Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koulutus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. joulukuuta 2019

Puhe puutarhurin plantuille 20.12.2019





Ensimmäiset puutarhurit tulivat Suomeen ulkomailta. He olivat miehiä.

Suomessa ammattikuntans puutarhurit alkoivat puksuttaa ja puuhastella mm. puistoissa ja kauppapuutrahoilla sekä siemenkauppiaina...

"Puutarhurin ammatin ei katsottu olevan naisille sopivaa".

Mietin, ehkä siksi että meillä naisilla ei ole luonnonluomaa siemenpankkia... vaan olemme aikojen alusta alkaen toimineet kasvualustoina.

Kasvualusta, oikeastaan tärkein osa viljelyä ja kasvua. Kasvualustan on oltava sellainen missä juuret viihtyvät ja josta kasvun ihme jaksaa ponnistaa.

Tällainen puutarha-alan koulutus tarjoaa "maailmalle" henkisen ja ammatilkisen kasvualustan sekä ohjauksen luonnonvarojen kestävälle käytölle. Ainakin toivon että tulevaisuudessa luonnolliseen viljelytapaan kiinnitetään enemmän huomiota.

Kasvuun, niin kasvien kuin ihmisten... niin miesten kuin naistenkin näin 2019 vuoden päättyessä tarvitaan muutakin kuin kasvualusta. Ei optimaalisia kasvuolosuhteita vaan luonnollisen ekosysteemin. Siihen perustuu koko elämä.

Me ihmiset tarvitsemme kasvuun enemmän tukea kuin kasvit, tukikeppejä. Meille aikuisiällä puutarhureiksi valmistuville tukijoita ovat perhe, ystävät, luokkakaverit tai ihana opettaja kuten esinerkiksi Sari. Meidän erikoisryhmän (kuten Sari meitä kutsui) turvallinen, kannustava ja yltiöpositiivinen ryhmänohjaaja. Olet paras. Kiitos.

Meidän erikoisryhmä, mahtava porukka. Meillä kaikilla on menneisyys, eletty elämä niin iloineen kuin vaikeuksineen...

Puutarhurin plantut, haluan sanoa meillekin jotain. Meistä jokainen on tärkeä. Pidetään yhtä ja tuetaan toisiamme. Pidetään myös mielessä laulaja J. Karjalaisen lausumat sanat "Hyvä fiilis on älyn korkein muoto", sillä hyvällä fiiliksellä työtkin sujuvat paremmin.

Kiitos.

Tämä osa ei tullut puheessa...

Lepaan puutarhakoulun opettajille ylimääräinen tervehdys. Toivottavasti kiinnitätte jatkossa enemmän huomiota luomuun ja biodynaamiseen viljelyyn niin avomaalla kuin kasvihuoneissakin. Paikallisen pienviljelyn tukeminen turvaa maapallomme tulevaisuuden ja tukee luonnon monimuotoisuutta.

Nyt sitä opetetaan vaihtoehtoisena viljelymenetelmänä...mikä särähtää korvaan varsinkin kun maailma kuohuu ilmastopolitiikkaa ja aktivismia.. Puutarhaopetuksella on tässä tilaisuus muuttaa ihmisten käsityksiä, muuttaa maailmaa.

Mutta kaikista puutteellisin osa-alue opetuksessa Lepaalla on yrittäjyys. Yrittäjyyden tukeminen on viljelijäksi ryhtyville tärkeää. Puutarhatuotannon suuntaus liittyy vahvasti maatila eli avomaa tai kasvihuoneyrittäjyyteen. Se osa on opetuksessa näennäisesti mutta käytännössä puuttuu teiltä kokonaan. Opettajan lisäkoulutus tai jopa vaihtaminen olisi suotavaa.

Kuuntelin töissä mielenkiintoista keskutelua (radiosta) työn tuottavuudesta..meistä jokaisen kannattaa miettiä olenko paikkani ja palkkani ansainnut ja mikä on työni tulos. Onko työn tuottavuutta se että opiskelijoita kyykytetään ja aliarvioidaan?

torstai 10. lokakuuta 2013

Paikka, sinä senkin maastonakki!!!

Mäyräkoiran tottelevaisuus todella erikoinen aihealue. Urho on nyt kolme vuotta, enkä ole vieläkään päässyt täysin selville onko Uki lintu vai kala...Rottweilerin entisenä omistajana mäyräkoirien kouluttaminen on ollut minulle suuri haaste.

Ellu ja Urho


Rotikkaneiti, Ellu, oli helppo koulutettava (palveluskoirarotua kun oli). Tottelematonhan hän osasi olla, aina tarpeen tullen. Ryökäle söi vastaleivotun omenapiirakan pöydältä kun koki tulleensa loukatuksi...tai söi postin opiskeluvuosina kun laskut ja lehdet tipahtivat kerrostaloasunnon postiluukusta tai tuhosi kaiken 1,5m korkeudelta siis koko asunnosta sekä söi mm. betoniseinää.. Nyt naurattaa, silloin itkin. Mietin että mitä olen mennyt tekemään. En saa sitä koskaan tottelemaan. Tiukalla koulutuksella siitä selvisin. Ellu jäi monien sydämiin. Paras uskollinen ystävä.

Ellu (Rottwood Erle)


Mäyräkoirien keljuudet liittyvät myös suunnattomaan omaisuuden tuhoamiseen ja siitä pois kouluttaminen on minulle suuri mysteeri. Pahin mysteeri on ehkä yksinkertaisesti haluttomuus omistajan miellyttämiseen.

Urho alkoi totella vasta Ellun kuoltua viime talvena. Ellu oli ehdottomasti dominoivanarttu laumassa, joten nuori uros alistui oitis (ja niinhän se kuuluu mennä). Urho alkoi kuitenkin miellyttämään minua ja kouluttamisesta tuli osittain helpompaa.

Urho

Mauno on yksi vuotias eikä miellyttäminen ole pojan vahvin ominaispiirre. Edes parhaimmat herkkupalat eivät saa Maunoa tulemaan esimerkiksi sivulle. Istuminen onnistuu mutta liikkeet ovat siirappisia (ehkä kohta tai huomenna tai ehken ikinä istu vaikka kuinka pyytäisit). Onneksi Mauno on metsästyskoira eikä temppujen tekeminen ole se tärkein juttu. Perustottelevaisuus on tavoitteenna mutta sekin tuntuu mahdottomalle tehtävälle.

Meillä koirille opettaan metsästä luoksetuloa koiratorven avulla. Urho tulee lähietäisyydeltä mutta Maunon kanssa (yllätys) on vielä toivomisen varaa. Nostan hattua kaikille joidenka koirat tulevat luokse kesken kiivaimman ajon ja ihan vain kutsumalla. Meillä tuohon uskomattomalta kuulostavaan tottelevaisuuteen on vielä piiiitkä matka. Mulkoilu taakse (lällällällälieruuu...) ja eläimen perään säntääminen on niin tuttu tunne kun koira pyyhältää 10 metrin päästää takajalat iloisesti pomppien. Sinne meni...turhaan edes kannattaa harkita perään juoksemista. Mäyräkoirien omistaminen on hermojumppaa parhaimmillaan! :)