Aina ei suju...

Urho oli jahtipäivän sankari

Mäyräkoirat kävivät kierroksilla pitkän (6h) ajomatkan jälkeen. kello on jo paljon. Tiedätkö tunteen kun huomaat perillä että vaikka olet kuinka suunnitellut ja valmistautunut niin jotain on jäänyt. Nyt jäi lakanat. Pikkujuttu. Väsyneenä se ottaa päähän.

Aamulla ystävän laittama aamupala ei maistu. Kahvi tulee korvista. Muutaman tunnin yöunet tekee olosta puuromaisen. On aika ryhdistäytyä. Olen koiranohjaajana kutsujahdissa.

Hyvillä mielin suunnistetaan metsästysmajalle, jonne oli kokoontunut liuta paikallisia metsästäjiä. Luvassa on peurajahti ja Mauno ajurina. Edellisen jahdin onnistuneet ajot olivat kirkkaana mielessä. Toiveissa hyvä päivä.

En ollut varautunut mihinkään esittelyyn mutta kai se kylmiltäkin onnistuu, puhuminen. Mietin hetken että mitä tiedän tai että pitäisikö sittenkin vain laulaa. Olo oli hiukan tyhmä. Eli ihan perusfiiliksiä.. ;) Koiran pitäisi olla kunnossa ja menohalutkin kohdallaan. Tätä reissua odotettiin pitkään.

Ensimmäinen erä. 

Todella turhauttavaa. Haku suhteellisen tuoreilla jäljillä on tuskaista seurattavaa. Kyllä näillä jäljillä pitäisi jo homman toimia. Tunnin takaisia jälkiä seurataan. Herättelyhaukkua tulee mutta mitä ihmettä? Mittään ei tapahdu ja jäljetkin vaihtuvat siinä välissä vanhempiin. Aikaa on kulunut. Homma seis, Mauno kiinni.

Seuraavaksi passitetaan tyhjä alue. Vain ketun pöläytys mutta ilman haukkua. Pikainen paikanvaihto.

Toinen erä on toivoa täynnä. Näköhavainto ja koira perään. Mauno valitsee tietysti sen yksilön, joka karkkoaa tyhjästä kulmasta naapuriin. Minä juoksen metsäjuoksua ja kompuroin ryteiköissä. Koira taas kiinni.

...takaisin sumppuun. Alue on todella pieni eikä sinne voi lähteä koiran perään. Ajoa kehittyy mutta sitten pysähtyy kuin seinään. Aikaa kuluu. Koira on jotenkin aivan sekaisin. Passit puretaan. Haen Maunon pois. 

Päivä oli Maunon osalta todella surkea esitys. Olo oli turhautunut. Mutta minkä luonnolle voi? ei mitään. Nyt eivät olleet tähdet suotuisia missään mielessä. Maunoa harmitti. Minua harmitti Maunon puolesta.

Aina ei ole kaikki niin hienoa. Välillä on kertoja ettei mikään onnistu. Jotenkin niistä kerroista kasvaa ja niistä on noustava vaikka välillä olo olisi kuinka riutunut. Uin jäätävässä ojassa päivän aikana kolme kertaa ja kompastelin jäiseen maahan lukuisia kertoja. Kumisaappaat olivat täynnä jäätävää vettä ja mutaa mutta eteenpäin oli jatkettava, periksi en antanut...välillä pysähdyin kaatamaan kengästä liiat vedet pois. Palelti niin pirusti. Polvet mustelmilla, naama mudassa.

Aina ei jahti suju parhainpäin muutoinkaan. Sitä miettii pimenevässä metsässä tarpoessaan kaikenlaista. Päälimmäisenä vaikea kysymys: Miksi? Olisinko minä voinut tehdä koiran kanssa jotain toisin? En oikeastaan.

Kyynelkin taisi hiipiä poskelle. Olen aivan hiljaa. Kannan väsyneen Urhon pois pimenevästä metsästä. Taakse jää jäätävä musta joki.

Yöllä satoi lunta. Kaikki on yhtäkkiä hiljaista.

Maastonakkien villapaidat - Custom made dog sweater by West Eliten

Bongasin Facebookin ihmeellisestä maailmasta jälleen kerran suomalaista käsityötä. 

Annika Klink tekee koirille villanuttuja. Olin haaveillut kunnon villapaidoista jo kauan mutta neulominen ei ole mun juttu. Suosin ja arvostan suuresti suomalaista käsityötä.

Villapaidat on hyvä lämmike autoon ja jahtiaamuiksi lihaksia lämmittämään. Pakkasilla paitoja tullaan käyttämään myös ulkoillessa. Mauno on aika viluinen tyyppi kun sillä ei pahemmin ole tuota karvaa edes talvella.

Uki ei tykkää pukeutumisleikeistä. Juoksee seinänvartta pitkin ja hankaa itseään maahan aina kun silmä välttää. Hetkeksi sain pojan pysymään paikallaan.

Urholle Annika teki pirteän keltaisen palmikkoneuleen.

Ukin iso kyömynenä aurinkoisena syyspäivänä

Maunon tyylikäs tummanharmaa palmikkopaita

Annika tekee paidat mittatilaustyönä. Väri ja neulos on siis valittavissa omien mieltymysten mukaan. Paitamallien kuvia ja tilausohjeet löytyvät Facebookista. Jonoa on varsinkin näin sesonkiaikaan mutta hyvää kannattaa odottaa ja joitakin mallipaitoja voi olla valmiinakin jos koko sattuu sopimaan. Paidan tulee olla uutena hiukan napakka, sillä käytössä se luonnollisesti venyy hiukan.

Loistava joululahjavinkki koirakavereille ;)

Julkaisu käyttäjältä Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä.

Mäyräkoirapojat Mauno ja Urho telkkarissa

Julkaisu käyttäjältä Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä.

Syysloma Luotosella

Uki ja Mauno syyslomalla

Mökkimatkalla on ihan parasta pysähtyä veljen luona. Ammuttiin eka kerran mun omalla Diamondilla ja rakas kummipoika näytti omat taitonsa lastenjousella. Rakkaat! Ikävä teitä taas.

Hämäräharjoituksia omalla timantilla

Perinteeksi muodostunut syysloma mökille sekä valtion omistamille metsästysmaille on takana. Reissusta jäi hyvä ja voimaannuttava muisto. Onhan siitä jo pari päivää..

Haulikon ulkoilutusta

Luotonen on yksi suosikki metsästysalueistani. Sopivan kokoinen. Kuniita maisemia. Sopivasti metsätaloutta ja suojeltua.. Viitasaari on noh... kaunis kesäkaupunki jossa on kiva käydä.

5pv harjaamatta tukkaa...harjauksen jälkeen pöheikkö

Viisi päivää mökillä harjaamatta hiuksia, meikkaamatta ja ilman korkkareita, ihmisiä, sosiaaliputkia(busseja&junia), pääkaupunkiseutua...no lähinnä kaikkea sitä mikä on arjessa läsnä.

Urho fiilistelee mökillä

Mikä parasta. Mökkisauna ja avotakka. Yöllä ei kuulu ohikiitävän junaa, tehtaiden ja liikenteen hurinaa, teinien örveltämistä...mitään. Ihanan hiljaista. Perhe koossa. Koirat vapaina saarella.

Metsälle...

Metsästysaamuna klo 6.45 herätys. Kamat kasaan, hymyilevä tyttö veneeseen ja menoksi kohti Luotosta. Koska pikkuneiti 3v on mukana on toisen aina oltava nuotiovuorossa. 

Helmin mielestä meidän pitäisi muuuttaa mökille...katsotaan parin vuoden päästä uudestaan...

Eväät on tärkeitä ja lelut niin ja mielikuvitus.. :) Minulla on kunnia saada omaa-aikaa koska etelässä en yksin pääse metsälle mihinkään.

Luotonen

Käyn katsastamassa aukulla mutta hiljaista on.

Mauno saa hajut ja herättelee toisella aukulla. Ajo pärähtää...selvä jänisajo. Kävelen seuraamaan ajon etenemistä.

Seison passissa koivikossa aukun reunalla. Ajo poukkoilee kohti ja loitommas... Ovela vemmelsääri loikkii vimmatusti ja viimein kaikkoaa. Päätän ottaa lopulta Maunon kiinni. Pitkä hieno jänisajo. Mauno on väsynyt, ylpeä ja tepastelee rintarottingilla kohti nuotiota. Päivä pulkassa. Pikkuneiti tahtoo mökille.

Day nro2. Ammutoimet mutta pikkuneidille ei kelpaa mitkään vaatteista päälle.. huoh.. maarittelua ja lahjontaa :D ...ylpeä äiti ja isä...hienoja hetkiä..mikään ei auta. Vihdoin tilanne aukeaa ja tyttö istuu pelastusliivit päällä tyytyväisenä veneessä, taskulamppu kädessä.

Hollilla. Tieltä ei saa ampua...hiippaillaan lähemmäs...

Menen suoraan Luotosella yhdelle aukuista. Jos olisi kivääri mukana ja taitoa ampua niin pum. Luonto olisi antanut antiaan. Päätin hiippailla mutta turhaahan se. Hauskaa ja rentouttavaa puuhaa oli hiipiä "äänettömästi" kun kuurainen maa rapasahtelee jalkojen alla.

Istumapuun alla. Teeren jämät.

Seison pitkään kuusen juurella hengittämättä. Mitään ei kuulu eikä näy. Ei täällä mitään..

Istumapuu

Pian teeret alkavat kuitenkin suhautella tietenkin alueella, jossa en saa metsästää. Hiippailen aukun puskia istumapuille. Olo on rauhallinen. Ei mihinkään kiire.

Luotosen tiet on hyvässä kunnossa

Katson Trackerin ohjelmaa... Mauno sekoilee jotain. Ei mitään. Ei ajoa tänään.

Mieheni käy pienen lenkin. Nuotiolla on kaksi miestä. Toinen Helsingistä, toinen paikallisia. He olivat olleet eilenkin. Helsinkiläinen oli metsästellyt jo itseasiassa puolitoista viikkoa. He kertoivat että olimme heidän seuran hirvinuotiolla. Saimme käyttää luvan kanssa heidän puita. Kiitos! Meillä oli kyllä omat pikkupuut mukana omiin tarpeisiin. Valtion mailla nuotiot ovat kaikkien käytettävissä, omat puut on hyvä olla mukana. Alueesta riippuen.

Lähellä oli..

Lehtikuusten loistetta

Vaihdoimme paikkaa pian nevalle. Tyttö ottaa päikkärit autossa. Menen tekemään lenkin ja hiippailu tuottaa tulosta. Metso pölähtää kohti. Harmikseni lento kulkee aringon edestä enkä näe mitään. Hyvä tilaisuus. Päätin olla ampumatta. 

Oli siellä metso!

Jatkan matkaa ja toinen lentää kiertäen kauas. Jee! Hyvä kun en taputtanut onnesta. :)

Luotosen metsiä

Kiertelen äänettömästi nevaa Urhon kanssa. Jähmetyn ojan penkereelle. Karhu.

Edessäni on möykky pyöreillä korvilla. Ei voi olla! Kamera. Pää liikahtaa. Ei hitto se on karhu! Mietin että mitä teen. Juoksenko. Käperrynkö Urhon päälle? Blondina päätin hiipiä lähemmäs! :D Pitäähän nyt hyvä kuva saada!

Pian selvisi että mielikuvitukseni luoma karhu onkin hirvi, joka oli ojassa juomassa. Siinä se möllötti katsoa minua 40m etäisyydellä.

Bongaa kuvasta "karhu"

Päätin lähteä eri suuntaan ja niin päätti hirvikin mutta hyvin rauhallisesti. Yllärinä se kulki samaan suuntaan kanssani vain puska välissämme. Urho, ei niin riistaviettinen sai hajut vieressä kulkevasta hirvestä ja sulloi korvanlehdet korvakäytäviin juosten nenä pystyssä hirven syliin. Urhosta löytyi taas uusia puolia! Hirvikoira. Niin ja haukkuikin vielä!

Huusin jo perkelettä ja kirosin koiraa koska kauniit sanat eivät auttaneet. Urholla ei ollut tutkaa, joten sanoin jo heipat rauhalliselle päivälle kunnes tajusin soittaa miehelleni, joka hengaili läheisellä tiellä. Hirvi säntäsi tien yli. Urho saatiin kiinni. Huh! Tulihan sitä sykettä ja hiki pintaan juostessa nevalla koiran perässä. :) Hyvää treeniä!

Syksyä

Auton nokka kohti mökkisaarta. Iltaisin ennen hämärää harjoittelin rakkaalla jouskallani. Asentoa ja laukaisua. Tunti joka ilta. Siistiä! :)

Jouskatreeniä

Loma on parasta! Inspiroivia hetkiä. Ensi vuonna taas uudestaan.

Onnistumisia ja rentoutumista

Maunon ajotreenien oheistoimintaa - Lapsen kanssa metsässä

Maunon ajoharjoittelua sunnuntain ratoksi. Maukka ajoi kohtuu hyvin näin alkukaudeksi. Pääharjoittelun teemana oli luoksetulo. Nyt meni jo niin hyvin, ettei poika lähtenyt karkuun vaan mateli teinimäisin elkein luokseni.. "Okei, mä tuun...tylsää..mut ei mua kiinnosta noi sun kuivatut lampaan keuhkot..." Edistystä. Extraa oli ettei Maukkaa tarvinnut kytkeä, vaan maastomakkara hilasi itsensä metsänreunasta autolle pyynnöstä. Happy. Kyllä tämä tästä. Kärsivällisesti kouluttaen...

Ajotreenauksissa on usein pieni Metsänneito mukana. Metsäretkeä odotetaan innolla ja aamulla klo 5 tyttö ryömi viereen kysyen "Joko on aamu? Eikö me lähdetä jo metsään?". 

No, sehän olisi ollut unelma lähteä aamutuimaan mutta ei tällä kertaa jaksanut...nukutaan vielä hetki kun kerrankin on mahdollista nukkua yli viiden.

Metsä on mielestäni paras ja kasvattavin leikkiympäristö. Raitista ilmaa ja luovuutta lisääviä elementtejä. Kiviä, kantoja, koloja, keppejä, sammalta...niistä syntyy hauskoja leikkejä kun antaa lapselle tilaa ja aikaa tutustua ympäristöön. Pieni kompurointi ja kaatuminen on ihan suotavaa. Muraiset kädet ja naaman voi siistiä sitten myöhemmin.

Metsässä oppii kaikenlaista. Mitä metsässä on. Mitä kaikkea kivaa siellä voi tehdä. Mitä marjoja saa syödä ja mitä ei. Mikä sieni on myrkyllinen. Lapsille, pienillekin, voi opettaa erätaitoja ja metsästävien perheiden lapset kyllä tietävät mistä liha ruokapöytään tulee. Luonnollisia asioita.

Pienen tyttösen mielestä parasta viikonlopussa oli metsä ja makkara nuotiolla. Tässä kuvia meidän yhdestä retkestä. Hienosti olin sitten saanut päivämäärän kuviin... :) - Miten minä aina onnistun...

Uki The Man ei lähden kauas ja vaikka lähtisikin niin tulee kyllä takaisin. Hyvällä kyömykuonon vaistolla Urho suunnistaa metsässä.

Syksyn värejä

Mini Me

Metsä on pienen Metsänneidon lempi paikkoja - Tämä pieni Neito ei pelkää kompastua

Mäyräkoira on paras ystävä - Pieni-Neito komentaa Ukia emännän elkein

Nuotiopaikan lähellä on kivoja kiipeilypaikkoja -kiviä ja kantoja

Pieni tutkija - Mitäs kuoren alta löytyy? Tosin leikki muuttui yhtäkkiä "eräkokiksi" ja kuoresta valmistettiin jauhelihaa...

Pieni Metsänneito metsällä - puukepistä pyssy. Lennosta leikki muuttui kalastukseksi ja karahka onkivavaksi

Pieni Eränkävijä rantautuu

Metsänneidot kalliolla

Maunon eka ajotreeni tälle kaudelle

Urho metsäkellii sillä aikaa kun Mauno tekee hommia :)

Ensimmäinen ajotreeni tälle vuodelle takana. Mauno-maastonakki päästettiin tuttuun maastoon kevyen vesisateen saattelemana. Aivan päätöntä menoa :D ... Löysähkö haukku joka paikkaan. Häntä heiluu tiukasti ja rintarottingilla eteenpäin. Selkeitä keskittymishäiriöitä.. :) Ajateltiin jo että ei siitä mitään tule kunhan saa louskuttaa hetken. Katsellaan nyt sieniä tässä odotellessa...

Kun innokas äänenavaus vihdoin loppui ja kaksi hernettä löysivät toisensa, niin homma alkoi luistamaan. Ääneenkin tuli erillainen saundi kun karstat oli kähisty. Sieltä se sorkan tuorehaju sitten vihdoin löytyi.

Ajo sujui sitten lopulta niin hyvin että hienohelma Mauno ui elukan perässä kapeiko yli ja vieraalle maalle. Mentiin perässä jalkapelillä kiertäen järveä. Minä kipeällä jalalla 3v tyttöä Manducassa kantaen (hiki). Seurattiin ajoa siinä toiveessa että ajo kääntyisi takaisin päin mutta ei. Puolen tunnin päästä lähdettiin ottamaan poikaa kiinni sitten toen teolla.

Trackeri toimi loistavasti ilman pätkimisiä. Maunon kiinni ottaminen olikin sitten hankalampi homma. Kalliomaastossa eka kerta sitten viime kauden...olisihan se pitänyt arvata. kahden kilometrin etumatkaan tarvittiin auto.

Sitten pussitusta. Täytyy päästä ajon eteen ettei käy hassusti ja vihdoin sellainen tilaisuus tulikin mutta sitten tulee se kauan pelätty hukka. Minä käyn juoksemassa maastossa lenkin mutta isot kalliot tuottivat tuskaa ja paluumatkalla lennän pää edellä mutaojaan. Voi väsymys. Perus rymyreissu! :)

Mauno on niin jääräpää että hukka ottaa sen päähän. Villiä hakua ja korvissa sammalta. Koiratorvea ja kutsuhuutoja...ihan turhaan. Se kuuli kyllä. Pysähtyi oikein kuuntelemaan mutta ei voinut sitten millään tulla luo.

VIHDOINKIN koira kiinni mutta yllätykseksi ei se ollut tippaakaan väsynyt! Kiukkuinen koira autoon ja kotia kohti Mäkkärin kautta...oltiin sen verran nälkäisiä, pikkuneiti eniten.

Voi kun Mauno olisi tavallaan yhtä kuuliainen kuin Urho. Urhon voi helposti päästää tuttuun maastoon ilman pantaa koska Uki tulee aina takaisin...tosin ei se kyllä aja jos ei pääse elukan pakaraan kiinni. Uki on jälkikoira ja hyvä niin. Se touhu sopii sen luonteelle.

Olipas vain mukava sunnuntai! Seuraava "ajotreeni" Maunolle on sitten rusakkoajo ja eiköhän sinne passiinkin silloin mennä napottamaan.. :)

Uki päikkäreillä

Hei tyypit antakaa mun nukkua! :) 

Urho oli yökylässä ja pian kotiuduttua painui omaan lempipaikkaan päikkäreille.

Urhoja - koirankarvoilla kalaan

Kuvissa on Urhoja. Pitkäkarvaisen mäyräkoirani sekä peuran karvoista tehtyjä perhoja. Eräs tuttavani ( @PikkaraisSane ) sitoi nämä kaunokaiset tuolla Kuusamon perukoilla. Ihan huippu tyyppi. Nyt odottelen saalisuutisia!

Olen kuullut että perhojen sidonta vie mennessään. Tarkka näpertely on varmasti rentouttavaa. Tuotos on valmis ja siitä on hyötyä. Parasta on eräharrastuksesta saatu fiilis luonnonhelmassa ja mahdollinen saalis...selkeä jatkumo. Lisäksi perhot ovat kauniita ja sitten kun on tarpeeksi Pro niin tajuaa mistä fisut tykkää. Loistava harrastus!

Lapsena harjoittelin perhonsidontaa luontoon ja eräilyyn liittyvällä leirillä. Se oli hauskaa! Rakennettiin linnunpönttöjä ja harjoiteltiin erätaitoja.

Muistan että perhoissani oli kultalankaa ja punainen töyhtöperä. :) Annoin perhot veljelleni lahjaksi.. Itselleni sidoin perhoa muistuttavan rintakorun..tyttöjenjuttuja. :) Selkeästi leiristä ja kokemuksista jäi positiivinen ja ikuinen muistijälki. Samanlaisia mukavia luonnonläheisiä muistoja haluan tarjota omalle tyttärelleni.

Jos saisin tilaisuuden voisin taas kokeilla perhojen näperrystä. Tosin en kyllä muista mitään, joten perhonsidontakurssi olisi paikallaan. Niin ja olenhan luvannut harjoitella perhokalastustakin kunhan vain löydän tarpeeksi kärsivällisen opettajan. :)

Huomenta

Pojat, pojat! Sitä kun herää aamuisin klo5 niin mikä onkaan sen piristävämpi kuin mäykkyräisen hymy? Urho makaa lähes aina kellit taivasta kohden sohvalla ja juoksee iloisesti portaiden alapäähän. Voi sitä rakkauden määrää, jonka saan tuona ohi kiitävänä hetkenä kokea.

Mauno puolestaan makaa pesässä. Tuhahtaa ja vaipuu teinimäiseen nirvanaan. -Älä vaan puhu mulle! Mä en ole oikeasti tässä. Hullu muija, kato kelloo se on vast viis.

Kahvi on keitetty ja on aika meikata. Maunon pesä on penkin alla jonka vieressä heitän pakkelit naamaan. Juttelen Maunolle mukavia. Kyselen unista ja kerron montako kk, vkoa ja päivää on kunnes taas tuo laiskottelu saa luvan loppua..Sitten päästään kisuja jahtaamaan. Siinä vaiheessa Maunon haukottelu kuulostaa kissan maukumiselta ja häntä alkaa vispata tai siis tampata tyynyä. Valkoiset hampaat vilkkuu ja jee..tulihan se Maunonkin hymy sieltä viimein. Minuakin hymyilyttää.

Mietin joka aamu miten erillaisia nuo makkarat ovat! Ihan parhaita! No aamu jatkuu..

Aamulenkki on lähes aina sama. Lenkin jälkeen Mauno vetää kotipihassa liinat kiinni ja heittäytyy selälleen...jälleen esiin nousee teinimeininki. -En tule sisälle! Sä oot tyhmä! Mä en jaksa kävellä! EVVK!

Samaan aikaa. Uki puree Maunon jalkoja ja kaulaa. -Kakara ylös siitä! Idiootti. Typerys. Tapellaanko?

Jahas ja rauhallinen ihana aamu päättyy jälleen kun huomaan kiroilevani poikaset maan syvimpään rakoseen. Myyn koirat joka toinen päivä. Raivostuttaa. Turhaan! Sillä poikia ei oikeasti kiinnosta olenko siinä vai en tai että onko kiire vai ei. Stressitaso nousee pilviin... Pakko juosta junaan. Se lähtee kahden minuutin kuluttua...

Hei neiti, teidän koirat jäi!

Maunon hymy

Ajattelin ilahduttaa teitä arkipäivän humoristisella tarinalla.

On aamuja ja sitten näitä minun aamuja.. Eihän tässä nyt sinänsä mitään ihmeellistä ole. Ihan perus sähläystä.

Vein lapsukaisen päiväkotiin 7.30. Pääsin toimistolle (matkaan menee junalla tunti suuntaansa). Päiväkodista soitettiin klo9.00 että lapsella ei ole hätää mutta noi teidän mäyräkoirat jäi tuohon päiväkodin aitaan kiinni! :)

Mietin vain että mitä koirat ovat ajatelleet kun juoksin niiden OHI!

No joo.. Ei niillä hätää ollut. Monta pientä hoitajaa. Minulle luvassa vuoden äitipalkinnon lisäksi vuoden koiranomistajapalkinto... :) Joka ei tunne niin voi hiukan miettiä että miten tuo ihminen saa liikkua vapaana? :)

Iloiset koirapojat odottivat kiltisti päiväkodilla kun juoksin paikalle. "Sä tulit! Missä sä kävit? Onko herkkuja?" :) Koirat on ihania ja varsinkin mäyräkoirat. Loukkaantuu vain jos ei ota syliin. Aina iloisia kun tulee viemästä roskat tai käy vain toisessa huoneessa. " Hei, sä tulit! Miten menee? Heitä yläfemma!" Ja miljoona pusua päälle. Voiko noista makkaroista olla muuta kuin onnellinen.

Huumoria päivään!

Urho My Man!

Muistutus itselleni...

Älä laita väsynyttä mäyräkoiraa samaan häkkiin autossa levänneen toisen mäyräkoirapojan kanssa. Tappeluhan siitä tulee! Älä myöskään laita mäyräkoirapoikia yhdessä autohäkkiin jos pupunraato makaa niiden vieressä. Tappeluhan siitäkin tulee! Anteeksi että huusin perkelettä ja haukuin piskiksi. Kiitos että ette kumpikaan purreet minua! Kotimatka sujui kivasti toinen pojista etupenkillä täristen. Voi meidän pientä Ukia, iloluontoinen herkkis sai Maunolta hammasta. Koiranelämää!

Missä meidän miehet makaa?

Pyykkien päällä.. ("mitäs siinä kuvaat" -ilme :))

Urho, makoilee rattaissa

Rahin päällä yhdessä tai erikseen

..ryömimistunnelissa.. oli se sitten auki tai kiinni..

Mauno, rattaiden alaosassa

..myös ihan omassa pedissä..harvemmin..

Urho tykkää eniten maata lattialla

Tämäkin on mahdollista..

Nojatuolissa maataan yleensä kulkuset taivasta kohden joten tämä kuva on ehkä liian kiiltokuvamainen!

Maunon lempipaikka on kylpyhuoneessa kaappien alla, varsinkin jos lattialämmitys on toosi kuumalla.

Pienille miehille on ostettu jos jonkinlaista petiä mutta mikään ei kelpaa. Poikain unelma olisi sänky. Portti yläkertaan estää unelmien toteutumisen. :)