Timantista settiä

Olen mätkinyt jousella nyt 2-3 kertaa viikossa radalla. Hirveen hyvä draivi päällänsä. Mietin että miksi en ole taaskaan kirjoitellut ja sittenhän sen tajusin. Ei ole ollut aikaa. Kuljen työmatkat nykyisin autolla ajan säästämiseksi. Aiemmin siis tuli kirjoiteltua junassa missä ehdin lukea myös työpostit ja shoppailla netissä ja niin kirjoitella juttuja. Täytyy ehkä taas kevään tullen siirtyä junamatkustajaksi.

Tänään tuli radalla puhetta kuinka ensimmäinen tunti menee lämmittelyksi ja ajatukset hengailee töiden parissa tai sitten ihan jossain muualla. Keskittymiseen täytyy keskittyä ja väsyneenä se on mahdoton tehtävä. Joka tapauksessa harrastuksen kuuluu olla kehittävää mutta myös hauskaa eikä radalle kannata ryppy otsalohkossa mennä jänteitä venyttelemään. Siinä nuoli osoittaa pian naapurin taulua.

Olen nyt rääkännyt itseäni parin tunnin ratatreenin jälkeen kevyellä punttisalitreenillä ja lyhyellä yogalla, jotta liika energiani kuluisi ennen unia. Setin jälkeen on hyvin uni maittanut. Pakko myöntää. Tänään tulin kuitenkin radalta poikkeuksellisesti suoraan kotiin. Minulle ei pidä antaa liikaa suunnittelematonta aikaa. Keksin kaikenlaista...kuten nyt vaikka blogin kirjoittaminen...Hyvä ystäväni on houkutellut minua, aikuista naisihmistä, tubettamaan mutta ei minun juttuja kukaan jaksa lukea niin saatikka katsoa...päätin sitten nopeuttaa hommaa hiukan. Näet videon Instagramista tai Facebookista. Lataan parit kotivideot siis tubeen kunhan ehdin eli ehkä ensi kesänä.. ;)

Huoltaa turautin timanttini kun kerrankin oli aikaa ja laskeskelin pennosia uusien tarvikkeiden hankintaan. Nyt siskot shoppailemaan uusia jousivermeitä. Kuka lähtee mukaan? Minä ainakin tarvitsen nuolia lisää koska taitavasti olen leikkinyt Robin Hoodia rikkoen nuolia ampumalla niin sanotusti samaan reikään eli kyllä peräänajoa olen harrastanut (ihan vahingossa tietty). Tähtäin on syksyn elämän perässä laahustamisen jälkeen jäänyt uusimatta ja siinä olisi yksi tärkeä hankinta.

Höh...kylläpä nauratti. En edes tiedä miksi ammuin samaan tauluun kahta nuolta..elämä on

Maastorataneitsyys menetetty

Kävin ensimmäistä kertaa "oppipoikana" 3D-maastoradalla Petikossa. Miten innoissaan olinkaan! Mielestäni ulkona on huomattavasti kivempi ampua...Luonnollisesti!

Tähän asti olen ampunut vain 20m ja Maunulan sisäradalla 18m. Uskaltauduin ylittämään itseni ja ammuin 45m isoa karhua ja voitteko kuvitella, osuin!

Tähtäin on vieläkin vaihtamatta ja pinnien säätö jäi odottamaan tähtäimen uusintaa. Siksi pitikin arviolta ampua. Seisovaa nallea osuin nallen vasempaan kainaloon ja rintaan. Korkeus hyvä mutta sivusuunnassa aina tillitti sivuun. Osuma vinossa nähtävästi sen takia että jousiaseeni kallistui vinon karhun mukaan, perusvirheitä. Onneksi minulla on hyvä opettaja! Vesivaaka tähtäimessä todisti katsottuani nallea hänen jousellaan. Ihan parasta oppia aina jotain uutta ja huomata omat virheet.

Maastorata on loistava paikka. Pääsee luonnollisesti kokeilemaan ampumista ylös ja alas rinnettä. Metsäihmisenä tietysti puiden etäisyydet on tuttua arviointia mutta jotenkin eläinkaaveiden koot tekivät kepposia. En heti osannut arvioida jonkun suuren ennen näkemättömän eläimen matkaa kuten karhun, tottumiskysymyksiä.

Olin itse istuttamassa pupuja paikalleen, sain niistä toisen. Ensimmäinen nuoli tosin osui tuohon vihreään...mutta onneksi nämä pupet ei lähde karkuun.. ;)

Haastavinta oli ampua kojoottikaavetta alas rinnettä. Miten se vitaali ihan kuin olisi siirtynyt nuolen tieltä? :D Alasrinnettä oli jotenkin vaikea arvioida myös matkaa. Ampumisetäisyys on suoralinja eteenpäin, ei todellinen kävelymatka.

Pari tuntia könyttyämme metsässä olimme vasta puolessa välissä! Rata on yllättävän pitkä ja nyt aurinkoisten kesäiltojen saapuessa tiedän mistä minut löytää. Ihan parasta! Voiko olla parempaa tapaa vietää kevät ja kesäiltoja? No ehkä samalla linjalla ovat haulikkoradalla paukuttelu tai puutarhassa nysvääminen... :)

Tarkennus ei onnistunut, ei sitten millään! Nokin lenkki meni Jukalta poikki laukauksessa. Juuri oli edellisellä rastilla puhetta että lenkki pitäisi vaihtaa...niinhän siinä sitten kävi.

Pinkki rengas silmässä eli jouskatreeniä radalla

Ennen laukaisua

Laukaisun jälkeen

Vika kierros

Treeni ei ollut huono, tuskin se koskaan on. Aina oppii jotain joko itsestä, aseenkäsittelystä tai ampumisesta. Kuten taulusta näkyy hajontaa oli normaalia enemmän.

Huomasin muutamia juttuja jotka vaikuttivat suoritukseen:
- Uusi stabi - ase tuntui erillaiselta tai oikeastaan painavalta vaikka eihän se stabi nyt paljoa paina
- Uusi jännetähtäin - pinkki on kiva mutta aluksi tujotin rengasta. Sitten pinniä ja ehkä vain muutaman kerran kohteeseen
- Ajatukset harhailivat pinkin renkaan, töiden ja kaiken muun siihen hetkeen sopimattoman aiheen välillä eli keskittyminen oli aluksi todella vaikeaa
- pitokäsi tärisee ja ase heiluu eli en käyttänyt vasemman käden lihaksia enkä ottanut pitoa kyljestä
- Välillä esiintyi silmiin pistävää nykäisyä laukaisussa vaikka liikkeen tulisi olla pehmeä ehkä koska keskityin liikaa kaikkeen muuhun
- Toisinaan puristin asetta vaikka kolme sormea oli "nyrkissä" kunnes lisäsin neljännenkin sormen "nyrkkiin" niin alkoi onnistumaan

Vaihe vaiheelta pääsin aika lähelle normaalia tilaa. Kahden tunnin treenissä pikkuhiljaa totuin uusiin pinkkeihin osiin ja rentouduin. Nyt vaan jatkuvaa treeniä jotta pääsen taas hyvään keskittymiseen ja käsiksi tähtäämiseen.

Olin jo välillä aika rikki. Olin varma että tähtäin oli liikahtanut tai nuolihylly vinossa...mutta turha syyttää hyviä välineitä kun itse on pinkin renkaan pauloissa.

Mitähän käy kun uusi tähtäin asennetaan.. kaikki alkaa taas varmaankin alusta. :)

Aurinkoista sunnuntaitreeniä - jälkipito

Kukat on osa aurimkoista sunnuntaita..."Tyttöjenjuttuja" - Värit kohillaan :)

Sunnuntai, aurinko ja kevätfiilis. Sopiva sää kevään ensimmäiselle ulkotreenille. Viime ratatreenien jälkeen jäi huono maku ja olkapää kipeytyi pahemman kerran. Olen potenut öisistä oikean käden puutumisista, olkapäänsärystä sekä oikean yläselkälihaksen kireydestä. Sain myös mukavan kevätflunssan kaupan päälle...nyt jää ainakin lihastreenit väliin tulevalta viikolta.

Sillä se lähtee millä on tullutkin. vai miten se meni? Päätin tuhnuisesta olosta huolimatta lähteä nauttimaan aurinkoisesta säästä ja omasta-ajasta timantin kanssa.

Puhdistusta ja vahausta vailla sekä ruuvien tarkistus

Alan käydä kotini lähellä kehä kolmosen ulkopuolella erään kaverini pihapiirissä treenaamassa ampumista. Vihdoinkin saan mahdollisuuden ampua kahdet treenit viikossa. Talon isäntäkin ampuu jousella ja samanhenkinen seura ei ole pahitteeksi. Yhdessä on kivempi treenata. Toinen näkee virheet ja virheisiin pääsee kiinnittämään huomiota pikimmiten. Tänään treenailin kuitenkin yksin ja sekin oli kyllä mukavaa.

Aluksi meinasi mennä käpy nenään. Rikkoutunut jännetähtäin meinasi häiritä taas elämää kunnes sain pienen muovikappaleen pakotettua käännellen ja väännellen oikeaan kohtaan. Puoli tuntia säätämiseen meni ja yllättäen tähtääminen alkoi onnistumaan. Onneksi ensi viikolla saan jänteeseen renkaan. Se on niin hieno! Tulette yllättymään! :D

Tällä mä yritin pärjätä ja yllättävän hyvin meni :)

Pakko-ohjautuva jännetähtäin kuuluu Diamondin peruspakettiin ja sillä on kyllä ihan kelpo aloitella. Puoli vuotta se kesti..kunnes letku repesi.

Viime ratatreeneissä epäonnistuneiden laukausten ja pikkutyttömäisen kiukkukäyttäytymisen lomassa minulle jäi mieleen Jukan sanat. "Kiinnitä huomiota jälkipitoon." Tänään sitten kiinnitin huomiota pelkästään jälkipitoon ja toistot tuottivat tulosta. Jälkipito on siis seisojamainen törötys ja tarkoittaa käytännössä sitä että pieni liike tavallaan jatkuu laukaisun jälkeen.

Kipeä olkapää kuitenkin vaivasi välillä mutta aktiivinen ajattelu olkapäähän toi laukaisuun rentoutta ja jälkipito toi osumiin vakautta? ehkä? vai kuvittelinko vain...

Planon laukussa nuolet pysyy ojennuksessa

Ajallisesti pitkä treeni ja flunssa aiheutti loppuvetoihin väsymystä. 1,5h on pitkä aika ilman taukoja ja siinä ehtii lätkimään useamman nuolen.

Loppuaika menikin rattoisasti lörpötellessä ja ihmetellessä kahvikupponen kädessä. KIITOS! Olen innoissani kuin pieni pupu porkkanoista.

Jouskatreeniä - Hyvä veto ja huono veto

Tunnin treeni - ampumaetäisyys Maunulan radalla on 18m

Eilen pyörähdin mammani kanssa Maunulan liikuntahallin ampumaradalla kuten yleensä aina torstaisin. Äitee vain näki ensimmäisen kerran kun ammuin. Tulipas hyvä mieli! Mamma oli mun kaa.. Happy!

Ajatukset eivät vain meinanneet pysyä kasassa. Oli hyviä kierroksia ja sitten niitä aivopieruja.. Perussetti..vai mitä! :D

No miten ne hyvät ja huonot sitten erottaa? Yritän kiinnittää asiaan huomiota intensiivisesti.

Parhaimmat laukaukset vain lähtevät ja sen tietää että nyt on osuma. Ajatukset ja katse ovat kohteessa. Rento selkäveto. Se tuntuu itseasiassa tosi hyvälle, jos tästä haluaa jotain kiksejä saada. Hyvä laukaus tuntuu rauhoittavalle.

Huono veto taas yleensä menee niin että ajatukset lentävät valovuosien päähän ja katse kohdistuu pinniin kohteen sijaan. Sinä hetkenä sisälläni heiluva Kamala Luonto-sarjakuvan kettutyttö vipeltää ja lujaa!

Sitten se iskee laukaisuramppi. Siinä sitten heilut ja yrität rauhoittua..yleensä turhaan. Jos päätän kuitenkin sinnikkäästi laukaista niin suurin pelkoni on ettei se vain napsahtaisi naapurin tauluun tai taulun takana olevaan metalliseinään.. Paras vain purkaa jännite ja hengitellä hetki tai pitää vaikka tauko ja mussuttaa pähkinöitä.

Parasta eilisessä kuitenkin oli äiti. Hän oli yllättynyt että osaan oikeasti ampua. Onhan se varmasti outoa katsoa kun muutoin säheltävä tytär pysähtyy edes joskus paikalleen ja keskittyy.. :D 

Hyvillä neuvoilla (Kiitos Jukan!) ja tietysti omalla nöyrällä mutta määrätietoisella harjoittelulla on tullut tuloksia. Jee!

Josta tuli mieleen että yksin ei kannata ähertää. Kysy reippaasti neuvoa kokeneemmilta. Pienillä korjauksilla homma taas luistaa. Ota vaikka yhteyttä oman alueen "tutoriin". Heidän yhteystietonsa löytyvät täältä: www.jousimetsastys.fi/wp/sjml-tutor-verkosto/

Neitseellistä jänisjahtia

Mun ikioma timantti...

Nyt se on sitten viety..ai mikä?..jouskajahtineitsyys tietysti! Dude!

Kolme ensimmäistä jahtikertaa takana ja lukematon määrä edessä. No, miltä nyt sitten tuntuu?

Ihan helvetin hyvälle. Tähän sellainen leveähymyinen hymynaama! Lisää virtaa treenailuun.

Viime kerta oli ehkä huikein. Niin noh...ei se nyt ollut kuin sellainen pyrähdys mutta kuitenkin. Parasta on kuitenkin aina hyvä seura.

Näin metson, paljon tuoreita jäniksen jälkiä ja kyllä! ihka elävän metsäjäniksen...eloon se tyyppi sitten jäikin. Ei ollut koiraa, lunta nivusiin saakka ja aika tapissa.

Tepastelin moottorikelkkauraa ison linjan alla. Pienet kuusipuskat loivat pupuille suojaisan kulkureitin linjaa pitkin. Ihanteellista aluetta.

Papanoita ja tuoreita jälkiä ristiinrastiin. Hiippailu tuntui hyvälle. Ilma oli raikas, keväinenkin ehkä.. Laitoin nuolen hyllylle ja valmistauduin virittämään jousta. Sydän pampailen ja lumi kengän alla hiljaa rasahtaen..tuli sellainen olo että nyt on kaveri lähellä. Jännä fiilis. Samanlainen kun tuntee selässä stalkkerin silmät.. :)

Edessäni vasemmalla kuusien seassa vilahtaa valkoinen pitkäkorva. Viritän jousen ja samassa valkoinen vilahtaa edessäni 50m kohdalla uran yli. Ei mitään tehtävissä.

Hiippailen katsomaan jäljet ja sinne ne häviää ryteikköön. Nyt jos olisi koira.. Tilanne ohi. Olin silti innoissani!

En usko että tänä vuonna enää pääsen jahtiin..ehkä Maunon kanssa koiramiehenä tai sitten vain relataan. On tässä tullut pöristyäkin.

Ehkä innostun kevään saapuessa treenailemaan haulikon kanssa..jouskan lisäksi tietysti. :)

Ajohommissa ja jouskatreeniä merenrannalla

Klo 7.00 - Mauno ei jaksa nousta

Maunon silmä alkaa kirkastua

Yksi tällainen kiitos!

Jänis Vemmelsääri loikki karkkona kaurisajosta

Lähdin katsomaan mitä Mauno puuhailee. Matkalla kurkistelin luolaan. Onks ketään kotona?

:) Jolkottelija! :)

Moro!

Tuolla se Mauno haukkuu...kauris kiss kiss...tule mamin luo!

Hupsanssaa...kaurisajo muuttui peura-ajoksi ja Mauno tuli pitkän lenkin jälkeen takaisin lähtöpisteeseen peuraemä edessä. Vasat hengailivat alueella, joten mami jätettiin rauhaan. Uudet kauriit saatiin pian ajoon mutta saalista ei tullut. - Kivaa ulkoilua hyvässä seurassa.

Myrskyistä

Ajohommien jälkeen harjoitelin radalla ja Urhokin pääsi juoksemaan.

Happy Happy...

Jäätävä tuuli teki kepposia ennen kuin opin tähtäämään tuulessa

Eka kerran kauriiseen - 4.-6. nuoli osui jo eläimeen :D en ihan vielä lähtis metsälle näillä taidoilla..

Olipas kiva päivä! Kiitos seuralle että pääsin mukaan! 

Maunon ajokilometrit 13km.

Jouskajuttuja - takana hauskin syksy ikinä!

Tämän viikon erikoisuus oli taulussa. Eka kerran pikkutauluihin. Hih, kylläpäs oli hauskaa! Joku kyseli matkaa josta ammun niin Maunulan radalla ammutaan viikolla max.18m eli sitä matkaa. 

Vasempaan alakulmaan tähtääminen oli haasteellista. Ongelmanani on usein aseen kallistuminen vasempaan. Aseen suorassa pitäminen on yllättävän haasteellista ainakin tällaiselle killisilmälle.

Kävin tonttuilemassa Rajajousessa. Tyyppi siellä tiskintakana on kyllä huikea tuttavuus. Siltä tyypiltä olen oppinut ja paljon. Kiva jutella ja hankkia tarpeita ihmiseltä joka on ammattitaitoinen ja valmis neuvomaan.

VINK VINK! Hyllyssä napottaa YKSI syötävän suloinen Bowtechin Carbon Rose. Tätä minä himoitsen ja uskon että moni muukin nainen huolisi asevalikoimiinsa yhden tällaisen!

Pinkki pakkaus piristää hyllyä. Jeeees... Pink is Here! Lisää on tulossa joten kannattaa kysellä. Miestenkin aseisiin sopii pinkit somisteet! ...pehmenette vähän senkin mörököllit! ;)

Mitäs näistä sanotte? :) Jos joku väittää että nämä ei ole hianoja niin huijaat!

Jouskaradalla hyvä päivä!

Päivän ensimmäinen

Julkisissa jouskalaukun kuljettaminen on mielenkiintoista. Ihmisten katseet ovat kuvauksellisia.

Kun puolestaan menee kauppaan ostamaan eväitä niin vartijan saa seuraksi aika suurella todennäköisyydellä. :)

Ruuhkabussissa ihmiset ovat näreissään kun tulee ison boksin kanssa tukkimaan käytäviä..onko siinä nyt sitten eroa kun he ovat närkästyneitä ruuhkasta joka tapauksessa. 

Autolla olisi kyllä kiva liikkua varsinkin näin treenipäivinä...Toisinaan varsinkin junassa miehet tarjoutuvat auttamaan boksin ylähyllylle nostamisessa. :)

Tänään oli kivat treenit. Ekasta sarjasta lähtien tuntui hyvälle. Pari aivopierua, jolloin laukaus on pelkkä räiskäisy "hmmm...nälkä...mitä laittaisin iltapalaksi?" harhaileva ajatus näkyy taulussa mustan ja sinisen rajamailla... 

Täytyy muistaa että vaikka tänään meni hyvin niin ensi viikolla saattaa mennä todella huonosti. Yksi kerta viikossa ei enää riitä. Yritän löytää toisen treenipäivän..helpommin sanottu kuin tehty.

Ai niin...Tänään säädettiin nuolihyllyä niin tai minä seurasin lähinnä sivusta miten se tapahtuu. Kokeneempien seurassa oppii! Kiitos!

Päivän reikä - tää on niin kivaa!

Treeniä taljajousella - Happy!

Nyt voi jo jotain kirjoitella. Elämäni toiset taljajousitreenit jousiammuntaseurassa takana. Olen yllättynyt miten pienistä asioista tarkka osuma koostuu.

Ensimmäinen kerta radalla meni uuden tiedon ahmimiseen. Tänään toisella kertaa check-listan pyörittelyyn ja keskittymiseen. Toistoja vaan ja sitä keskittymistä. Hyvin meni läjään ja viimeinen napakymppiin keskelle keltaista palleroa. Yes! Mikä fiilis! Onnistumisen riemu.

Ohjeet sivalsivat ensimmäisellä harjoituskerralla ruoskana mielessä. Nyt olin jo rennommin...varsinkin lopussa. Olen hurjan kurinalainen...tilanteen mukaan tietysti. Hyvät ohjeet, rauhallinen opetus ilman kaunistelua. Siitä minä tykkään. Selkeät ohjeet auttaa sisäistämään uudet opit ja ehkä kehittymäänkin. Huumorilla ja hyvillä jutuilla höystettynä aina välistä. Mukava harrastus. Koukuttava.

Nyt mielessäni vilisee check-lista

- asento, hengitys, aivojen nollaus

- nuoli kiinni

- laukaisulaite kiinni - sormet varmistimen taakse

- vasemman käden rento-ote - sormet

- viritys

- ankkurointi

- nenä kiinni jänteeseen

- tähtäys

- sormet laukaisulaitteella

- veto selkälihaksilla - kyynärpää check - lavat yhteen

- flop

- ankkurointi pysyy ja pysyy... ja uutta nuolta kehiin...

Jeps, sitten ne sekavat variaatiot. Kaksi ensimmäistä kierrosta tänään jotain sinne päin. Työasiat pyörivät mielessä.. Ajattelin jo ettei tästä mitään tule. En pysty nyt tähän. Ajatukset harhailee. Uusia juttuja tulee ja menee... kunnes pää tyhjenee. Hiljaista.

Tietoinen aivojen nollaus on pakollinen ja mukava tila. Muuten homma ei toimi ainakaan aloittelijalta. Ja varsinkaan minulta.

Voi sitä aivojen rimpuilua. Pakko hokea jotain... Pakko psyykata. "Minä pystyn siihen" X 100. :D Jes..vihdoin. Unohdin työasiat ja pääsin hokemaan yllä olevaa listaa.. Ihminen on itsensä manipuloitavissa. :D

Ammuin tänään aika ihan hyvin mutta niin alkutaipaleella. Heti kun joku listasta unohtui niin läjät levisivät pari senttiä. :D

Aluksi vähemmillä paunoilla ja taidon mukaan lisäyksiä.

Kiitollinen jälleen neuvoista ja opeista! Nyt on onnellinen olo.

Nyt vähän venyttelyä ja huomenna salitreeniä. Ensi viikolla treeniä ehkä jo oman taljan kanssa? :)