maanantai 5. toukokuuta 2014

Sohvaperunasta salikissaksi

Urho alla ja Mauno päällä. Läheisyys lämmittää!

Sosiaalinen ähky ja ruuhkavuodet (ei onneksi vaihdevuodet vielä...) teki sen ettei paljoa jaksanut päivittää kuulumisia. Vappuvapaat teki hyvää ja nyt jaksaa taas ajatella muutakin kuin töitä ja arjen pyörittämistä. Mäykkyjen elämä on mielenkiintoista ja hauskempaa jaettuna, joten en minä tätä unohda vaikka aina ei jaksa tai ehdi kirjoitella.

2kk sitten heräsin taas vapisten että pelkkä työnteko ja kodin hinkkaaminen ei pelkästään tee minua onnelliseksi. Pitää olla jotain omaa, sellaista missä voi heittää aivot narikkaan ja elää ihan itselleen. Bilehile-elämä ei ollut minua varten, joten nyt vannon armottoman itserääkin nimeen.

Onnekseni lähiseudulle avautui huikea treenipaikka Kauklahden kuntoklubi k3. Ihanat tsemppaavat vetäjät ja ohjaajat. Olen koukussa! Voi että tätä minä olen kaivannut, liikuntaa! Huvittavaa tässä on se että olen ikäni inhonnut ryhmäliikuntaa. Nyt pumppaan ja jumppaan ihan intopiukeena. Syön taitavasti raejuustoa, porkkanoita ja muuta terveellistä. Välttelen sokeria ja vehnää, peläten käyntitilaan joutuvaa vatsaa. Olo on huomattavasti parempi jo pelkän ruokavalion ansiosta!

Niin ja herttinen sentään! Onhan se nyt trendikästä sanoa että minä tyttö se jumppaan. On tämä sosiaalinen hiljaisuus varmasti myös johtunut siitä että minun on pitänyt sisäistää uusi elämäntapani. :)

Tajusin myös että tällä tavalla saan itseni huippukuntoon ensi syksyksi. Enää en läähätä ja läkähdy juostessani metsässä maastonakkien perässä. Ja jaksan raahat jatkossa saaliini ihan itse. :) Tässähän voi käydä niin että olen pian niin laiha että jään metsäneläinten jalkoihin kun ei ne näe minua... No sitä pelkoa ei taida olla.

Poikain terkut tähän loppuun. Mauno syö Urhon ruuat ja toisin päin. Ihan sama kummalle annat eka ruokaa niin kyräilyksi menee. Maunon parta ei ole kasvanut ja siitä on kehkeytynyt auttamaton sylikoira. Urho ei ole aikuistunut ja jäljestystreeneistä on luistettu taidokkaasti (Urho on siitä syvästi loukkaantunut). Voi koiran elämää! Tervetuloa kävelylle talomme ohi. Saatat kuulla selkäpiirtä karmivan huudon "Mauno perkele!" Se kuuluu kadulle vaikka ovet ja ikkunat olisivat kiinni. Huonopuoli jumpassa on ettei sinne voi ottaa koiria mukaan...itsekäs oma-aikani on pois koirilta! Poikien energiavarannot kasvavat ja ilkeydet lisääntyvät...