Luotonen on kuin kotiin menisi, joka ikinen kerta. Mieli rauhoittuu jo pelkästään alueelle ajaessa. Luotosella on hyvin hoidettuja metsiä siis metsätalousmetsiä. Pienet suojelualueet rikastuttavat mutta eivät hallitse aluetta.
Kanalintukanta on ollut viime vuosina loistava ja jänistä riittää ajattamiseen ihan liiaksikin saakka. Alueella tapaan joka syksy metsäpeurapariin vaikka olen kuullut puhuttavan jopa viidestä yksilöstä. Ukkometsot tepastelevat syksyisin tiellä autoa uhitellen. Ihan loistavaa aluetta.
Perjantaina pyörähdin Luotosen perukoilla pitkästä aikaa sitten syksyn reissujen. Ajoin alueelle useaan kertaan. Joka kerta näkyi teeriä, pyitä ja koppeoita oli kellonaika mikä hyvänsä. Keväinen pulputus oli musiikkia kaupunkilaistuneille korville.
Tunnen alueen kohtalaisesti hyvien oppaiden (alueen alkuasukkaiden ;)) ja oman uteliaisuuden ansiosta. On silti alueita joissa en ole käynyt. Ensi syksynä valloitan uusia kuvioita.
"Maanantain piristykseksi - kaikki laulaa täysiä: Eksynyt oon asfalttiviidakkoon!"
