Mauno on jo käyttökoirana kääntymässä papparaisten sarjaan. Ajotaidot on loistavat mutta vauhti on hiljentynyt nuoruusvuosista, toki lumi hidastaa kaikkia tappijalkoja. Jäljelle laittaminen ei aina ole paras vaihtoehto. Riippuu toki jäljen tuoreudesta. Maunolla sekoittuu ilmavainu ja jälkitarkkuus joista se jälkitarkkuus on vahva. Jos jäljet on niin ne mennään loppuun asti, joten yhtään liian vanhoille jälille ei kannata laittaa. Tämä talvi on ajettu jänistä, ihan tarkoituksella. Kauriin ja peurojen perään on päästety vain muutaman kerran. Ei vain meinaa Mauno pysyä rusakon perässä enää vaikka himoja siihen näyttää olevan.
Tällä kertaa lähdettiin kaurisjahtiin. Mukava oli mennä vieraaksi toisen seuran alueelle ja vieläpä porukkajahtiin. Metsästysmajalla oli tuvallinen ystävällisiä äijiä kokoontuneena heti aamusta. Lepposa tunnelma ja hyväntahtoista naurua, se jäi yhteisistä hetkistä mieleen. Metsästysseuralla on iso merkitys sosiaalisesti, sitä ei pidä koskaan unohtaa tai väheksyä.
Lapuan lakeudet ovat kyllä sanontansa veroiset. Toki alue, jossa olimme oli vaihtelevaa. Metsää, nevaa ja sitten sitä peltoa. Peltoa, jota rakastan.
Ensimmäisen vedon piti olla nopea. Koira irti ja kuljin Maunon perässä passitetun alueen keskelle metsään. Menin syvään ojaan piiloon, odottamaan mihin suuntaan ajo kääntyy. Pian juoksi iso kauris minua päin. Seuraan haulikolla pakenevaa eläintä. Puristan haulikkoa mutta lasken haulikon alas. Kauris juoksee suoraan passiketjua kohden. Miksi ampuisin sen kauas metsäiselle nevalle, jossa liikkuminen muutoinkin oli vaikeaa. Kauris jäi kuitenkin henkiin. Meni ketjusta läpi ja lujaa. Toinen kauris kääntyi kauempaa ja katosi pienelle alueelle..taitavia perkeleet. Mauno pistettiin autoon. Tassut hiukan auki mutta ei liikaa.
Aluetta koluttiin ja eräs metsämies kohtasi kauriin ilman asetta. Pakeni kauas ja lujaa passiketjua hipoen. Nuorempi (kaksi vuotias) mäyräkoira ajoi hyvin. Kaunis haukku. Nuoruuden into ja vauhti. Oli mukava kuunnella ja olla passissa. Kaatoa ei kuitenkaan saatu isosta työstä huolimatta.
Tauolla oli hyvä tunnelma. Kaikki veti makkaraa, paitsi me. 21 päivän haaste pysytellä terveellisellä ruokavaliolla ei tehnyt edes tiukkaa vaikka makkarataukoa pelkäsinkin. 100% kauraleipää ja hanhenfilettä 100g ja lisäksi kanamuna. Ihan helvetin hyvät eväät. Puhdasta energiaa ilman turhia lisukkeita. Ihminen pärjää yllättävän vähällä. Aiemmin söin suklaata, todella paljon ja makkaraa. Siinä kaksi mun pahetta.
Iltapäivällä vaihdettiin aluetta. Nuorempi vietiin jälelle ja Mauno päästettiin tyhjältä alueelta. Kyykkypissalla Mauno oli hihnassa. Nenä kävi metsään ja ilme oli sen näköinen että päästä mut irti äläkä vain kuse siinä. Ilmavainu toimii sittenkin.
En aluksi uskonut että metsästä mitään löytyy edes silloin kun Mauno lähti ajamaan. En ennen kuin kävin katsomassa jäljet.
Niin vain Mauno veteli ilmasta vasan ja paukutti suoraan sen toka vikaan passiin, kettumiehelle.
Olin tyytyväinen niin metsämiehen onnellisesta ilmeestä kuin Maunon ilmavainusta. Saatiin maksa ja sydän ajomiehen kiitosta. Vasassa ne ovat todella hyviä.
Mukava metsästysporukka. Jäi hyvä mieli.
