Miksi (vieraalle) ampumaradalle meneminen saattaa pelottaa?

1.) En tiedä kuinka ampumaradalla tulee toimia

Höpö höpö. Radalla on hyvät ja selkeät ohjeet, jotka voi vaikka tavata yhdellä silmäilyllä maksun yhteydessä. Jos et tiedä niin kysy. Radoilla on toki omia käyttäytymistapoja ja kuppikuntia (jengit nimeltä skeet ja trapp...) vähän niin kuin yläasteella tai punttisalilla. Toisilla on kamppeet vimpan päälle ja lihakset pullottaa mutta sinulla tyyliin reikäset nappiverkkarit ja masu pömpöttää. Mitä sitten? Jokainen tallaa tavallaan ja omalla tyylillään. Pääasia että on nostanut itseään niskasta kiinni ja harrastaa omien kykyjen mukaan. Ne jotka osaavat ovat vain lukeneet läksynsä ahkerasti... Ujuttaudu mukaan reippaasti, perusta oma porukka tai ole yksinäinen susi...ei sen niin väliä....yhdessä se vain on hurjan paljon kivempaa! Niin ja valmentaja auttaa alkuun!

2.) En osu kuitenkaan

Syndroomahan tulee meidän kasvatuksesta ja yhteiskunnan asettamista vaatimuksista. Meidät opetetaan että asiat kuuluu osata ensi rääkäisystä. Jos et osaa olet tyhmä...not really! Opettelussa ei ole mitään hävettävää. Tosin jos sanoo "En osaa" on ahkera opettelu ainoa tie oppia. Vaikka et osuisi koko kesänä yhteenkään kiekkoon niin se ei oikeastaan kuulu muille. Hyväkin metsämies voi epäonnistua radalla ja ei sitä ainakaan pidä hävetä. Kaikkihan sen tietää että kiekkoammunnassa ja riistalaukauksessa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Ratatreenailu on mukavaa valmistautumista tulevaan jahtikauteen ja parantaa aseenkäsittelytaitoja. Jokainen on joskus ollut aloittelija! Osut jos otat opit vastaan, keskityt ja lopetat sen "En osu kuitenkaan" hokemisen. Neuvojia riittää varmasti. Välillä on myös hyvä opetella sulkemaan korvat ja kuunnella vain valikoitua opettajaa.

3.) Ihmiset kyylää

Totuushan on että ihmiset kyylää aina ja kaikkialla. "Ihme huulipunahiippari. Mitä se tänne tulee". Arvostelu on myös aivan kuin yhteiskunnan laatima itseisarvo jota valtaosa käyttää omana hupina ja itsetunnun pönkittämisen keinona. Joka tapauksessa fiilis tuntuu kuristavalta mennä vieraaseen yhteisöön itseään munaamaan(...tiedän tunteen). Tosiasiassa yhteisö pelkää enemmän kuin sinä! Pelkona voi olla että jos vaikka uusi tulokas osuukin paremmin kuin he ikinä. Voit miettiä valmiiksi oman tavan murtaa jään...jos olet pro niin ammu parit kerrat huti... Valmentaja on mielissään kun on onnistunut ja alkaakin savilintuset hajoamaan. Nyt sitten se että "ei ketään kiinnosta kuinka toinen ampuu"..Riippuu ampujasta ja ampumaradasta! Vinkki: Kyylää takaisin - saatat jopa oppia jotain. (Sä oot niin pro et ne kattoo sua sen takia... ;) )

4) Ihan on väärät vehkeet
Rata-ampujilla on ratavehkeet ja metsästäjillä metsästäjän vehkeet. Ammu kesän aikana säännöllisesti kaikilla niillä haulikoilla joilla aiot metsästää. Kun ostat ensin yhden niin huomaat pian omistavasi kolme. Radalle tarvitset mukaan vain rahaa, kuulosuojaimet, haulikon, panoksia, suojalasit (ei maksa paljoa ja ovat erittäin suositeltavat!), tasapohjaiset kengät ja isotaskuisen takin. Mietin jopa niinkin härskiä kuin vyölaukkua. Mä haluan ehdottomasti pinkin! Sitten jos tykkäät varusteista ja huomaat viihtyväsi radoilla niin ampumaliivi on aika hyvä hankinta. Asemerkkien testipäivät on suosittuja mutta jos et omista omaa haulikkoa vielä niin tunkeudu oitis testipäivään. Testaamalla löydät oman murusen. ;)

Ei se radalle meneminen nyt niin kamalaa ole. :) Sekaan vaan!!! Rata-ammunta on ihan parasta ja opettavaista hupia kesäisin. Jos et osu niin parin päivän päästä uudelleen...ja uudelleen...ja uudelleen...

Iltalukemista jos ei uni tule silmään http://riista.fi/wp-content/uploads/2013/03/Turvallisen-ampumaharrastuksen-opas.pdf