maanantai 5. toukokuuta 2014

Sohvaperunasta salikissaksi

Urho alla ja Mauno päällä. Läheisyys lämmittää!

Sosiaalinen ähky ja ruuhkavuodet (ei onneksi vaihdevuodet vielä...) teki sen ettei paljoa jaksanut päivittää kuulumisia. Vappuvapaat teki hyvää ja nyt jaksaa taas ajatella muutakin kuin töitä ja arjen pyörittämistä. Mäykkyjen elämä on mielenkiintoista ja hauskempaa jaettuna, joten en minä tätä unohda vaikka aina ei jaksa tai ehdi kirjoitella.

2kk sitten heräsin taas vapisten että pelkkä työnteko ja kodin hinkkaaminen ei pelkästään tee minua onnelliseksi. Pitää olla jotain omaa, sellaista missä voi heittää aivot narikkaan ja elää ihan itselleen. Bilehile-elämä ei ollut minua varten, joten nyt vannon armottoman itserääkin nimeen.

Onnekseni lähiseudulle avautui huikea treenipaikka Kauklahden kuntoklubi k3. Ihanat tsemppaavat vetäjät ja ohjaajat. Olen koukussa! Voi että tätä minä olen kaivannut, liikuntaa! Huvittavaa tässä on se että olen ikäni inhonnut ryhmäliikuntaa. Nyt pumppaan ja jumppaan ihan intopiukeena. Syön taitavasti raejuustoa, porkkanoita ja muuta terveellistä. Välttelen sokeria ja vehnää, peläten käyntitilaan joutuvaa vatsaa. Olo on huomattavasti parempi jo pelkän ruokavalion ansiosta!

Niin ja herttinen sentään! Onhan se nyt trendikästä sanoa että minä tyttö se jumppaan. On tämä sosiaalinen hiljaisuus varmasti myös johtunut siitä että minun on pitänyt sisäistää uusi elämäntapani. :)

Tajusin myös että tällä tavalla saan itseni huippukuntoon ensi syksyksi. Enää en läähätä ja läkähdy juostessani metsässä maastonakkien perässä. Ja jaksan raahat jatkossa saaliini ihan itse. :) Tässähän voi käydä niin että olen pian niin laiha että jään metsäneläinten jalkoihin kun ei ne näe minua... No sitä pelkoa ei taida olla.

Poikain terkut tähän loppuun. Mauno syö Urhon ruuat ja toisin päin. Ihan sama kummalle annat eka ruokaa niin kyräilyksi menee. Maunon parta ei ole kasvanut ja siitä on kehkeytynyt auttamaton sylikoira. Urho ei ole aikuistunut ja jäljestystreeneistä on luistettu taidokkaasti (Urho on siitä syvästi loukkaantunut). Voi koiran elämää! Tervetuloa kävelylle talomme ohi. Saatat kuulla selkäpiirtä karmivan huudon "Mauno perkele!" Se kuuluu kadulle vaikka ovet ja ikkunat olisivat kiinni. Huonopuoli jumpassa on ettei sinne voi ottaa koiria mukaan...itsekäs oma-aikani on pois koirilta! Poikien energiavarannot kasvavat ja ilkeydet lisääntyvät...


torstai 13. maaliskuuta 2014

Jänispata ja jäniksenselkää

Työkiireet ja karmea flunssa on siirtänyt päivittämistä. Viimein rauhotuin sairastamaan, joten  nyt on aikaa kirjoitella.

Viitataten edelliseen päivitykseen... Jänispata oli todella herkullinen! Koska en halua pitää mitään ruokablogia vaan sen osaavat paremmin muut kuten - Terveisiä ravintoketjun hupulta niin linkitän tänne vain reseptit. Kätevä emäntä. :)

Hyviä riistaohjeita löytyy riistaruokakirjoista joita on kiva selailla. Suosittelen myös tutustumaan Suomen Riistakeskuksen - Vapaata riistaa -sivustoon!

Ja itse aiheeseen ennen kuin mopo karkaa käsistä..

Padan hankinta

Aloitetaan padan hankinnalla sillä sellaista meillä ei ollut. Patojen hinnat pyörivät 50-200€. No tällainen tarkanmarkanvartija tyytyi 50€ Ikean pataan. Tai tarkemmin ottaen mieheni nappasi padan Ikean hyllystä ilmoittaen sen olevan hänen pata! (Onhan se kiva että on jotain omaa... ;)

Pata on sopivan kokoinen ja sisustukseen sopiva, valkoinen :D (no hei se oli vitsi. Minun mielestä vielä ihan hyvä! :) ) Ensimmäinen käyttökerta opetti ainakin mieheni olemaan koskematta kanteen ilman patalappuja :D Kirjaimellisesti taisi näpit palaa... Pata toimi moitteettomasti ja oli helppo puhdistaa. Leivinuuniin en valkoista pataa laittaisi!

Kaksi jänisohjetta

Jänispadan ohje löytyi yllättäen Valion resepteistä - Jänistä riistakastikkeessa. Nythän kävi niin että rakkaat ystävät saapuivat ja kaikilla oli niin nälkä että kuvat jäi ottamatta :D . Kun kurkistat ohjeeseen niin kuva hivelee totuutta ;) . Omenamehun sijasta laitoimme pataan puolilitraa kuivaa omenasiideriä. Nam sanon minä!

Toinen testissä ollut resepti löytyi alla olevasta kirjasta. Pidempi haudutusaika olisi tehnyt höystölle kunniaa mutta olimme tyytyväisiä. Tätä tehdään uudestaan!

Ohje löytyy siis kirjasta - Herkullisia riista -ja linturuokia nimellä - Kaninselkää. Alla olevat kuvat on kirjasta. Kirjan lintuohjeet on sovellettavissa riistan sijaan myös kanalle.  :)


Hyvää ruokaa yksinkertaisista mutta hyvistä raaka-aineista

Kirjan kuva ei ole kaukana todellisuutta! Hyvillä ohjeilla onnistuu kaikki. :)

La Ronciere - chileläinen punaviini kruunasi päivällisen. KIITOS Ystävät punkkuvalinnasta ja päivällisseurasta!



sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Missä sarvet, siellä koti


Metsäkylän navetasta hankittu ikkuna puhdistettiin ja suojattiin antiikkivahalla. Hyllyt on vanhaa lattialankkua. Lankut puhdistettiin kylmällä vedellä, tipalla mäntysuopaa ja juuriharjalla harjaten. Kuivatus ja antiikkivahaa kaksi kerrosta. Vnaha ikkunaruutu on kaipuuta maalle.

Vanhat lankkuhyllyt lähikuvassa. Hyllyn päällä Koiramäen Pajutallista hankittu iso risukranssi. Kranssi on kuin kolmas pyöreä ikkuna.

Anopin joululahjaksi saama mäyräkoirataulu risteilee paikasta toiseen. Rakkaalla taululla on monta paikkaa. Taiteilija on Maarit Kontianen jonka eläinaiheiset taideteokset on lempitaidettani.


Pala kesää ja muistoja mökiltä on löytänyt paikkansa takan reunalta. Järvenpohjasta naarattu lankku muistuttaa salaisesta paratiisista ja kesän tuoksuista joka päivä.

Jykevä kirjahylly löytyi viimein Juvilta. Puusepän tekemä lasivitriini on nikkaroitu kierrätetystä lattialankusta.
Pyöreän virkatun maton voisi tehdä itsekin. Kuvan matto on hankittu. Lisää ihania virkattuja mattoja löytyy Kertun kotoilu -blogista. Matto mahtuu pyykkikoneeseen. Tärkeä ominaisuus koiraperheessä!

Haaveilen lankkulattiasta. Lattialämmitys ja lankku ei ole kuitenkaan paras yhdistelmä. Lattia on laminaattia mutta näyttää aidolle puulle. Pergolta löytyi täydellinen mäntylankku.

Intohimoni poroihin ei jää pelkään lihaan. Valkoinen porontalja ja sarvet ovat kulkeneet vuosia asunnosta toiseen. Voisi sanoa että missä sarvet, siellä koti. Seinä on maalattu Kalkitirin kalkkimaalilla kahteen kertaan. Elävä ja luonnollinen pinta sopii meidän kotiin.

Whiskyä? Laventelinkukkia omasta penkistä. Sarvinaulakon koriste vaihtelee.

Tämä on ollut ennen navetassa. Laarin putsaamiseen meni aikaa mutta se kannatti. Lopuksi se käsiteltiin antiikkivahalla. Laari on hankittu muutamalla eurolla Metsäkylän navetasta. Paikka löytyi keittiöstä, jossa majailevat mm. riistaruokakirjat.

Koti on rakkain. Sinne on turvallista käpertyä. Koirat on tälle metsästyskaudelle kytketty. On siis aika käpertyä odottamaan kevättä ja jäljestystreenejä. Kiitos ihanista uusista kokemuksista ja mukavista uusista tuttavuuksista. Tänään nautitaan ystävien kanssa jänispataa.