Katse koiran lihaksiin

Treenikausi jatkuu vaikka metsästyskausi onkin jo alkanut. Liikunnasta tulee hyvä olo ja kroppaan sattuu ainakin minulla, niin mitenkä sitten tappijalalla. Tyyppi kipittää lyhkäsillä jaloillaan pitkiä matkoja. Saisikohan niihin asennettua jonkun laskurin että näkisi montako askelta se kipittää vaikka ajon aikana?

Maunoa on alkanut ottamaan jo nuppiin juoksulenkit. Tyyppi on aina innolla lähdössä mukaan mutta ensimmäisen 500m jälkeen poika katsoo altakulmien ja jättäytyy takavasemmalle. Siellä se sitten jolkottelee niin pitkällä mitä flexi antaa myöten... Maunon lihakset ovat kyllä heränneet ja muskelit alkaa taas näkymään kesäloman jäljiltä.

Olen aina ollut ahkera hieroja niin ihmislihasten kuin eläintenkin. Ensimmäinen koirani rotikka narttu, Ellu, rakasti hierontaa. Iso rotjake valahti käsiin ja alkoi kuorsaamaan pian hieronnan jälkeen. Maastonakit ovat olleet erikoisia jopa hieronnan suhteen eivätkä todellakaan ole aina niin yhteistyöhaluisia hierontasessioissa.

Urho antaa hetken hieroa rauhassa kunnes hyppää kirjaimellisesti ylös ja juoksee jääkaapille. Hän on sisäistänyt että aina kun hän on omasta mielestään ollut kiltti poika tai tehnyt oikein niin siitä saa palkkion. :)

Mauno antaa hieroa mutta näyttää mulkoillen ja hammastaen jos lihakset ovat kipeät tai ei halua että hänen ylhäisyyteensä kosketaan. Tyyppi tarvitsee oman tilan ja näyttää selkeästi kun on sen tarpeessa.

Kesällä sain testiin Back on Trackin mäyräkoirille suunnatun verkkoloimen. Olen käyttänyt sitä nyt ahkerasti nettisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan mutta olen kokeillut loimea ennen sekä jälkeen lenkkien. Mauno tykkää loimesta. Ai mistä minä sen tiedän? No tiedän koska tunnen Maukan hännäntyvestä kirsuun ja poikaa on helppo lukea sillä pojassa on on/off -nappi eli kaikki on joko jees tai päin persettä. Häntä heiluen poika tulee luokse kun loimen ottaa naulakosta. Loimen kanssa se sitten tepastelee rintarottingilla ympäri taloa kunnes rojahtaa lempipaikalleen relaamaan onnellinen ilme turpavärkissä..Kyllä se silloin aika selkeästi tykkää uudesta takistaan.

Lenkin jälkeen yleensä hieron lihaksia hiukan ja laitan loimen vasta sen jälkeen. Mielenkiinnolla odotan miten loimi toimii oikeasti rankan ajojahdin jälkeen. Toivon että loimi auttaisi erityisesti jahtien tauolla ja estäisi lihasten jäykistymistä ja jotta lihakset pysyvät lämpiminä ja vetreinä uuteen lähtöön.

Back on trackin materiaali on todella mielenkiintoinen. Kaikki perustuu lämmön säteilyyn joka kiihdyttää puolestaan verenkiertoa. Verenkierron huikea vilkastuminen laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Sisälläni heräsi jälleen pieni insonöörin ja tutkijan ruummillistuma ja on pakko saada selville miltä se sitten tuntuu? ja miten voi olla mahdollista että joku kangas kykenee moiseen?

Paketti sisälsi myös kaksi petiä. Muhkean matkapedin ja tikatun koirapedin. Molemmat pojat ovat hyvin epäileväisiä ja kranttuja makuupaikoistaan. Olen hankkinut niille vaikka millaisia patjoja mutta lehtikori ja mm. saunanlauteet ovat kuuminta hottia. Molemmat tuijottivat muutaman päivän mustaa Back on Trackin alustaa kaukaa kiertäen. Mikä toi on? Musta nielu...tässä on pakko olla jotain mätää. Pojat on huumorimiehiä.

Alusta siirtyi paikasta toiseen eikä kumpikaan koirista tahtonut ymmärtää sen olevan heille. Käperryin välillä jopa itse alustalle sikiöasentoon malliksi mutta näin maastonakkien ällistyneet ilmeet ja tajusin että näytän urpolta.

Sitten perheen sisustusmääräysten (heh!!) vastaisesti nostin patjan rahille, joka toimii Maunon ja Ukin ykkösvartiotornina. Mauno hyppäsi siihen oitis. Tuijotti etujalkojen alla olevaa mustaa pintaa ja päätti kellahtaa kyljelleen. Siinä se sitten kelli välillä pintaa kuopsuttaen. Mauno otti alustan omakseen ja todennäköisesti kuopii siihen reiän jos jätän sen päiväksi näkyville. Urho karttaa alustaa edelleen.

Ei ole enää montaa päivä kun Maunon saa päästää vapaaksi hajujen perään. Toivottavasti ilma alkaa viiletä! Loimi ja peti pääsevät tosi toimiin...

Minulle on tärkeintä että rakas Mauno-maastonakki voi hyvin.

Maastonakin ja blondin juoksutreeneistä

Maunon loma loppui heinäkuun alussa. Sen jälkeen olen lenkittänyt poikaa ahkerasti. Molempien löysyys alkaa huveta mutta matkoja täytyy vielä pidentää. Läski palaa ja kestävyys kasvaa. Minunkin haba alkaa näkymään löysän alta ja Maunon timmit pakarat... :)

Juokseminen on itseasiassa terapiaa. Olen aina ollut huono aika monessakin jutussa kuten nyt esim.juoksemisessa. Jotain muuttui kun tajusin että en ole asettanut määränpäätä ja tavoitteita juoksemiselle tarpeeksi tarkasti. Pelkkä koiran kunto ja oma hyvinvointi ei nähtävästi riitä minulle. Olen sen verran suoraviivainen realisti että jokaiselle lenkille on määriteltävä tavoite ja määränpää per lenkki ja hauskaa pitää olla. Lenkin pituuden päättäminen, musat korviin ja menoksi.

Muutaman lenkin olen tehnyt itku kurkussa ja oksennus suussa. Mutta helevetti jos päätän jotain niin siitä ei lipsuta. Nyt olen huomannut että jalka nousee jo lennokkaammin ja ajatus sen mukana. Elämä tuntuu välillä vaikealta ja määränpää katoaa(itku kurkussa tarpomista). Siihen auttaa määrätietoinen ja hikinen treeni. On jotain konkreettista saavutettavana siinä hetkessä.

Mauno taitaa olla minun sielunkumppani. Samanlaisia oireilua lenkkeilyyn liittyen on havaittavissa. Lenkin jälkeen se kaivautuu minun kainaloon häntä heiluen ja pussaillen korvia. Palkinto on hyvä mieli kun näkee nakkimakkaran nauttivan treenaamisesta.

Minua on huolettanut Maunon lihasten huoltaminen sillä palautuminen on ajavalla nakilla kaiken A ja O. Lenkkien jälkeen ja ennen...miten koiraa voi valmistella rankkaan suoritukseen? 

Itse hieron lenkin jälkeen ja tietysti ravintoa mutta ennen lenkkiä en ole tehnyt mitään.

Jos miettii jahtikautta niin ajojen välit on Maunolle vaikeita. Lihakset jäähtyy ja jäykistyy. Olen yrittänyt monenlaisia toppaloimia ja villapaitoja. Häkissä villaviltti ja koirille tarkoitettua energiajuomaa. Silti tuntuu että mikään ei riitä.

Helppoa treenaaminen ei ole. Selkävammani tykkää kyttyrää säännöllisin väliajoin juoksemisesta mutta nyt tuntuu että raju punttitreeni auttaa juoksemaan ja pari muuta tekijää..lankutus on pannassa! Selän tutkimukset on käynnistetty uudelleen joten ties vaikka leikkauspöydälle päättyy tämä syksy..Pääasia että Mauno on kunnossa!

Run Baby Run!!!!

Punkki-punkkareilta terkkuja..

Mauno vähän relaa...Scalibor-punkkipanta on joustava eikä näytä haittaavaan äijiä..mitä nyt kiusalla repii ne irti. Nämä tyypit on melkoisia veijareita...onks tyyny hyvin?

Keväällä punkit heräsi henkiin ärsyttävän varhain (tai ainakin se tuntui siltä!). Tautipesäkkeet hyökkäsi kimppuun sankoin joukoin ja varmasti aika monen lemmikin herkkään hipiään. Kituuttelin pari viikkoa punkkitarkastusten kanssa joka ilta. Voin kertoa että koskaan ei ole ollut näin paljoa punkkeja vaikka me könytään puskissa ja merenrannalla jatkuvasti... Olenkin aina nauranut että ehkä maistutaan koko jengi niin pahalle ettei ne meihin tartu.

Lupailin laajempaa "punkkipantatsekkausta" erään synkän yön pikkutunneilla mutta eipä tässä ole kerennyt sen suuremmin tsekkailemaan muuta kuin että muistaa hakea lapsen päiväkodista oikeaan aikaan. Hervotonta kilpajuoksua kellon kanssa koko kevät ja niinhän se menee että (iisisti sanoen) ensin työ ja sitten huvi...mutta mihin tässä sanonnassa mahtuu se kaikki muu sälä? Sitten paluu itse aiheeseen eli punkkipantaan.

Aikaisempina vuosina on pojille ruutattu iholle laitettavaa punkkiainetta mutta sen teho ei kestä koko kesää ja sekös minua harmittaa. Loppukesästä hoito täytyy uusia jos muistaa.. Tänä kesänä päätin kokeilla meille jotain uutta ja hankin molemmille pojille Scalibor -punkkipannat. Pantojen suojaa-ajaksi on luvattu jopa 5-6kk. Eka kuukausi pian takana. Hyvin toimii! Ei yhtään Punkki-punkeroa kummassakaan koirassa. 

Aluksi pelkäsin että mitähän tästä tulee, sillä perheen neiti 4v on tottunut koiranhalaaja. Mietin että entäs jos hän ei malta olla erossa koirista ja hipelöi pantoja koko ajan. Hyvin kuitenkin menee. Tyttö käy maltillisesti kertomassa rakkauden osoituksiaan ja pantoihin hän ei koske kun kerran on kielletty.

Molemmat koirat osaavat ottaa pannat pois itsenäisesti, joten niitä saa olla koko ajan kiinnittämässä takaisin mutta se on pieni vaiva. Pannat saa myös helposti narikkaan eli säilytykseen ja pantoja tulee käsitellä pakkauksen ohjeiden mukaisesti.

Tuttavaperheen mäykkyneiti kokeilee luontaissuihketta ja kerron sen tehosta pian lisää kunhan kuulen uutisia.

Kaurisjahtia ja riistaruokia

kylmäsavustettua kaurista

Kauriin metsästys päättyy lauantaina. Mauno pääsee ajohommiin kauriiden kanssa vielä kerran. Mukavan jahtiporukan kesken olisi edessä siis vielä yksi reipas jahtipäivä sorkalle. Seuralla johon mieheni kuuluu on jäljellä muutama "lupa"...katsotaan lauantaina miten metsä antaa antiaan.

Kivoja jahtireissuja muistellessa pohdittiin mitä kaikkea peuran ja kauriin lihoista voi ja voisi tehdä. Perinteisiä ruokia tai sitten hiukan miten sen nyt sanoisi "uudempia" tai erikoisempia riistaruokia. Riistanlihaa kannattaa käyttää monipuolisesti. Hyviä reseptejä on paljon!

Riistakokkailuja

Ajattelin laittaa esimerkkejä meidän peruskokkailuista. Jotenkin sitä ajautuu aina tekemään tiettyjä hyviksi havaittuja. Pitäisi ehkä hiukan enemmän hullutella ja kokeilla rohkeasti uusia juttuja.

Pari viikkoa takaperin kaadetun kauriin fileet maustettiin yrttisuolaliemessä ja kylmäsavustettiin odottamaan juhlallista herkutteluhetkeä. Siitä satsista kuva yllä ja noiden maistelua odotellessa taisi mennä jo yksi pötkylä..ihan vahingossa.

Peuran ulkofileestä paistettiin sunnuntain päivälliselle medium- pihvejä. Minun suosikkeja ja taivaallisen herkullisia! Suolaa ja pippuria. Ei siihen muuta tarvita. Paitsi lisukkeita joista muutama uusi tuttavuus alla.

Maanantain kunniaksi puolestaan paistoin kaurispaistin tällä kertaa Hesarin ohjeen mukaan www.hs.fi/m/ruoka/reseptit/a1349748495796

Pidin marinadia pitkään (12h eli tavallaan liian kauan). Paistista tuli yllättävän hyvä, makea ...(...maustaminen meni siinä sivussa joten taisi lorahtaa hunajaa hiukan enemmän...). Tuoreita yrttejä ei lähikaupasta saanut eikä maustekorista löytynyt timjamia, joten tyydyin kuvattuun rosmariiniin ja se toimii aina.

Lisukkeena oli sunnuntain päivällisen mehustettuja tomaatteja, ranskalaista kesäkurpitsalisuketta ja tattimuhennosta.

Ranskalainen kesäkurpitsalisuke

Höyrytettyä Kesäkurpitsaa viipaleina

Pähkinäöljyä (itse käytin oliiviöljyä)

Punaviinietikkaa

Saksanpähkinöitä

Aurajuustoa reiluina murusina

Kesäkurpitsaviipaleet olivat jopa parempia yön yli muhineena. No ehkä se on makuasia.

Riistaruoka on parasta!

Riistan talviruokintaa ja ajojahtia Maunon kanssa

Lunta tulla tupsahti mutta ei vielä niin paljoa etteikö tappijaloilla voisi ajattaa. Se mikä tulee tuppaa tänä talvena myös sulamaan. Pahimmat pelonaiheet koiramiehelle ovat varmaankin heikot jäät ja pettävä lumi ojien ja rapakoiden päällä. Merenrannalla myös liukkaat kalliot aiheuttavat päänvaivaa.. 

Kaurisjahdin päätyttyä kavereille annetaan lisäenergiaa. Ensin liikuntaa ja sitten ravintoa. Pianhan tuo on kauriskausikin ohi tältä vuodelta. Ruokintaa jatketaan jotta metsäneläimet pärjäävät talven yli.

Talviruokintaa tehostetaan lumen lisäännyttyä. Katokseen on hyvä kipata jyviä kunhan pitää huolen ettei tarjoile hukkakauraa! Jos olisi pakkasta niin porkkanat pienittäisiin lapion tai vesurin avulla sopiviksi suupaloiksi. Tarjolla on myös omenaa ja sokerijuurikasta.

Ruokintapaikat on hyvä sijoittaa pelloille tai muutoin aukeille paikoille, jotta peuran ja kauriin on hyvä paeta esimerkiksi Ilvekseltä. Kuvissa talviruokintapaikka on sijoitettu pienelle riistapellolle.

Ajosta ei tällä kertaa ei tullut saalista vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Emät pitivät vasoistaan hyvän huolen. Sarvipäät puolestaan keikistelivät vasta kun aseet oli lykätty pussiin. :)

Mauno ajoi mäyräkoirakavereidensa kanssa hienoja vetoja. On kuitenkin osattava olla valikoiva vaikka lähellä kävisit. Emää ei vasoilta ammuta ja ampumakulman on oltava hyvä. 

Seuran miehet (jossa usein vierailen Maunon kanssa) ovat tottuneita ja rauhallisia metsästäjiä. Ammuta ei liian lähelle tai kauas. On annettava mahdollisuus myös paeta rauhassa. 

Rauhassa eläimet liikkuvatkin. Ajojahti ei ahdista eläintä vaan liikuttaa rauhallisesti pienellä alueella. Omalta reviiriltä poikkeava yksilö palaa aina alueelle.

Ajojahti on mielenkiintoisempaa mielestäni kuin kyttäys. Tulee liikuntaa ja porukasta riippuen ja päivät ovat hauskoja.

Kyttäys on omanlaista puuhaa. Kyttäykseen pätee myös valikointi. Kaikkia ei pidä ampua jotka paikalle tulee. Pari kertaa voi vain seurata ketä paikalla käy...toisaalta nykyisin moni varmasti tarkkailee kotisohvalta riistakameran ja kännykän avulla eläinten liikehdintää. Se on ihan ok mutta varsinkin metsästyksen aloittelijoiden suosittelen menemään metsään ja seuraamaan metsäneläinten elämää.

Rusakkojahdin tärkeä tehtävä

Jänis -ja rusakkojahti on huippua puuhaa. Hyvän jäniskoiran kanssa ajopuuhissa vierähtää päivä rattoisasti. Mauno ajaa jänistä mutta kauris- ja peura aikaan suotavaa olisi pysytellä sorkan jäljellä. Tuttavapiirissäni on jänisajureita niin mäyräkoirissa kuin Suomen ajokoirissakin. 

Suomen Riistakeskus ystävällisesti muistuttaa että ongelmia erikoisviljelmille, puutarhakasveille tai rehupaaleille aiheuttavat rusakot ja metsäjänikset on syytä poistaa metsästysaikana.

Viljelijän on hyvä ottaa yhteyttä metsästäjiin asap, jotta tuleva vahinko voidaan estää ennen herkkääkin herkempää lisääntymisaikaa. Tulen mielelläni mukaan jahtiin Keski-Suomen tai Uudenmaan alueella. Kerään mäykkypartion oitis apuun. Mukaan saattaa tarttua tarpeen vaatiessa pari jousiampujaa ja haulikon ulkoiluttajaa.. :)

Olen aikaisemminkin toitottanut maanviljelijöiden ja metsästäjien yhteistyötä. Tässä siihen yksi oiva pointti. Valitettavasti vaikka se pitkäkorva on niin söpö (kuten meidän pihalla elävä Rauli-rusakko) niin silti kyseessä on hurjasti lisääntyvä tuhoeläin. (Rauli käy naapurikylässä kiksauttelemassa ja kettu pitää huolen ettei poikaset juokse isin perässä).

Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi että jäniseläinten erikoisviljelmälle aiheuttamat menetykset voivat olla pahimmillaan tuhansia euroja! Paksun lumen aikana erityisesti rusakoilla on taipumusta kerääntyä helpon evään äärelle esimerkiksi minun omenapuita syömään. 

Halutuimpia kohteita ovat omenapuut, nuoret vadelmat ja pensasmustikat (..joita voisin testiviljellä ensi kesänä). Myös maataloudessa käytettävät rehupaalit ovat rusakoiden mieluista ravintoa eli siis tiedät varmaankin muurahaisen munat! Oih, mitä herkkua.

Miten metsästys tapahtuu?

Metsästys on tehokkainta toteuttaa ajometsästyksenä. Ajoon soveltuvat niin mäyräkoirat kuin Suomen ajokoiratkin ja jotkut muut karvapallot. Rusakoiden päivämakuut ajetaan koirien avulla. Passimiesten sijoitteluun on kiinnitettävä huomiota. Turvallisuusnäkökulmat ovat metsästyksessä aina tärkeä ottaa huomioon!

Passipaikkoja suunniteltaessa on syytä kuitenkin muistaa, että ilman rakennuksen haltijan tai omistajan lupaa ei riistaeläintä saa ampua 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta. Rakennuksen haltijan luvalla on metsästys mahdollista lain määräämää minimiä lähempänä eli vaikka talon nurkalta.

Jos ajava koira pyyhältää pihasi läpi niin ei kannata närkästyä. Koira saa huidella naapuriseuran mailla tai metsästysalueen ulkopuolella lain mukaan puoli tuntia ilman että sitä häiritään. Tosin aina sen puolen tunnin jälkeenkään kuuma koira (HotDog) ei kiivaasta ajosta helpolla pois tule.

Metsästystapahtumasta täytyy tiedottaa aina alueen maanomistajille myös niille jotka eivät koe tarpeelliseksi suojata omaa kasvustoaan ja osa heistä saattaa olla jopa kiinnostunut tulemaan mukaan iloiseen jahtijoukkoon. 

Loistavaa sosiaalista yhteistä ulkoilua siis luvassa! Päivän päätteeksi voi vaikka kahvitella tai syödä riistakeittoa metsästysmajalla niin tai sitten ihan vaan kärventää makkaraa nuotiolla...ottaa pari kaatoryyppyä esim. pillimehut.

Rusakon ja metsäjäniksen metsästysaika on ihanan pitkä, se alkaa vuosittain 1. syyskuuta ja jatkuu helmikuun loppuun eli kauriin metsästyksestä siirrytään sopivasti jänismetsälle.

Juttuni pohjana on käytetty Suomen Riistakeskuksen tiedotetta: http://riista.fi/viljelyksia-vahingoittavat-rusakot-metsastettava-ennen-kevatta/

Ajohommissa ja jouskatreeniä merenrannalla

Klo 7.00 - Mauno ei jaksa nousta

Maunon silmä alkaa kirkastua

Yksi tällainen kiitos!

Jänis Vemmelsääri loikki karkkona kaurisajosta

Lähdin katsomaan mitä Mauno puuhailee. Matkalla kurkistelin luolaan. Onks ketään kotona?

:) Jolkottelija! :)

Moro!

Tuolla se Mauno haukkuu...kauris kiss kiss...tule mamin luo!

Hupsanssaa...kaurisajo muuttui peura-ajoksi ja Mauno tuli pitkän lenkin jälkeen takaisin lähtöpisteeseen peuraemä edessä. Vasat hengailivat alueella, joten mami jätettiin rauhaan. Uudet kauriit saatiin pian ajoon mutta saalista ei tullut. - Kivaa ulkoilua hyvässä seurassa.

Myrskyistä

Ajohommien jälkeen harjoitelin radalla ja Urhokin pääsi juoksemaan.

Happy Happy...

Jäätävä tuuli teki kepposia ennen kuin opin tähtäämään tuulessa

Eka kerran kauriiseen - 4.-6. nuoli osui jo eläimeen :D en ihan vielä lähtis metsälle näillä taidoilla..

Olipas kiva päivä! Kiitos seuralle että pääsin mukaan! 

Maunon ajokilometrit 13km.

Aina ei suju...

Urho oli jahtipäivän sankari

Mäyräkoirat kävivät kierroksilla pitkän (6h) ajomatkan jälkeen. kello on jo paljon. Tiedätkö tunteen kun huomaat perillä että vaikka olet kuinka suunnitellut ja valmistautunut niin jotain on jäänyt. Nyt jäi lakanat. Pikkujuttu. Väsyneenä se ottaa päähän.

Aamulla ystävän laittama aamupala ei maistu. Kahvi tulee korvista. Muutaman tunnin yöunet tekee olosta puuromaisen. On aika ryhdistäytyä. Olen koiranohjaajana kutsujahdissa.

Hyvillä mielin suunnistetaan metsästysmajalle, jonne oli kokoontunut liuta paikallisia metsästäjiä. Luvassa on peurajahti ja Mauno ajurina. Edellisen jahdin onnistuneet ajot olivat kirkkaana mielessä. Toiveissa hyvä päivä.

En ollut varautunut mihinkään esittelyyn mutta kai se kylmiltäkin onnistuu, puhuminen. Mietin hetken että mitä tiedän tai että pitäisikö sittenkin vain laulaa. Olo oli hiukan tyhmä. Eli ihan perusfiiliksiä.. ;) Koiran pitäisi olla kunnossa ja menohalutkin kohdallaan. Tätä reissua odotettiin pitkään.

Ensimmäinen erä. 

Todella turhauttavaa. Haku suhteellisen tuoreilla jäljillä on tuskaista seurattavaa. Kyllä näillä jäljillä pitäisi jo homman toimia. Tunnin takaisia jälkiä seurataan. Herättelyhaukkua tulee mutta mitä ihmettä? Mittään ei tapahdu ja jäljetkin vaihtuvat siinä välissä vanhempiin. Aikaa on kulunut. Homma seis, Mauno kiinni.

Seuraavaksi passitetaan tyhjä alue. Vain ketun pöläytys mutta ilman haukkua. Pikainen paikanvaihto.

Toinen erä on toivoa täynnä. Näköhavainto ja koira perään. Mauno valitsee tietysti sen yksilön, joka karkkoaa tyhjästä kulmasta naapuriin. Minä juoksen metsäjuoksua ja kompuroin ryteiköissä. Koira taas kiinni.

...takaisin sumppuun. Alue on todella pieni eikä sinne voi lähteä koiran perään. Ajoa kehittyy mutta sitten pysähtyy kuin seinään. Aikaa kuluu. Koira on jotenkin aivan sekaisin. Passit puretaan. Haen Maunon pois. 

Päivä oli Maunon osalta todella surkea esitys. Olo oli turhautunut. Mutta minkä luonnolle voi? ei mitään. Nyt eivät olleet tähdet suotuisia missään mielessä. Maunoa harmitti. Minua harmitti Maunon puolesta.

Aina ei ole kaikki niin hienoa. Välillä on kertoja ettei mikään onnistu. Jotenkin niistä kerroista kasvaa ja niistä on noustava vaikka välillä olo olisi kuinka riutunut. Uin jäätävässä ojassa päivän aikana kolme kertaa ja kompastelin jäiseen maahan lukuisia kertoja. Kumisaappaat olivat täynnä jäätävää vettä ja mutaa mutta eteenpäin oli jatkettava, periksi en antanut...välillä pysähdyin kaatamaan kengästä liiat vedet pois. Palelti niin pirusti. Polvet mustelmilla, naama mudassa.

Aina ei jahti suju parhainpäin muutoinkaan. Sitä miettii pimenevässä metsässä tarpoessaan kaikenlaista. Päälimmäisenä vaikea kysymys: Miksi? Olisinko minä voinut tehdä koiran kanssa jotain toisin? En oikeastaan.

Kyynelkin taisi hiipiä poskelle. Olen aivan hiljaa. Kannan väsyneen Urhon pois pimenevästä metsästä. Taakse jää jäätävä musta joki.

Yöllä satoi lunta. Kaikki on yhtäkkiä hiljaista.

Viikonloppu - ulkoilua lumisessa metsässä...

Perjantaina pikainen pyörähdys metsämessuilla ja viikonlopun viettoon. Työntäyteisen ja mukavan viikon jälkeen perjantai-iltaa on odotettu hartaasti. Lapsi pitkästä aikaa yökylään ja rojahdus sohvalle. Kuulostaa todella mielenkiintoiselle.. :)

Pari lasia punkeroa ja Yle Femmalta nauhoitettu Dag, joka on muuten ainoa sarja jota seuraan... Nyt myös Jahtikumppanukset Lotta&Leif on päässyt nauhotukseen. Se oli itseasiassa aika hauska, erillainen...taidan jatkossa seurata sitä myös.. No niin sinne lumiseen metsään..

Viikonloppuun mahtuu myös ulkoilua. Maunon kanssa hengailtiin tänään ajomiehinä peurajahdissa. Laatuaikaa koiran perässä lompsien ja ihan silkasta hyväntekeväisyydestä.

Päivään mahtui kaksi hienoa peura-ajoa, jotka puikkelehtivat taitavasti passien ohi...ei vieläkään tälle syksylle kaatoa. Voi voi sentään..

Mikä parasta kuunneltiin kaunista haukkua Maunolta. Kivaa ulkoilla lumisessa metsässä yhdessä..tosin nyt väsyttää vietävästi. Taidan rojahtaa taas sohvalle...

Ajomatka oli liian pitkä ja meinasi mennä käpy nenään...bongasin onneksi hyvän idean joulupöytään Countryliving.com sivustolta... #pakkokokeilla :) Vahingossa kommentoin että PAM! piti sanoa että Nam..ehkä keksin tästä oman version...

http://www.countryliving.com/crafts/projects/christmas-crafts/all-about-pinecones-1206?src=spr_FBPAGE&spr_id=1453_109817462#slide-9

Maastonakkien villapaidat - Custom made dog sweater by West Eliten

Bongasin Facebookin ihmeellisestä maailmasta jälleen kerran suomalaista käsityötä. 

Annika Klink tekee koirille villanuttuja. Olin haaveillut kunnon villapaidoista jo kauan mutta neulominen ei ole mun juttu. Suosin ja arvostan suuresti suomalaista käsityötä.

Villapaidat on hyvä lämmike autoon ja jahtiaamuiksi lihaksia lämmittämään. Pakkasilla paitoja tullaan käyttämään myös ulkoillessa. Mauno on aika viluinen tyyppi kun sillä ei pahemmin ole tuota karvaa edes talvella.

Uki ei tykkää pukeutumisleikeistä. Juoksee seinänvartta pitkin ja hankaa itseään maahan aina kun silmä välttää. Hetkeksi sain pojan pysymään paikallaan.

Urholle Annika teki pirteän keltaisen palmikkoneuleen.

Ukin iso kyömynenä aurinkoisena syyspäivänä

Maunon tyylikäs tummanharmaa palmikkopaita

Annika tekee paidat mittatilaustyönä. Väri ja neulos on siis valittavissa omien mieltymysten mukaan. Paitamallien kuvia ja tilausohjeet löytyvät Facebookista. Jonoa on varsinkin näin sesonkiaikaan mutta hyvää kannattaa odottaa ja joitakin mallipaitoja voi olla valmiinakin jos koko sattuu sopimaan. Paidan tulee olla uutena hiukan napakka, sillä käytössä se luonnollisesti venyy hiukan.

Loistava joululahjavinkki koirakavereille ;)

Julkaisu käyttäjältä Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä.

Mäyräkoirapojat Mauno ja Urho telkkarissa

Julkaisu käyttäjältä Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä.

Syysloma Luotosella

Uki ja Mauno syyslomalla

Mökkimatkalla on ihan parasta pysähtyä veljen luona. Ammuttiin eka kerran mun omalla Diamondilla ja rakas kummipoika näytti omat taitonsa lastenjousella. Rakkaat! Ikävä teitä taas.

Hämäräharjoituksia omalla timantilla

Perinteeksi muodostunut syysloma mökille sekä valtion omistamille metsästysmaille on takana. Reissusta jäi hyvä ja voimaannuttava muisto. Onhan siitä jo pari päivää..

Haulikon ulkoilutusta

Luotonen on yksi suosikki metsästysalueistani. Sopivan kokoinen. Kuniita maisemia. Sopivasti metsätaloutta ja suojeltua.. Viitasaari on noh... kaunis kesäkaupunki jossa on kiva käydä.

5pv harjaamatta tukkaa...harjauksen jälkeen pöheikkö

Viisi päivää mökillä harjaamatta hiuksia, meikkaamatta ja ilman korkkareita, ihmisiä, sosiaaliputkia(busseja&junia), pääkaupunkiseutua...no lähinnä kaikkea sitä mikä on arjessa läsnä.

Urho fiilistelee mökillä

Mikä parasta. Mökkisauna ja avotakka. Yöllä ei kuulu ohikiitävän junaa, tehtaiden ja liikenteen hurinaa, teinien örveltämistä...mitään. Ihanan hiljaista. Perhe koossa. Koirat vapaina saarella.

Metsälle...

Metsästysaamuna klo 6.45 herätys. Kamat kasaan, hymyilevä tyttö veneeseen ja menoksi kohti Luotosta. Koska pikkuneiti 3v on mukana on toisen aina oltava nuotiovuorossa. 

Helmin mielestä meidän pitäisi muuuttaa mökille...katsotaan parin vuoden päästä uudestaan...

Eväät on tärkeitä ja lelut niin ja mielikuvitus.. :) Minulla on kunnia saada omaa-aikaa koska etelässä en yksin pääse metsälle mihinkään.

Luotonen

Käyn katsastamassa aukulla mutta hiljaista on.

Mauno saa hajut ja herättelee toisella aukulla. Ajo pärähtää...selvä jänisajo. Kävelen seuraamaan ajon etenemistä.

Seison passissa koivikossa aukun reunalla. Ajo poukkoilee kohti ja loitommas... Ovela vemmelsääri loikkii vimmatusti ja viimein kaikkoaa. Päätän ottaa lopulta Maunon kiinni. Pitkä hieno jänisajo. Mauno on väsynyt, ylpeä ja tepastelee rintarottingilla kohti nuotiota. Päivä pulkassa. Pikkuneiti tahtoo mökille.

Day nro2. Ammutoimet mutta pikkuneidille ei kelpaa mitkään vaatteista päälle.. huoh.. maarittelua ja lahjontaa :D ...ylpeä äiti ja isä...hienoja hetkiä..mikään ei auta. Vihdoin tilanne aukeaa ja tyttö istuu pelastusliivit päällä tyytyväisenä veneessä, taskulamppu kädessä.

Hollilla. Tieltä ei saa ampua...hiippaillaan lähemmäs...

Menen suoraan Luotosella yhdelle aukuista. Jos olisi kivääri mukana ja taitoa ampua niin pum. Luonto olisi antanut antiaan. Päätin hiippailla mutta turhaahan se. Hauskaa ja rentouttavaa puuhaa oli hiipiä "äänettömästi" kun kuurainen maa rapasahtelee jalkojen alla.

Istumapuun alla. Teeren jämät.

Seison pitkään kuusen juurella hengittämättä. Mitään ei kuulu eikä näy. Ei täällä mitään..

Istumapuu

Pian teeret alkavat kuitenkin suhautella tietenkin alueella, jossa en saa metsästää. Hiippailen aukun puskia istumapuille. Olo on rauhallinen. Ei mihinkään kiire.

Luotosen tiet on hyvässä kunnossa

Katson Trackerin ohjelmaa... Mauno sekoilee jotain. Ei mitään. Ei ajoa tänään.

Mieheni käy pienen lenkin. Nuotiolla on kaksi miestä. Toinen Helsingistä, toinen paikallisia. He olivat olleet eilenkin. Helsinkiläinen oli metsästellyt jo itseasiassa puolitoista viikkoa. He kertoivat että olimme heidän seuran hirvinuotiolla. Saimme käyttää luvan kanssa heidän puita. Kiitos! Meillä oli kyllä omat pikkupuut mukana omiin tarpeisiin. Valtion mailla nuotiot ovat kaikkien käytettävissä, omat puut on hyvä olla mukana. Alueesta riippuen.

Lähellä oli..

Lehtikuusten loistetta

Vaihdoimme paikkaa pian nevalle. Tyttö ottaa päikkärit autossa. Menen tekemään lenkin ja hiippailu tuottaa tulosta. Metso pölähtää kohti. Harmikseni lento kulkee aringon edestä enkä näe mitään. Hyvä tilaisuus. Päätin olla ampumatta. 

Oli siellä metso!

Jatkan matkaa ja toinen lentää kiertäen kauas. Jee! Hyvä kun en taputtanut onnesta. :)

Luotosen metsiä

Kiertelen äänettömästi nevaa Urhon kanssa. Jähmetyn ojan penkereelle. Karhu.

Edessäni on möykky pyöreillä korvilla. Ei voi olla! Kamera. Pää liikahtaa. Ei hitto se on karhu! Mietin että mitä teen. Juoksenko. Käperrynkö Urhon päälle? Blondina päätin hiipiä lähemmäs! :D Pitäähän nyt hyvä kuva saada!

Pian selvisi että mielikuvitukseni luoma karhu onkin hirvi, joka oli ojassa juomassa. Siinä se möllötti katsoa minua 40m etäisyydellä.

Bongaa kuvasta "karhu"

Päätin lähteä eri suuntaan ja niin päätti hirvikin mutta hyvin rauhallisesti. Yllärinä se kulki samaan suuntaan kanssani vain puska välissämme. Urho, ei niin riistaviettinen sai hajut vieressä kulkevasta hirvestä ja sulloi korvanlehdet korvakäytäviin juosten nenä pystyssä hirven syliin. Urhosta löytyi taas uusia puolia! Hirvikoira. Niin ja haukkuikin vielä!

Huusin jo perkelettä ja kirosin koiraa koska kauniit sanat eivät auttaneet. Urholla ei ollut tutkaa, joten sanoin jo heipat rauhalliselle päivälle kunnes tajusin soittaa miehelleni, joka hengaili läheisellä tiellä. Hirvi säntäsi tien yli. Urho saatiin kiinni. Huh! Tulihan sitä sykettä ja hiki pintaan juostessa nevalla koiran perässä. :) Hyvää treeniä!

Syksyä

Auton nokka kohti mökkisaarta. Iltaisin ennen hämärää harjoittelin rakkaalla jouskallani. Asentoa ja laukaisua. Tunti joka ilta. Siistiä! :)

Jouskatreeniä

Loma on parasta! Inspiroivia hetkiä. Ensi vuonna taas uudestaan.

Onnistumisia ja rentoutumista