torstai 30. lokakuuta 2014

Kiitos tarinoista - mitä kuvat kertovat?

Mitä kuvat kertovat?

Tämä ei ole metsästystarina vaan ihan jotain muuta.

Kun pian metsästyskortin saatuani, jotain lähes kuusi vuotta sitten, aloin suunnitella blogin kirjoittamista metsästykseen liittyen, ei oikein kukaan uskonut että siitä tulisi mitään. Silloin opettelin metsästyksen aakkosia ja on paljon opittavaa vieläkin. Ajatuksesta ei innostunut kukaan mutta en oikeastaan välittänyt siitä. Kirjoittelin ylös sen mitä olin oppinut ja niitä ei edes tulla julkaisemaan.

Vuosi on kulunut rattoisasti siitä kun ensimmäisen juttuni julkaisin...sitä ennen kirjoittelin erääseen lehteen kolumnia aiheesta tai pikemminkin mäyräkoirista.

Jos mieheltäni kysytään niin rakastan enemmän tietokonetta ja kännykkää kuin yhteistä kahdenkeskeistä aikaa...se ei kyllä pidä paikkaansa. En edes kirjoita jokaisesta metsäreissusta. :D

Mietin eilen junassa kotimatkallani että miksi lähtisin alla olevasta aiheesta kirjoittamaan. Usein ajatuksiin vaikuttavat keskustelut ja niin tähänkin. Hyvin voimmakkaasti.

Kiitos lukijoille!


Juttuja on klikattu vuoden aikana yli 20 000 kertaa. Kirjoittelen vaikka täällä ei kävisi ketään. Tiedän ainakin että on yksi joka lukee juttujani ja se on äiti ja se on ihan parasta.

Olen enemmän kuin ilahtunut ja hiukan yllättynytkin niistä tarinoista joita saan metsästykseen liittyen. Niin kyllä täällä käy muitakin kuin mamma... :)

Kiitos että olette jaksaneet lukea ainakin välillä! Viestit joita olen saanut ovat olleet mukavaa luettavaa ja niistä on syntynyt välillä mielenkiintoista ajatuksenvaihtoa. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikille julkisiin kuin yksityisviesteihinkin, joillekin enemmän ja joillekin ajan puuteen vuoksi vähemmän. Asiallinen palaute on aina rakentavaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja ne tekevät asioista hedelmällisiä.

Mitä kuvat kertovat?


Miksi sulla on toi iltapuku päällä? Miten se liittyy metsästykseen? Kysyy pari tuttavaani suoraan. Menneisyys vaikuttaa elämäämme ikuisesti vaikka aina emme niin haluaisikaan. Se mitä menneisyydestä jää käteen on jokaisen omissa käsissä.

Osasin odottaa kysymystä. Jousiaseen kanssa kuvattua on verrattu johonkin ihme naissoturiin, josta en ymmärrä mitään. :) Katson niin vähän hömppäsarjoja telkkarista. Kuvista on analysoitu valtaa ja vaikka mitä...

Joitakin kuvaamani yllättävä kontrasti ärsyttää mutta lue ensin tämä.

Mieti samalla millaisia kuvia sinä haluaisit itsestäsi otettavan? tai millaisia saaliskuvia metsällä ollessasi ylipäätään otat, voisiko esimerkiksi ammattikuvaaja tuoda kuviin arvokkuutta, varsinkin jos saaliisi on kymmenpiikkinen pukki? Kuvat ovat ikuisia, varsinkin kun ne ladataan nettiin.

Synkkä salaisuuteni on että nuorena metsätalousinsinööriopiskelijana tein opintojen ohella mallin töitä rahoittaakseni elämääni (toiset on mäkkärin kassalla...minä keikistelin kameralle...elämän suuria valintoja ja mahdollisuuksia molemmat). Avoimin mielin hyppäsin sellaiseen kelkkaan, jonka opeista olen enemmän kuin onnellinen. Miksi en siis kertoisi asioita kuvin jos se on osa minun menneisyyttäni?

Tykkään rajuista kontrasteista. Ne tuo vaihtelua elämään. Nuorena mm. tanssin klassista balettia koko kasvuiän ja laskin kilpaa vauhtilajeissa. Molemmissa olin oikeasti hyvä mutta silti olin lopun jäävän ajan talleilla hoitamassa hevosia eikä kukaan kyseenalaistanut ettenkö voisi tehdä niitä kaikkia. Meissä kaikissa on vähintään kaksi puolta....etu -ja takapuoli... ;)

Ihmiset lokeroidaan liian helposti erinäisiin "laatikoihin" ulkonäön, yhden puheenvuoron, kättelyn, ilmeen, olemuksen, vaatteiden, harrastusten, kuvien tai vaikka pahimmassa tapauksessa työn perusteella. Sorrun siihen itsekin. Pyrin ajattelusta kuitenkin aktiivisesti eroon. Pyrin ajattelemaan että jos kohtaan jonkun ihmisen vielä jossakin toisessa yhteydessä saattaa löytyä yllättäin jotain yhteistä...mitä vain. Harrastus esimerkiksi.

Kuvan nimi olkoon "Nainen passissa". Kuvittele jahtipuku iltapuvun tilalle. Kun taas kuorii ne haisevat metsävaatteet ja lähtee tansseihin niin eikös jokainen laita parasta päälle? Kuvaan on yhdistetty kaksi puolta minusta... 

Jos kuvat olisi kuvattu mainoskuviksi niin minä ostaisin molemmat. Mekon ja haulikon. Ja juu, en käy metsällä näin. Passissa olen asiallisesti pukeutuneena, kuten myös illallisella. Elämässä pitää olla myös ripaus glamouria.

Kuvista ihmisen silmä näkee sen mitä hän itse haluaa nähdä. Toisia tämä ärsyttää, toisia ei. Ihmiset ovat erilaisia!

Minä näen kuvissa taidetta, tahtoa ja arvostusta mutta kuvat ovat samalla hyvin henkilökohtaisia niissä on jokaisessa pala minun tarinaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaa.

On kuvissa muutakin. Kuvissa on kauniita aseita sekä suomalaista osaamista. Yhden arvostetuimman suomalaisen designerin kädenjälki, taitava kampaaja - meikkaaja sekä todella ammattitaitoisen valokuvaajan näkemys siitä mitä hänelle elämästäni ja toiveestani kerroin.

Istun tällä hetkellä kotona reikäset kollarit ja villasukat jalassa takkaa lämmitellen. Aurinkoinen vapaapäivä. Taidan lähteä Urhon kanssa pitkälle lenkille.

Kuvat: Hajonta, Joni Turunen
Asu: Jukka Rintala
Meikki ja kampaus; Studio Helmi, Milla Joska
Metsästysjousi on Rajajousesta - Nykyään se on minun oma ja ihan rahalla ostettu.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mikkolan lammastila - Puhdasta suomalaista lähiruokaa



Mikkolan lammastila sijaitsee luonnonkauniissa Salossa. Peltomaisemaa elävöittää jokiuomat ja niiden tuomat pehmeät peltomuodot sekä valuma-altaat eli kosteikot, joiden hyödyistä juttua blogissani marraskuun Jahdissa.fi-lehden yhteydessä.

Vapaapäivän voi viettää myös näinkin. Tein pikamatkan Mikkolan lammastilalle avoimin mielin, tutustuen lampaisiin ja lampuriin. Lammastila oli minulle uusi tuttavuus joten odotin matkaa todella.

Oma kokemukseni maanviljelyyn rajoittuu vain maitotilaan, hevosiin ja viljatilallisiin. Niin ja siat ovat olleet pikkutytöstä asti lähellä sydäntäni ja ihan vain siksi koska niillä on niin surulliset silmät.. Kuka nyt ei sioista tykkäisi.

..mutta nyt puhutaankin lampaista.


"Tätä olen aina halunnut tehdä"


Peppi emännöi tilaa kolmannessa sukupolvessa. Lampaita hän on halunnut kaitsea aina, pikkutytöstä asti. Unelma toteutui kun lampaat saapuivat Mikkolaan aluksi maisemanhoitotyöhön. Tarkoitus lampailla vaihtui pian suojavyöhykkeiden laiduntajiksi kunnes lampaita alkoi tulla lisää ja karitsanlihan kysyntä kasvoi.

Arvostan Pepin rohkeutta ja tahtoa toteuttaa unelmaansa. Hän on sellainen nainen jota arvostan todella paljon. Unelmat pitäisikin uskaltaa toteuttaa jos siihen tarjotaan mahdollisuus. 

Väkisinkin aloin miettimään omia unelmiani...olisimpa itse yhtä rohkea omassa elämässäni. Noh, ehkä minun unelmien toteutumisille ei ole ollut vielä suotuisat olosuhteet. Mielestäni elämässä pitää olla unelmia (hullujakin!) ja tavoitteita (ehkä saavuttamattomiakin?) joita kohden matka taittuu rattoisasti. Toisten eteen täytyy tehdä niskalimassa töitä ja toiset unelmat toteutuvat vaivattomammin...esimerkiksi unelma lomasta toteutuu aina ja se on odottamisen arvoinen. :)


Piitu, uskollinen työkaveri


Paimentava koira on lampurille tärkeä ja uskollinen ystävä. Piitu on mukana aina. Lampaiden kokoaminen on koiran mieluisin tehtävä ja sitä ei voi olla huomaamatta. Paimentaminen on synnynnäinen ominaisuus aivan kuten riistavietti metsästyskoirilla. Mielenkiintoisia juttuja!

Harmi kun aikaa oli niin vähän. Keskusteltavaa olisi riittänyt ja lampurin elämä vaikutti mielenkiintoiselle. Lopuksi Peppi käskee koiraa keräämään lampaat karsinassa. Unohdan kuvata. Tuijotan haltioituneena suu auki ja silmät suurena Pepin ja Piitun työskentelyä. Uskomaton taito ja tottelevaisuus. Nämä kaksi ovat ystäviä, luottavat toisiinsa ja he puhuvat samaa kieltä.

Lampaat koossa.


Paimentavan koiran koulutus aloitetaan suunnilleen vuoden ikäisenä. Kypsyminen ja ns. syttyminen on yksilöllistä. Liian aikainen koulutus voi pilata koiran innokkuuden ja kiinnostuksen paimentamiseen, joten kärsivällisyys ja koiran kehittymisen yksilöllinen tukeminen on tärkeää.

Kysyvä ilme. "Mitä seuraavaksi?" Koira odottaa emännän käskyä...


Peppi on aloittanut yhteistyön Livian ammattiopiston kanssa. Eläintenhoitajaksi opiskelevat käyvät käytännönharjoituksissa Mikkolan tilalla lammaskoiran koulutuksen osalta. Käytännöntyöskentely opiskelijoille on tärkeää alalla kuin alalla. Opiskelijat pääsevät tilalla kokeilemaan koiran työtä ja opettelemaan koiran käyttöä työssä monipuolisesti. Yhteistyö on alussa mutta Peppi suhtautuu uuteen rooliinsa avoimesti.


Pässi ja sen haaremi. Sininen väri kertoo että daamit on astuttu.

Lähiruokaa ja villatuotteita


Mikkolan tilan tuotteista karitsanliha myydään suoramyyntinä tilalta. Lihaa myydään tilauksesta teurastusten mukaan elo-helmikuussa.  Liha säilyy pakkasessa normaalisti eli pääsiäisviulut kannattaa hankkia ajoissa omaan pakkaseen! Jutun alareunasta löydät linkin josta löytyvät ohjeet lihan tilaamiseen.

Mikkolan lammastilan lihasta valmistetaan gourmet-ravintolaruokaa Salossa Ravintola Seurahuoneella. Harmi että aikaa on niin vähän. Tällä kertaa en ehdi tutustua ravintolaan. Pakko siis tehdä uusi maaseutumatka Salon suunnalle...

Mitä Lampaasta saa? 


Mikkolan tilan lampaista saa puhdasta suomalaista ruokaa rakkaudella hoidetuista lampaista. Herkullisia lammasreseptejä on tarjolla osoitteessa http://www.lammasreseptit.com/

Lampaasta saa toki muutakin kuin lihaa. Itse käytän mielellään synteettisten lämpimien vaatteiden tilalla villavaatteita esimerkiksi metsällä. Mikkolan tilan kehrättävät villat menevät Pirtin kehräämöön ja laadukasta villalankaa on ostettavissa suoraan tilalta.

Taljoja myydään tilalta myös suoramyyntinä. Esimerkiksi joululahjaksi taljoja mielivän kannattaa olla hyvissä ajoin liikenteessä. Kysyntä taljoille lisääntyy sesonkiaikoina huomattavasti.



Laadukasta villalankaa Mikkolan tilalta
Katso lisäkuvia Mikkolan lammastilan upeista maisemista. Itse aion jatkossa tilata suomalaista puhdasta lampaanlihaa Pepiltä! http://www.mikkolantila.com/p/tuotteemme.html

Vink Vink!!! Peppi ja lampaat Vapun Valtakunnassa http://www.katsomo.fi/?progId=393874

torstai 23. lokakuuta 2014

Kyttäystornien designia Virossa

Ohoh...pari hiusta takissa... :D
Kyttäyskopin terdellä
Virossa käydessäni kiinnitin huomiota kaikkeen todella oleelliseen...kuten hienoihin kyttäystorneihin.

Huom. olkalaukku! :) takana tyylikäs punainen torni!

Olin yllättynyt miten hienoja kyttäystorneja Virosta löytyi. Jokainen torni oli erinäköinen ja tornit olivat tukevia sekä hyvin rakennettuja. Torneissa  oli kunnon ikkunat ja ovet. Paikasta riippuen ikkunat olivat eri suuntiin.

Tyylikäs

Toooosi korkeella

lauantai 18. lokakuuta 2014

Mäyräkoirapojat Mauno ja Urho telkkarissa

perjantai 17. lokakuuta 2014

Syysloma Luotosella


Uki ja Mauno syyslomalla

Mökkimatkalla on ihan parasta pysähtyä veljen luona. Ammuttiin eka kerran mun omalla Diamondilla ja rakas kummipoika näytti omat taitonsa lastenjousella. Rakkaat! Ikävä teitä taas.

Hämäräharjoituksia omalla timantilla


Perinteeksi muodostunut syysloma mökille sekä valtion omistamille metsästysmaille on takana. Reissusta jäi hyvä ja voimaannuttava muisto. Onhan siitä jo pari päivää..

Haulikon ulkoilutusta


Luotonen on yksi suosikki metsästysalueistani. Sopivan kokoinen. Kuniita maisemia. Sopivasti metsätaloutta ja suojeltua.. Viitasaari on noh... kaunis kesäkaupunki jossa on kiva käydä.

5pv harjaamatta tukkaa...harjauksen jälkeen pöheikkö


Viisi päivää mökillä harjaamatta hiuksia, meikkaamatta ja ilman korkkareita, ihmisiä, sosiaaliputkia(busseja&junia), pääkaupunkiseutua...no lähinnä kaikkea sitä mikä on arjessa läsnä.
Urho fiilistelee mökillä

Mikä parasta. Mökkisauna ja avotakka. Yöllä ei kuulu ohikiitävän junaa, tehtaiden ja liikenteen hurinaa, teinien örveltämistä...mitään. Ihanan hiljaista. Perhe koossa. Koirat vapaina saarella.



Metsälle...


Metsästysaamuna klo 6.45 herätys. Kamat kasaan, hymyilevä tyttö veneeseen ja menoksi kohti Luotosta. Koska pikkuneiti 3v on mukana on toisen aina oltava nuotiovuorossa. 

Helmin mielestä meidän pitäisi muuuttaa mökille...katsotaan parin vuoden päästä uudestaan...


Eväät on tärkeitä ja lelut niin ja mielikuvitus.. :) Minulla on kunnia saada omaa-aikaa koska etelässä en yksin pääse metsälle mihinkään.

Luotonen


Käyn katsastamassa aukulla mutta hiljaista on.

Mauno saa hajut ja herättelee toisella aukulla. Ajo pärähtää...selvä jänisajo. Kävelen seuraamaan ajon etenemistä.

Seison passissa koivikossa aukun reunalla. Ajo poukkoilee kohti ja loitommas... Ovela vemmelsääri loikkii vimmatusti ja viimein kaikkoaa. Päätän ottaa lopulta Maunon kiinni. Pitkä hieno jänisajo. Mauno on väsynyt, ylpeä ja tepastelee rintarottingilla kohti nuotiota. Päivä pulkassa. Pikkuneiti tahtoo mökille.

Day nro2. Ammutoimet mutta pikkuneidille ei kelpaa mitkään vaatteista päälle.. huoh.. maarittelua ja lahjontaa :D ...ylpeä äiti ja isä...hienoja hetkiä..mikään ei auta. Vihdoin tilanne aukeaa ja tyttö istuu pelastusliivit päällä tyytyväisenä veneessä, taskulamppu kädessä.

Hollilla. Tieltä ei saa ampua...hiippaillaan lähemmäs...


Menen suoraan Luotosella yhdelle aukuista. Jos olisi kivääri mukana ja taitoa ampua niin pum. Luonto olisi antanut antiaan. Päätin hiippailla mutta turhaahan se. Hauskaa ja rentouttavaa puuhaa oli hiipiä "äänettömästi" kun kuurainen maa rapasahtelee jalkojen alla.

Istumapuun alla. Teeren jämät.


Seison pitkään kuusen juurella hengittämättä. Mitään ei kuulu eikä näy. Ei täällä mitään..

Istumapuu


Pian teeret alkavat kuitenkin suhautella tietenkin alueella, jossa en saa metsästää. Hiippailen aukun puskia istumapuille. Olo on rauhallinen. Ei mihinkään kiire.

Luotosen tiet on hyvässä kunnossa


Katson Trackerin ohjelmaa... Mauno sekoilee jotain. Ei mitään. Ei ajoa tänään.

Mieheni käy pienen lenkin. Nuotiolla on kaksi miestä. Toinen Helsingistä, toinen paikallisia. He olivat olleet eilenkin. Helsinkiläinen oli metsästellyt jo itseasiassa puolitoista viikkoa. He kertoivat että olimme heidän seuran hirvinuotiolla. Saimme käyttää luvan kanssa heidän puita. Kiitos! Meillä oli kyllä omat pikkupuut mukana omiin tarpeisiin. Valtion mailla nuotiot ovat kaikkien käytettävissä, omat puut on hyvä olla mukana. Alueesta riippuen.

Lähellä oli..


Lehtikuusten loistetta

Vaihdoimme paikkaa pian nevalle. Tyttö ottaa päikkärit autossa. Menen tekemään lenkin ja hiippailu tuottaa tulosta. Metso pölähtää kohti. Harmikseni lento kulkee aringon edestä enkä näe mitään. Hyvä tilaisuus. Päätin olla ampumatta. 

Oli siellä metso!


Jatkan matkaa ja toinen lentää kiertäen kauas. Jee! Hyvä kun en taputtanut onnesta. :)

Luotosen metsiä


Kiertelen äänettömästi nevaa Urhon kanssa. Jähmetyn ojan penkereelle. Karhu.

Edessäni on möykky pyöreillä korvilla. Ei voi olla! Kamera. Pää liikahtaa. Ei hitto se on karhu! Mietin että mitä teen. Juoksenko. Käperrynkö Urhon päälle? Blondina päätin hiipiä lähemmäs! :D Pitäähän nyt hyvä kuva saada!

Pian selvisi että mielikuvitukseni luoma karhu onkin hirvi, joka oli ojassa juomassa. Siinä se möllötti katsoa minua 40m etäisyydellä.

Bongaa kuvasta "karhu"


Päätin lähteä eri suuntaan ja niin päätti hirvikin mutta hyvin rauhallisesti. Yllärinä se kulki samaan suuntaan kanssani vain puska välissämme. Urho, ei niin riistaviettinen sai hajut vieressä kulkevasta hirvestä ja sulloi korvanlehdet korvakäytäviin juosten nenä pystyssä hirven syliin. Urhosta löytyi taas uusia puolia! Hirvikoira. Niin ja haukkuikin vielä!

Huusin jo perkelettä ja kirosin koiraa koska kauniit sanat eivät auttaneet. Urholla ei ollut tutkaa, joten sanoin jo heipat rauhalliselle päivälle kunnes tajusin soittaa miehelleni, joka hengaili läheisellä tiellä. Hirvi säntäsi tien yli. Urho saatiin kiinni. Huh! Tulihan sitä sykettä ja hiki pintaan juostessa nevalla koiran perässä. :) Hyvää treeniä!

Syksyä


Auton nokka kohti mökkisaarta. Iltaisin ennen hämärää harjoittelin rakkaalla jouskallani. Asentoa ja laukaisua. Tunti joka ilta. Siistiä! :)

Jouskatreeniä

Loma on parasta! Inspiroivia hetkiä. Ensi vuonna taas uudestaan.


Onnistumisia ja rentoutumista

lauantai 11. lokakuuta 2014

Maikkarin toimittajan kanssa metsällä

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Metsäsuhde - suhde metsään


Aivan kamala flunssa! Ja tietysti juuri kun on lomakin alkamassa... Ei auta itku markkinoilla.

Tänään mietin syvällisiä pyörillä kulkevassa sosiaaliputkessa eli ihan bussissa. Johtuen ehkä päivän agendasta ja flunssalääkkeiden laantuvasta vaikutuksesta sekä siitä johtuvasta huonosta olosta. Tartuin aika mielenkiintoiseen mutta vaikeaan aiheeseen vallalla olevaan olotilaan nähden. Aihetta olisi kaikkien hyvä pysähtyä miettimään, edes joskus, sillä meidän omalla käyttäytymisellä ja suhtautumisella on merkitystä tulevien sukupolvien käyttäytymiseen. Itsestäänselvyys.

Mikä on minun metsäsuhteeni? siis suhteeni metsään ...niin itseasiassa minä olen suhteessa metsän kanssa, monessakin mielessä.

Minulle metsä tarkoittaa hyvinkin montaa eri asiaa jos alkaa miettimään. Omat vastaukset ovat tylsiä ja ennalta-arvattavia tai sitten ne johtuvat siitä että ajatukset tulevat alitajunnasta.

Aluksi ajattelin todella vaikeasti...Suhteeni on monimuotoiseen metsienkäyttöön kiteytyvä sekä erityisesti riistanmakuinen ja nuotiontuoksuinen sekä vessapaperiin kietoutuva käsite, johon en löydä yksinkertaista selitystä. Jos olisin 3v niin vakiovastaukset kaikkeen "toimii"..niistä pian lisää..

Pieni rauhouttuminen on paikallaan.

Ensimmäisenä mieleen metsästä ja suhteesta tulee niinkin arkinen asia kuin työ. Metsä tarkoittaa minulle työtä ja tiedän aika monta jotka vastaavat samoin. Onhan sekin suhde, työsuhde aika monelle edelleen tässä maassa.

Metsästä saa puita ja puista taloja ja huonekaluja niin ja mm. aseen tukkeja ja metsästä saa myös virkistystä ja muita metsäkellintöjen tuomia aineettomia hyödykkeitä...blondilla on ollut piiiitkä matka kotiin.. tässä on siis kyseessä hyötysuhde..

Metsä on minulle rauhan ja onnellisuuden ilmentymä. Samalla se on hiljainen ja armoton. Saatan olla vähän rakastunutkin, sillä usein huokaisen... ihana maisema, kaunis puu, tuntuupa hyvälle....eli tunnetiloja...jokaisen suhteen peruspilareita. :)

No sitten pääsin kotiin. Onneksi. En olisi jaksanut enää...kävi kaikenlaisia suhteita mielessä joihin linkitin metsän.

Kysyin 3v tyttäreltäni juhlallisesti ja hykerrellen että kyyyyllä minun tytär tähän osaa vastata puolen sivun kolumnin verran.. "Osaatko sanoa mikä on sinun suhteesi metsään?" ...neiti vain pyörittelee silmiään ja katsoo minua välinpitämättömästi. Ei taas näitä...

Päätän helpottaa hiukan ja leikin varjolla ohi mennen kysäisen. "Mitä sana metsä tuo sinulle ihan ensimmäisenä mieleen?" Tapitan tyttöä toiveikkaana hokien mielessäni... "sano metsäretket...sano että se on kiva paikka leikkiä ...älä sano kakka tai pissa tai että isillä on pippeli tai että äiti sä oot ihan vauva (nämä vakiovastaukset kun sopii tytön mielestä kaikkeen) ..sano edes jotain aiheeseen liittyvää..."

Tyttö äänetelee harkitsevasti "..ööö...ekana mieleen...ööö" ja sanoo vihdoin "Hirvi". Minä siihen yllätyneenä että "Ai hirvi tuli ekana mieleen. No miksi?". Tyttö jatkaa.."No siitä saa lihaa ja mä syön sen...hirvet on kyllä ihan vauvoja". No niin tulihan se sieltä, vauva.. Niin ja meillä ei metsästetä hirviä joten..

Miksi ihmeessä kerron. No siksi koska arvostan metsää kokonaisuudessaan ja siitä saatavia hyötyjä ja sitten sitä kaikkea työtä, jota metsän parissa tehdään. Arvostan metsää tuota elämän perusasiaa niin paljon että haluan ja toivon koko sydämestäni että tyttärenikin oppisi arvostamaan ja käsittelemään metsää monipuolisesti eikä ainakaan pelkäisi mennä metsään.

Nyt menee aiheen vierestä mutta nooh..vaikka...kevennys..

Näytin hänelle kuvia eräänä päivänä ihmisistä esimerkiksi laulajista, kansanedustajista...ym.. Yhden miehen kohdalla hän kysyi että "Äiti, mikä tuota miestä vaivaa?".
"Miten niin?(mietin jo mielessäni opettavaisia lausahduksia...miten ihmiset ovat erilaisia ja aina täytyy olla kohtelias ja...)". Tyttö tuumasi että "..sillä on varmaan kakka housussa". En osannut muuta sanoa kuin että "Voi olla...(enkä kerro kenellä)... mistä näistä nykypäivän selfiekuvista tietää".

Palatakseni aiheeseen niin kyllä niiden kansanedustajienkin tulisi jokaisen ihan itse kirjoittaa sivuilleen omasta metsäsuhteestaan. Suhteen sisältö kertoo aika paljon ihmisestä varsinkin kun eletään onnellisesti metsässä ja metsäiset innovaatiot ovat tutkijoidenkin mielestä se, jolla täältä suosta noustaan.

Metsäsuhde on myös suhde, joka pysyy ja kestää, vaikka muut suhteet eivät välttämättä kestäisikään.

Millainen metsäsuhde sinulla on?

Toinen mielenkiintoinen kysymys on.. Millainen suhde sinulla on maaseutuun?
...onko se ruusuinen ja romanttinen..? ;)

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Seuraa Metsänneitoa Facebookissa

lauantai 4. lokakuuta 2014

Viron jahtimatka oli elämys

Pakkasin yhden yön jahtimatkalle tosiaan 90L metsästyskamppeita (Nainen). Ei mitään muuta. En oikeastaan tiennyt mihin olen menossa ja miten kylmä siellä on (ym.) niin vaatteita varasin ehkä liikaakin. Eihän sitä tiedä millä tuulella aamulla herää niin parempi varautua yhteen ylimääräiseen vaatekertaan. :) Taisin käyttää kuitenkin kaikkia vaatteita, joten ihan oli sopivasti rekvisiittaa.. ;)



Matkanjärjestäjä ja yksi toinen "Menninkäinen" oli minua vastassa Helsingin satamassa ja kyllä täytyy myöntää että minua vähän jännitti. Yksin naisena Viroon vieraiden miesten kanssa, jonnekin mistä en tiennyt oikeastaan yhtään mitään, enkä osaa edes kieltä. Heh, hyvin kävi ja olen siis elossa.

Mielenkiintoinen reissu kaiken kaikkiaan. Opin uusia juttuja ja ymmärrän nyt jopa villisikojen sielunelämästä jotain niin ja mikä parasta...minun omat silmät aukesivat taas ainakin sentin lisää.. Kauheat mulkosilmät tällä hetkellä... ;)

Ai niin... Tallinnassa ihan alkuun pysähdyttiin ei vaateshoppailemaan vaan Nommen torille hakemaan herkkuja. Miksi Suomessa ei voisi olla yhtä upeita toreja täynnä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä sekä erillisiä liha -ja kalakauppoja. Torivisiitti oli minulle hieno kokemus. Tässä kuvafiiliksiä kasviksista.. ;)