Hanhihuuma on jäätävä. Ensimmäisen merkkarin jälkeen en muuta ole ajatellutkaan. Yön selässä matkustettiin hanhipassiin ja edellinen viikko soiteltiin sekä kirjoiteltiin alueella aktiivisesti metsästävän miehen kanssa. Huomattiin että meistä tuli ystävät. Hanhien liikkeet rekisteröitiin joka näkökulmasta. Mihin, missä ja milloin. Miten sää vaikuttaa lentoon ja onko tuulella merkitystä. Yötäpäivää pelkää vahtaamista ja pähkäilyä. Harmitti kun ei itse päästy mukaan paikan päälle seuraamaan. Tosin olimme niin lujaa hengessä mukana että aivan kuin oltaisiin oltu läsnä.
Viimein tuli tieto että perjantaiaamu olisi hyvä jos mentäisiin uudestaan. Koulusta voisin olla pois kun moottorisahat ja ruohonleikkurit on jostain syystä tuttuja ja opiskeltavaa on etänäkin. Sopivasti kuitenkin voin huonosti juuri ennen viikonloppua. Torstaina iltapäivästä nuokun auton etupenkillä, tyttö nukkuu takapenkillä ja noutajamies ajaa autoa. Matka taittui ja ehdittiin nukkua alle 2h Seinäjoella ennen herätystä klo2.
Nosta nukkuvan tytön autoon ja ajettiin Pohjanmaan rannikolle perunapeltojen katveeseen. Tyttö jäi nukkumaan autoon aamupassin ajaksi. Kuvat asetellaan peltoon otsalampun valossa ja painumme risuista valmiiksi tehtyihin suojiin ojanpohjalle. Paikallinen metsästäjä on ensimmäistä kertaa hanhijahdissa. Hän ei kuulemma metsästä alueella kuin pääasiassa hirveä.
Hiljaista. Hanhien olisi viikon liikkeiden mukaan pitänyt jo lentää. Mukava jutella metsästysjuttuja sillä ojapassit on kuitenkin lähekkäin. Oli jo hiukan luovuttanut olo kunnes ekat hanhet tuli myöhään, valkoposkihanhia. Pian kaakatus kovenee ja iso parvi merihanhia lentää kuville. Kiertää muutaman kerran ja voi kuinka huumaava siipien nakse ja humina pään yläpuolella onkaan. Monta paikkaa mutta maltettiin olla liikkumatta kunnes käsky kävi,
- Nyt tai ei koskaan.
Paikallinen metsästäjä ampui ensimmäisen hanhensa. Oli kunnia ojentaa Ginin noutama merkkari onnelliselle metsästäjälle. Onneksi olkoon, ensimmäinen hanhesi. Leveä hymy vastassa. Se oli kuvan paikka. Uusi hanhenmetsästäjä syntyi sillä hetkellä.
Itse jätin ensimmäisestä parvesta ampumatta. Ihailin vain isojen lintujen lentoa yläpuolellani. Seurasin parven käyttäytymistä kuville laskiessa ja poistumisessa. Varmistin myös että Gini ei lähde noutoon ennen lupaa. Opettavainen hetki.
Tilanteita aamun aikana tuli lukuisia, joista vain muutama käytettiin. 1000-2000 merihanhea ja kanadanhanhea lensi yli. Valikoitiin tarkkaan mistä parvesta ammutaan. Vähänkin korkeat sai kierrellä rauhassa. Hanhet kerääntyivät meistä hiukan kauemmalle pellolle josta parvien lisääntyessä kuului melkoinen kalkatus.
Aamun aikana sain elämäni ensimmäiset kanadanhanhet. Olin yllättynyt että ampumisen jälkeen kanukkiparven pystyi pillittämään takaisin ja ne tulivat. Taas uutta tietoa ja oppia houkuttelupyynnistä.
Gini ja Max teki hyvin töitä. Positiivista oli että Gini ei lähtenyt paukkuun ja molemmat pysyivät hiljaa ojan pohjalla. Maxin ja Pasin risukoju tosin näyttää aukolle loppuajasta. Vanhus oli hiukan innoissaan ja tanssahteli risukot nurin. Gini seurasi parvien lentoa tarkkaavaisesti. Oli ilo huomata että kehitystä tapahtui. Ginin ote hanhesta oli heti rauhallinen kuin vanhalla tekijällä. Pari haavakkoa tuli mutta ne saatiin pois koirien avulla.
Metsästimme aamun aikana isolta alueelta 5 lintua alueen metsästysseuran sääntöjen mukaan. Enemmänkin olisi saanut mutta miksi metsästää jos oma tarve on täytetty eikä seuran sääntöjä viitsinyt tietenkään rikkoa. Suuret kiitokset metsästyseuralle että saimme olla vieraana. Oli mukava tutustua seuran jäseneen ja tutustua hänen kauttaan edes vähän alueen riistakantaan ja sen hoitoon.
Siivosimme jälkemme pellonlaidasta. Gini kantoi hylsyjä ja tulppia. Risut kerättiin pois ja katsottiin että alueelle ei jäänyt roskia. Kovin homma oli kantaa saaliit autolle. Hanhet meinaa yksinäänkin painaa paljon.
Opimme myös reissusta sen että ns. saalisläjistä ei kannata laittaa kuvia someen. Hirveä haloo yhdestä siististä kuvasta ja onnellisista koirista.
Nyt on taarpeeksi hanhea pakkasessa. Voimme keskittyä muihin jahtimuotoihin ja Maunon ajotreeneihin....
