Elämäni ensimmäinen riekkojahti

Kirjoitettu 21.09.2016 Yhteistyössä Metsästys ja Kalastus -lehti. Siirretty blogiin 4.10.2018.

Kehä kolmosen sisäpuolella ahdistuu kiireestä ja ihmisistä, helposti. Säännöllisesti on pakko päästä kaupungista pois mielellään paikkaan, jossa näkee kauas. Lapissa olen käynyt lapsesta saakka. Tenon maisemissa olen käynyt kerran aikaisemmin työmatkalla. Edessäni oli siis elämäni ensimmäinen jahtimatka lappiin.

Kellon on kaksi yöllä kun saavun Tenolle. Usva on peittänyt laakson ja vaivaiskoivut näyttävät kuutamossa aavemisilta. Valvotuttaa ja olo on hermostunut. Mielessä pyörii tekemättömät jutut ja ristiriidat elämässä. Nukahdan vasta kuudelta.

Huomenta Tenolta.

Matka meni maisemia ihasteltaessa, hiljaisuudessa ja sopivasti jutellessa. Opas kertoo tekevänsä kesäisin lohimatkailua ja vuokraa metsästyskaudella mökkiä metsästäjille. Mielenkiintoisia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Puhuimme alueen hirvestyksestä, elämästä Utsjoella ja saamelaiskulttuurista. Saavuimme kammille, jossa oli tauon paikka. Jatkoimme taivalta mutta yhtään riekkoa ei näkynyt. Ei kyllä hirviäkään.

Opas kulkee tarpeeksi kaukana,
jotta saan rauhaa ja omaa tilaa hengittää

Täällä on tilaa olla ja hengittää. Parasta.

Pidempi tauko pidettiin kodalla. Mikäs siinä oli istuessa nuotiolla ihastellen Ylä-Lapin kirkasvetistä järveä. Sain pötkötellä hiljaa hetken. Olo alkoi rentoutua ja ajatukset rauhoittua. Mihinkään ei ole kiire eikä kukaan vaadi mitään.

Tähän on hyvä jäädä

Tauko laavulla, hetki omaa aikaa.

Kammi tehtiin ennen vanhaan luonnonmateriaaleista. Kammi oli aikoinaan tukikohta metsästäjille, marjastajille, kalastajille ja poronhoitajille. Jos kammia ei käytä pitkään aikaan se katoaa maahan ja jättää jälkeensä kehän.

Paluumatkalla olimme jo ehkä hiukan luovuttaneet. Samalla riekot hyppäsivät jaloista lentoon, tyypillistä. Silmäni kirkastuivat ja olin vähän jopa ihastunut näkyyn. Olisihan tuota voinut täräyttää mutta taisipa molemmilla olla haulikot auki. Hiippailtiin lintujen perässä. Yksittäinen pieni riekko tärähti lentoon huonosta kulmasta ja jätimme ampumatta. Lintuja löytyi mutta annoimme niiden olla. Ei niitä ruuhkaksi asti näkynyt.

Ensimmäisenä metsästyspäivänä matkaa tuli taitettua 15km. Pakarat ja reidet olivat taas elossa. Illalla söimme hyvin. Savustettua hiukan punaista siikaa. Juomana on punaviiniä jonka etiketti on tehty suomessa, suomalaisesta puusta ja jonka kuva on piirtänyt suomalainen taiteilija Päivi Saarikoski. Hänen piirros komeilee Bieti Valpolicella Ripasso Classico –pullon kyljessä.

Suomalaisen taitelija Päivi Saarekosken piirros etikettiin

Illallisella siikaa

Voisikohan tänne muuttaa? Miten täällä eläisin? Ajatukset pyörivät mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien rajamailla. Huomenna on uusi päivä, ajattelen ja nukahdan hetkessä.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.