torstai 11. helmikuuta 2016

Timantista settiä

Olen mätkinyt jousella nyt 2-3 kertaa viikossa radalla. Hirveen hyvä draivi päällänsä. Mietin että miksi en ole taaskaan kirjoitellut ja sittenhän sen tajusin. Ei ole ollut aikaa. Kuljen työmatkat nykyisin autolla ajan säästämiseksi. Aiemmin siis tuli kirjoiteltua junassa missä ehdin lukea myös työpostit ja shoppailla netissä ja niin kirjoitella juttuja. Täytyy ehkä taas kevään tullen siirtyä junamatkustajaksi.

Tänään tuli radalla puhetta kuinka ensimmäinen tunti menee lämmittelyksi ja ajatukset hengailee töiden parissa tai sitten ihan jossain muualla. Keskittymiseen täytyy keskittyä ja väsyneenä se on mahdoton tehtävä. Joka tapauksessa harrastuksen kuuluu olla kehittävää mutta myös hauskaa eikä radalle kannata ryppy otsalohkossa mennä jänteitä venyttelemään. Siinä nuoli osoittaa pian naapurin taulua.

Olen nyt rääkännyt itseäni parin tunnin ratatreenin jälkeen kevyellä punttisalitreenillä ja lyhyellä yogalla, jotta liika energiani kuluisi ennen unia. Setin jälkeen on hyvin uni maittanut. Pakko myöntää. Tänään tulin kuitenkin radalta poikkeuksellisesti suoraan kotiin. Minulle ei pidä antaa liikaa suunnittelematonta aikaa. Keksin kaikenlaista...kuten nyt vaikka blogin kirjoittaminen...Hyvä ystäväni on houkutellut minua, aikuista naisihmistä, tubettamaan mutta ei minun juttuja kukaan jaksa lukea niin saatikka katsoa...päätin sitten nopeuttaa hommaa hiukan. Näet videon Instagramista tai Facebookista. Lataan parit kotivideot siis tubeen kunhan ehdin eli ehkä ensi kesänä.. ;)

Huoltaa turautin timanttini kun kerrankin oli aikaa ja laskeskelin pennosia uusien tarvikkeiden hankintaan. Nyt siskot shoppailemaan uusia jousivermeitä. Kuka lähtee mukaan? Minä ainakin tarvitsen nuolia lisää koska taitavasti olen leikkinyt Robin Hoodia rikkoen nuolia ampumalla niin sanotusti samaan reikään eli kyllä peräänajoa olen harrastanut (ihan vahingossa tietty). Tähtäin on syksyn elämän perässä laahustamisen jälkeen jäänyt uusimatta ja siinä olisi yksi tärkeä hankinta.

Höh...kylläpä nauratti. En edes tiedä miksi ammuin samaan tauluun kahta nuolta..elämä on



maanantai 1. helmikuuta 2016

Kettujahtia ja tuumailua...


Mietin tänään että saako sitä samaa fiilistä kuin minkä erällä ollessa saa jostain vaihtoehtoisesta toiminnasta? Minä en...
Julkaissut Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä 1. helmikuuta 2016

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Palikat loksahtavat paikalleen

Viime vuodesta siis selvitty ja uusi uljas vuosi edessä. Jousitreenit alkoivat taas rullaamaan Maunulan radalla. Tiukka kuri ja kahdet ratatreenit viikossa. Katsotaan miten 4v lapsen, työn ja välimatkojen kanssa homma luistaa..

Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen jossa sielu lepää niin jousiammunta on oikeasti hyvä vaihtoehto. Parin kolmen tunnin jousen venyttely vie päivän kiireet ja syrjäyttää stressin. Ampuminen vaatii keskittymisen ja täydellisen aivojen nollauksen.

Eilen koin valaistuksen ja aivan kuin jokin palikka olisi loksahtanut paikalleen. Se on kuulkaa hyvä fiilis kun huomaa oppineensa.


Kuva on otettu noin vuosi sitten. Kyynärpää liian ylhäällä ja pitokäsi koukussa sekä puristin asetta niin että koko kroppa meni lukkoon. Kroppa oli kipeänä usein ja varsinkin olkapäät olivat kovilla. Selkäsairaana ole pyrkinyt fyssarin ohjeilla tasapainottamaan puolieroja ja jännitteitä. Liian liikkuvat lavat esim aiheuttavat ongelmia ja vaikuttavat myös ampumiseen.


5.1.2016 otettu kuva. Asento on huomattavasti parempi. Olkapäät alhaalla. Kyynärpään ja nuolen linja lähes suora. Kahvaote muuttunut, sillä vasemman käden sormet eivät ole kahvan ympärillä vaan sormet taivutettuna kämmeneen. Vasen jalka etuviistoon. Vetopituutta pidennettiin viisi puolesta kolmeen ja puoleen. Huomattava muutos! Selkälihakset pääsivät oikeuksiinsa ja rintakehä avautuu paremmin. Hyvä fiilis! Kiitos kuvanottajalle! ;)