassa.

Ratapaukkujen ostoon! Ensimmäinen Haulikkohelmien testitapahtuma Sakon Shotgun shooting day for Ladies on takana. Itse sihteerin osassa pyörin köökin puolella ja ammuin ekat trapit ever. En osunut. Syytän järjestäjän stressiä ja työväsymystä... :) Rata-ammuntataidoissa on ihan sikana parannettavaa. En edes tiedä miten noin suurilla radoilla käyttäydytään... Huippu tyyppi Mopsi Veromaa huomautti että hän on myös hyvinkin äänekäs persoona, joten ehkä sulaudun joukkoon..pinkisti. En kuitenkaan hylkää "omaa" huomattavasti hiljaisempaa ampumarataa. Tosin siellä toiminta loppuu tänä vuonna joten nautin vielä hetken hiljaisista treeneistä...


maanantai 18. toukokuuta 2015

Metsästysvaatteita & Erä-Pirkkojen muotia

Lähtisitkö Laksenin tikkitakilla metsälle? Supiliivi on ihanan lämmin ja eettinen lisä kylmiin keleihin
(kuva:Hajonta/Joni Turunen)


Kunnon Erä-Pirkkohan pysyy tyylilleen uskollisena ja hengailee kaupungillakin maanläheisissä vaatteissa tai ainakin pukeutuu ´casual hunting´ kuteisiin myös vapaa-ajallaan. Maailmalla tätä kutsutaan Country styleksi. Lifestyle kiehtoo minua, sillä tyyli on pääsääntöisesti klassinen ja näin ollen myös ajaton. Ei mikään hempukkatyyli vaan tyylissä on asennetta.

Suomessahan näin on eletty aina. Mehtätakki on pyhätakki, joten olemme suorastaan muodin huipulta! Uudet erähenkiset mallistot eivät ole ehkä saavuttaneet suomalaisia aikojen saatossa mutta maailma muuttuu ja erämuoti sen mukana.

Metsästäjät ovat tyylikkäitä, sillä vaatteet ovat klassisia vaikka mallistot olisivatkin uusia. Metsästäjät arvostavat laatua, kestävyyttä ja harrastukseen ollaan valmiita panostamaan. Ainoa missä tapahtuu muutosta on tekniset materiaalit ja mitoitus. Enää ei tarvitse nyhtäistä raskasta säkkiä päälle lähtiessään metille.

Harrastus saa selkeästi näkyä (nyt tulee hiukan karu vertaus!) ihan niin kuin ennen vanhaan salihousut (muistatteko! sellaiset kuviolliset lökärit! Niillä jengi hiihti menemään Shellin baareissa donitsit tyttöystävillä permanettikiharoissa kiikkuen. Minä mukaan lukien... :D) Heh...ehkä nyt kuitenkin puhutaan hiukan eri jutusta. Muistui vain mieleen!

Ulkoilutan kyyhkystäni ja Jerva-takkia Helsingin keskustassa

Olen muutaman vuoden napissut miten ankeaa tämä naisten erävaatteiden hankinta on. Vaikka olen muutoin ärsyttävän yltiöpositiivinen niin silti osaan jäkättää ja rupista jos on vain aihetta.

Olen havainnut positiivista virettä, vihdoinkin! Markkinointi ontuu vielä mutta ei anneta sen häiritä. Vanhoja juttuja pääset lukemaan jutun alaosasta.

Millaisia ihanuuksia ensi syksynä markkinoilla nähdään? Kirjoitan kesän aikana muutaman esittelyn uutuuksista valitsemieni merkkien mallistoista. Uudet tuotteet tulevat pääsääntöisesti Suomen kauppoihin heinä-elokuussa.

Berettan casual mallisto on suorastaan henkeäsalpaava. Jakut sopivat täydellisesti kaupunkikuvaan ja duuniasuiksi. 

Olen itse ollut tyypillinen sekakäyttäjä metsästysvaatetuksen suhteen ja sitä linjaa jatkan. Itse tulen panostamaan entistä enemmän siihen että vaatetta voin käyttää muutoinkin. Vaatteita on tosiaan ollut vaikea löytää, sillä ostan vaatteeni ensisijaisesti kivijalkakaupasta, eikä kukaan oikein harrasta markkinointia! Hirveästi saa käyttää aikaa netin penkomiseen ja kaupoissa juoksemiseen!

Kaikissa vaatteissa arvostan kestävyyttä, käytännöllisyyttä, mukavuutta ja ulkonäköä. Metsästysvaatteissa tuijotan myös materiaaleihin.

Uutena intohimonani on kuvissa vilahtelevat Härkilän nahkabyysat, jotka polttelevat mielessäni ja tunkeutuvat jopa uniini! En vain raskinut niitä heti hankkia. Ehkä synttärilahjaksi itselleni? ;)

Nämä nahkahousut olivat lämpimät ja ihanan pehmeät. Byysat olivat kokoa liian suuret mutta pääsin jyvälle...Nämä housut näyttivät myös hyvältä. Nyt jos joku kitisee että ei metsässä tarvitse näyttää hyvälle niin "kilinkontit".

Apua, olen aina karttanut nahkahousuja mutta nämä vuorelliset seksipöksyt pääsevät hankintalistalleni ehdottomasti! Ajatusmaailmallisesti kaipaan metsään päälle jotain muuta kuin Coretexiä. Vaihtelu virkistää ja materiaalien sekakäyttö on sallittua!




Optifade-kuosi


Optifade camofleece sai minut pissimään hunajaa. Oulun erämessuilla ulkomaalaiset messukävijät uskaltautuivat hypistelemään. He tasan tiesivät mistä takista ja kuvioinnista on kyse. Se oli jotenkin hassua. Toivottavasti saamme takkia myyntiin laajemmin Suomeen!

Olen käyttänyt tätä nyt jo monessa tilanteessa ja en voi olla pitämättä siitä. Sanon sitä leikkisästi ninjatakiksi, sillä se on istuu kuin nahkahanska ja Optifade-väritys tekee minusta näkymättömän jopa pinkkiä seinää vasten... ;)

Kuopiosta löytyi ihana vaaleanpunainen talo ..sininen viiva ranteessa on käsikoru :D


Vinkkinä suosittelen ottamaan kokoa suuremman takin varsinkin jos sinulla on leveät hartijat kuten meikällä.

Itämeriselfie - verijälkitreenien yhteydessä



Kesäpuku


Jerva ei pidä vettä mutta kuivui yllättävän nopeaan. Takista ei tule raskasta kastuessaan.


Kesäpuku on hurjan käytännöllinen. Housuja olen pitänyt ahkerasti ja takkia, jopa kaupungilla useamman kerran! Ensipuraisu metsässä ja julkisilla paikoilla on ollut yhtä hymyä ja silkkaa ihastusta. Lyhyt takki sopii hyvin vaikka farkkujen kanssa. Fiksuista vaatteista on kiva kertoa!

Joustavat ja hengittävät housut on metsästäjän perusvaate. Nämä housut sopii vaikka seinäkiipeilyyn

Pidin housuja mm. Pohjois-Suomen erämessuilla Oulussa neljä päivää! :D Tuuletin vain välillä pahimmat pierut pois... Hyvin pysyi kuosissa ja kriittisten paikkojen joustokankaat tekevät housuista mukavat liikkuessa. Pakaroissa läppätaskut tuovat kivaa ilmettä ja väritys on tietysti tärkeä ominaisuus! Tummasuklaa niin ei näy jarrustusjäljet...pitsipöksyt valskaa aina.

Lifestyle tulee väkisinkin kuvioon ja se on mielestäni mahtava asia! Metsäänkin pitää pukeutua joten miksi emme pukeutuisi harrastuksen tuomien teknisten vaatimusten mukaan ja silti tyylikkäästi?

Blaserin erähenkinen kesäpuku joka sopii myös metsään tai vaikka isolle kirkolle

Tässäpä muutama aikaisempi juttu vaatteista..

Jatko-osa: Naisten metsästysvaatteet osa2  http://metsanneito.blogspot.fi/2013/11/naisten-metsastysvaatteet-osa-2.html

On se kiva kun syksyyn on enää muutama hassu kuukausi niin pääsee itse asiaankin... :) 

torstai 14. toukokuuta 2015

Maastorataneitsyys menetetty



Kävin ensimmäistä kertaa "oppipoikana" 3D-maastoradalla Petikossa. Miten innoissaan olinkaan! Mielestäni ulkona on huomattavasti kivempi ampua...Luonnollisesti!

Tähän asti olen ampunut vain 20m ja Maunulan sisäradalla 18m. Uskaltauduin ylittämään itseni ja ammuin 45m isoa karhua ja voitteko kuvitella, osuin!

Tähtäin on vieläkin vaihtamatta ja pinnien säätö jäi odottamaan tähtäimen uusintaa. Siksi pitikin arviolta ampua. Seisovaa nallea osuin nallen vasempaan kainaloon ja rintaan. Korkeus hyvä mutta sivusuunnassa aina tillitti sivuun. Osuma vinossa nähtävästi sen takia että jousiaseeni kallistui vinon karhun mukaan, perusvirheitä. Onneksi minulla on hyvä opettaja! Vesivaaka tähtäimessä todisti katsottuani nallea hänen jousellaan. Ihan parasta oppia aina jotain uutta ja huomata omat virheet.

Maastorata on loistava paikka. Pääsee luonnollisesti kokeilemaan ampumista ylös ja alas rinnettä. Metsäihmisenä tietysti puiden etäisyydet on tuttua arviointia mutta jotenkin eläinkaaveiden koot tekivät kepposia. En heti osannut arvioida jonkun suuren ennen näkemättömän eläimen matkaa kuten karhun, tottumiskysymyksiä.

Olin itse istuttamassa pupuja paikalleen, sain niistä toisen. Ensimmäinen nuoli tosin osui tuohon vihreään...mutta onneksi nämä pupet ei lähde karkuun.. ;)


Haastavinta oli ampua kojoottikaavetta alas rinnettä. Miten se vitaali ihan kuin olisi siirtynyt nuolen tieltä? :D Alasrinnettä oli jotenkin vaikea arvioida myös matkaa. Ampumisetäisyys on suoralinja eteenpäin, ei todellinen kävelymatka.

Pari tuntia könyttyämme metsässä olimme vasta puolessa välissä! Rata on yllättävän pitkä ja nyt aurinkoisten kesäiltojen saapuessa tiedän mistä minut löytää. Ihan parasta! Voiko olla parempaa tapaa vietää kevät ja kesäiltoja? No ehkä samalla linjalla ovat haulikkoradalla paukuttelu tai puutarhassa nysvääminen... :)

Tarkennus ei onnistunut, ei sitten millään! Nokin lenkki meni Jukalta poikki laukauksessa. Juuri oli edellisellä rastilla puhetta että lenkki pitäisi vaihtaa...niinhän siinä sitten kävi.



tiistai 5. toukokuuta 2015

Hakuamm...eikun haulikkoammuntaa

Luvassa hauskoja ratatreenejä - tavoitteena tulla paremmaksi metsästäjäksi
kuva: Joni Turunen/Hajonta, Beretta Field/Sako, Härkilä/Urheiluase
Meikki ja kampaus: Milla Joska/Studio Helmi
Ampumistaidon kehittäminen ja ylläpitäminen on todella tärkeää. Kai se on aika itsestäänselvä juttu tai ehkä se on liiankin itsestäänselvää ja siksi se jää usein tekemättä? Parit paukut radalla ennen kauden alkua...kuulostaa ehkä tutulle.

Kuuden vuoden aikana olen käynyt luvattoman vähän rikkomassa kiekkoja. Sen verran että on syksyllä tarttunut haulikko oikein päin käteen..ehkä vähän enemmän. Poden ratakuumetta mutta olen arka. En uskalla mennä kokeneempien arvostelevien silmien alle. Tosin onneksi olen päässyt käymään radalla, jossa ei ole ollut samaan aikaan muita joten olen saanut rauhassa ihastella ehjiä kiekkoja... ;)

Joka kerta radalla tulee jotain uutta jopa vanhallekin ketulle jos ei ammuntataitoon niin sitten sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Varsinkin jos uskaltautuu astumaan epämukavuusalueelle ja lähteä vaikka tanssitreeneihin suoraan radalta (heh heh...kuulin huhuja että näinkin voi käydä). Jos sanon että en pidä jostakin lajista niin oikeasti en vain osaa tai ehkä pikemminkin en ole viitsinyt opetella. Uskallan väittää monen muunkin nostavan epävarmuuden edessä inhokkikortin...voin olla väärässä ja siinä tapauksessa kuulostan hiukan oudolle..Rohkeasti vain härkää sarvista ja radalle joka iikka!

Toistot juurruttavat opittua niin hyvässä kuin huonossa, joten valmentaja auttaa oikeaoppiseen alkuun ja pian huomaatkin opettavasi jo muita! Olen itse saanut yksittäisiä ohjeita siitä miten ampuminen tapahtuu. Hyviä neuvoja kaikki ja hyvin olen pärjännyt.Paitsi että omasta mielestäni toimintani radalla muistuttaa säikähtänyttä kaurista ajovaloissa, joka töröttää haarat levällään aina kun mahdollista (se on niin turvallista harottaa jalat tukevasti maanpinnalla..naisellista)

Koskaan ei ole käynyt mielessä että ampumiseen voisi panostaa sen verran että palkkaisi valmentajan. Voi kumpa olisin tajunnut tämän vuosia taaksepäin... Nyt olen siinä pisteessä että valmennus alkaa ja olen siitä innoissani kuin pieni pupu porkkanoista.

"Lahjattomat treenaa" ei kyllä päde metsästysammunnan kanssa vaikka rata-ampumisella ja saalislaukauksella on eroa. Kiekkojen hajottamiset hyvillä opeilla auttavat myös riistalaukauksen onnistumisessa ja itsevarmuuden lisäämisessä. Tai niin ainakin haluan uskoa! Syksyllä se sitten nähdään...Voin sitten syyttää opettajaa jos en enää osu mihinkään... ;)

Ratatreenit on hauskaa ja kehittävää ajanvietettä. Tarkkuus, opitut liikeradat ja rauhallisuus - siinä minun eväät itselleni ennen valmennuksen alkamista. Tiedän että ne romutetaan! Nyt jännitän kenellä nakki napsahtaa ja kuka saa harteilleen sähköjäniksen opettamisen?! :) Pidän teitä ja itseäni vielä jännityksessä. En malta odottaa!!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Jahdissa 2015/4 Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla


Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla -kolumni luettavissa @ Jahdissa-lehti
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 30. huhtikuuta 2015

torstai 23. huhtikuuta 2015

Puoliautomaattinen haulikko - minkä näistä valitsen?

Tämä istuu minulle parhaiten..kuva on otettu uudenvuodenyönä..harjoittelin nostoja Maunon kanssa... :D

Nainen on hyvä mutta ei helppo asiakas kun oikein innostuu jostakin. En koskaan osta sikaa säkissä vaan tutkiskelen, keskustelen ja lueskelen muiden valintoja. Parasta tietysti jos pääsee testaamaan mutta aina ei ole mahdollista testata kaikkia merkkejä ja malleja. Myyrämäiset ystäväni auttavat mielellään. Miehet hullaantuvat ja muuttuvat hetkessä pikkupojiksi selittäessään aseiden ominaisuuksista. Se on siistiä!

Asiaan! Eräs tuttu mies kysyi minulta suoraan (selkeästi ihmeissään... :D) " Miksi sinä haluat puolarin?" Vastaukseni taisi olla että "You Know me!? Tällainen hardcore puskajussi.. Miksi en haluaisi?"

Me täällä rannikolla metsästellään merellä ja muutoin haastavissa oloissa ryömien hardcore sissimeiningillä maalit naamassa  sekä hanhi -ja kyyhkypelloilla oljenkorreksi naamioituneena (olen siinä aika hyvä..tuppaan vain nukahtamaan jos olen liian pitkään hiljaa paikallani..)...no ainakin silloin kun tulee ryömittyä...

Sain mielenkiintoisen kommentin, että aseen ulkonäkö on toissijainen seikka. Kirjoitin siitä kolumnin Jahdissa.fi-lehteen (...juttua vielä mutustelen sen verran että saan tämän noin puoli vuotta kestäneen haulikkoprojektini lopullisesti päätökseen). Aloin mielestäni hyvän ja asiallisen kommentin jälkeen miettimään uudestaan komposiittiperäisiä tosinaisen tykkejä. Kyllä, edelleen lokeroin haulikot sen mukaan mikä näyttää hyvälle ja valikoin niistä ne yksilöt, jotka olen päässyt tapaamaan.

Varsinkin camo-kuosiset ovat kauniita. Nim.merk. Camo Lover! ;) Myös puolarit ovat siis hurjan kauniita! Kyllä. Ulkoisilla seikolla on merkitystä ainakin meille daameille...

Huvittunut! Ainoa järkevä kuva yhdestäkään puolarista(Otettu hienon lehtijäljitelmän takia! :D) - Kuosi on Beretta A300 Outlander max4

Tämähän tarkoittaa kuitenkin taas uuden opettelua, sillä en tiedä puolareista oikeastaan yhtään mitään. Teoriatietämystä ei lasketa...ja olen ihmisiä jotka ei aina usko ennen kuin itse näen... Miten tällainen haulikko huolletaan tai miten sillä sitten ammutaan tosi toimissa!? Tähän sellainen hämmentynyt hymiö...

Innoissaan odotan jo harjoittelua vaikka minun radatreenien alkamiseen on vielä muutama viikko. Olen muuten tasan kerran testannut puolaria radalla enkä edes muista minkä merkkinen se oli. :D ...vahva pohja, eikö! Jostakin se on vain lähdettävä liikkeelle.. Aina voi ja kannattaa oppia jotain uutta!

Puolarivaihtoehtoja tuumailin kotiväen kanssa ja nettiä selaten. Tarvitsen useamman henkilön mielipiteen, sillä mielipiteet näyttävät menevän vähän ristiin..itseasiassa joka asiassa. Nyt siis täytyy luottaa kokeneempien miesten mielipiteeseen (ja ulkonäkö täytyy tietysti miellyttää ainakin minua..).

Muutamassa liikkeessä myyrät kävivät tarkastelemassa viime hetken tilanteita ja hintojakin ja päädyin seuraaviin vaihtoehtoihin (harmi vaan että myyrät (miehet) eivät osaa käyttää kameraa... :D Aina pitää ottaa kuva! Sillä kuva on kiva. Voi olla että en sitten päädy näihin mutta mielipiteitä saa onneksi (varsinkin naisena) muuttaa lyhyelläkin varoitusajalla... ;)

Mitäs sanotte näistä vaihtoehdoista:

CZ 712

Baikal mp 155 camo

Beretta A300 Outlander camo max4

Ainiin... Facebookissa ja Instagramissa illalla hehkutin päätöstäni ja valitsin perushaulikoksi Silver Pigeonin. Me So Happy! 

En ymmärrä miten joku voi vaihtaa esim.autoa usein koska valitseminen on hirveän stressaavaa! Yritän vielä tsempata ja pysyä järkevänä..



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Bloggeri herjaa! En pysty vastaamaan kommenteihin!

No voi Peee...Nyt on taas ongelmia Bloggerin kanssa. En pysty vastaamaan kommetteihin.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Petikon 3D-radan kevätpörinöistä pari kuvaa

Grillimakkaraa? kerjäävät sudet

Tyyppi katsoo ihan väärään suuntaan...keltainen luomiväri!

Alhaalta ylös - en malta odottaa.. pian pääsee tänne hengailemaan timantin kanssa... joka päivä? :)

Mitähän se kani katselee..

Ei kevätpäivää etten ihailisi kukkasia

Kohta on kupit nurin... :D

Meillä kaikilla oli niin mukavaa! Kiitos - unohdin käyttää pinkkiä vasaraa...

Lady vasara



Taivaallisen hyvä italialainen pizza

Uuniin menossa...

Sinä päivänä kun löysin linkistä aukeavan blogin ja taivaallisen hyvän italialaisen pizzan...en ole suostunut muita ohjeita käyttämään. Kiitos ihanasta ohjeesta!


Oliiviölyä laitan rutkasti.

Ladon täytteet näin:
- mozzarella
- tuore basilika
- kinkku tai mitä vain..
- home/aurajuustoa vähän
- tomaattia muutama siivu


Ikäväni Italiaan...viiniä ja hyvää ruokaa..

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Haulikon hankinta - Miten löydän sen oikean?

Toisilla iskee keväisin autokuume. Minulla iski hervoton haulikkokuume ja tästä ei päästä helpolla.

Ennen kuin haaveilee haulikon ostamista kannattaa tutustua Poliisin sivustoon ampuma-aseluvan hankkimisesta http://www.poliisi.fi/luvat/ampuma_aseluvat - Metsästys ja ampumaharrastus ovat hyviä harrastuksia.

Haulikkona minulla on tällä hetkellä Franchi Renaissance classic. Se on ollut ihan sopiva. Ase on tosin keväthuoltoa vailla ja siitä sitten heräsi innostus että uusi haulikko on saatava ja onhan sitä oltava toinen jos kolmaskin...asujen mukaan...


Haussa on haulikko. Franchin tyyppinen ehkä astetta parempi (ehkä) vaikka siis mitään vikaa siinä ei ole ollut...mitä nyt varmistin vähän reistailee, kuten sanoin keväthuoltoa vailla... uusi ja uljas haulikko tulee olla sellainen millä pystyn treenaamaan kiekkoja mutta myös metsästämään. Toisaalta olen miettinyt puolaria koska sellainen puuttuu asekaapista..

Ensimmäinen tehtäväni oli löytää kauppa, jossa haluan asioida. Tutkin netissä liikeiden sivustoja. Netistä löytyy vaikka mitä. Minuun vetoaa ensisijaisesti visuaalisesti tyylikkäät nettisivut(ammattitauti) ja se ensivaikutelma jonka myyjästä saa kun hänen kanssaan juttelee ensimmäisen kerran.

Kivijalkakauppa on minun mielestäni ainoa mahdollisuus hankkia aseita ja metsästysvaatteita varsinkin jos ei tiedä mitä hakee. Tärkeää on asiantunteva ja ystävällinen palvelu sekä se että pääsee hipelöimään ja sovittamaan. Katselin liikkeitä sillä silmällä ja olin hiukan hukassa..

Pyörähdin pari viikkoa sitten kuvauksia suunnitellessani Helsingissä sijaitsevassa Urheiluaseessa, ihan sattumalta. Silmät suurena ihastelin vaatteita, sillä en tiennyt että liike myy metsästysvaatteita! Nyt tiedän!

Tänään palasin tuohon liikkeeseen ihastelemaan aseita ja olin kuin pikkutyttö karkkikaupassa. Minulle esiteltiin aseita ja alla muutama yksilö joihin itse ihastuin. Naiset eivät välttämättä ymmärrä numeroyhdistelmistä tai merkeistä. Haulikko on haulikko ja se on hyvä jos se tuntuu sille. Toisille käy kevyempi vaihtoehto ja toisille taas ei. Kokeilemalla se selviää!

Beretta Silver Pigeon


Neitonen: Kyyhkynen. Kauniit kaiverrukset, puinen perä ja istuu hyvin minun kropalle vähän niin kuin sisutukseen... Sopivan painava ei liian mutta ei kevytkään. Pidän jämäkän oloisista haulikoista. Aiemmin olen päässyt Pigeonilla ampumaan ja tykkäsin kyllä kovasti.

Beretta 690 Field III


Neitonen: Oi kaunis Bertta! Onnen lykkäs kun sain viettää pari päivää tämän kaunottaren kanssa. Kaunis haulikko. Kaiverrukset bueno! Tuli sellainen sellainen tunne että tämän minä haluan omistaa. Ihan niin kuin olisimme tunteneet aina. Parhaat metsäkaverit. Pidän sinusta huolen niin autat minua saamaan saalista. Kuulostaapas hassulta. En ole päässyt ampumaan mutta nostoja treenasin kotona. Nice One!

Perazzi SC3 (numeroyhdistelmät on tosi vaikeita muistaa..)


Neitonen: Onneli. Ehkä unelmien ase. Myyjä vinkkasi että ei tarvitse paiskata! Minä kun läimäytin tuttuun tapaan piipun kiinni. Totta! Ei tarvinnut kuin sulavasti niksauttaa. Kaiverrukset ovat todella kauniit! (minulle tärkeä juttu) ja puu kauniin värinen. Perä tuntuu naisellisen kevyelle. Olin ihmeissäni. "koneisto" eli lukkopesä lähtee irti! Tätä täytyy päästä testaamaan. Satu Mäkelä-Nummela ampuu MX2000/3 mallin Perazzilla. Hei muuten SC3 tarkoittaa kaiverrusluokkaa. Aika Pro-tieto! ;)

G.Defdurny - Sevrin A Liege fait pour (Tai jotain..)


Neitonen: Patricia Von... Miten olisi vanha haulikko? Käytettynä löytää hienoja yksilöitä. Käytetty on aina tietysti käytetty se täytyy muistaa... Olen ehkä entisessä elämässä ollut aatelinen. Tunnen kuinka "sininenveri" virtaa suonissani! Tällainen sivulukkoinen helmi on sisältä oikeasti kultaa! Yksilö on tehty 1913 tai ehkä jopa aiemminkin...Olisi tietysti hienoa kantaa aatelissuvun entistä Jahtikaveria fasaanijahdissa sulkahatussa, tweedhame heiluen.. Tyylikästä! Sopii ukkivainaan yksipiippusen kaveriksi vaikka ei ihan niin aatelisia olla...

Vaikea valinta! Onhan niitä muitakin... Jään tuumailemaan! Ihana Perjantai. Olen suorastaan in Love! Ajattele kun viikonlopun voisi aloittaa aina haulikoita ihaillen, suklaaleivosta mutustaen ja hyvää viiniä nauttien...Ai niin..no niinhän minä lähes aina teenkin. :)

Miten löydän sen oikean? Ehkä olen löytänyt, ehkä en...