Mettästyskengät nahkalla vai goretexilla?

Mettästyskengillä on suuri vaikutus omaan fiilikseen.

Nahkakenkä on aina ollut mulle ykköskenkä mehtuukenkänä aivan kuten monelle muullekin. Nahkaa on kiva hinkata ja huoltaa. Se on kuin yksi rituaali ennen kautta ja pitkien reissujen jälkeen. Kenkärasvan tuoksu leijailee kotona. Ah..siinä on sitä jotakin ja nahka näyttää kuin uudelle. Luonnollinen materiaali sopii luontoon.

Elämäni ensimmäiset nahkaiset mettäkengät kesti 10 vuotta. Pidin niitä niin kauan että pohja irtosi. Eivät olleet enää mukavat jalassa moneen vuoteen mutta saita ihminen on kasvatettu käyttämään tuotteet loppuun saakka.

Blogin elämän aikana jalassa on pyörinyt eri merkkisiä kenkiä. Olen tullut siihen tulokseen että se on sattuman kauppaa mikä omaan jalkaan sopii niin että jalat ei kipeydy ensimmäisen mettäviikon jälkeen. Osa kengistä on sovituksessa tuntunut hyvälle mutta pidemmän päälle ajatus raskaista, liian jäykistä tai hankaavista kengistä ei ole innostanut.

Reilu vuosi sitten löysin Vikingin mallistosta omaan isoon 40 koon jalkaan sopivat korkeavartiset mettästyskengät. Pohjoismainen lesti sopii kuin nakutettu savolaiseen lättäjalkaan. Luulin että parempaa ei olekaan.

Kenkien käyttöönkään vaikuttaa moni asia

Kun kevyet Goretex metsästyskenkä laitettiin jalkaani niin olin epäileväinen. Eihän tällaista kenkää voi metsällä pitää. Kevyt! Ihan kuin ei olisi kenkää jalassa ollenkaan. Mutta hitto kun se kevyt kenkä tekee askeleista kevyitä ja päivän reissut ei tunnu missään. Sanoisin mielellään viikon mutta kyllä ne viikon reissut erämaassa jossain tuntuu oli kenkä mikä hyvänsä. Se kyllä taitaa johtua omasta kunnosta ja kropan kestävyydestä.

Istuvuus omaan jalkaan on ykkös asia kenkiä valitessa

Pahin este omassa mielessäni oli aluksi Boa-kiinnitys. Töissä käytettävissä turvakengissä Boa ei kestänyt turvetta, vettä ja muuta paskaksiluokiteltavaa, jota puutarhurin eri töissä kenkiin menee joten olin epäileväinen mutta pelkoni osoittautui turhaksi. Kiinnitys on toiminut vuoden ilman reistailua.

Käytin goretex-metsästyskenkiä aluksi kuin mielenköyhä eri maastoissa ja olosuhteissa. Pakkasella, vesisateessa, helteellä... kenkä ei mennyt miksikään. Huutasin lian pois, annoin kuivaa, kopistelin ja joskus pyyhkäisin rätillä pahimmat pasmat pois.

Kenkiä tulee huoltaa ja säilyttää oikein oli materiaali mikä hyvänsä. Mun mettäkengät näyttää päivän päätteeksi tältä..

Halusin tietysti kokeilevana testaajana olla erittäin huolimaton ja kapinallinen. En ole laittanut kenkiin goretex -hoitosuihketta ollenkaan. Kengät on edelleen kuin uudet eikä vesi mene läpi vaikka seisoisin vahingossa rantavedessä. Kumpparithan ne ei ole, jotta rajansa kaikella.

Säilytys omaan rentoon ja epänaiselliseen tyyliin, milloin missäkin. Kengät on elänyt suurimman osan vuodesta autossa jotta ne on aina saatavilla.

Nyt suihkutan kengät tälle syksyä. Kenkien hoitamisella kun on oma paikkansa metsästäjän elämässä.

Nahkakengät ajattelin ottaa taas käyttöön ja vaihdella kenkiä fiiliksen mukaan. Minulta kysytään.. kummat on paremmat nahka vai Goretex?  hmm.. suosittelen liikkuvana metsästäjänä Villreinejä eli goretexia keveyden ja kiinnityksen helppouden takia. Kiinnityksellä kengän saa kireälle ja löysättyä tarpeen mukaan nopeasti ja siitä ominaisuudesta pidän erittäin paljon.

Metsästyskengät aktiivikäytössä..kauanko niiden tulisi kestää?

Usein lukijoiden ja someseuraajien viesteissä myös lukee ettei mettästyskengät kestä vuotta tai kolmea oli merkki sitten mikä hyvänsä. Kengän kestävyys riippuu omasta kävelytyylistä, alennuksesta ja toki käyttöympäristö, maastoista, huolloista, säilytyksestä.. niin moneen asiaan kengän käyttöönkään liittyen voit itse vaikuttaa. Joissakin olosuhteissa kenkä ei vain kestä ikuisesti materiaalista riippumatta.

Pilikillä Paistunturin erämaassa

Mikä on muuten sinun mielestä metsästyskenkien ikä jos käytät niitä päivittäin tai useamman päivän vuodesta? Kauanko niiden sitten tulisi kestää ilman että lesti väsyy ja materiaali väsähtää?

Nahkakengät koki meillä kovia vuosi sitten erämaassa, joten jännityksellä laitan Villreinit riekonpyyntiin tänä vuonna.

 Suosittelen goretex-metsästyskenkiä

Jutun kengät:

Goretex
Viking Footwear Villrein Boa
https://vikingfootwear.com/products/women/villrein-rt-boa-gtx-1?colorId=COLOR8163

Nahka
Viking Footwear Hunter high GTX
https://vikingfootwear.com/products/women/hunter-high-gtx?colorId=COLOR18

Kyllä se kotona osaa -koirakko

Kyllä se kotona osaa - ohjaaja

Lähdin kauden ensimmäiseen WT-kokeeseen  koirani "Kyllä se kotona osaa" kanssa. Koepaikkana toimi Kaipolan tila Laukaassa. Täytyy ensimmäisenä sanoa että tilan maastot ovat lähes täydelliset monessakin mielessä.  Koetoimitsijoiden rempeseä ja hyväntuulinen toiminta jotenkin kutkutti mieltä, hyvällä tavalla. Ihmisten leppoisa olemus lämmittää entisenä keskisuomalais-savolais-etelä-pohjanamaalaisena mieltäni aina. Sehän johtuu täysin männikkömetsistä ja rantojen raidoista, ei mistään muusta.

Meidän ensimmäinen WT AVO -luokan koe. Hienoinen hyppy tuntemattomaan ALO -luokan jälkeen. Viime vuonna oman luokan voitto Laukaassa, joten hyvät fiilikset viime vuodesta vaikka muistan kuinka itkin vesiputouksen lailla palkintojen jaossa. No se on mennyttä ja nyt voin jo paremmin. Koepäivänä tänä vuonna koleasää. Koiralla loimi niskassa koko päivän. Itse kääriydyin untuvaan Vikingin camokuosisiin goretex -kenkiin. Reikäinen suosikki villapiponi oli liian ohut!

Omaa vuoroa odotellessa tein muutaman markkeerauksen ja seuraamista. Pysyttelin omissa oloissa koko päivän etten väsyisi itse liikaa. Haukottelin, koko ajan. Vetäydyin omiinoloihin, jotta omat aivoni jaksaisi pidempään. Sosiaalisuus väsyttää ihan pirusti.

Oman luokan viimeinen lähtönumero, 16. Ensimmäinen rasti walkup metsäsaarekkeeseen pellolta. Hyvin pysyi vierellä. Ylösotossa itse olisin toivonut nopeampaa toimintaa mutta hyvin haki ja dami talteen. 20 pistettä.

Toinen rasti. Vesirasti. Katsoin markeerauksen pienen poukaman yli väärin veneen taakse vaikka dami tippui eteen. Jouduin ohjaamaan aika paljon. 11 pistettä. Kuivaaminen ja loimi takaisin sillä sää oli jäätävä ja vesi kylmää.

Vikingin kumisaappaailla on hyvä kävellä eri maastoissa niin treeneissä kuin kisoissakin

Kolmas rasti. Markkeeraus metsästä pellolle. Ensin seuraamista ja laukaus heitto. Seuraan koiran eleitä ja Gini markkeeraa hyvin. Käsken "Hae!" Mutta metsän ja pellon raja sekoittaa Ginin ajatusta eikä koira mene millään pellolle. Mokasin itse sillä olisin kannattanut lähettää "Eteen!" Tai edes avustaa koiraa rajapinnassa. Olin siinä kuvitelmassa että markkeerauksessa auttaminen vähentää pisteitä. Tää oli täydellinen opetus meille. Metsästä pellolle ei ole tullut treenattua joten oma moka. Pisteet 0. Kiitos tuomarille neuvoista.

Loppuaika kilpailusta meneekin sitten hurvittelun puolelle sillä emme ole enää sijassa kiinni.

Neljäs rasti. Pelto jonka välissä leveä ja puskainen oja. Markkeeraus kauas  leveän ojan taakse pellolle, lähelle metsän rajaa. Linjalta ensin sokko-ohjaus joka leveän ojan pohjalta, jonka jälkeen markeerauksen nouto. Sokko-ohjaus onnistui mutta markkeerauksen ohjauksessa Gini jäi ojaan kiinni enkä saanut koiraa menemään kahden rajan yli. Pisteet 0.

Viides rasti linjamarkkeeraus vaihtelevassa peltomaastossa. Mikään ei mennyt putkeen. Toisen markin ohjauksessa käytin voimakkaampaa ääntä josta tietysti tuomari ystävällisesti mainitsi. Minulla on voimakas ääni ja käytän sitä treenatessa varsinkin jos Ginderssoni rallattelee omiaan. Pööstin suustani " Kyllä se kotona osaa". Kaunis 0.

Treeneihin lisäyksenä metsästä pellolle markkeerauksia ja sokko-ohjauksia. Miten niitä onkin tullut treenattua nolla kertaa.

Hyvillä mielin eteenpäin.

Gini