Uudet metsäbyysat

Uudet ja uljaat metsähousut! Joulupukki toi ja nämä on Täydelliset! Suosittelen naisille, ehdottomasti. Näyttää ja tuntuu hyvälle! ...miehilläkin nämä näyttää tosi hyvälle, miesten mitoilla tietenkin. Housut: Chevalier Arizona Pro Pants lady

Väsynyt metsänainen ja jäkätysmoodi...vali vali! :D

Ei sitä sitä ehdi edes metsälle. Aina on kiire ja väsyttää. Että jos mietitte niin olen kyllä kerännyt ajatuksia ja aiheita on kerrottavana kun vain pääsen tästä tuskastani.

Miten ruuhkavuosista selviää hengissä? Välillä tuntuu tosi raskaalle. Elämä on töitä, laskuja ja junien perässä juoksemista, lapsenhoitoa ja kodin hinkkausta. Haisevia junia ja tympeää pääkaupunkiseudun harmautta. Kuulostaa ankealle, varsinkin kun sen kirjoittaa ylös. Hei, onneksi on lomat! niin ehkä ensi kesänä! Heitän hanskat tiskiin ja juoksen karkuun niin lujaa kuin kintuista pääsen.. ehkä ensi elämässä.

Naisen oma-aika? pieni päänavaus!

Mitä se on? Millä oikeudella mies on etuoikeutettu lähtemään metsälle ja nainen jää kotiin hoitamaan lasta? Annan sen rauhan mielelläni miehelleni mutta osaako hän arvostaa tekoani?

Yksi karu totuus on meidän kohdalla se että minun täytyy ajaa satoja kilometrejä ennen kuin saan luvan metsästää. En ole siis oikeutettu metsästämään Etelä-Suomessa edes pienpetoja, sillä seuroihin ei noin vain pääse nauttimaan metsänantimista. Täällä on niin sisäänpäinkääntyneitä seuroja että ei kyllä edes kiinnosta. Ukkoutukaa ja tuhotkaa innostuneiden nuorten metsästäjien into nihilistisääntöihinne! Tapelkaa lihoista ja joo pitäkää vielä tiukemmin kiinni omista oikeuksistanne mutta tehkää ihmeessä myös niitä riistanhoitotöitä! Sanokaa vielä että metsä ei ole naisen paikka. Tapelkaa vielä vähän lisää kenen koira ajaa ja kenen ei! Hukka teidät vielä perii. :) (hups...patoutumnia? Ei suinkaan. En ole edes ainoa joka näin ajattelee.) Hei, oma vika kun en omista munia ja asun betoniviidakossa...mitä siis valitan.

kolmas (oma) syy ainakin minun kotiinjäämiselleni on se että hoidan lapseni kyllä ihan mielelläni nyt kun hän on pieni. Aika on kallis ja lapsi pieni vain hetken. Mieti että arkisin ehdin olla lapseni kanssa vain 2-3 h päivässä! No niin mitä siis valitan? Oma vika kun en jätä lastani miehen hoidettavaksi tai ole tarpeeksi itsekäs.

Saisinko kuitenkin edes joskus sitä omaa aikaa ilman perhettä?

Äitinä tiedän että nainen ei saa olla kotona rauhassa edes vessassa. Sirkus seuraa perässä menin minne hyvänsä. Lapsi, mies tai koira roikkuu lahkeessa vaatien jotain tuiki tärkeää ja kysellen "Mitä sinä teet?" johon tekisi mieli sanoa "Minä olen paskalla! Voisitko häipyä!" Mutta siis eiväthän naiset pasko.. perhosia ja sitä rataa. Eikä lapselle sovi noin tietenkään sanoa. Alle 3v on ihan ok. Eihän se ymmärrä että on olemassa jotain yksityisyyttä mutta mites ne muut? Koira katsoo pää kallellaan vikisten ja mies jäkättää oven läpi ja lapsi raapii ovea... Aaargh!

No käynhän minä töissä. Mitä siis jälleen valitan. Se on minun omaa-aikaa. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen Omaa aikaa revin väkisin ja teen asioita ihan yksilönä ilman perhettä ja siihen liittyvää vastuuta. Mitä se tarkoittaa....en vielä tiedä. Aika näyttää! :)

Huh, nyt vähän jotain sutinaa tähän elämään! Tulipas kevyt fiilis. Olen kai ainoa.

Hossan jahtilauantai

Oman jahtiosuuteni jälkeen kävin juttelemassa poroille mukavia. Luulen että me olemme samalla aaltopituudella...porot käy menaa aika hitaalla...

Pakko palata harmaan Joulukuun alkajaisiksi syksyyn. Metsäkanalinnustuksen viimeinen viikonloppu oli täynnä hyvää fiilistä ja huippu seuraa! Perjantaina suuntasin Suomussalmen ampumaradan kautta Hossaan. Radalla seuruetta opasti nuori skeet-ampuja, Pekka Heinonen. Trappia en ollut koskaan ampunut, vain skeettiä. Ihastuin lajiin oitis! Pientä viilausta ampuma-asentoon ja jo alkoi osumaan. Pakko oli osuakkin sillä sain ampua nuorenherran kilpa-aseella! Olin myyty! Kunniatehtävä! Ajatelkaa miten pienestä ihminen voi tulla iloiseksi!

Armi Salvinelli L1 - Ihan kiva ;)

Skeet-ampuja Pekka Heinonen, ei edes osunut..no ehkä pari kertaa..

Rakastun Hossaan aina uudestaan ja opastuskeskuksen yrittäjä on ihan huippu tyyppi. Kannattaa poiketa ohikulkiessa tai ihan tarkoituksella! Kiireellä ei kannata metsään mennä. Hyvä fiilis tulee rauhallisesta hetkestä. Hossassa on  uskomattoman kauniita maisemia ja keskellä -ei mitään (Me like!). Ihana rauha ympärillä ja helppo hengittää. Riistaa on mukavasti ja tilaa temmeltää. Mitäpä sitä muuta ihminen toivoisi?

Lauantaina aamusta tarkoituksen mukaisesti lähdettiin metsälle. Koiria oli kaksi. Yliviriili palkittu lintukoira, setteri, nimeltä Paris. Sain seurata ensimmäistä kertaa elämässäni setterin työskentelyä ja olin häkeltynyt. Koira huitelee sinne ja tänne ja seisoo ahkerasti metsoa, teertä ja pyytä ja taas mennään. Tilanteita oli mutta ne eivät vain tuottaneet tulosta...ketjumme ei ollut hiljaisimmasta päästä..liekkö siinä syy? :)... Virkistävää menoa mäyräkoiriin verrattuna! Seisoja olisi kyllä kiva..hmm.. mahtuisikohan meille vielä yksi esim. saksanseisoja mäykkyjen kaveriksi? ;)

Intensiivinen katse isäntään - Paris

Huippu tyyppi -Paris ei malta odottaa metsään pääsyä

Toinen porukka metsästi samaan aikaan toisaalla pystykorvan avustuksella. Reissulla Skeet-ampujasta kuoriutuikin ehta luodikkomies sillä Pekka sai saaliiksi koppelon pystykorvan haukusta...ammattilaisen elkein.. :)

Lauantai-iltana suunnistin kotiin ja aamulla Lahteen koiranäyttelyyn. Sillä reissulla karvaton karkkarimme napsautti itselleen ensimmäisestä näyttelystään käyttöluokasta erinomaisen! Heh, taisin jo siitä kirjoittaa... En vain kykene vieläkään käsittelemään asiaa hämmästelemättä. Häh, tuomari tykkäsi oikeasti meidän Maunosta! :D