Kipuan yötä vasten Paistunturiin yksin. Ilta pimenee ja riekot päkättävät noustessani tunturin rinnettä. Seuraan kahden poikueen keskustelua hämärtyvässä illassa. En pelkää pimeää silloin kun mieli on rauhallinen ja harvemmin luonnossa muutenkaan. Vaellan kammille yöksi. Tulet kaminaan ja hörpyt kaatoryyppyyn tarkoitetusta pienestä pullosta. Työviikon tapahtumat pyörivät mielessä. Miten huikean reissun olenkaan saanut tehdä mitä parhaimman tiimin kanssa.
 |
| Eräkummi on oppaana lapsille suomalaiseen eränkäyntikulttuuriin |
Viikon mittainen saamenkielinen Eräkummit -koulukiertue eräkasvatuksen parissa on leipätyöni puolesta takana. Viikon aikana kiersimme viisi kylää ja opetimme seitsemän koulun lapsia. Viikolla kohtasin yhteensä noin 800 ihanaa lasta ja nuorta eskarista ysiluokkaan. Mukaan mahtui myös useita kivoja opettajia ympäri Saamenmaata. Koulukiertueella tuimme saamenkielen käyttöä ja opetimme lapsille jousiammuntaa, eettisiä metsästystapoja, jokamiehenoikeuksia, luonnon kunnioittamista ja luonnossa liikkumista opettavaisten pelien ja leikkien kautta. Jousiammunnassa jouset olivat Jousimetsästäjäinliiton opetusjousia ja lainasimme Ivalon jousiampujien taustoja. Suuret kiitokset yhteistyöstä.
Parhaiten mieleeni painuivat ihmisten ja erityisesti lasten avoimuus ja hyvät käytöstavat. Karesuvannon koulun lapsista ja opettajista jäi hyvät muistot. Lapset osasivat arvostaa ja ymmärsivät luonnosta paljon jo valmiiksi ja lapsista huokui onnellisuus sekä hyvät käytöstavat vanhempia kohtaan. Kiertueelta mieleen painuivat myös tyttöjen kiitokset ja halaukset koulupäivien jälkeen. Parhaita hetkiä oli myös nähdä aitoa innostumista ja onnistumisen hetkiä eräharrastusten alkumetreillä. Tuntui että tein työtä, jolla oli tarkoitus.
Aamu valkenee Paistunturin erämaassa ja miten paljon olostani nautinkaan. Kammi tuntui turvalliselta paikalta herätä. Aamukahvit ja peseytyminen jäätävänkylmässä tunturijärvessä virkistää kummasti. Lämmittelen hetken kammissa. Mieleeni puskee kysymyksiä ja ajatuksia työviikon kokemuksista. Kävelen lenkin mutta missään ei näy mitään eikä ketään. Istun ja kiikaroin mutta edes poroja ei näy. Aika huikea fiilis. Karut maisemat ja yksinäisyys. Tunne on sanoinkuvaamaton.
Viikon aikana sain syvällisen kosketuksen saamelaisten kulttuuriin, johon kuuluvat olennaisena osana metsästys, kalastus ja kädentaidot. Kieltä en edelleenkään osaa muuta kuin yksittäisiä sanoja. Kielen tukeminen ja ylläpitäminen vaatii tahtoa pitää kulttuurista kiinni. Yllätyin miten tavallaan vähän saamenkielisiä lapsia kouluista löytyi kuvittelin määrän olevan huomattavasti suurempi. Onko kyseessä yleisen paineen vaikutus vai miksi Saamenmaalla asuvia lapsia ei ohjata automaattisesti kielikylpyyn ja omankielen oppimiseen?
Ihmettelen myös miksi muualla Suomessa ei puhuta saamelaiskulttuurista juuri mitään? Kyseessä on kuitenkin upea kulttuuri, jonka olemassa olosta saisimme olla ylpeitä ja jonka säilymiseen alkuperäisenä tulisi kiinnittää huomiota. Saamenmaa on erityinen osa Suomea, joka toivottavasti saa säilyä ja vahvistaa omaa asemaansa.
Itselläni on ollut hyvä tilaisuus seurata saamelaisten asioita sivusta kahdeksan vuoden ajan. Mielikuva on muuttunut radikaalisti. Aiemmin mielikuva perustui matkailun ja koulukirjassa nopeasti sivutettavaan kuvaan neljäntuulen hattu päässä seisovasta piirretystä miehestä. Ihan hävettää ei niinkään omasta vaan ehkä mieluummin yleissivistävän koululaitoksen puolesta.
 |
| Tunturista löytyi kanttarelleja |
Vaellan takaisin kammille ja nautiskelen pienestä lohenpalasesta, jonka sain jäisenä yllätyksenä edellisen viikonlopun oppaalta. Vinkkinä että minun kuulemma tulisi vielä oppia ymmärtämään kalastuksen päälle jotain. Naureskelen mielessäni että ehkä alan siinä vaiheessa kokopäiväiseksi Erä-Irmaksi ilman rakastamaani päivätyötä (Meidän lafkassa hommat tehdään rakkaudesta lajiin) koska aikani on nyt jo kortilla en usko että alan hankkimaan kalastusvälineitä onkea enempää…paitsi jousikalastusvermeet.
Levättyäni jatkan matkaani mutta yhtään elävää otusta en lenkilläni näe. Haen kammilta tavarani ja lähden pois. Pakko siirtyä kohti etelää.
Sydämeni ja ajatukseni jäivät tunturiin. Kotiin palattuani ahdistun tunnissa ja varaan lennot takaisin Ivaloon. Pidemmän matkan teemakin on selvillä.
 |
| Seuraava Utsjoen reissu kiikarissa.. |
