Hanhien peltopyyntiä Pohjanmaan rannikolla

Hanhihuuma on jäätävä. Ensimmäisen merkkarin jälkeen en muuta ole ajatellutkaan. Yön selässä matkustettiin hanhipassiin ja edellinen viikko soiteltiin sekä kirjoiteltiin alueella aktiivisesti metsästävän miehen kanssa. Huomattiin että meistä tuli ystävät. Hanhien liikkeet rekisteröitiin joka näkökulmasta. Mihin, missä ja milloin. Miten sää vaikuttaa lentoon ja onko tuulella merkitystä. Yötäpäivää pelkää vahtaamista ja pähkäilyä. Harmitti kun ei itse päästy mukaan paikan päälle seuraamaan. Tosin olimme niin lujaa hengessä mukana että aivan kuin oltaisiin oltu läsnä.

Viimein tuli tieto että perjantaiaamu olisi hyvä jos mentäisiin uudestaan. Koulusta voisin olla pois kun moottorisahat ja ruohonleikkurit on jostain syystä tuttuja ja opiskeltavaa on etänäkin. Sopivasti kuitenkin voin huonosti juuri ennen viikonloppua. Torstaina iltapäivästä nuokun auton etupenkillä, tyttö nukkuu takapenkillä ja noutajamies ajaa autoa. Matka taittui ja ehdittiin nukkua alle 2h Seinäjoella ennen herätystä klo2.

Nosta nukkuvan tytön autoon ja ajettiin Pohjanmaan rannikolle perunapeltojen katveeseen. Tyttö jäi nukkumaan autoon aamupassin ajaksi. Kuvat asetellaan peltoon otsalampun valossa ja painumme risuista valmiiksi tehtyihin suojiin ojanpohjalle. Paikallinen metsästäjä on ensimmäistä kertaa hanhijahdissa. Hän ei kuulemma metsästä alueella kuin pääasiassa hirveä.

Hiljaista. Hanhien olisi viikon liikkeiden mukaan pitänyt jo lentää. Mukava jutella metsästysjuttuja sillä ojapassit on kuitenkin lähekkäin. Oli jo hiukan luovuttanut olo kunnes ekat hanhet tuli myöhään, valkoposkihanhia. Pian kaakatus kovenee ja iso parvi merihanhia lentää kuville. Kiertää muutaman kerran ja voi kuinka huumaava siipien nakse ja humina pään yläpuolella onkaan. Monta paikkaa mutta maltettiin olla liikkumatta kunnes käsky kävi,
- Nyt tai ei koskaan.
 
Paikallinen metsästäjä ampui ensimmäisen hanhensa. Oli kunnia ojentaa Ginin noutama merkkari onnelliselle metsästäjälle. Onneksi olkoon, ensimmäinen hanhesi. Leveä hymy vastassa. Se oli kuvan paikka. Uusi hanhenmetsästäjä syntyi sillä hetkellä.

Itse jätin ensimmäisestä parvesta ampumatta. Ihailin vain isojen lintujen lentoa yläpuolellani. Seurasin parven käyttäytymistä kuville laskiessa ja poistumisessa. Varmistin myös että Gini ei lähde noutoon ennen lupaa. Opettavainen hetki.
Tilanteita aamun aikana tuli lukuisia, joista vain muutama käytettiin. 1000-2000 merihanhea ja kanadanhanhea lensi yli. Valikoitiin tarkkaan mistä parvesta ammutaan. Vähänkin korkeat sai kierrellä rauhassa. Hanhet kerääntyivät meistä hiukan kauemmalle pellolle josta parvien lisääntyessä kuului melkoinen kalkatus.
 
Aamun aikana sain elämäni ensimmäiset kanadanhanhet. Olin yllättynyt että ampumisen jälkeen kanukkiparven pystyi pillittämään takaisin ja ne tulivat. Taas uutta tietoa ja oppia houkuttelupyynnistä.

Gini ja Max teki hyvin töitä. Positiivista oli että Gini ei lähtenyt paukkuun ja molemmat pysyivät hiljaa ojan pohjalla. Maxin ja Pasin risukoju tosin näyttää aukolle loppuajasta. Vanhus oli hiukan innoissaan ja tanssahteli risukot nurin. Gini seurasi parvien lentoa tarkkaavaisesti. Oli ilo huomata että kehitystä tapahtui. Ginin ote hanhesta oli heti rauhallinen kuin vanhalla tekijällä. Pari haavakkoa tuli mutta ne saatiin pois koirien avulla.

Metsästimme aamun aikana isolta alueelta 5 lintua alueen metsästysseuran sääntöjen mukaan. Enemmänkin olisi saanut mutta miksi metsästää jos oma tarve on täytetty eikä seuran sääntöjä viitsinyt tietenkään rikkoa. Suuret kiitokset metsästyseuralle että saimme olla vieraana. Oli mukava tutustua seuran jäseneen ja tutustua hänen kauttaan edes vähän alueen riistakantaan ja sen hoitoon.

Siivosimme jälkemme pellonlaidasta. Gini kantoi hylsyjä ja tulppia. Risut kerättiin pois ja katsottiin että alueelle ei jäänyt roskia. Kovin homma oli kantaa saaliit autolle. Hanhet meinaa yksinäänkin painaa paljon.

Opimme myös reissusta sen että ns. saalisläjistä ei kannata laittaa kuvia someen. Hirveä haloo yhdestä siististä kuvasta ja onnellisista koirista.

Nyt on taarpeeksi hanhea pakkasessa. Voimme keskittyä muihin jahtimuotoihin ja Maunon ajotreeneihin....

Hanhijahtia Pohjanmaan rannikolla

Elämäni ensimmäinen merihanhi

Hanhijahti. Ihan uusi aluevaltaus minulle. Aiemmin hanhihommiin ei ole ollut noutavaa koiraa eikä kavereita niin olen jättänyt sen suosiolla myöhempään elämään. Nyt on se myöhempi elämä. On noutavat koirat ja hullaantuneita hanhikavereita.

No mutta kyyhkypassissa Uuraisilla aloitusviikonlopun lauantaiehtoona tuli puhelu kaverilta. Hanhet on nyt pellossa, johon pääsisi passiin. Sydän hakkaa ja kyyhkyt lentävät ivallisesti ohi hollilta. Katson saaliiksi saatuja kyyhkysiä ja kuvittelen hanhipaistia.

Ei muuten tarvinnut päätöstä montaa kertaa miettiä. Paitsi että...oltiin passissa ja periaatteessa olimme luvanneet olla mukana metsällä ja että koirat noutaa huomisenkin linnut. Sain kakistettua ulos että me itseasiassa lähdetään nyt ja me ei tulla sitten huomenna. Kaikkihan ymmärtävät suunnitelman muutokset kun hanhista on kysymys. Kundit oli hoomoilasena ja vähän taisi himoita jos jos jousille pääsisi. Kamat kasaan ja kohti Pohjanmaan hanhilta tuoksuvia tuulia.

Ajettiin samoilla silmillä koko yö. Nopea pysähdys Seinäjoella. Mäyräkoirat jäi sinne, kyyhkynlihat pakkaseen ja pikainen suihku jotta virkistyy. Ajettiin rannikolle ja nukuttiin tunti autossa. Aamuyöstä painuttiin pellolle kuvien kanssa ja juuri kun ehdittiin ojaan piiloon alkoivat ensimmäiset hanhet jo kaakattaa horisontissa, aikaisemmin kuin edellisenä aamuna tuumasi kaveri.

Nukatut kuorikuvat ei kiillä

Näytti siltä että eilinen pelto ei vedä puoleensa kuvista ja hanhipillistä huolimatta. Hanhet menivät päättäväisesti edestä ja takaa ohi. Muuttoparviakin näkyi jotka painoivat kohti etelää. Valkoposkihanhet yrittivät kuville kyllä mutta ei metsästettävät merihanhet.

Koirat toimivat passissa moitteetta. Rauhallinen jahtiaamu ja parin päivän kyyhkyjahti oli väsyttänyt Ginin eikä hihnaa tarvinnut kytkeä. Gini seurasi ojanpohjalta käskyn alla lintuja hiljaa ja liikkumatta. Pienen pojan aivot kehittyvät nyt vauhdilla.

Yhtäkkiä kuului raju siiven humina vasemmalta. Käänsin varovasti päätä ja kaksi laulujoutsenta lensi niin läheltä ojaa että kättä jos olisin kurkottanut olisi voinut koskea linnun siipiin. Uskomattoman hieno kokemus sekin.

Loppuajasta seisoskeltiin jo pellolla ja suunniteltiin tulevia reissuja. Lento oli hiljentynyt. Yhtäkkiä kuiskasin että edestä tulee alhaalla. Kaikki hyppäsivät ojaan. Hitusen liian korkealta yli. Voi sitä jännityksen määrää! Pian tuli uusi parvi ja kuinka ollakaan linnut tulivat matalalla ja kiersi kuville. Kaveri tuumasi, nyt jos ei koskaan. Valitsin laitimmaisen takaosasta parvea. Kaksi laukausta ja lintu lähti liiroon pois parvesta. Pasi varmisti viimeisen panoksensa lintuun kaiken varalta. Siivet suppuun ja saalis tippui pellon reunaan. En tajunnut vielä siinä vaiheessa että olin ampunut ensimmäisen hanheni vaikka näin sen tippuvan. Seurasin muun parven lentoa haavoittuneiden varalta mutta kaikki ottivat korkeutta ja lensivät pois.

Ata Arms SP Sporter ja panoksena Lambro Biturbo Steel 36g 3,3mm
Patruunat.fi maahantuojalta

Max vanhempana noutajana sai hakea. Iloisena Max palasi saaliinsa kanssa. Koiran onnistumisen ilo on tärkeä juttu metsästyksessä. Gini haisteli lintua ja kun kerättiin kaaveita pois niin Ginikin pääsi kantamaan hanhea. Oikea ote linnusta heti ensimmäisellä kerralla. Olin tyytyväinen. Tajusin samalla myös saaneeni ensimmäisen hanhen.

Meillä on käytössä Greylag ghost hanhipilli

Viikko vierähti tutkiessa netistä hanhenmetsästystä. Houkuttelu kiinnostaa kokonaisuudessa mutta vielä on pitkä matka siihen että uskallan passissa pillittää. Harjoittelen ensin omissa oloissa ja Pasin kanssa. Pillitystreeneistä lisää jatkossa Instagramissa.

Tässä taas ollaan lähtökuopissa hanhipassiin. Uudet pellot kutsuvat ja hanhihuuma on puraissut meitä pahemman kerran. Ruotsinmatkaa suunnitellaan ja mikäpä siinä lähtiessä kun ystävystyttiin mukavan ja samanhenkisen tyypin kanssa. Mukavat metsästyskaverit on tärkeä osa tätä elämäntapaa.

Kyyhkynaloitus

Kyyhkyn aloitusviikonloppu. Ai että sitä odottaa. Ihan sama tuleeko mitään mutta kunhan saa laittaa haisevat mettäretkut päälle ja painua haulikko kädessä passiin juomaan kahvia ja jännittämään että näkyykö lintuja. Ja sitten kun niitä näkyy niin alkaa kihelmöimään että tuleekohan ne lähemmäs.

Kaikkihan lähtee vapaapäivän anomisesta. Se tunne kun sitten vapaa myönnetään niin on jo vähän niin kuin olisi jo metsällä. Uusi haulikko kuumotti tietysti tositoimiin ja uusi panosmerkki. Otin nopeille panoksille herkästi liikaa ennakkoa vanhasta tottumuksesta.

Meidät pyydettiin koirien kanssa Keski-Suomeen Uuraisille, koko viikonlopuksi. Alue kokonaisuudessaan on minulle tuttu. Keski-Suomen maakuntalaulua, suvivirttä ja toki Klamydiaa, Kikkaa sekä Eppuja tuli laulettua seitsämän vuotta.. maisemat muuttunut vuosien varrella. Tällä kertaa olimme kauniilla mäkisellä hakkuuaukolla ja toinen päivä metsäpellolla johon oli tehty riistapelto kylkeen.

Perjantaiaamun ensimmäisen kyyhky lensi täydellisesti ylitseni. En koskaan ammu ensimmäistä yksin lentävää kyyhkyä. Lintu on tiedustelija ja tapa on minulle sisäänrakennettu. Hakkuuaukolla oltiin aluksi Ginin kanssa vähän liian kaukana enkä päässyt ampumaan kuin muutaman kerran. Yritin viimeistellä Ginin passikäyttäytymistä ja halusin paikan josta markeeraus on joka suuntaan mahdollista.

Kytkettynä Gini pysyi paikallaan ilman hötkyilyä. Hihnasta on tarkoitus päästä eroon joten pidin koiraa lopulta irti. Tajusin illalla että paukkuun karkaamisen aiheutin itse sanomalla itsekseni ääneen jotain tai heilumalla käsien kanssa laukausten jälkeen. Onneksi tajusin omat virheet.

Kuumuus teki sen että koirat veti tonkkakaupalla vettä. Illalla ukkosti ja tuuli lujaa. Iltalennolla kyyhkyt meni korkealla ja kovaa mutta toki jotain saimme reppuunkin. Hakuja koirille perjantaina 39. Kaikki tuli talteen mitä ammuttiin, joten koiria on kiittäminen saaliista. Pasi tiputti kaksi tuplaa, jotka on mainitsemisen arvoinen suoritus.

Lauantaina napotettiin pellolla kuvia apuna käyttäen. Hyvin veti puoleensa mutta arkoja olivat. Muutama parvi tai yksittäiset linnut yrittivät kuville kun vain antoi niiden rauhassa kiertää. Lauantain saalismäärä 21. Kaikki tulivat talteen.

Kuvat on meille sydämenasia. Pikkuropon tanssiesitys on loistava vetonaula niin aukulla kuin pellollakin. Kuoriin laitettiin notkeat rautakepit, jolloin tuulessa kuvat elää. Kuvien asettelu U:n tai L:n muotoon ja epäsäännöllisillä rykelmillä jotta jää tilaa laskeutua turvallisesti.

Suuret kiitokset ystävälle metsästyskutsusta. Harmi ettet itse päässyt kuin yhteen lentoon töiden takia mutta hyvin pärjättiin muun jengin kanssa. Nuoruuden into on ihailtavaa. Nuoret sällit tulittivat välillä kyllä sydämensä pohjasta. Laukaustenmäärä per lintu vähenee huomattavasti vanhemmiten.

Lauantai-iltana lähdettiin passista hiukan ennakkoon pois enkä meinannut jaksaa keskittyä loppuajasta kyyhky. Tuli suunnitelmiin muutos mutta siitä myöhemmin lisää.