Timantit on ikuisia

Kutsun Bowtechin Diamond infite Edge -joustani Timantiksi...kun en niistä oikeista korutimanteista niin välitä

Onko inspiraatio kateissa tai etsit sitä jotain mikä sytyttää jousitouhut takaisin sun elämään? Tai no ihan minkä vain osan elämästäsi... Palataampa siis jousitouhuihin ja samalla muutamia vuosia taaksepäin tai no aika montakin vuotta.

Aikamatka...siitähän höyrytään ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessäkin. Menen nyt hakemaan inspiraatiota vanhoista ns. Hyvistä ajoista. Helppoa ja ilmaston kannalta edullista matkustamista.

Lukija ja seuraajakunta on blogin elämän aikana muuttanut muotoaan. Osa kuitenkin muistaa kuinka innokas jousiampuja ja metsästäjä olin kunnes oikea käsi ja olkapää sanoi sopimuksen irti. Latisti aika hitosti tunnelmaa kun kipu veti käden pakettiin ja lopulta molemmat kädet.

Miten innokas olin. Treenasin lujaa. 2-3h jousihallitreeneistä illaksi salille tekemään vastaliikkeet ja tasapainottamaan toista kättä ja airobiset lihastreenit päälle. Olin tikis.. Elämä oli vain ja ainoastaan sitä töiden jälkeen. Säännöllisyys ja ne ihmiset piti minut kasassa. Nautin. Elämä oli rytmitettyä ja touhu tavoitteellista.

Olkapäät ovat kuitenkin aina olleet ongelma ylöspunnerrus ei ole onnistu ilman kipua vaikka tekisi mitättömillä painoilla. Aika lohduton fiilis mutta en antanut periksi.

Kädet meni koko ajan huonompaan jamaan. Työ muuttui käsillä tehtäväksi ja homma repesi suorastaan käsistä. Kortisoonipiikkiä pistettiin kyynärpäihin ja juoksin hierojalla hakemassa helpotusta. Sähköhoitoa ja fysioterapiaa.

Jos työuupumuksesta, masennuksesta ja jatkuvasta lamaantumisesta oli jotain hyötyä niin se että kädet sai levätä. On yksi niistä. Kivut hävisi, vihdoinkin.

Nyt haaveilen uudestaan jousen tuomasta tasapainosta ja jännityksestä. Olen seurannut Instagramissa @afinnwithabow tiliä ja Elina on tietämättään toiminut inspiraation lähteenä.

Se kun moni nainen sai inspiraatiota jousitouhuista silloin ennen kauttani niin täytyy sanoa että samoin minäkin kaipaan insiraatiota, aivan kuten me kaikki. Elinan jousitouhut on herättänyt kipinän että jos kuitenkin kokeilisin vielä.

Timantit on ikuisia...niin innostus jouseeni, timanttiin, kuin kullanarvoiset seuraajat. Onneksi otin asian puheeksi. Sain Facebookissa hyvän treenivinkin jota aion heti kokeilla.

Kommentissa viitataan tunnetun suomalaisen jousimetsästäjän antamaan treenimetodiin. Yksi laukaus per päivä. Treenaa tosi tilanteessa kuten metsällä. Toista tilaisuutta et saa. Jos epäonnistuu niin uusinta vasta seuraavana päivänä.

Aluksi vetelen jonkun aikaa hallittua kuivaharjoittelua kevyellä kuminauhalla jotta saan selkärangasta palautettua liikerstoja ja liikettä käteen, hartiaan ja lapoihin. Vaihdan sitten vahvempaan jumppanauhaan heti kun käsi on valmis. Kuminauhalla täytyy tehdä toistoja myös toiselle kädelle niin pysyy tasapaino.

Tällä lähden liikkeelle. Intoa täynnä. Kiitos kommenteista ja viesteistä aiheeseen liittyen. Pistä jakoon sun hyvät treenivinkit jousen kanssa. Tai kerro mikä saisi sut syttymään uudestaan kaivatun harrastuksen kanssa. Niistä vinkeistä on varmasti hyötyä myös muillekin!

Tässä yksinkertaiset kuivaharjoittelu ohjeet jousityypeille ja muillekin. Treenit ja lihashuollon minulle suunnitteli Fysios Viherlaakso.

Kumonauhatreeni molemmille käsille

Eri kokoisilla painoilla liikettä lapoihin. Aloita pienillä painoilla

Rauhalliset ja hallitut kierrot. Käsi kurottaa selkää pyöristettynä toisen kainalon alta ylöspäin ja venytys kattoa kohden..uudestaan..

Lankutus - mun olka eikä selkä ei kestä suorin käsin

Timantista settiä

Olen mätkinyt jousella nyt 2-3 kertaa viikossa radalla. Hirveen hyvä draivi päällänsä. Mietin että miksi en ole taaskaan kirjoitellut ja sittenhän sen tajusin. Ei ole ollut aikaa. Kuljen työmatkat nykyisin autolla ajan säästämiseksi. Aiemmin siis tuli kirjoiteltua junassa missä ehdin lukea myös työpostit ja shoppailla netissä ja niin kirjoitella juttuja. Täytyy ehkä taas kevään tullen siirtyä junamatkustajaksi.

Tänään tuli radalla puhetta kuinka ensimmäinen tunti menee lämmittelyksi ja ajatukset hengailee töiden parissa tai sitten ihan jossain muualla. Keskittymiseen täytyy keskittyä ja väsyneenä se on mahdoton tehtävä. Joka tapauksessa harrastuksen kuuluu olla kehittävää mutta myös hauskaa eikä radalle kannata ryppy otsalohkossa mennä jänteitä venyttelemään. Siinä nuoli osoittaa pian naapurin taulua.

Olen nyt rääkännyt itseäni parin tunnin ratatreenin jälkeen kevyellä punttisalitreenillä ja lyhyellä yogalla, jotta liika energiani kuluisi ennen unia. Setin jälkeen on hyvin uni maittanut. Pakko myöntää. Tänään tulin kuitenkin radalta poikkeuksellisesti suoraan kotiin. Minulle ei pidä antaa liikaa suunnittelematonta aikaa. Keksin kaikenlaista...kuten nyt vaikka blogin kirjoittaminen...Hyvä ystäväni on houkutellut minua, aikuista naisihmistä, tubettamaan mutta ei minun juttuja kukaan jaksa lukea niin saatikka katsoa...päätin sitten nopeuttaa hommaa hiukan. Näet videon Instagramista tai Facebookista. Lataan parit kotivideot siis tubeen kunhan ehdin eli ehkä ensi kesänä.. ;)

Huoltaa turautin timanttini kun kerrankin oli aikaa ja laskeskelin pennosia uusien tarvikkeiden hankintaan. Nyt siskot shoppailemaan uusia jousivermeitä. Kuka lähtee mukaan? Minä ainakin tarvitsen nuolia lisää koska taitavasti olen leikkinyt Robin Hoodia rikkoen nuolia ampumalla niin sanotusti samaan reikään eli kyllä peräänajoa olen harrastanut (ihan vahingossa tietty). Tähtäin on syksyn elämän perässä laahustamisen jälkeen jäänyt uusimatta ja siinä olisi yksi tärkeä hankinta.

Höh...kylläpä nauratti. En edes tiedä miksi ammuin samaan tauluun kahta nuolta..elämä on

Palikat loksahtavat paikalleen

Viime vuodesta siis selvitty ja uusi uljas vuosi edessä. Jousitreenit alkoivat taas rullaamaan Maunulan radalla. Tiukka kuri ja kahdet ratatreenit viikossa. Katsotaan miten 4v lapsen, työn ja välimatkojen kanssa homma luistaa..

Jos haluat aloittaa uuden harrastuksen jossa sielu lepää niin jousiammunta on oikeasti hyvä vaihtoehto. Parin kolmen tunnin jousen venyttely vie päivän kiireet ja syrjäyttää stressin. Ampuminen vaatii keskittymisen ja täydellisen aivojen nollauksen.

Eilen koin valaistuksen ja aivan kuin jokin palikka olisi loksahtanut paikalleen. Se on kuulkaa hyvä fiilis kun huomaa oppineensa.

Kuva on otettu noin vuosi sitten. Kyynärpää liian ylhäällä ja pitokäsi koukussa sekä puristin asetta niin että koko kroppa meni lukkoon. Kroppa oli kipeänä usein ja varsinkin olkapäät olivat kovilla. Selkäsairaana ole pyrkinyt fyssarin ohjeilla tasapainottamaan puolieroja ja jännitteitä. Liian liikkuvat lavat esim aiheuttavat ongelmia ja vaikuttavat myös ampumiseen.

5.1.2016 otettu kuva. Asento on huomattavasti parempi. Olkapäät alhaalla. Kyynärpään ja nuolen linja lähes suora. Kahvaote muuttunut, sillä vasemman käden sormet eivät ole kahvan ympärillä vaan sormet taivutettuna kämmeneen. Vasen jalka etuviistoon. Vetopituutta pidennettiin viisi puolesta kolmeen ja puoleen. Huomattava muutos! Selkälihakset pääsivät oikeuksiinsa ja rintakehä avautuu paremmin. Hyvä fiilis! Kiitos kuvanottajalle! ;)

Koulutusta jousimetsästykseen ja jousiammuntaan naisille

Nainen, kiinnostaako jousella ampuminen tai jousimetsästys? 

Suomen Jousimetsästäjäinliitto järjestää koulutusta naisille. Ajankohta ja paikka on vielä avoin mutta luulen että pian se selviää. Paikka määräytyy sen mukaan miltä alueelta löytyy eniten kiinnostusta.

Koulutuksessa saat opastusta välineisiin sekä oppia ja vinkkejä ampumistekniikkaan. Koulutukseen voi osallistua myös ilman omaa jousta tai kokemusta jousella ampumisesta.

Ilmoita kiinnostuksestasi mahdollisimman pian

Suomen Jousimetsästäjäinliiton koulutusvastaava Juha Korhonen ejuhisk@gmail.com

Lisätietoa jousimetsästyksestä ja liiton toiminnasta www.jousimetsastys.fi

Tämä ilouutinen on vain naisille. Jos joku mies aivan välttämättä haluaa kukoksi kanalaumaan niin lainaan mielelläni kukkamekkoani koulutuksen ajaksi..paitsi että en omista kukkamekkoa.. :)

Maastorataneitsyys menetetty

Kävin ensimmäistä kertaa "oppipoikana" 3D-maastoradalla Petikossa. Miten innoissaan olinkaan! Mielestäni ulkona on huomattavasti kivempi ampua...Luonnollisesti!

Tähän asti olen ampunut vain 20m ja Maunulan sisäradalla 18m. Uskaltauduin ylittämään itseni ja ammuin 45m isoa karhua ja voitteko kuvitella, osuin!

Tähtäin on vieläkin vaihtamatta ja pinnien säätö jäi odottamaan tähtäimen uusintaa. Siksi pitikin arviolta ampua. Seisovaa nallea osuin nallen vasempaan kainaloon ja rintaan. Korkeus hyvä mutta sivusuunnassa aina tillitti sivuun. Osuma vinossa nähtävästi sen takia että jousiaseeni kallistui vinon karhun mukaan, perusvirheitä. Onneksi minulla on hyvä opettaja! Vesivaaka tähtäimessä todisti katsottuani nallea hänen jousellaan. Ihan parasta oppia aina jotain uutta ja huomata omat virheet.

Maastorata on loistava paikka. Pääsee luonnollisesti kokeilemaan ampumista ylös ja alas rinnettä. Metsäihmisenä tietysti puiden etäisyydet on tuttua arviointia mutta jotenkin eläinkaaveiden koot tekivät kepposia. En heti osannut arvioida jonkun suuren ennen näkemättömän eläimen matkaa kuten karhun, tottumiskysymyksiä.

Olin itse istuttamassa pupuja paikalleen, sain niistä toisen. Ensimmäinen nuoli tosin osui tuohon vihreään...mutta onneksi nämä pupet ei lähde karkuun.. ;)

Haastavinta oli ampua kojoottikaavetta alas rinnettä. Miten se vitaali ihan kuin olisi siirtynyt nuolen tieltä? :D Alasrinnettä oli jotenkin vaikea arvioida myös matkaa. Ampumisetäisyys on suoralinja eteenpäin, ei todellinen kävelymatka.

Pari tuntia könyttyämme metsässä olimme vasta puolessa välissä! Rata on yllättävän pitkä ja nyt aurinkoisten kesäiltojen saapuessa tiedän mistä minut löytää. Ihan parasta! Voiko olla parempaa tapaa vietää kevät ja kesäiltoja? No ehkä samalla linjalla ovat haulikkoradalla paukuttelu tai puutarhassa nysvääminen... :)

Tarkennus ei onnistunut, ei sitten millään! Nokin lenkki meni Jukalta poikki laukauksessa. Juuri oli edellisellä rastilla puhetta että lenkki pitäisi vaihtaa...niinhän siinä sitten kävi.

Petikon 3D-radan kevätpörinöistä pari kuvaa

Grillimakkaraa? kerjäävät sudet

Tyyppi katsoo ihan väärään suuntaan...keltainen luomiväri!

Alhaalta ylös - en malta odottaa.. pian pääsee tänne hengailemaan timantin kanssa... joka päivä? :)

Mitähän se kani katselee..

Ei kevätpäivää etten ihailisi kukkasia

Kohta on kupit nurin... :D

Meillä kaikilla oli niin mukavaa! Kiitos - unohdin käyttää pinkkiä vasaraa...

Lady vasara

Uusin Jahdissa-lehti on ilmestynyt! It´s a long way to the top if you wanna Rock´n Roll

Uusin Jahdissa-lehti on ilmestynyt! It´s a long way to the top if you wanna Rock´n roll (...tällä mekolla ei paljoa kä...
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 1. huhtikuuta 2015

Pinkki rengas silmässä eli jouskatreeniä radalla

Ennen laukaisua

Laukaisun jälkeen

Vika kierros

Treeni ei ollut huono, tuskin se koskaan on. Aina oppii jotain joko itsestä, aseenkäsittelystä tai ampumisesta. Kuten taulusta näkyy hajontaa oli normaalia enemmän.

Huomasin muutamia juttuja jotka vaikuttivat suoritukseen:
- Uusi stabi - ase tuntui erillaiselta tai oikeastaan painavalta vaikka eihän se stabi nyt paljoa paina
- Uusi jännetähtäin - pinkki on kiva mutta aluksi tujotin rengasta. Sitten pinniä ja ehkä vain muutaman kerran kohteeseen
- Ajatukset harhailivat pinkin renkaan, töiden ja kaiken muun siihen hetkeen sopimattoman aiheen välillä eli keskittyminen oli aluksi todella vaikeaa
- pitokäsi tärisee ja ase heiluu eli en käyttänyt vasemman käden lihaksia enkä ottanut pitoa kyljestä
- Välillä esiintyi silmiin pistävää nykäisyä laukaisussa vaikka liikkeen tulisi olla pehmeä ehkä koska keskityin liikaa kaikkeen muuhun
- Toisinaan puristin asetta vaikka kolme sormea oli "nyrkissä" kunnes lisäsin neljännenkin sormen "nyrkkiin" niin alkoi onnistumaan

Vaihe vaiheelta pääsin aika lähelle normaalia tilaa. Kahden tunnin treenissä pikkuhiljaa totuin uusiin pinkkeihin osiin ja rentouduin. Nyt vaan jatkuvaa treeniä jotta pääsen taas hyvään keskittymiseen ja käsiksi tähtäämiseen.

Olin jo välillä aika rikki. Olin varma että tähtäin oli liikahtanut tai nuolihylly vinossa...mutta turha syyttää hyviä välineitä kun itse on pinkin renkaan pauloissa.

Mitähän käy kun uusi tähtäin asennetaan.. kaikki alkaa taas varmaankin alusta. :)

Aurinkoista sunnuntaitreeniä - jälkipito

Kukat on osa aurimkoista sunnuntaita..."Tyttöjenjuttuja" - Värit kohillaan :)

Sunnuntai, aurinko ja kevätfiilis. Sopiva sää kevään ensimmäiselle ulkotreenille. Viime ratatreenien jälkeen jäi huono maku ja olkapää kipeytyi pahemman kerran. Olen potenut öisistä oikean käden puutumisista, olkapäänsärystä sekä oikean yläselkälihaksen kireydestä. Sain myös mukavan kevätflunssan kaupan päälle...nyt jää ainakin lihastreenit väliin tulevalta viikolta.

Sillä se lähtee millä on tullutkin. vai miten se meni? Päätin tuhnuisesta olosta huolimatta lähteä nauttimaan aurinkoisesta säästä ja omasta-ajasta timantin kanssa.

Puhdistusta ja vahausta vailla sekä ruuvien tarkistus

Alan käydä kotini lähellä kehä kolmosen ulkopuolella erään kaverini pihapiirissä treenaamassa ampumista. Vihdoinkin saan mahdollisuuden ampua kahdet treenit viikossa. Talon isäntäkin ampuu jousella ja samanhenkinen seura ei ole pahitteeksi. Yhdessä on kivempi treenata. Toinen näkee virheet ja virheisiin pääsee kiinnittämään huomiota pikimmiten. Tänään treenailin kuitenkin yksin ja sekin oli kyllä mukavaa.

Aluksi meinasi mennä käpy nenään. Rikkoutunut jännetähtäin meinasi häiritä taas elämää kunnes sain pienen muovikappaleen pakotettua käännellen ja väännellen oikeaan kohtaan. Puoli tuntia säätämiseen meni ja yllättäen tähtääminen alkoi onnistumaan. Onneksi ensi viikolla saan jänteeseen renkaan. Se on niin hieno! Tulette yllättymään! :D

Tällä mä yritin pärjätä ja yllättävän hyvin meni :)

Pakko-ohjautuva jännetähtäin kuuluu Diamondin peruspakettiin ja sillä on kyllä ihan kelpo aloitella. Puoli vuotta se kesti..kunnes letku repesi.

Viime ratatreeneissä epäonnistuneiden laukausten ja pikkutyttömäisen kiukkukäyttäytymisen lomassa minulle jäi mieleen Jukan sanat. "Kiinnitä huomiota jälkipitoon." Tänään sitten kiinnitin huomiota pelkästään jälkipitoon ja toistot tuottivat tulosta. Jälkipito on siis seisojamainen törötys ja tarkoittaa käytännössä sitä että pieni liike tavallaan jatkuu laukaisun jälkeen.

Kipeä olkapää kuitenkin vaivasi välillä mutta aktiivinen ajattelu olkapäähän toi laukaisuun rentoutta ja jälkipito toi osumiin vakautta? ehkä? vai kuvittelinko vain...

Planon laukussa nuolet pysyy ojennuksessa

Ajallisesti pitkä treeni ja flunssa aiheutti loppuvetoihin väsymystä. 1,5h on pitkä aika ilman taukoja ja siinä ehtii lätkimään useamman nuolen.

Loppuaika menikin rattoisasti lörpötellessä ja ihmetellessä kahvikupponen kädessä. KIITOS! Olen innoissani kuin pieni pupu porkkanoista.

Ratahäirikkö

Mun Timantin tuunausta Rajajousessa. Letkun asennus pakko-ohjattuun jännetähtäimeen puolivuotta sitten...

Viimeisin treeni oli kyllä taas sellainen katastrofi-ilta ettei mitään järkeä. Ekat kolme kierrosta lähes kaikki napakymppi mutta sitten...

Kerrataanpas hiukan... Palaan aikaan kun ostin rakkaan Timantini puoli vuotta sitten. Jousiaseeseeni tuolloin vaihdettiin nuolihylly (härveli näkyy kuvassa) mutta muut osat jätettiin Diamond Infinite Edgen peruspaketin osiksi ihan jo sen takia että kaikkea hienoa ei aloittelijan tarvitse heti hankkia.

Aika ja huomio kohdistuu aluksi tekniikan harjoitteluun. Todella järkevää vaikka kuinka osa on sitä mieltä että osaan kaiken heti... Aluksi aikaa kannattaa käyttää nostojen rauhalliseen harjoitteluun, laukaisuun ja tähtäämiseen. Tekniikka hallussa on kivempi heilua. Olen kyllä ehtinyt tässä puolen vuoden aikana jo haaveilla vaikka mistä...lähinnä pinkeistä varaosista ja jopa toisesta jousesta! :) ...värillä on väliä. :)

Onneksi asiantunteva Rajajousi on ollut hankinnassa mukana. Suosittelen hankkimaan jousiaseen ja tarvikkeet asiantuntevasta kivijalkakaupasta. Aloitteleva jousiampuja ei itse osaa heti sanoa mikä itsestä tuntuu hyvälle. Testaamalla ja harjoittelemalla asioihin tutustuu ja samalla omatkin mielipiteet vahvistuvat (esim. väri.. :)). Kivijalkakaupoista saa kätevästi myös tilattua erikoisuuksia jos jotain ei ole juuri sillä hetkellä saatavilla juuri sitä mitä tahtoisi. Asennus ja opastus kuuluvat kauppaan! I Lööööve Rajajousi Dudes!

Pakko-ohjattu jännetähtäin tänään...letku poikki. Tekohengitys ei auttanut. Jee mä saan uuden huikean tähtäimen - Vihdoinkin! Ensi viikolla siitä lisää..

Tänään se sitten tapahtui. Jännetähtäimen letku katkesi laukaisussa. Yritin korjata mutta jotenkin minä vedin herneen nenään niin että herpaannuin ja aloin kälättämään ja nauramaan äänekkäästi. Huonoksi huumoriksi meni koko treeni. Anteeksi kaikille kanssani kärsijöille..olin ensimmäistä kertaa turhautunut. Aika suoritus tällaiselle elohiirelle.

Yritin kyllä touhuta ilman letkua. Kääntelin "piippistä" (keksin sanan kai ihan itse ;) ) mutta jotenkin mieleni oli järkkynyt letkun katkeamisesta ja oikeasti nuolet lenteli minne sattui..todistajia löytyy...yritä siinä nyt sitten keskittyä.

No paska reissu mutta hauskaa meillä oli.

Piiloudun. Huomenna on uusi päivä.

Jouskatreeniä - Hyvä veto ja huono veto

Tunnin treeni - ampumaetäisyys Maunulan radalla on 18m

Eilen pyörähdin mammani kanssa Maunulan liikuntahallin ampumaradalla kuten yleensä aina torstaisin. Äitee vain näki ensimmäisen kerran kun ammuin. Tulipas hyvä mieli! Mamma oli mun kaa.. Happy!

Ajatukset eivät vain meinanneet pysyä kasassa. Oli hyviä kierroksia ja sitten niitä aivopieruja.. Perussetti..vai mitä! :D

No miten ne hyvät ja huonot sitten erottaa? Yritän kiinnittää asiaan huomiota intensiivisesti.

Parhaimmat laukaukset vain lähtevät ja sen tietää että nyt on osuma. Ajatukset ja katse ovat kohteessa. Rento selkäveto. Se tuntuu itseasiassa tosi hyvälle, jos tästä haluaa jotain kiksejä saada. Hyvä laukaus tuntuu rauhoittavalle.

Huono veto taas yleensä menee niin että ajatukset lentävät valovuosien päähän ja katse kohdistuu pinniin kohteen sijaan. Sinä hetkenä sisälläni heiluva Kamala Luonto-sarjakuvan kettutyttö vipeltää ja lujaa!

Sitten se iskee laukaisuramppi. Siinä sitten heilut ja yrität rauhoittua..yleensä turhaan. Jos päätän kuitenkin sinnikkäästi laukaista niin suurin pelkoni on ettei se vain napsahtaisi naapurin tauluun tai taulun takana olevaan metalliseinään.. Paras vain purkaa jännite ja hengitellä hetki tai pitää vaikka tauko ja mussuttaa pähkinöitä.

Parasta eilisessä kuitenkin oli äiti. Hän oli yllättynyt että osaan oikeasti ampua. Onhan se varmasti outoa katsoa kun muutoin säheltävä tytär pysähtyy edes joskus paikalleen ja keskittyy.. :D 

Hyvillä neuvoilla (Kiitos Jukan!) ja tietysti omalla nöyrällä mutta määrätietoisella harjoittelulla on tullut tuloksia. Jee!

Josta tuli mieleen että yksin ei kannata ähertää. Kysy reippaasti neuvoa kokeneemmilta. Pienillä korjauksilla homma taas luistaa. Ota vaikka yhteyttä oman alueen "tutoriin". Heidän yhteystietonsa löytyvät täältä: www.jousimetsastys.fi/wp/sjml-tutor-verkosto/

Jouskajuttuja - takana hauskin syksy ikinä!

Tämän viikon erikoisuus oli taulussa. Eka kerran pikkutauluihin. Hih, kylläpäs oli hauskaa! Joku kyseli matkaa josta ammun niin Maunulan radalla ammutaan viikolla max.18m eli sitä matkaa. 

Vasempaan alakulmaan tähtääminen oli haasteellista. Ongelmanani on usein aseen kallistuminen vasempaan. Aseen suorassa pitäminen on yllättävän haasteellista ainakin tällaiselle killisilmälle.

Kävin tonttuilemassa Rajajousessa. Tyyppi siellä tiskintakana on kyllä huikea tuttavuus. Siltä tyypiltä olen oppinut ja paljon. Kiva jutella ja hankkia tarpeita ihmiseltä joka on ammattitaitoinen ja valmis neuvomaan.

VINK VINK! Hyllyssä napottaa YKSI syötävän suloinen Bowtechin Carbon Rose. Tätä minä himoitsen ja uskon että moni muukin nainen huolisi asevalikoimiinsa yhden tällaisen!

Pinkki pakkaus piristää hyllyä. Jeeees... Pink is Here! Lisää on tulossa joten kannattaa kysellä. Miestenkin aseisiin sopii pinkit somisteet! ...pehmenette vähän senkin mörököllit! ;)

Mitäs näistä sanotte? :) Jos joku väittää että nämä ei ole hianoja niin huijaat!

Jouskaradalla hyvä päivä!

Päivän ensimmäinen

Julkisissa jouskalaukun kuljettaminen on mielenkiintoista. Ihmisten katseet ovat kuvauksellisia.

Kun puolestaan menee kauppaan ostamaan eväitä niin vartijan saa seuraksi aika suurella todennäköisyydellä. :)

Ruuhkabussissa ihmiset ovat näreissään kun tulee ison boksin kanssa tukkimaan käytäviä..onko siinä nyt sitten eroa kun he ovat närkästyneitä ruuhkasta joka tapauksessa. 

Autolla olisi kyllä kiva liikkua varsinkin näin treenipäivinä...Toisinaan varsinkin junassa miehet tarjoutuvat auttamaan boksin ylähyllylle nostamisessa. :)

Tänään oli kivat treenit. Ekasta sarjasta lähtien tuntui hyvälle. Pari aivopierua, jolloin laukaus on pelkkä räiskäisy "hmmm...nälkä...mitä laittaisin iltapalaksi?" harhaileva ajatus näkyy taulussa mustan ja sinisen rajamailla... 

Täytyy muistaa että vaikka tänään meni hyvin niin ensi viikolla saattaa mennä todella huonosti. Yksi kerta viikossa ei enää riitä. Yritän löytää toisen treenipäivän..helpommin sanottu kuin tehty.

Ai niin...Tänään säädettiin nuolihyllyä niin tai minä seurasin lähinnä sivusta miten se tapahtuu. Kokeneempien seurassa oppii! Kiitos!

Päivän reikä - tää on niin kivaa!

Treeniä taljajousella - Happy!

Nyt voi jo jotain kirjoitella. Elämäni toiset taljajousitreenit jousiammuntaseurassa takana. Olen yllättynyt miten pienistä asioista tarkka osuma koostuu.

Ensimmäinen kerta radalla meni uuden tiedon ahmimiseen. Tänään toisella kertaa check-listan pyörittelyyn ja keskittymiseen. Toistoja vaan ja sitä keskittymistä. Hyvin meni läjään ja viimeinen napakymppiin keskelle keltaista palleroa. Yes! Mikä fiilis! Onnistumisen riemu.

Ohjeet sivalsivat ensimmäisellä harjoituskerralla ruoskana mielessä. Nyt olin jo rennommin...varsinkin lopussa. Olen hurjan kurinalainen...tilanteen mukaan tietysti. Hyvät ohjeet, rauhallinen opetus ilman kaunistelua. Siitä minä tykkään. Selkeät ohjeet auttaa sisäistämään uudet opit ja ehkä kehittymäänkin. Huumorilla ja hyvillä jutuilla höystettynä aina välistä. Mukava harrastus. Koukuttava.

Nyt mielessäni vilisee check-lista

- asento, hengitys, aivojen nollaus

- nuoli kiinni

- laukaisulaite kiinni - sormet varmistimen taakse

- vasemman käden rento-ote - sormet

- viritys

- ankkurointi

- nenä kiinni jänteeseen

- tähtäys

- sormet laukaisulaitteella

- veto selkälihaksilla - kyynärpää check - lavat yhteen

- flop

- ankkurointi pysyy ja pysyy... ja uutta nuolta kehiin...

Jeps, sitten ne sekavat variaatiot. Kaksi ensimmäistä kierrosta tänään jotain sinne päin. Työasiat pyörivät mielessä.. Ajattelin jo ettei tästä mitään tule. En pysty nyt tähän. Ajatukset harhailee. Uusia juttuja tulee ja menee... kunnes pää tyhjenee. Hiljaista.

Tietoinen aivojen nollaus on pakollinen ja mukava tila. Muuten homma ei toimi ainakaan aloittelijalta. Ja varsinkaan minulta.

Voi sitä aivojen rimpuilua. Pakko hokea jotain... Pakko psyykata. "Minä pystyn siihen" X 100. :D Jes..vihdoin. Unohdin työasiat ja pääsin hokemaan yllä olevaa listaa.. Ihminen on itsensä manipuloitavissa. :D

Ammuin tänään aika ihan hyvin mutta niin alkutaipaleella. Heti kun joku listasta unohtui niin läjät levisivät pari senttiä. :D

Aluksi vähemmillä paunoilla ja taidon mukaan lisäyksiä.

Kiitollinen jälleen neuvoista ja opeista! Nyt on onnellinen olo.

Nyt vähän venyttelyä ja huomenna salitreeniä. Ensi viikolla treeniä ehkä jo oman taljan kanssa? :)

Jousiammuntaseura Artemiksen tutustumiskurssilla

Minun ekat osumat tähtäinjousella

Tutkiskelin pääkaupunkiseudun jousiammuntaseurojen tarjontaa ja päädyin ystävällisten vastausten perusteella Artemiksen tutustumiskurssille. Kurssiin kuuluu kolme kertaa, joissa pääsee tutustumaan eri jousiaseisiin ja saa näin ollen kattavan kosketuksen jousiammuntaan lajina. Ensimmäisen illan teemana on turvallisuus radalla ja tähtäinjousella ampuminen. Itse en enää pääse työkiireiden takia muille kerroille mutta onneksi turvallisuusasiat on nyt hanskassa niin voin hyvillä mielin mennä harjoittelemaan muuna aikana.

Tunnelma kurssilla oli rauhallinen. Osa meistä innostui nauramaan mutta hauskaa pitää olla sehän on selvä. Osasin kuitenkin mielestäni käyttäytyä suuresta väsymyksestä huolimatta rauhallisesti ja se yllätti minut itsenikin. Keskityin hetkeksi johonkin yhteen juttuun ja se tuntui hienolle. Elohiiren elämä ei ole aina helppoa.

Mitäs siellä sitten tapahtui. Mukava ääninen mies alusti aiheen sujuvasti. Aluksi lämmitellään ja käydään läpi turvallisuusasioita.

Turvallisuudesta radalla mieleeni jäi nämä lausahdukset: 

Kuuntele ja noudata ohjeita. - Check

Käyttäydy rauhallisesti - älä juokse ja hermoile - Check :D
Jousi ei saa olla vireessä jos joku hiippailee tulilinjalla - Check

Kun vedät nuolen pois taulusta niin katso ettei takana ole ketään - Check
Jousta ei saa räpsäyttää ilman nuolta sillä runko kärsii! - No... ei ihan Check

No niin löpinät sikseen ja ampumaan tähtäinjousella. Ase käteen. Nuoli nokinpaikkaan, jännitys tiivistyy ja tähtäys. No siinähän kävi sitten niin etten aluksi uskaltanut päästää irti, teki mieli laittaa silmät kiinni ja huutaa! En huutanut. Opettelen todellakin itsehillintää. :D

Se hassun näköinen sormiläppä, jossa oli kolme kieltä siis kerrosta! Miksi? ... No anyway.. sen avulla siis viritetään jänne mutta miksi ihmeessä se on sellainen?

Ongelmani oli se että vedin jännettä pitkillä sormillani liian nyrkissä ja toiseksi pidin ihan väärää poskea kiinni jänteessä! Minulle kaikki on mahdollista.. :D Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui! Kuuntelinko minä neuvoja ollenkaan? Olin ainoa, jolla jouset meni taulujen välistä telineiden taakse! Monttu auki olin kuolla nauruun mutta hienoa itsehillinnän opettelua. En nauranut, ainakaan kovaa! En uskonut millään sillä mielestäni tähtäin näyttää ihan eri suuntaan kuin nuoli...jotenkin se oli aluksi hassua.

Minua opasti kaksi naista, joiden taustatuki oli kyllä tarpeen. Hyviä vinkkejä! Vaihda asentoa, nenä ja poski kiinni jänteeseen.. Nyt meni oikea poski ja nenäkin alkoi hipoa jännettä. Tähtäys, laukaise ja rentouta sormet. Vau sitä tunnetta kun osui siihen tauluun...ei siis paperiin vielä kuitenkaan.

Kyllä se homma alkoi sitten luistamaan kuten kuvasta näkyy. Kehystän ensimmäisen tauluksi olohuoneen seinälle. Nyt on hyvä sisustaa kun mies ei ole kotona. ;)

Jousiampuminen on toki yksilölaji mutta ainakin Artemiksessa kuulostaa ilmapiiri sosiaaliselta ja helposti lähestyttävältä. Kurssilla oli mukavia ihmisiä ja kurssin vetäjät olivat myös erittäin mukavia. Jututin toista naisohjaajaa (jota kutsun salaperäisesti nimellä neitiX, sillä lupasin olla julkaisematta hänen nimeään ;). Hän kertoi harrastaneensa jousiammuntaa jo kuusi vuotta.

Jousiammunnan hän aloitti Artemiksen tutustumiskurssilta ja tapasi siellä ystävän, jonka kanssa käy ampumassa edelleen 1-2 kertaa viikossa ja noin 2h kerrallaan. Aika menee ampuessa, rupatellessa ja kahvitellessa - kuulostaa kivalle ystävien yhteiselle harrastukselle.

Aluksi hän ampui seuran tähtäinjousella. Kaksi vuotta sitten neitiX osti Rajajousesta oman taljajousen, Diamond Infinite Edgen, mutta ampuu edelleen siis molemmilla jousilla. Hän suosittelee jousiampumisen aloittamista tutustumiskurssilta ja siitä sitten seuraan liittymistä. Seura tarjoaa pääkaupunkiseudulla hyvät harjoittelupaikat niin ulkona kuin sisätiloissa mutta myöskin yhteisiä tapahtumia ja taustatukea. Mikä parasta, aloittelijoille välineet ja osaavaa opastusta.

Metsästyskortin neitiX suoritti tänä vuonna. Jousimetsästys kiinnostaa mutta metsästyskavereista on pulaa. Kun ei kuulu mihinkää seuraan niin ole oikein paikkoja missä metsästää. Toiseksi pääkaupunkiseudulla ei oikein tiedä mistä metsästyksen kanssa lähtisi liikkeelle.

Suuret kiitokset Artemiksen puheenjohtajalle ystävällisestä opastuksesta ja kurssille pääsystä. Kiitos ohjaajille ja neitiX:lle juttelutuokiosta! Minusta saitte kerta heitolla jäsenen.

Lisätietoja seurasta:
http://www.artemishelsinki.com/frame.html

Jousimetsästyksen ensiaskeleita

Kuvassa on neljä asiaa, joita arvostan.. Suomalainen metsä, Jukka Rintala, metsästys, ennen kaikkea jousimetsästys sekä valokuvaajan ammattitaito.

Kuvassa Diamond Infinite Edge/Rajajousi. Kuvaaja Joni Turunen, Hajonta. Meikki ja kampaus Studio Helmi. Vaatetus Jukka Rintala. Kuvauspaikkana Aulanko.

Olen hurahtanut täysin jousimetsästykseen ja päättänyt sinnikkäästi harjoitella ja tutustua lajiin tämän kauden. Ensi vuonna sitten jos vaikka metsälle pääsisin. Katsotaan nyt miten likan käy. :)

Kesän haastattelusta jäi mieleen että jousimetsästyksessä on sellainen Yin&Yan-meininki, jota hiukan silloin naureskelin mutta sitähän se on. Kyllä siinä täytyy olla sinut luonnon kanssa mutta myös kropan hallinta kunnossa ja mieli rauhallisena..tyyni ja rauhallinen. Tyyni ja rauhallinen ei ehkä kuvaa minua persoonana mutta metsään kun astun niin olen kuin toinen tyyppi. Uskon omiin kykyihini niin paljon että uskallan lyödä vaikka vetoa onnistumisestani.

Olen siis hankkimassa itselleni taljajousta, sitä omaa timanttisormustani. En ole nainen, joka havittelee sormeensa sitä suurinta timanttia, joten siksi olen alkanut kutsua tulevaa jouskaani timantiksi. Haluan kerralla hyvän ja soivan pelin. Sovin hyvien neuvojen siivittämänä tapaamisen ammattitaitoisen jousiaseisiin erikoistuneen myyjän kanssa. Onnentyttö, sillä visiitti Rajajouseen oli kaiken vaivan arvoinen.

Rajajousella on kaksi toimipaikkaa Keravalla ja Parikkalassa.. Keravalla Rajajousen liikettä pitävällä Jormalla on 25 vuoden kokemus jousiaseiden myynnistä. Miehiä on asiakaskunnassa enemmistö mutta naisten määrä on (ilokseni) kasvanut!

Jorma kertoi, että naisten ja nuorten välineisiin panostetaan nykyään paljonkin. Ennen ei otettu huomioon mittoja tai muita tärkeitä ominaisuuksia. Ennen oli vain perus miesten malli, joka värjättiin punaiseksi ja se oli siinä. Nykyään on naisille ja nuorille omat mallistot, omilla mitoilla ja ominaisuuksilla niin ja värityskin otetaan huomioon. Esimerkiksi Bowtechin Garbon Rose ...voi mikä namu. Onnekseni pyörien hento kiilto voidaan metsälle mentäessä vahata mataksi... Maailman levein hymy!

Jorma aloitteli jousiammuntaa 30 vuotta sitten. Kuulostaa varmaankin tutulta.. Ostaa vehkeet ja aloitella takapihalla niin ja sitten tuskastua moneen kertaan. Hetkellisen epätoivon jälkeen Jorma päätyi vantaalaiseen jousiammuntaseuraan harjoittelemaan tauluun ampumista ja siitä se sitten lähti. Hauskat tarinat siivittivät iltaani! Voi kuulkaa kerron vielä ne kaikki. :)

Jousimetsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet, eikä sitä ole koskaan kielletty. Jousimetsästys ei suinkaan ole tuontituote. Kyllä se on täällä ollut jo pidempään kun tarkastellaan historiaa taakse päin, aikaa ennen ruutiaseita. Jousimetsästys on perinteikäs mutta samalla nykyaikainen ja tekninen laji.

Yllätyin täysin kun kuulin naapurimaiden jousimetsästyksen historiasta. Rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa jousimetsästys on kiellettyä. On kuitenkin vain hetkestä kiinni milloin jousimetsästys laillistetaan myös Ruotsissa.

Tanskan jousimetsästyksen historia on mielenkiintoinen. Ensin laji kiellettiin lailla, sitten tanskalaiset hakivat ja saivat poikkeusluvan metsästää. Näin he menivät eteenpäin kymmeniä vuosia kunnes jousimetsästys laillistettiin muutama vuosi sitten.

Maailmalla suomalaiset jousimetsästäjät ovat aina olleet arvostettuja, joten te jousimetsästäjät voitte olla ylpeitä taidoistanne.

Aiheesta lisää piakkoin! Nyt käyn hivelemään kuvauksissa ollutta Diamond Infinite Edgeä. Se on kyllä kaunis väritykseltään! Tämä on siis yksi vaihtoehto timanttisormukseni tilalle. Kyseinen jousiase vaikuttaa laadukkaalta mutta edulliselta. Tehdaspaketin saa Rajajousesta kotiin 450€ hintaan (...ehkä saan vielä toisen koska ymmärtääkseni timanttisormukset ovat kalliimpia! heh noh jos ei nyt kuitenkaan.. :D ). Tehdasvarustepakettiin sisältyy aina 3-jyvän metsästystähtäin, Octane Hostage nuolihylly, Octane DeadLock Lite nuoliteline ja Line-O-Peep jännetähtäin. (Wau mitä nimiä...O-Peep ja DeadLock...)

Tuosta paketista puuttuvat aloittelevalle ampujalle välttämättömät varusteet. Rajajousessa pakettiin lisätään 6 kpl Goldtip Warrior nuolta, TruBall Outlaw laukaisulaite ja Saunders Diamond Defender rannesuoja, jolloin paketin hinnaksi muodostuu 550€. Vaikeita termejä ja nimiä näin aloittelijalle! :D Mutta täydennetty pakettihinta kuulostaa kuhtuulliselle!

Hiukan vielä hinnoista nyt kun pääsin vauhtiin...Kyseinen jouska on suosituin ja myydyin taljajousi maailmalla. Rajajousen Jorman jenkkikolleega myy kyseistä mallia sesonkiaikaan kymmeniä päivässä! Diamond Infinite Edgeä käytetäänkin Jenkeissä vetonauloina jousia myyvissä liikkeissä. Hinnat Atlantin tuolla puolella eivät todellakaan ole vertailukelpoisia Suomen hintoihin! Minulle oli hyvänä huomiona, että hintoja vertaillessa varsinkin netissä dollarihintaisia vehkeitä eurohintaisiin niin on ymmärrettävä että kulut kumoavat valuuttakurssin eron ja dollari muuttuu vähintäänkin euroksi kun jousiase on tullattu Suomeen. Tämä selittyy verotuksella ja muilla kustannuksilla. On myös huomioitava että kunnon liikkeistä saa mmattitaitoista opastusta, kasausta ja viritystä. Olipas monimutkainen sepustus mutta en kyennyt kertomaan toisin. :)

No jatketaan nyt sitten vielä, sillä tätä ei voi ohittaa...

Bowtech havahtui ja päätti tehdä vastaavan täysin oman mallin, joka kantaa nimeä BowTech Fuel. Siinä on lähes sama runko. Kaaret ovat esim. hiukan laadukkaammat ja ihan on soivan näköinen ja tuntuinen peli. Hinta Fuelilla on 200€ Diamond Infinite Edgeä kalliimpi eli 650/750€ (Alkaa kuulostaa timanttisormukselle, vai mitä?). Hintaeroa tulee luonnollisesti jousen ja tarvikkeiden laatuerosta ja varmasti myös valmistusmäärien ero vaikuttaa hintaan.

...Odottakaas kun pääsen niihin muihin vaihtoehtoihin. Herttinen sentään huomaan että olen innoissani kuin pieni pupu porkkanoista. Voi Sanna minkä teit! ;)

Seuraavaksi alan hivelemään tätä Timanttia niin ja pyörähdän piakkoin jousiammuntaseuran treeneissä, siellä vantaalaisessa...

Jousiammuntaa hyvässä seurassa!

Eka kerta eikä ollut yhtään hullumpaa. :)

Kesäkrapula koittaa. Paluu pääkaupunkiseudulle maaseudun rauhasta on kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Tiedättekö. Äkkiä tähän tottuu!

Kesän yksi hauskimmasta illoista sisälsi jousiammuntaa ja uusia kivoja tuttavuuksia. Vihdoinkin pääsin kokeilemaan taljajousta, vieläpä sillä merkillä josta olin haaveillutkin nimittäin Bowtechillä...voi olla että muita en enää kelpuuta. Ampuuhan sillä nykyään kaksi idolianikin Eva Shockey ja nyt siis uusimpana Sanna Grönqvist.

Sannan rauhallinen tähtäys ja maalipupua keskelle rintaa

Sanna kertoi minulle illan aikana rauhallisesti jousimetsästyksestä siitä miten jousta käytetään ja millaisia saaliita hän on jousella saanut. Mikä osa on mikäkin ja mitkä ovat tärkeimmät asiat muistaa jousia-ammunnassa. Kullanarvoisia neuvoja. Muistan neuvot ikuisesti!

Sannan ampuminen on taidetta (myös kilpailuissa hän menestyy todella hyvin!) Rauhalliset liikkeet ja keskittynyt olemus...apua minulla on vielä paljon opittavaa...täytyy ehkä aloittaa myös keskittymisharjoittelu ja opetella olemaan nauramatta koko aikaa.. ;)

No niin... Minun vuoro kokeilla. Jouskari käteen ja liipaisinranneke toiseen käteen. Nuolen asettaminen... jousen hahlo tai miksi sitä sitten kutsutaankin (heh!uusia termejä... ;)) täytyy napsahtaa jolloin nuoli pysyy itse aseessa. Toiseksi nuolen sulat tulee olla oikein asetettuna...no eka kerran se oli ihan väärin kunnes tajusin...no niin nyt on nuoli aseessa.

Liipasinranneke täytyy olla sopiva. Isot ja pitkät sormeni asetellaan liipaisimen taakse. Check! Tässä vaiheessa into on piukeena. Sitten vain lavat yhteen.... (naamapunaisena, hampaat irvessä, ehkä lusikallinen tiedätte kyllä missä....) Mitään ei tapahdu, paitsi hervoton naurunremakka! Ei jumalauta mä en saa tätä jousta viritettyä! :D :D Uudestaan...uudestaan, uudestaan.... ei mitään! :D :D Ai kamala kun nauratti ja naurattaa vieläkin. Housut joutuu vaihtoon ilopissasta ja kauheasta ähertämisestä! Kehuin jo Sanna lihakset ja katsoin epätoivoisesti että tähän se nyt sitten tyssää. Kesäloman aikana lihakset ovat kadonneet käsistäni ja tilalle on tullut Italian pastaa ja parin viinilasin sokerit...

Ei voimalla vaan taidolla ja tekniikalla! Taidan silti ottaa rankemman yläselkä ja käsilihastreenin ohjelmistoon! Jotain pientä nytkähdystä muutaman harjoittelukerran jälkeen tapahtuu mutta sitten Sanna tulee apuun ja auttaa venyttämään "vaikeimman" kohdan yli jonka jälkeen ei tunnu enää raskaalta.

Tähtäys ja laukaisu. Osuin kuin osuinkin maaliin! Voi sitä riemua mikä sisälläni hörähti (yritin olla näyttämättä ;) ). Muutama kerta ja jokainen osui tauluun. Olen tyytyväinen vaikka en ensimmäisellä harjoittelukerralla saanutkaan jousta venytettyä itse. Ei siis syytä lannistua. Todella kivaa puuhaa!

Nyt täällä pääkaupunkiseudun huminassa on kiva muistella oppeja. Seuraavaksi suuntaan kohti jousiammuntaseuraa (seurakatselmus käynnissä) ja asiantuntevaa jousiammuntaan suuntautunutta kauppaa (..tiedän kyllä jo missä puhelin lähipäivinä pirahtaa. Kiitos tyypit hyvistä vinkeistä!), jotta pääsen jatkamaan harjoituksia! Sitä ennen tutustun huolella esimerkiksi jousimetsästäjäinliiton ostoslistaan. :) Todella koukuttava ja hauska laji. Luulen että tämä on mun juttu kunhan pääsen kunnolla alkuun ja opin tekniikan.

Sannan tyylinäyte

Illasta jäi mieleen lausahduksia kuten...
- Panosta laadukkaaseen aseeseen! Sellaiseen, johon saat varaosia ja jota voit tuunata tarpeen mukaan helpommin kuin halvempia versioita.
- Älä ammu rikkoutuneella nuolella. Hiilikuitunuolet säröilevät rikoutuessaan, joten niiden kanssa on hyvä olla tarkkana. No eipä olisi tätäkään tullut ajatelleeksi :)
- Harjoittelu on todella tärkeää. Jousimetsästäjät kiertävät kilpailuja harjoitellakseen metsästyskautta varten mutta kilpaileminen ei ole tietenkään välttämätöntä.
- Jos on kiinnostunut jousiammunnasta niin yhteyttä voit ottaa Suomen Jousimetsästäjäinliiton Tutoreihin sekä tietysti seuroissa on aloittelijoille opastusta tarjolla muutoinkin kannattaa tutustua liiton sivuihin. Sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja.

Lue myös Veli-Matti Dahlgrenin haastattelu Riihimäen erämessuilta. Tuo ihana ihminen on syypää mun hymyyn jousiammunan ja metsästyksen suhteen. Jutustelu messuroskiksien edessä :D kolahti kuin metrinen halko. Toinen eräelämäni ja jousimetsästyksen innoittaja on rakas veljeni jota seuraamalla olen oppinut paljon. Kiitos hyvistä neuvoista ja rohkaisusta lajin pariin.

Jouskarin etsintää!?!

Hjälp! Olen ihan ulapalla. Eräs elämäntapametsästäjä vinkkasi  minulle että kannattaa ostaa nyt jouskari jos sitä haaveilen...tulevaisuudessa se voisi olla luvanvarainen. Paniikki! :)

Olen katsellut ja lueskellut eri foorumeista ja sivustoilta jousiammunnasta. Olen ihan innoissani. Kiva oppia jotain uutta. Heti meinasi lannistus iskeä kun sanotaan että harjoittele ensin ja hanki vasta sitten. Voi olla erittäin hyvä neuvo mutta kun en malta.

Metsästysjouskarilla en ole ampunut mutta perinteisellä jousella kyllä...vaihtelevalla menestyksellä. Harmi että luottometsästysoppaani on kovin kiireinen kesäisin niin joudun suhaamaan yksin. :D

Tietysti ihastuin pinkkiin maastokuvioiseen söpöliiniin mutta ei ehkä se kätevin väriyhdistelmä kuitenkaan. Joten taidan joutua tyytymään ihan perus maastoväreihin. Kuvia pinkistä taljasta löydät tästä Diamond infinite edge - Kokemuksia? (väristä viis ;)

Kumpi niistä nyt sitten kannattaa? Perinteinen pitkäjousi vai taljajouskari (näyttää kovin monimutkaiselle). Menen hipelöimään niitä vasta loman loppupuolella joten ei tässä hevosen selässä olla. Nyt tarvitsen vinkkejä! Mistä ja millainen??? kokemuksia ja heh...varmaan vähän sitä opastustakin.

Heinäkuun lopun vietän Savossa lomaillen ja töitäkin tehden joten saan harjoitella rauhassa ainakin illat. Jos Savosta löytyy innokkaita ja kärsivällisiä jousiampujia niin otan hyvät neuvot aina vastaan!

Kurssille/aloittelijoiden tunneille menen tietysti vasta sen jälkeen kun olen ampunut itseäni varpaaseen. :) Perus minä. Käyttöohjeet luetaan vasta jälkikäteen. :)

Asun siis pääkaupunkiseudulla ja Robin Hood taitaa olla hyvä paikka startata ja harjoitella tekniikkaa?