 |
| Lisää kuvateksti |
Jänismetsällä käveltiin 11 km Etelä-Pohjanmaan peltoja ja metsiä. Tykkylunta oli kasaantunut peltojen reunamille ja siinä oli raskas kävellä. 11km kohdalla sanoin että nyt en enää jaksa. Jalkoja särkee. Pakko lopettaa ja päästä lepäämään. Jalka ei vain enää noussut. Selluliitti ahdisti reisiä ja tuntui ettei verikään kierrä. Nilkat turpoaa ja on paska olo. Ei, metsästyksestä ja luonnossan olemista tulee hyvä olo. Nyt on jokin pielessä. Eipä siinä, paska kunto ja huonot energianlähteet ja nyt viittaan suklaaseen.
 |
| Tää oli joskus silloin vuonna kuokka ja kirves... |
Kirjoittelin aikoinaan blogissa metsästäjän fyysisestä hyvinvoinnista, vuosia sitten kun olin vielä itse hyvässä kunnossa. Aihe hiipui vähän niin kuin mun oma fyysinen ja henkinen kuntokin. Nyt olen sitten rapakunnossa. Hyviä asioita tapahtuu kun antaa elämälle mahdollisuuden. Tämä on pieni juttu yhteiskunnalle mutta iso askel minulle.. vai miten se menee. Voitin Martina Aitolehden treenihaasteen kahdelle ja olo on kuin lottovoittajalla.
Ei hyytynyt hymy metsästäjänaisella ensimmäisenä 21 päivän treenihaaste -päivänä, vaan treeni tuntui yllättävän kevyelle. 24-40 min treenit kotona, ne ehtii tehdä kuka vain. Me vedettiin se sillä aikaa kun tyttö oli voimistelutreeneissä. Normaalisti siinä tehdään lenkki koirien kanssa ja no, nukutaan. Nyt ehti tehdä molemmat, paitsi nukkua.
 |
| Max lisäpainona dipissä |
Ensimmäisen päivän treenisarja tehtiin triplana, sillä dippipunnerrukset on mun vahvuus olin sitten muutoin miten huonossa kunnossa tahansa niin oikkarit on jäätävässä kunnossa. Leveissä punnerruksissa olen puolestaan heikko vai onko siitä vielä jotain alempaa vertausta. Olkapää-hartiaseutu on ongelma, sillä kärsin molempien käsien tenniskyynärpäistä ja liiallisesta jänteiden jäykkyydestä käsissä. Ihan helvetin kipeet ajoittain. Kortisonia piikillä ja sitä rataa.
Instagramissa seuraajilta ensimmäisen haastepäivän aikana tuli roppakaupalla viestejä. ”Minunkin pitäis tehdä jotain…” …oli aika yleinen sanoma viesteissä. Pitäisi mut mikä estää? Jatkuva väsymys ja siitä seurauksena saamattomuus. Jokaisella on tietysti ne omat syyt. Ei vaan jaksa kun kokoajan pitäisi jaksaa kaikkea. Sitten pitäis vielä jaksaa että jaksaa.
Ruokavaliossa puolestaan itse sitä omaa ”ylimääräistä kulutusta” ei helposti näe tai ei halua nähdä. ”Olen ansainnut tämän 500g suklaarasiaan ”, ajattelin minä kun palkitsin itseäni masennukseen keskellä ja se oli tärkeä voimavara siinä hetkessä…sen jälkeen olen saanut syödä herkkuja koska ne ovat niin helevetin hyviä.
Uskon valmennukseen oli se sitten netissä tai livenä ja yhteisön tukeen joka esim. tämän haasteporukan keskuudessa vallitsee. Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja joka asia yhdistää. Siitä syntyy yhteisöllinen voima, jota muuten metsästäjienkin kannattaisi käyttää elämässä monessakin mielessä enemmän. Yhteishengessä on voimaa.
Martina kirjoitti eräässä julkaisussa että on vain yksi kroppa, pidä siitä hyvä huoli. Se on mun motto nyt oman kroppani kanssa. Ikä ei ole este liikunnalle eikä sukupuoli jumpalle. Pasi treenaa nimittäin mun myös haasteessa ja syö mukisematta ruokavalion mukaan. Mä olen se joka nurisee, rahkasta.
Ruokavalio haasteessa on perus arkiruokaa hyvistä raaka-aineista valmistettuna, ilman ylimääräisiä rasvoja mutta toki rasvojakin syödään. Ne ovat tärkeitä elimistölle. Huomasin että voin kokkailla samoja herkullisia ruokia mutta juusto tai kerma jää pois. Annoaskoko on sama mutta lihaa otan vähemmän enkä ota kolmea kertaa lisää kuten normaalisti. Päivän aikana syödään useammin, joten en kärsinyt nälästä ensimmäisenä päivänä, enkä nyt tätä kirjoittaessa eli toisena päivänä. Ateriarytmi, elämänrytmi eli suunnitelmallisuus. Olen pitänyt lapsellani tiukkaa rytmiä elämässä siis perusasioissa mutta miksi olen unohtanut itseni? Koska ei minulla ole niin väliä...ompas.
 |
| Lounas - Hirvenjauhelihaa, sipulia, riisiä ja porkkanaa |
Metsästäjän on itseasiassa helppo toteuttaa tämänkaltaisen haasteen terveellistä ruokavaliota raaka-aineiden puolesta kun liha pakasteessa on rasvatonta ja moni varmasti suosii suomalaisia vihanneksia. Hiilareista suomalainen peruna on tosi hyvä valinta. Hairahdin ensimmäisenä päivänä riisiin, jota meillä ei muuten syödä. Se oli hyvää pitkästä aikaa mutta erään seuraajan sanoin, se on tuotu kaukaa. Mikä sitten on ekologista? Kaukaa tuotu vai lähellä tuotettu. Vai ehkä itse tuotettu.
En itse metsästä hirviä, mutta saamme hirven jauhelihaa hommattua metsästysseuramme kautta. Hirveä voi ostaa myös lihakaupoista varsinkin metsästyksen aikaan, eikä hinta ole ihan mahdoton. käytämme siis lihana itsemetsästettyä riistaa tai oman seuran alueelta metsästettyä hirveä. Muihin suosikkeihin kuuluu hevosenliha, lihakarjan vähärasvaiset osat sekä kani jota haluaisimme syödä itsetuotettuna. Päivittäinen lihankulutus on periaatteessa pieni jos syö järkevästi. Olemme syöneet liikaa lihaa sillä ajatuksella että se on hyvää…pakko myöntää. Laadukas liha on vain niin hyvää.
Mun kulmakiviä tässä haasteessa on veden juominen. 3l päivässä.. joka on minulle paljon tuntuu kuin hukkuisin veteen ja rahkan syöminen, jota aikoinaan söin liikaa sekä sokeriton elämä. Sokerinmussuttamista voi kutsua kohdallani addiktioksi kuten aiemmin mainitsinkin. Myös ajatus siitä että on pakko tehdä on lisännyt stressiä jo ennen haastetta, jota herkikistynyt mieleni käsittelee ja ajaudun paniikkiin. Onneksi on avaimia joilla lukkoja saa jo auki. Yritän puskea pakoajattelua pois ja ajatella haastetta etuoikeutena sekä mahdollisuutena palata terveelliseen elämään...pikkuhiljaa.
Jumpparikoot jalkaan vaan ja jaksaa jaksaa...ainakin tulevaisuudessa paremmin.
 |
| No, itseasiassa käytän alkusyksyisin jumppatrikoita myös metsä |
