Pyynpillitystä ja yksi pieni saalistarina

Pyyn pillitys on parasta. Jos et ole kokeillut niin suosittelen lämpimästi. Pyy on siitä kiitollinen juttelukaveri että kun jaksat vain olla hiljaa paikallasi ja vastailla pyylle maltillisesti niin saat seuraa uteliaasta  ja kauniista linnusta.

Pyypilli on edullinen hankinta. Pillien soinnissa on eroja mutta en itse ole huomannut että hinnalla olisi vaikutusta keskusteluhetkiin. Pillejä myy lähes kaikki metsästystarvikeliikkeet. Soittaminen vaatii hetken keskittymistä. Vastailu vaatii hiukan sävelkorvaa, jotta osaat luritella samaan tyyliin takaisin.

Aiemmin ajattelin että piiloutuminen on tärkeää mutta kokemuksen kautta olen huomannut ettei kuusen alla kököttäminen ole tarpeellista. Kannonnokassa tai kaatuneen puun päällä pillitys tuottaa tulosta ja metsästettäessä ampumahollit on paremmat. Toki poikkeuksia on kuten joka asiassa.

Pyytä voi hyvin käydä pillittämässä ilman haulikkoakin ja kannattaakin jotta oppii linnun sielunelämää. Jos olet kiinnostunut metsästyksestä mutta et tiedä miten aloittaa tutustumisen metsästettäviin lajeihin niin pyyn pillitys on hyvä vaihtoehto ensiaskeleeksi.

Metsästettäessä pyytä pillillä itse seuraan alueen lintukantaa kävellessä metsoa ja pyytä. Parhaat pyypaikat löytää kävelemällä sekä kuuntelemalla luontoa. Seuraamalla kasvillisuuden vaihtelua ja metsän rakennetta.

Yksi pieni saalistarina

Pyy on kaunis lintu ja liha hyvänmakuinen.
Tosin kovin montaa ei kaudessa viitsi ampua

Metsästyspäivä Valkeismäki-Purala -Erälupa-alueella oli lopuillaan. 8 tuntia hidasta kävelyä ja seisoskelua metsoja etsien ja teeriä kuunnellen. Lauantain trooppinen syysmyrsky vaikutti metsästyssäähän tuulisesti. Välillä tuulen seassa satoi vettä ja välillä paistoi aurinko. Metsässä kohtasimme metsopariskuntaan ja teeriin. Myös muutama pyypaikka löytyi kävellessä. Tiellä kohtasimme koppeloihin ja pieniin pyyparviin.

Metsästys on pitkälti luonnon seuraamista ja havainnointia.

Metsässä istahdin pitkän päivän päätteeksi kaatuneen puun päälle ja aloin vastailemaan seuranhakuiselle linnulle joka vislaili kutsuvasti. Istuin hiljaa välillä viheltäen. Pian pyy pörähti viereiseen puuhun. Katselin sen kurkkimista oksien välistä liikkumatta. Maltti palkittiin sillä pyy tiputtautui alemmalle oksalle ja tutki minua pää kallellaan. Ammuin ja pyy tippui kaatuneen puun viereen. Olin onnellinen pienestä saaliistani ja olen edelleen, sillä huomasin että pillitystaitoni ei ole kadonnut mihinkään. Pieni mutta herkullinen saalis sekä tietenkin kauniit inspiroivat sulat.

Pirunpellot on kiehtovia. Valkeismäki-Purala -lueella niitä on paljon.

Kaunis kivinen metsästysalue on nähtävyys.

Teeret ne pörhistelee - Metsäkanalinnustus 2018/1

Ai että minä sitten rakastan kävelyä aukoilla ja nevoilla. Raskasta mutta palkitsevaa. Viikonloppuna hiippailimme metsässä, aukoilla ja nevalla tarkasten onko metsoja kuinka paljon niiden vakiopaikoillaan ja olihan niitä. Vanha ukkometso näytti siipisulallaan keskaria, kuten viime vuonnakin. Nuoret sällit pörähtelivät lentoon ja koppelot näyttäytyivät ampumahollilta mutta niitä emme ammu. Seuran kiintiö on kaksi mustaa lintua. Lisää videossa.

Tästä lähtien teen lyhyitä videoita satunnaisesti ajatuksena kuvailla ja tuumailla "Mietteitä metsältä".

Muuttosorsien ränkätystä

Lauantaiaamuna kello soi viideltä kuten arkenakin. Meitä nukuttaa sillä matkan (350km suuntaansa) ajaminen rankan viikon päätteeksi tuntuu välillä ylivoimaiselle, silti joka viikonloppu metsälle mennään. Fiilis paranee aina aamukahvilla ja aamuyön raikkaan ilman voimasta. Koirien into ja iloisuus metsästysaamuina on ihailtavaa. Sekin auttaa matkanteossa.

Emme käytä sorsilla ruokintoja vaan seurataan aamu -ja iltalentopaikkoja, hiivitään, kolutaan koirien kanssa rantoja ja passitetaan suotuisia rantapaikkoja. Seurantaa ollaan tehty ennakkoon ja sorsien määrä on ollut pienistä parvista yksinäisiin lintuihin. Järvet joilla käydään on sorsien lepopaikkoja muuton yhteydessä, joten suuret määrät painottuvat muuttoaikaan.
Tällä kertaa mennään sorsien yöpaikkaan hiipien. Kaukaa rannasta kuului kaakatus ja äänestä päätellen sorsia on enemmän kuin osattiin odottaa. Muuttomatkalaisia.

Hiivitään suuren kaislikon läpi koirien kanssa kahdesta eri suunnasta. Hiipiminen on niin siistiä ja ihan ehdottomasti mun juttu. Gini ja Max haistoi linnut jo autolta. Ihme kyllä molemmat pysyivät hiipiessä käskyn alla. Näin lähempää että pienen lahdelman toisella puolella oli iso parvi heinureita. Samassa edestä pölähti 40 heinuria ilmaan. Perään olisi voinut ampua mutta mietin jotta jos isompi parvi pysyisi aloillaan ja niin pysyikin. Jätin siis ampumatta. Gini hermoili hiukan sorsien perään ja katsoi minua hämillään.
Järvelle laskeutui uusia parvia eri suunnista. Otimme passipaikat kaislikossa. Seurasimme ison parven liikehdintää ja tilanne vaikutti hyvälle. Nyt saa hyvät paistit.

Gini kaislikossa

Aamu valkeni hiljalleen. Joutsenet lähtivät liikkeelle järven toisesta päädystä ja lensivät meitä kohden. Kiljuvat joutsenet lensivätkin sorsaparven yli läheltä veden pintaa. Sorsat häiriintyivät ja puf..kaikki nousivat ilmaan. Joku on joskus sanonut että ensin tulevat joutsenet ja sitten sorsat.. nyt ne kyllä hätyyttivät sorsat pois. Oli sellainen voittaja fiilis.. parvessa oli lähemmäs sata sorsaa. Sinne ne nyt lensivät ränkättäen. Pilliä perään mutta ihan turhaan.
Kahlattiin koirien kanssa kaislikko jos piiloon olisi jäänyt yksittäisiä lintuja. Koirat tekivät työtä käskettyä. Ei mitään. Tyhjänpyytäjinä vaihdettiin järveä. Sekin huusi hyisen syksyistä tyhjyyttä.

Ei muuta kuin ”kotio” nukkumaan. Mun päiväunet oli reilun 4h mittaiset, kiitos sairauden. Pasi oli mennyt kyyhkypassiin viereiselle pellolle ja heräsin läheltä kuuluviin laukauksiin. Laahustin pellon laitaan Ginin kanssa. Olihan sieltä kolme kyyhkyä tippunut. Tarjottiin Pasin äidille hyvä iltapala ennen sorsien iltalentoa.

Illalla lähdettiin takaisin aamuiselle sorsapaikalle. Oltiin hiukan myöhässä. Pimeys hiipi kuin varkain metsän reunoilla mutta näimme järvellä hyvin sillä olimme kirkkaan taivaan alla.  Tällä kertaa käveltiin päättävin askelin suoraan ränkätystä kohden. Lähes vieretysten oli tarkoitus kulkea mutta jäin ikävästi Pasin taakse hilliten Giniä. Sorsat pörähtää ilmaan ja pari laukausta joista tippui kaksi heinuria. Olisimpa voinut olla tilanteessa mukana. Ginin koulutus menee nyt oman ampumisen edelle. Tilanne meni hyvin ja Ginin loistavan hakutyöskentelyn ansiosta saimme molemmat saaliit ylös pimenneessä illassa. Tuijotimme tähtitaivasta ja nautittiin hiljaisuudessa käsikädessä. Koirien onnistuneen työskentelyn jälkeen kylmenevässä illassa suudelmissa on taikaa.

Sunnuntain aamulento oli hiljainen. Muuttosorsat olivat siirtyneet eteenpäin. Siirryimme treenaamaan Mauno-maastonakkia mutta se onkin jo eri tarina, josta lisää myöhemmin.

Kaksi Ginin noutamaa sorsaa