 |
| Elämäni ensimmäinen merihanhi |
Hanhijahti. Ihan uusi aluevaltaus minulle. Aiemmin hanhihommiin ei ole ollut noutavaa koiraa eikä kavereita niin olen jättänyt sen suosiolla myöhempään elämään. Nyt on se myöhempi elämä. On noutavat koirat ja hullaantuneita hanhikavereita.
No mutta kyyhkypassissa Uuraisilla aloitusviikonlopun lauantaiehtoona tuli puhelu kaverilta. Hanhet on nyt pellossa, johon pääsisi passiin. Sydän hakkaa ja kyyhkyt lentävät ivallisesti ohi hollilta. Katson saaliiksi saatuja kyyhkysiä ja kuvittelen hanhipaistia.
Ei muuten tarvinnut päätöstä montaa kertaa miettiä. Paitsi että...oltiin passissa ja periaatteessa olimme luvanneet olla mukana metsällä ja että koirat noutaa huomisenkin linnut. Sain kakistettua ulos että me itseasiassa lähdetään nyt ja me ei tulla sitten huomenna. Kaikkihan ymmärtävät suunnitelman muutokset kun hanhista on kysymys. Kundit oli hoomoilasena ja vähän taisi himoita jos jos jousille pääsisi. Kamat kasaan ja kohti Pohjanmaan hanhilta tuoksuvia tuulia.
Ajettiin samoilla silmillä koko yö. Nopea pysähdys Seinäjoella. Mäyräkoirat jäi sinne, kyyhkynlihat pakkaseen ja pikainen suihku jotta virkistyy. Ajettiin rannikolle ja nukuttiin tunti autossa. Aamuyöstä painuttiin pellolle kuvien kanssa ja juuri kun ehdittiin ojaan piiloon alkoivat ensimmäiset hanhet jo kaakattaa horisontissa, aikaisemmin kuin edellisenä aamuna tuumasi kaveri.
 |
| Nukatut kuorikuvat ei kiillä |
Näytti siltä että eilinen pelto ei vedä puoleensa kuvista ja hanhipillistä huolimatta. Hanhet menivät päättäväisesti edestä ja takaa ohi. Muuttoparviakin näkyi jotka painoivat kohti etelää. Valkoposkihanhet yrittivät kuville kyllä mutta ei metsästettävät merihanhet.
Koirat toimivat passissa moitteetta. Rauhallinen jahtiaamu ja parin päivän kyyhkyjahti oli väsyttänyt Ginin eikä hihnaa tarvinnut kytkeä. Gini seurasi ojanpohjalta käskyn alla lintuja hiljaa ja liikkumatta. Pienen pojan aivot kehittyvät nyt vauhdilla.
Yhtäkkiä kuului raju siiven humina vasemmalta. Käänsin varovasti päätä ja kaksi laulujoutsenta lensi niin läheltä ojaa että kättä jos olisin kurkottanut olisi voinut koskea linnun siipiin. Uskomattoman hieno kokemus sekin.
Loppuajasta seisoskeltiin jo pellolla ja suunniteltiin tulevia reissuja. Lento oli hiljentynyt. Yhtäkkiä kuiskasin että edestä tulee alhaalla. Kaikki hyppäsivät ojaan. Hitusen liian korkealta yli. Voi sitä jännityksen määrää! Pian tuli uusi parvi ja kuinka ollakaan linnut tulivat matalalla ja kiersi kuville. Kaveri tuumasi, nyt jos ei koskaan. Valitsin laitimmaisen takaosasta parvea. Kaksi laukausta ja lintu lähti liiroon pois parvesta. Pasi varmisti viimeisen panoksensa lintuun kaiken varalta. Siivet suppuun ja saalis tippui pellon reunaan. En tajunnut vielä siinä vaiheessa että olin ampunut ensimmäisen hanheni vaikka näin sen tippuvan. Seurasin muun parven lentoa haavoittuneiden varalta mutta kaikki ottivat korkeutta ja lensivät pois.
 |
| Ata Arms SP Sporter ja panoksena Lambro Biturbo Steel 36g 3,3mm Patruunat.fi maahantuojalta |
Max vanhempana noutajana sai hakea. Iloisena Max palasi saaliinsa kanssa. Koiran onnistumisen ilo on tärkeä juttu metsästyksessä. Gini haisteli lintua ja kun kerättiin kaaveita pois niin Ginikin pääsi kantamaan hanhea. Oikea ote linnusta heti ensimmäisellä kerralla. Olin tyytyväinen. Tajusin samalla myös saaneeni ensimmäisen hanhen.
 |
| Meillä on käytössä Greylag ghost hanhipilli |
Viikko vierähti tutkiessa netistä hanhenmetsästystä. Houkuttelu kiinnostaa kokonaisuudessa mutta vielä on pitkä matka siihen että uskallan passissa pillittää. Harjoittelen ensin omissa oloissa ja Pasin kanssa. Pillitystreeneistä lisää jatkossa Instagramissa.
Tässä taas ollaan lähtökuopissa hanhipassiin. Uudet pellot kutsuvat ja hanhihuuma on puraissut meitä pahemman kerran. Ruotsinmatkaa suunnitellaan ja mikäpä siinä lähtiessä kun ystävystyttiin mukavan ja samanhenkisen tyypin kanssa. Mukavat metsästyskaverit on tärkeä osa tätä elämäntapaa.
