GPS-paikannin ja mitä silläkin tekee?

Kirjoitettu 9.8.2018 yhteistyössä Metsästys ja Kalastus -lehti

Niin on koiratkin taas ihan irti. Juosta laputtaa pitkin metsiä ja louskutus käy. Seisoin nevan laidassa tyttö reppuselässä ja toivoin että Mauno saisi ajon käännettyä takaisin. Kimakka haukku kuului viimeisimmän paikkatiedon mukaan kilometrin päästä. Jäljistä päätellen ajettava on peura.

Panta, korjaan yhteys pantaan ei toimi silloin kun sen signaalit tai mitkä lie pykälät on alle 10. Hermostuttaahan se mutta miksi?

Edessä on metsää ja nevaa enemmän kuin tarpeeksi. Seuraava vastaan tuleva tie koiralle on tosin minulle pitkän ajomatkan päässä että jos maastonakki ei nyt sinne saakka räksyttäisi... mitä sitten pelkään? Syviä ojia, suurpetoja? En pääse tyttö selässä kovin nopsaan varvikossa etenemään...ojien ylittämisestä puhumattakaan. Toki olen miettinyt tyttären takia kaiken valmiiksi jos hätätilanne tulee.

Aamun eka maasto

Ennen ei ollut paikantimia. Ja sitten tuli haravat jotka antavat vain suunnan. Koira osasi tulla lähtöpaikkaan jos ei samana päivänä niin joku päivä. Metsästyskoiria varmasti myös kuoli enemmän autojen alle. Näin olen kuullut nuotiopuheista ja mitä muistikuvia on jäänyt lapsuudesta.

En kykenisi jättämään koiraa yöksi metsään. Ei ole koskaan tarvinnut sillä panta on toiminut. Pari kertaa on käynyt niin että kiittelen pannan olemassa oloa, sillä muutoin en olisi Maunoa metsästä löytänyt.

Autotiet on tietysti yksi syy miksi panta on hyvä olla olemassa. Autotiet, varsinkin metsäautotiet,  on toisaalta myös hyvästä, jotta passitus ja koiran kiinni ottaminen on helpompaa.

Koiran etenemistä on myös mukava seurata. Ajojäljestä ja haukun ärhäkkyydestä voi jo sanoa mikä mahdollisesti edessä menee. Sehän on loppupelissä vain oletus. Siksi pyrin näkemään eläimen menemällä esimerkiksi ajon keskelle tuulen alapuolelta tai tarkistamaan jäljet tai jätökset. Näin saa myös itse liikuntaa metsässä.

Tuijotan kännykän ohjelmaa metsän keskellä viimeisin paikkatieto ja haukku kuuluu kaukaa. Käyn katsomassa jälkiä ja painaumia nevalla piisaa. On hirveä, kaurista ja peuraa. Paikantimen puhelimeen jättämän jäljen kohdalla menee edelleen tuoreet peuran jäljet.

Ajo kääntyy haukusta päätellen takaisin ja signaalipykälät paranee. Vien tytön autoon katsomaan lastenohjelmia, sillä pakarat on kantamisesta tulessa ja jatkan matkaa yksin tietä myöten. Paikannin takkuaa jälleen. Olen oikeassa suunnassa risteyksessä josta nään moneen suuntaan mutta en nyppylän taa josta ajo sitten lopulta menee. Haen Maunon pois. Totean myös että olisin saanut koiran metsästä ilman pantaakin. Metsästämmekö siis liikaa tuijottaen paikantimen piirtämää viivaa seuraten? Mitä mieltä olet?

Tyttäreni on kulkenut Manducassa tasan kuusi vuotta. Syntyi Heinäkuussa ja Syyskuussa on mukana metsällä.

Aamupäivän ekalta ajopaikalta soitin tukeen. Sain loistavaa palvelua. Yritin kaivella eri sanamuodoilla ja kyseenalaistaen pannan toimivuutta. Päälimmäisenä itselle jäi mielenpäälle että pantamerkkien toimimattomuutta arvostellaan usein ehkä turhaankin. Toimimattomuus johtuu ensisijaisesti liittymistä ja niiden kuuluvuudesta. Itärajalla ja pohjoisessa kuuluvuus on huono ja paikoitellen muuallakin. Toki myös pannan tekniikalla on väliä ja omalla tarpeella ja mieltymyksillä käyttöliittymiä kohtaan.

Maunon pannassa on nyt DNA:n Prepaid käytössä ensimmäistä kertaa. Tracker-SIM olisi ollut ykkösvaihtoehto mutta sen ostaminen on monen mutkan takana. Puhelimina oli IPhone Saunalahden liittymällä, Samsung Telian ja Elisan liittymillä. Yksi puhelin seurasi Pohjanmaalla tapahtuvaa ajoa Espoosta käsin. Minun kahdessa puhelimessa kummassakaan ei ollut kunnolla kenttiä edes somettamiseen.

Mauno-maastonakilla on käytössä pantana vanha Pointeri, joka siis on sama kuin Trackeri. Panta kuului aikoinaan noutajamiehen ajokoiralle joka jäi junan alle metsästystilanteessa. Panta toimii edelleen. Sillä on tunnearvoa ja herättää ajatuksia.

Maunon ajojälki löytyi osittain jälkipeleistä. Oma paikannuslakaan ei toiminut koko aikaa huonojen yhteyksien takia.

Viime vuoden ajot menin eri pannoilla enkä huomannut eroavuutta. Toki kun yhteen on tottunut niin muut tuntuvat oudoilta. Trackerin kanssa on ollut ongelmia ennenkin mutta ei ne ole metsästystä koskaan haitannut. Koiran ääntä seuraamalla suunnistaminen on helppoa. Tosin mäyräkoiran ja muiden ajokkien ajoa ei voi verrata keskenään sillä vauhti on eri luokkaa... siispä jokainen katselee tarvetta ja toimivuutta omien tarpeiden kautta.

Voin paljastaa että minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten suomalainen B-bark. Karttasovellus vaikuttaa loistavalle kun sitä hetken olen käyttänyt. Miten se eroaa muista merkeistä, en osaa sanoa sillä sitä en ole vielä testannut tosi toimissa.

Kerro mitä pantaa käytät ja miksi se on paras? Muista perustella ja kertoa miten ja miksi se eroaa muista merkeistä.

Mauno on tyytyväinen mutta väsynyt mammanpoeka