Julkaistu 1.10.2016 yhteistyössä Metsästys ja Kalastus -lehti. Siirretty blogiin 4.10.2018.
Mitä voinkaan kiireinen ihminen toivoa enempää kuin rauhallisia aamuja ja hiljaisuutta keskellä kaunista erämaata? Muistan aina mainita kuinka paljon rakastankaan aikaisia syysaamuja teeripassissa. Tuntuu aina kuin maailma olisi pysähtynyt. Nyt olen Tenojoella tuntureiden syleilyssä ja fiilis on yhtä rauhallinen.
Aamulla nappasin kahvin ja laskeuduin joen törmältä rantaan. Venyttelen ja juon kahvia omassa rauhassa. Vesi on kirkasta ja hehkuu raikasta kylmyyttä. Norjan jylhät rinteet kohoavat silmien edessä ja joki kiemurtelee iloisesti…Joen toisella puolella odottavat komeat viikingit... (Tirskistä!) Jokea seuratessa minua hymyilyttää. Hetki on täydellinen. Yksinäisyys ja vapaus niistä minä pidän ja tämä kauneus, joka on porautunut verkkokalvoilleni. Olen lähdössä tänäänkin riekkojahtiin Paistunturin erämaahan.
Pukeudun juoksuhousuihin ja sullon metsästysvaatteet reppuun. Edessä on rankka nousu.
Tunturiin nousen oppaan perässä. Puhumme saamelaisesta kulttuurista ja teemaan liittyen erityisesti metsästyksestä sekä kalastuksesta. Aihe on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän. Jalka nousee yllättävän kevyesti juoksuhousuissa, hyvä valinta. Nousu Tenon rannasta on rankka ja on pakko pitää tauko ylhäällä.
Rakastan sitä että näen kauas. Eteenpäin näkeminen rauhoittaa vilkasta mieltäni. Tässä ehkä yksi syy siihen miksi ahdistun kaupungissa tai parisuhteessa jossa ei ole tilaa toteuttaa omia juttuja. Pidän myös karusta maisemasta ja väreistä.
 |
| Kaisa, sulla on omat tunturit Norjan puolella, siellä missä ruohokin on vihreämpää - Gaisat |
Ajatuksena oli käydä seuraamassa kiirunoita ja jatkaa siitä matkaa syvemmälle erämaahan riekkojen perässä. Jätimme kiirunoiden seuraamisen toiseen kertaan. Matkalla tuntui että hyvät paikat olivat tyhjinä riekoista. Kävelemme ja koluamme korkeaa varvikkoa. Tauoilla makaan kalliolla ja katselen Norjaan. Gaisat nousevat jylhinä katsoi niitä mistä kulmasta tahansa. On ikävä ystävääni Kaisaa.
Kiikaroimme pari metsästäjää kauempana. Muutoin ketään ei ole tullut vastaan. Paluumatkalla olimme jo päättäneet puoliksi luovuttaa. Vakiopaikatkin ovat tyhjää täynnä. Kävelimme haulikot avoimina ja jatkettiin juttelua pitkän hiljaisen taapertamisen jälkeen. Samassa jaloista pölähtää kahdeksan riekkoa.
Fiilis kohosi hetkessä. Kierretään laskeutumispaikalle sopivassa linjassa hiippaillen. Emo päkättää erillään ja yrittää harhauttaa meitä lentämällä kauas. Laukauksia ja alas tippuu kaksi lintua poikueesta. Ammuin ensimmäisen huti mutta toisella sain osuman. Tapahtumia seurasi muitakin mutta maltillisesti. Minä tyydyin yhteen riekkoon.
 |
| "Kokemukset ovat sulkia, joista yhdessä syntyy kaikenkantavat siivet - juurien avuksi.", Tytti Bräysy |
Hiljainen hetki ja kaatoryyppy.
Paluumatka on kevyt ja onnellinen. Olen odottanut riekkojahtia tunturissa ja nyt se toteutui. Kerään pieniä valkoisia kiviä tyttärelleni. Joku on ripotellut niitä jängälle reitillemme kuin minua varten.. Tyttäreni kerää kiviä mutta vain sellaisia joilla on merkitystä, joihin liittyy muistoja ja tarinoita. Ikävä.
Mökillä nyljen saaliin. Otan linnuista talteen lihat ja sulat.
