lauantai 28. helmikuuta 2015

Me ollaan hyviä tyyppejä!


Uusin Jahdissa.fi -lehti on ilmestynyt! Käy lukemassa tietysti minun löpinät mutta toki myös koko lehti...Heti lukemisen jälkeen aloin suunnittelemaan pientä Ruotsin reissua...Kuka lähtee mukaan? :)

Julkaisu käyttäjältä Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä.

torstai 26. helmikuuta 2015

Maa-artisokkakeitto

Sydämellinen mukula vai juures tai jotain..

Ah, nyt väliin hiukan kasviksia, sillä kyllähän niitäkin täytyy pupeltaa. Yksi suosikkikeittoni on maa-artisokkakeitto ilman perunaa. Tämä jos mikä saa sukat makkaralle ja sydämen läpättämään..ihan kuin tässä ei jo muutenkin saisi rytmihäiriöitä.

Käytän aina Valion ohjetta keiton valmistamiseen mutta sen verran muokkaan että en laita kuin 1dl kermaa, laitan vain yhden pienen porkkanan ja jätän purjo(yrjön) pois.

Tässä on pinnalla kuivaksi paistettua ja ylimääräiset rasvat paperiin imeytettyä pekonia...tuo vihreä on joku persilja

Jos haluaa jotain hiukan parempaa niin keiton pinnalle sopii hyvin eräs minun ehdoton herkku nimittäin kylmäsavustettu riistanliha rouheena tai ohkasina siivuina.

Soppa kelpaa hienompiinkin juhliin alkuruuaksi mutta miksi ei arkeekin...minä hemmottelin makuhermoja tällä viimeksi tänään...ja hetkinen...tänäänhän on ihan perus torstai.

Klikkaa tästä: Maa-artisokkakeiton ohje ilman perunaa

Kylmäsavustetusta kaurista http://metsanneito.blogspot.fi/2014/11/kylmasavustettua-kaurista.html

Lähiruokaa Perttulasta

tiistai 24. helmikuuta 2015

Neitseellistä jänisjahtia

Mun ikioma timantti...


Nyt se on sitten viety..ai mikä?..jouskajahtineitsyys tietysti! Dude!

Kolme ensimmäistä jahtikertaa takana ja lukematon määrä edessä. No, miltä nyt sitten tuntuu?

Ihan helvetin hyvälle. Tähän sellainen leveähymyinen hymynaama! Lisää virtaa treenailuun.

Viime kerta oli ehkä huikein. Niin noh...ei se nyt ollut kuin sellainen pyrähdys mutta kuitenkin. Parasta on kuitenkin aina hyvä seura.

Näin metson, paljon tuoreita jäniksen jälkiä ja kyllä! ihka elävän metsäjäniksen...eloon se tyyppi sitten jäikin. Ei ollut koiraa, lunta nivusiin saakka ja aika tapissa.

Tepastelin moottorikelkkauraa ison linjan alla. Pienet kuusipuskat loivat pupuille suojaisan kulkureitin linjaa pitkin. Ihanteellista aluetta.

Papanoita ja tuoreita jälkiä ristiinrastiin. Hiippailu tuntui hyvälle. Ilma oli raikas, keväinenkin ehkä.. Laitoin nuolen hyllylle ja valmistauduin virittämään jousta. Sydän pampailen ja lumi kengän alla hiljaa rasahtaen..tuli sellainen olo että nyt on kaveri lähellä. Jännä fiilis. Samanlainen kun tuntee selässä stalkkerin silmät.. :)

Edessäni vasemmalla kuusien seassa vilahtaa valkoinen pitkäkorva. Viritän jousen ja samassa valkoinen vilahtaa edessäni 50m kohdalla uran yli. Ei mitään tehtävissä.

Hiippailen katsomaan jäljet ja sinne ne häviää ryteikköön. Nyt jos olisi koira.. Tilanne ohi. Olin silti innoissani!

En usko että tänä vuonna enää pääsen jahtiin..ehkä Maunon kanssa koiramiehenä tai sitten vain relataan. On tässä tullut pöristyäkin.

Ehkä innostun kevään saapuessa treenailemaan haulikon kanssa..jouskan lisäksi tietysti. :)




tiistai 17. helmikuuta 2015

Onko metsästys geeneissä?

Huristelin kolmosen ratikalla. Se oli pitkästä aikaa hauskaa. Katselin ikkunasta ja muistelin elettyä elämää. Kallio on lähellä sydäntäni mutta en tosin haluaisi asua siellä enää..

Olin matkalla tapaamaan metsästäjää, kalastajaa ja taiteilijaa, Teemu Järveä.

Parrakas ja raamikas mies avasi rautaoven. Tilassa johon tupsahdin on luova tekemisen meininki. Yhtäkkiä arjen kiireet ja huolet vaihtuivat kivaan juttutuokioon metsästyksestä, luonnosta ja taiteesta. Joidenkin ihmisten kanssa puhuminen on huomattavasti helpompaa ja huomaan jopa kuuntelevani vaikka päälle puhuminen onkin minusta niin kivaa.. :)

Teemun ajatukset metsästyksestä ovat hyvin pitkälle samoja omien ajatuksieni kanssa. Metsästys on eettinen tapa hankkia lihaa. Luonnosta ja metsäneläimistä oppiminen niitä seuraamalla lisäävät puolestaan luonnon ja saaliin kunnioittamista. Kyse ei ole pelkästään tappamisesta vaan riistakannan  ja luonnon suojelemisesta eli hoitamisesta. Ampuminen kuitenkin on iso osa metsästystä...

Teemu Järvi - kuvaaja Unto Rautio


- Metsästys lisää saaliin kunnioittamista mutta samalla luonnon -ja riistakantojen suojelu syvenee, teemu tuumaa ja pyytää vilkaisemaan Facebook-sivulleen jossa hän on julkaissut todella mielenkiintoisen kirjoituksen suhteestaan eräilyyn. Löydät linkin alta.

- Joillakin ihmisillä on alkukantainen pyyntivietti tallella. Sama vietti toistuu vuodesta toiseen. Onhan sen nyt pakko olla sisäänrakennettu juttu. Onko metsästys geeneissä? Voi olla. Toiset tekevät sitä viettien viemänä mutta toinen ei löydä siitä sitä tarvittavaa hehkua, Teemu pohtii hyvin luonnollisesti.

Kaiken voi opetella mutta intohimo tai miksi sitä sitten haluaakin kutsua - sen on tultava sisältä.

Espoolainen Teemu innostui metsästyksestä ja kalastuksesta siis eräilystä jo nuorena. Suvusta löytyy erälläkävijöitä ja jotenkin harrastus oli luonnollinen valinta tai ehkäpä tosiaan vietti? Nyt on mökki Savukoskella ja siellä kaupunkilainen nauttii luonnonrauhasta ja käy kanalintumetsällä.

Teemu Järvi kuvaaja Unto Rautio


- Yksin metsään mentäessä kokee suunnatonta rauhaa ja hyvääoloa. Luonto on terapeuttinen. Siellä katoaa kaupungin kiireet ja hektisen elämän tuomat ahdistukset. Teemu kuvailee tunnetta metsälle mentäessä.

Tiedän niin mistä Teemu puhuu. Betoniviidakko ahdistaa ja ruuhkaisa liikenne saa hermonystyrät herkiksi.

- Kavereiden kanssa kun taas mennään vaikka kalaan niin mukaan tulee sosiaalisuus. Puhe ja toisten läheisyys vaikuttaa siihen miten luonnon kokee. Yksin samoillessa kokemus on vain voimakkaampi.

- Se on sellainen pikkupoika-fiilis kun kalastusreissu on tiedossa. Spekuloidaan säänkehitystä ja tuleeko saalista, Teemu kuvailee silmät ilosta loistaen.

Metsäneläimet ja piirtäminen


Teemun ammattitaito pohjautuu luovuuteen ja luovuus pulppuaa luonnosta. Ihailen ihmisiä jotka tekevät työkseen sitä mitä rakastavat. Teemu myöntää olevansa perfektionisti ja se on positiivista.

- Olen pikkupojasta lähtien piirtänyt ja maalannut. Minua kannustettiin ja hiukan isompana poikana hakeuduinkin opiskelemaan taideteolliseen sisustusarkkitehtuuria ja huonekalumuotoilua.

Valmistumisen jälkeen Teemu vain piirsi, teki huikeita tilasuunnitteluja ja huonekaluja. Metsästäjille ja kalastajille Teemun piirrokset ovat tuttuja mm. Metsästys ja kalastus -lehden kuvituksista, joita hän on piirtänyt vuodesta -98 lähtien.

Teemu Järvi kuvaaja Unto Rautio

Tällä hetkellä Teemu panostaa täyspainoisesti piirtämiseen.

Eläimet Teemu piirtää vahvasta mielikuvasta siitä miltä vaikka jänis näyttää kun se pakenee. Mielikuvan tukena hän käyttää valokuvia ja täytettyjä eläimiä. Näytin kuvia erähenkiselle ystävälleni. Hän tuumasi että miten ihmeessä tuosta karhusta on saatu noin pelottava ja luonnollinen?

Teemun luontoaiheiset piirrokset ovat todella hienoja. Jos kotona olisi tilaa niin voisin ottaa niistä jokaisen. Sain mukaani korttinipun joista taiteilin rentouttavana iltapuuhana taulun. Metsäneläintatskat taas pääsivät koristamaan iltapukuani lauantaina ystäväni syntymäpäiväjuhlilla Vanajanlinnassa. Huikean hauskat juhlat!

Rusakkojahdista Vanajanlinnaan

Tatska olisi kyllä aika magee...nämä on siiteimmät siirtokuvatatskat mitä olen koskaan nähnyt! Menivät täysin korun sijasta ja sopivat mustavalkoiseen iltapukuun täydellisesti.



Kinastelevat korpit

"Kinastelevat korpit" teoksen sain joululahjaksi mieheltäni koska olin sitä hartaasti toivonut. Taulu on vaikuttava. Kuvaa hyvin jopa meidän ihmisten elämää...minä ja mieheni...kinastelevat korpit.. Korpit sopivat myös lentelemään kotimme korkeaan rapukkoon.

Jokaisesta myydystä korppijulisteesta menee 5€ luonnonperintösäätiölle, joten julisteen ostaja tekee samalla muutaman roposen verran hyväntekeväisyyttä.

Kuvaaja Teemu Järvi


Forest greetings By Teemu Järvi www.teemujarvi.com

Jos Finnish Design kiinnostaa niin tutustu oitis sivustoon www.jarvi-ruoho.com/works/products.html




perjantai 13. helmikuuta 2015

Miten sekaisin aamu voi alkaa?





Pakko avautua. Aamu oli "hauska". Heräsin 15min kellonsoiton jälkeen. Nyt tulee kiire ja tyttö pääsee rankuttamaan syyttävästi "Äiti, miten sä saatoit nukkua pommiin!"

Raahauduin alakertaan ja keittiöön pimeässä..kohti valokatkaisinta kävellessä astuin koirankakkaan. Se ei ollut vanha. Pehmeä ja hiukan ehkä lämminkin...Alakerran tunkkainen koirantuhnuhaju ei ollut pieruja kummempi... Koiranomistajan onnea!


En tajunnut vielä tuossa vaiheessa että on perjantai 13.

Koirat näytti loukkaantuneelta koska en ollut ottanut niitä ylös sänkyyn piehtaroimaan. Kyseessä oli siis haiseva vastalause.

Vajaa 4v neidin aamut ovat olleet koko viikon siirappia ja äiti on tyhmä eikä hän aio enää koskaan leikkiä kanssani. Joka aamuinen keskustelu siitä miten pahalta toisesta moinen tuntuu...

Noh. Päästiin liikkeelle. Minulla on hiki. Koirat hihnassa näyttää lähinnä siltä että niiden otsaan on kasvanut isot lerssit. En ole siis saanut koirilta lepertelyjenkään jälkeen anteeksi vaikka alakerran lukuisat ihanat petipaikat ovat verrattavissa sänkyyn. Läheisyyttä ne eivät tietenkään korvaa...

Tyttö Manducassa (kantoreppu jolla völjään tyttöä selässä kiireisinä aamuina). Juoksen tyttö selässä ja koirien kanssa mäkeä ylös päiväkodille. Huomaan puolessa välissä että tytön päiväkotirepun sijaan kiikutan roskapussia.

Täyskäännös kotiin lasta raahaten ja koiria perässä vetäen.. Rentoutunut ja onnellinen olo.

Luen Facebookista että on perjantai 13.päivä. Ei kai! En ole vielä huomannut... Voihan tämä olla tietysti "inhimillistä" sattumaa?! Loppupäivä menee varmasti ruusuilla tanssiessa...

Tänään alkaa onneksi loma ja huomenna jänisjahtiin sekä illalla on luvassa ystävän juhlat!

Huominen - Tule pian!

torstai 5. helmikuuta 2015

#ikuinenarpi - mieti ennen kuin painat enteriä!


Anna tukesi! Kuvaa itsesi arpimerkin kanssa ja jaa kuva julkisesti #ikuinenarpi
www.tavallisia.fi/ikuinenarpi

Minuun kohdistuva asiaton keskustelu eräältä palstalta poistettiin. Terveiset kirjoittajille! Kävikö mielessä että toimitte esimerkkinä nuoremmille? - Minulle ikuista arpea ei jäänyt.

"Pienen piirin pila päätyy suuren joukon nähtäväksi. Mitä suurempi yleisö on, sitä suuremman joukon kanssa kiusattu joutuu elämään."

Nettikiusaamista tapahtuu jokaisen ikäryhmän keskuudessa mutta nuoriin kohdistuva kiusaaminen on hälyyttävin ilmiö. Nettikiusaamisen ehkäisemiseksi me kaikki voimme tehdä oman osamme.

Myös aikuiset sortuvat pilkkaamaan toisiaan. Esimerkiksi sanonta "Nainen on naiselle susi" pitää tietyissä piireissä paikkansa ja se näkyy myös sosiaalisessa mediassa. Aikuisten ihmisten Facebookissa kirjoitetut loukkaukset ovat johtaneet mm.käräjille saakka.

Suomalaisten kateellisuus on varmaankin yksi kiusaamista ruokkiva piirre. Olisi helpompaa jos oppisimme olemaan onnellisia toistemme puolesta sekä kannustamaan myös iloisissa aiheissa eikä vain surun kohdatessa.

Tarvitsemme elämässä myös suuren määrän ymmärrystä ja "maalaisjärkeä", jotka auttaa keskusteluissa eteenpäin.

Huononpäivän sattuessa on jalotaito oppia pistämään sosiaalinen media kiinni. Jo pelkästään hyökkäävä asenne aiheuttaa hämmennystä. Olisiko tässä yksi hyvä elämänohje, jonka voisi nykypäivänä lapsilleen opettaa?

Nettikiusaaminen on saatava loppumaan. Karu totuus on että nuoret apinoivat vanhempiaan ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Millainen esimerkki sinä olet? Haukutko muita lasten ja nuorten kuullen? Asenteiden siirtäminen on vanhemmille ehkä yksi vaikemmista kasvunhetkistä. Myös minulle.

Metsästyskeskustelut ja #ikuinenarpi

Osa metsästyskeskusteluista menee kiusaamisen puolelle. On hyvä muistaa että juttuja lukee myös nuoret. Osa keskusteluista kohdistuu nuoriin metsästäjiin. Suljettu ryhmä ei ole koskaan täysin suljettu sillä jutut leviää. Nuoren mielen pahoittaminen voi johtaa ikuiseen arpeen ja hyvän harrastuksen päättymiseen.

Rajuissa keskusteluissa unohtuu kuinka hyvä ja rentouttava harrastus metsästys on. Me aikuiset haemme harrastuksesta mm. hyvääoloa ja pakkoa arjen paineista. Kaikille on varmasti tilaa ja erillaiset persoonat ovat rikkaus. Kuinka tylsää olisikaan jos olisimme "Kuin samasta puusta veistettyjä".

Juttuja on kivempi jakaa ja seurata jos pöristään kuin eränuotiolla konsanaan - hyvällä huumorilla ja pilke silmäkulmassa.

Erimieltä vai kiusaamista?

Kyseenalaistaminen on tärkeää mutta alituinen hiillostaminen on liikaa. Raja on häilyvä ja aika henkilökohtainenkin, sillä toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset. Kiusaaminen ja asiallinen erimieltä oleminen on hyvä kuitenkin erottaa toisistaan.

Erimieltä saa ja pitää olla mutta jatkuva erimielisyys ja henkilökohtaisuuksiin meneminen on jo kiusaamista.

Mene metsään jos tunteet kuohuu liikaa

Elämässä on tunteita kuohuttavia asioita vaikka kuinka paljon. Metsät ja metsästys eivät ole niitä kevyimpiä aiheita mutta on hyvä muistaa että niiden taustalla on lakeja, toimintaohjeita ja suosituksia joita noudattaen asiat hoituvat. Metsästyksessä esimerkiksi eettisetohjeet voisi toimia hyvänä pohjana myös keskusteluissa.

Kun kuohuu liikaa on ehkä parempi tehdä rentouttava ja virkistävä metsälenkki ennen kuin painat enteriä!

Lue hyvät vinkit miten toimit fiksusti netissä sekä osallistu kampanjaan!
www.tavallisia.fi/ikuinenarpi

tiistai 3. helmikuuta 2015

Suomessa on 20 190 naismetsästäjää!

Jokainen metsästävä nainen on nainen - Miksi peitellä naiseutta?
Metsästyskortin lunasti viime vuonna 20 190 naista.
Upeita naisihmisiä erän parissa ympäri Suomea!
Että kyllä meitä on...ja lisää on luvassa!

Metsästävissä naisporukoissa ja "sekaseuroissa" on hulvattoman hauska meininki. Ei siellä nuotiolla paljoa nipotella tai näytetä hapanta naamaa.

Jos haluaa sipaista huulipunaa ennen passiin menoa niin mikäs siinä..
Kennelhengessä jokainen käyttölinjaltaan metsästävä rotupuudeli on nuotipiiristä paikkansa ansainnut.

Nainen tai mies!
Oletko kiinnostunut metsästyksestä?

Lisätietoa:

Tilastotietoa viime vuoden luvuista: http://riista.fi/metsastyskortteja-lunastettiin-viime-vuoden-malliin/ (Höpsis...naisten luku on noussut 4,55% ja koska ei ole "puolinaisia naisia" niin pyöristetään ylöspäin... eli meitä 5% enemmän... ;) )

maanantai 2. helmikuuta 2015

Maksapateen ohje


Kolme kauriinmaksaa lojui sunnuntaiaamuna kulhossa. Mietin että voisihan ne pakastaa mutta päädyin testikokkailemaan niistä jotain ja niin sitten vietin lopulta kokonaisen päivän keittiössä.

Yhden paistoin herkuttelupihveiksi. Yhdestä tein kermaisen kastikkeen ja viimeisestä maksapateen.

Maustekaappi on aika tyhjä ja huomasin että timjami ja konjakki puuttui. Käytin täysjyväpaahtoleipää ja laitoin itseasiassa leipää vähemmän kuin ohjeessa...eikä pekoniakaan ollut mutta soveltaminenhan on aina sallittua.

Tästä riisutusta versiosta tuli hyvä arkinen leivänpäällinen. Seuraavalla kerralla teen kyllä pekonilla ja konjakilla maustetun version. Ohjeen kuvat ovat houkuttelevia!

Ohje löytyy kokonaisuudessaan loistavasta Puolialaston kokki -blogista.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ensimmäinen jänisjahti jouskalla eli yksi hulvaton metsäpäivä

Eka kerta on kyllä kivulias. Into piukeena ja onhan tätä nyt harjoiteltu mutta silti kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Neuvoja satelee. Sun pitää vaihtaa se tähtäin tai siis molemmat. Ja stabi puuttuu ja kärkiäkään ei ole. Heh. Onneksi asiantunteva Rajajousi auttaa jousiasioissa ja pitää järjen päässäni.

Aika pimeetä... :)


Torstaina Maunulan ratatreenien jälkeen olin sopinut myöhäiset treffit Keravalle. Siis pakkohan sinne oli ehtiä koska lauantaina on edessä jahtipäivä.

Paniikissa söpötän aina niin yltiörauhalliselle ja vakaalle vastapelurille että "Siis niin siistii. Mä opin taas jotain uutta..niin huikeeta siis cool.." kälä kälä..ja en ihmettele jos päästin suustani että OMG! 

Olin sekaisin väsymyksestä ja suunnattomasta riemusta. Olen kehittynyt ja pääsen jahtiin. Onhan se nyt hienoa! Olen vain väsyneenä ärsyttävän äänekäs ja kikattava pikkutyttö. Ehkä Jorma ymmärtää... :D

Shockwawes 100 on minun valinta pupujahtiin


Shockwawes kolmen setti lähti iloisesti mukaani. Näillä lähtee. Sopivan hintaisia ja miellyttävän kevyitä!

Kärjet sopivat nuoliini. Olin nimittäin hiukan huolissani että miten nämä sulat?? ehkä kuitenkin uudet nuolet pitäisi hankkia? (haaveilin saavani pinkit sulat...aivan kuten eräällä miehellä...olen vähän kade.. :D ) No mutta järki päähän. Nuolet ovat ihan hyvät minulle ja sulat ovat juuri sopivat. Kaikkea ei ole pakko ostaa tai uusia ekaan jahtikertaan kun on panostanut ja ostanut hyvän aloitussetin ammattitaitoisilta myyjiltä.

Hiukan ihailin siinä sivussa kauriille ja majavalle suunnattuja kärkiä ihan vain koska olin tietysti naisellisesti miettinyt että metsästyskärki pitää olla linjakkaan kaunis ja paketti punainen... Nooooh... en saanut niitä mutta ehkä kevään massepassiin? (Hulluhymiö). 

Tähtäimet ja muut jäi hyllyyn, siihen seuraavaan kertaan. Pakettia isosta maailmasta odotellessa...

Nämä on aika päheitä!


Jahtia edeltävä ilta

Olen niitä jotka iloitsevat asioista pitkään mutta toimivat viime sekunnilla.

Kaivelin villahousut, untuvatakin, metsästyshousut ja villapaidan. Kengät pitäisi vaihtaa...vanhat Haltit alkaa olla reikiä täynnä. Vanhat ja uskolliset. Jos alkaisin luetella mitä voisin hankkia niin homma karkaisi käsistä.

Pari lasia punkeroa ja kaurissorsseliä ruisnapilla...Avot. Ehkä tämä tästä.

Campo Viejo pääsi minun suosituimpien viinien listalle

Kaurissörsseliä rusinapilla



Jahtipäivä

Herään klo5.00. Ihan sekava olo. Näin unta että sain jäniksen ja vein sen täytettäväksi. Pidin pupua aina mukana. Sen hampaat olivat isot ja ihan kuin se olisi irvistänyt..hiukan kukkuu-uni mutta ihan perusuni minulle.

Pitäisi ajaa Hauholle vajaat pari tuntia. En jaksa meikata ja mitä ihmettä kynnetkin on lakkaamatta. Aamu alkoi siis epätavallisesti. Sipaisen kuitenkin neutraalia huulipunaa ja virkistän kasvoni ruusuvoiteella :) ...Kurkistan Planon jouskalaukkuun ja siellä ne on...Shokkivavet...ihanat uudet ja kiiltävät metsästyskärjet. Juon kahvia ja ihailen niitä hetken. On ne sitten hienot! Metsästysfiilis kohenee.

Olen ensimmäisenä Hauhon metsästysseuran mestoilla (30min ennen muita). Joko mennään joko mennään missä pupu joko mennään...kuulkaa kaikki mulla on jouska... 

Seuran äijät luulivat varmaankin että olin eksynyt. Hinkaan joustani silmät ilosta ja onnesta kiiluen. (vähän niin kuin korkkarikaupassa..)

Hullunkurinen (mutta ehkä hauskin ikinä) metsästysseurueemme valuu paikalle. Koiramiehet jaetaan ja sitten menoksi...Herra jahtipäällikkö jo taisi todeta että ihan sama vaikka nallipyssyllä paukuttelet.. Höh..senkin jörrikkä ;) ...Eikö se nyt tajua että en vain ole koskaan ollut mistään näin innoissani.. :D

Seurat ja ihmiset ovat ympäri Suomea hyvin erillaisia mutta silti niissä kaikissa vallitsee samanlainen fiilis. Nyt olin vain timanttini pauloissa että en jaksa pohtia sitä nyt enempää. 

Passeja vaihdettiin ja jälkiä nähtiin. Koira oli söpö ja ihan varmaan sillä oli ripsaria! Neitiä ei nyt huvittanut. Naisena koin suurta myötätuntoa...eihän sitä nyt aina huvita. Ehkä sillä oli ekat juoksut tulossa.

Jouskan kanssa

Kun sitten sain omaa aikaa sädehtivän timantin kanssa niin fiilis oli huikea! Olin onnellinen. Toki mietin että miten sitä nyt sitten heilutaan. Oikeastaan vaikka en kuullut koiran haukkua tai nähnyt pupuja niin jahti oli onnistunut.

No huh...ollaampas sitä polleena - Eka jänöpassi!


Ilman stabia pärjäsin oikein hyvin. ;) Ja tähtäinkin oli just hyvä! Luovun pinnitähtäimestä kyllä mutta ensin sen eteen on tehtävä töitä. Treenattava lisää ja saatava ampumisvarmuutta. "Olen ehkä valmis?" ei riitä.

Timantin ulkoiluttaminen teki hyvää. Minun silmissä timanttini säteilee nyt enemmän kuin koskaan. Että oli tällä päivällä aika suuri merkitys vaikka elukkaa ei näkynytkään!

Tajusin passiin mennessä että "Hei, mä en tarvitse korvatulppia!" :)

Isoin huoleni tällä hetkellä on kauniiden kärkien säilytys. Alankin etsimään sopivan naisellista säilytysrasiaa. Hyviä vinkkejä otan mielelläni vastaan!

Kiitos ihanalle ja komealle isäntäseuralle! 

Me tulemme varmasti uudestaan. Nuotiolla olisi helposti vierähtänyt turistessa koko ilta. Kiitos myös riistakeiton tehneelle! Resepti olisi kiva saada?!

Ai niin..jahtireissuilla saattaa tapahtua kaikkea omituista..Päivä sisälsi yhden naisellisen haulikon mökille unohtamisen, yhden (minun) autonavaimen kadottamisen joka löytyi lumesta... minä kaaduin lähestulkoon nuotioon ja kotimatkalla en ole ehkä nauranut koskaan niin paljoa autoa ajaessa. "Erä Pirkot ja Jormat" kiittävät.

Metsästysreissut ovat sosiaalista toimintaa parhaimmillaan!