The End - Metsänneito 2010-2011

Metsänneidon tarina päättyy tähän. 🖤

Lupasin itselleni syntymäpäivälahjaksi jotain minkä muistan ikuisesti ja josta olen haaveillut jo pitkään. Olen valmistellut lopetusta kauan ja nyt olen työni tehnyt. ❤

Kiitos lapselleni ja miehelleni tuesta ja kärsivällisyysestä. Nyt minulla jää enemmän aikaa teille. ❤
Kiitos seuraajille niin blogissa, Facebookissa kuin Instagramissakin. Kiitos teille joidenka kanssa ystävyys on pysyvää. ❤

Kiitos Anar Outdoor ja Viking Footwear. Mantelini perii hyvät tyypit. ❤

Furry Yoga with guns

Hello pitkästä aikaa (Takki: Anar Outdoor Hirvas)

Meikäläisellä työpäivät on fyysisesti rankkoja että viikolla ei jaksa just yhtään mitään jumppia eikä kyllä ehdikään. Sanonkin aina että viikot on pyhitetty työlle ja tyttärelle ja ennen kuin joku älähtää niin koirien haliminen on The best aivoille ja mielelle sillä ne koirien pierut hellii mun alitajuntaa.

Olen töissä kasvihuoneella, jossa on troopista 24/7 ja siinä 75% ilmankosteudessa tehdään fyysistä työtä.  Hiukan eri kuin kuiva toimistoilma ja voin kertoa että ei ole jakkupukuja ja palsutärkeilyä ikävä. (Tähän sellainen mielipuolinen naururemakka...been there done that).

Toimistorotta

Kukkaishattutäti

Olen tässä miettinyt että pitäisikö olla joku harrastus kuitenkin jotta olisi sisältöä arjessa. Metsälle meneminen ei ole vaihtoehto tai olisi mutta Espoon persreiässä sellainen hulluttelu ei ole omatoimisesti mahdollista vaikka esimerkiksi supikoiria saataisiin pois pyörimästä joka koiralenkillä. Rusakoista ja kauriista puhumattakaan. No ei mennä nyt tähän... mutta tää on kuulemma tätä special aluetta ettei täällä kuka tahansa saa metsästää. Että jotain muuta pitäisi keksiä.

Synapsit kohdallaan

Päiväthän menee näin.. klo 4.35 herätys. Kaffia, kirjoitusta, somea ja koiria. Klo6.15 töihin. 16.40 kotona. Suihku ja välikuolema. Ruoka, kirjallisia töitä, lapsen treenit, iltahommat ja klo21.00 nukkumaan. Olen tullut siihen tulokseen että en taidan ehtiä olemaan trendikäs harrastaja. Venyttelen illalla nopsaan ja se saa riittää.

Viikonloput onkin sitten ihan yhtä hallelujaa. Fanfaarit soi aina perjantaisin klo16. Ensinnäkin pääsee kaupungista kotia maalle ja toiseksi keho sekä mieli saa mettää. Olenkin huomannut että elän lähinnä vain viikonloppuisin. Kutsun sitä vaihtoehtoisen todellisuuden elämäksi.

Tässä on hyvä kohta Furry Yogalle

Luonnossa on mulla ne saatanan trendikkäät fengsuit kohdallaan ja synapsit napsahtaa oikiaan asentoon. Toiset saa näitä fiiliksiä vissiin hotjoogasta ja ashtanga vinyasa yogasta, barre hyppelystä tai lämmin vesi kutittaa kehoasi tunneista. Ainakin somepäivitysten mukaan. Olen kokeillut jotain tunteja, ei toimi mulla. Nauran vain ja kroppaan sattuu.

Kaikella kunnioituksella nuo "body on tärkein" -tunnit on hianoja ja ennen kaikkea kuulostaa hienolle mut en saa niistä samanlaista euforiaa kuin luonnossa hiippailusta haulikko kädes tai ilman.

Ajatus lähti laukalle ja kuinka erillaiselta elämäni kuulostaa kun kutsun sitä Furry Yoga with guns. Elämäntapa joogaa 24/7 jossa mieli ja keho saa ravintoa, ihan konkreettisesti.

Reality kehonravintoa Furry Yogasta with guns

Puhe puutarhurin plantuille 20.12.2019

Ensimmäiset puutarhurit tulivat Suomeen ulkomailta. He olivat miehiä.

Suomessa ammattikuntans puutarhurit alkoivat puksuttaa ja puuhastella mm. puistoissa ja kauppapuutrahoilla sekä siemenkauppiaina...

"Puutarhurin ammatin ei katsottu olevan naisille sopivaa".

Mietin, ehkä siksi että meillä naisilla ei ole luonnonluomaa siemenpankkia... vaan olemme aikojen alusta alkaen toimineet kasvualustoina.

Kasvualusta, oikeastaan tärkein osa viljelyä ja kasvua. Kasvualustan on oltava sellainen missä juuret viihtyvät ja josta kasvun ihme jaksaa ponnistaa.

Tällainen puutarha-alan koulutus tarjoaa "maailmalle" henkisen ja ammatilkisen kasvualustan sekä ohjauksen luonnonvarojen kestävälle käytölle. Ainakin toivon että tulevaisuudessa luonnolliseen viljelytapaan kiinnitetään enemmän huomiota.

Kasvuun, niin kasvien kuin ihmisten... niin miesten kuin naistenkin näin 2019 vuoden päättyessä tarvitaan muutakin kuin kasvualusta. Ei optimaalisia kasvuolosuhteita vaan luonnollisen ekosysteemin. Siihen perustuu koko elämä.

Me ihmiset tarvitsemme kasvuun enemmän tukea kuin kasvit, tukikeppejä. Meille aikuisiällä puutarhureiksi valmistuville tukijoita ovat perhe, ystävät, luokkakaverit tai ihana opettaja kuten esinerkiksi Sari. Meidän erikoisryhmän (kuten Sari meitä kutsui) turvallinen, kannustava ja yltiöpositiivinen ryhmänohjaaja. Olet paras. Kiitos.

Meidän erikoisryhmä, mahtava porukka. Meillä kaikilla on menneisyys, eletty elämä niin iloineen kuin vaikeuksineen...

Puutarhurin plantut, haluan sanoa meillekin jotain. Meistä jokainen on tärkeä. Pidetään yhtä ja tuetaan toisiamme. Pidetään myös mielessä laulaja J. Karjalaisen lausumat sanat "Hyvä fiilis on älyn korkein muoto", sillä hyvällä fiiliksellä työtkin sujuvat paremmin.

Kiitos.

Tämä osa ei tullut puheessa...

Lepaan puutarhakoulun opettajille ylimääräinen tervehdys. Toivottavasti kiinnitätte jatkossa enemmän huomiota luomuun ja biodynaamiseen viljelyyn niin avomaalla kuin kasvihuoneissakin. Paikallisen pienviljelyn tukeminen turvaa maapallomme tulevaisuuden ja tukee luonnon monimuotoisuutta.

Nyt sitä opetetaan vaihtoehtoisena viljelymenetelmänä...mikä särähtää korvaan varsinkin kun maailma kuohuu ilmastopolitiikkaa ja aktivismia.. Puutarhaopetuksella on tässä tilaisuus muuttaa ihmisten käsityksiä, muuttaa maailmaa.

Mutta kaikista puutteellisin osa-alue opetuksessa Lepaalla on yrittäjyys. Yrittäjyyden tukeminen on viljelijäksi ryhtyville tärkeää. Puutarhatuotannon suuntaus liittyy vahvasti maatila eli avomaa tai kasvihuoneyrittäjyyteen. Se osa on opetuksessa näennäisesti mutta käytännössä puuttuu teiltä kokonaan. Opettajan lisäkoulutus tai jopa vaihtaminen olisi suotavaa.

Kuuntelin töissä mielenkiintoista keskutelua (radiosta) työn tuottavuudesta..meistä jokaisen kannattaa miettiä olenko paikkani ja palkkani ansainnut ja mikä on työni tulos. Onko työn tuottavuutta se että opiskelijoita kyykytetään ja aliarvioidaan?