Kyllä se kotona osaa -koirakko

Kyllä se kotona osaa - ohjaaja

Lähdin kauden ensimmäiseen WT-kokeeseen  koirani "Kyllä se kotona osaa" kanssa. Koepaikkana toimi Kaipolan tila Laukaassa. Täytyy ensimmäisenä sanoa että tilan maastot ovat lähes täydelliset monessakin mielessä.  Koetoimitsijoiden rempeseä ja hyväntuulinen toiminta jotenkin kutkutti mieltä, hyvällä tavalla. Ihmisten leppoisa olemus lämmittää entisenä keskisuomalais-savolais-etelä-pohjanamaalaisena mieltäni aina. Sehän johtuu täysin männikkömetsistä ja rantojen raidoista, ei mistään muusta.

Meidän ensimmäinen WT AVO -luokan koe. Hienoinen hyppy tuntemattomaan ALO -luokan jälkeen. Viime vuonna oman luokan voitto Laukaassa, joten hyvät fiilikset viime vuodesta vaikka muistan kuinka itkin vesiputouksen lailla palkintojen jaossa. No se on mennyttä ja nyt voin jo paremmin. Koepäivänä tänä vuonna koleasää. Koiralla loimi niskassa koko päivän. Itse kääriydyin untuvaan Vikingin camokuosisiin goretex -kenkiin. Reikäinen suosikki villapiponi oli liian ohut!

Omaa vuoroa odotellessa tein muutaman markkeerauksen ja seuraamista. Pysyttelin omissa oloissa koko päivän etten väsyisi itse liikaa. Haukottelin, koko ajan. Vetäydyin omiinoloihin, jotta omat aivoni jaksaisi pidempään. Sosiaalisuus väsyttää ihan pirusti.

Oman luokan viimeinen lähtönumero, 16. Ensimmäinen rasti walkup metsäsaarekkeeseen pellolta. Hyvin pysyi vierellä. Ylösotossa itse olisin toivonut nopeampaa toimintaa mutta hyvin haki ja dami talteen. 20 pistettä.

Toinen rasti. Vesirasti. Katsoin markeerauksen pienen poukaman yli väärin veneen taakse vaikka dami tippui eteen. Jouduin ohjaamaan aika paljon. 11 pistettä. Kuivaaminen ja loimi takaisin sillä sää oli jäätävä ja vesi kylmää.

Vikingin kumisaappaailla on hyvä kävellä eri maastoissa niin treeneissä kuin kisoissakin

Kolmas rasti. Markkeeraus metsästä pellolle. Ensin seuraamista ja laukaus heitto. Seuraan koiran eleitä ja Gini markkeeraa hyvin. Käsken "Hae!" Mutta metsän ja pellon raja sekoittaa Ginin ajatusta eikä koira mene millään pellolle. Mokasin itse sillä olisin kannattanut lähettää "Eteen!" Tai edes avustaa koiraa rajapinnassa. Olin siinä kuvitelmassa että markkeerauksessa auttaminen vähentää pisteitä. Tää oli täydellinen opetus meille. Metsästä pellolle ei ole tullut treenattua joten oma moka. Pisteet 0. Kiitos tuomarille neuvoista.

Loppuaika kilpailusta meneekin sitten hurvittelun puolelle sillä emme ole enää sijassa kiinni.

Neljäs rasti. Pelto jonka välissä leveä ja puskainen oja. Markkeeraus kauas  leveän ojan taakse pellolle, lähelle metsän rajaa. Linjalta ensin sokko-ohjaus joka leveän ojan pohjalta, jonka jälkeen markeerauksen nouto. Sokko-ohjaus onnistui mutta markkeerauksen ohjauksessa Gini jäi ojaan kiinni enkä saanut koiraa menemään kahden rajan yli. Pisteet 0.

Viides rasti linjamarkkeeraus vaihtelevassa peltomaastossa. Mikään ei mennyt putkeen. Toisen markin ohjauksessa käytin voimakkaampaa ääntä josta tietysti tuomari ystävällisesti mainitsi. Minulla on voimakas ääni ja käytän sitä treenatessa varsinkin jos Ginderssoni rallattelee omiaan. Pööstin suustani " Kyllä se kotona osaa". Kaunis 0.

Treeneihin lisäyksenä metsästä pellolle markkeerauksia ja sokko-ohjauksia. Miten niitä onkin tullut treenattua nolla kertaa.

Hyvillä mielin eteenpäin.

Gini

Kauden ekat treenit Ginin kanssa

Gini on aina rinnalla

Metsästyskausi vaihtuu pikkuhiljaa noutajatreeneihin. Aloiteltiin treenejä kevyesti. Kokeilin käsimerkkejä ja markkeerauksia sekä ohjauksia. Gini oli revetä ilosta! Koira ei enää iloisempi voi olla.

Vuosi 2019 kisataan yhteistyössä Viking Outdoor Footwearin kanssa. Treenikenkinä alkukaudesta käytän kevyitä camokuosisia metsästyskenkiä Villrein RT Boa GTX. Minulle on tärkeintä että jaksan liikkua ja että treenini ei mene pilalle kipeiden, kylmien tai märkien jalkojen takia.

Tiivis ja riistarikas metsästyskausi teki meidän yhteistyölle hyvää. Gini on kehittynyt paljon. Kasvanut henkisesti ja fyysisesti. Minun vointi on mennyt eteenpäin mutta päivä kerrallaan edelleen. Sen mukaan treenataan ja kisataan.

Keskittyminen

Vasen!

Tällä kaudella ollaan Ginin kanssa avoimessa luokassa. Tehtävät ovat vaikeampia ja vaatii minulta keskittymistä. Paniikkihäiriöt ja psykosmaattisuus ei tee ryhmätreeneistä tai kisapäivistä helppoja. Paineistun pienemmistäkin asioista. Aion silti yrittää ja astua epämukavuusalueelle. Pasi on aina tukena. Ilman häntä en liiku mihinkään.

Tottelevaisuus on mukana joka päivä. Ginistä on tullut helpommin hallittava kuin viime vuonna. Voimakasluonne on edelleen tallella. Mielenkiinnolla odotan miten ohjattavuus säilyy kun tehtävät vaikeutuvat.

Parhaita yhteisiä hetkiä metsästyskaudelta 2019

Blogiyhteistyö: Viking Outdoor Footwear

Treenikengät: https://vikingfootwear.com/products/women/villrein-rt-boa-gtx?colorId=COLOR8163

Rauli-rusakon kohtalo - osa 1

Onnenkäpälät

Meitä oli 11 oman seuran yhteisjahdissa. Todella mukava porukka. Kaikkien kanssa pystyy juttua heittämään. Se on sitä metsästyksen kullanarvoista sosiaalisuutta että kaikki mahtuvat joukkoon ja hyvällä mielellä jahti saadaan päätökseen.

Arvostan yhteisiä jahtipäiviä olivat ne sitten oman seuran koolle kutsumia tai niin että saan olla vierailevana metsästäjänä eri porukoissa. Olen erakkoluonne kaiken ulospäin näkyvän sosiaalisuuden takana.

Ajokoirana meillä oli kaunis Suomenajokoira. Hiukan tiukka antamaan ääntä. Lunta oli paljon mutta sinnikkäästi koira pysyi jäljellä. Tehtiin mieheni kanssa peliliike ja mentiin eri suuntaan kuin muut, siellä olikin jo eräs herrasmies ja kokenut metsästäjä passissa. Levittäydyttiin tien varteen.

Ajo suuntautui toiseen suuntaan. Keräännyttiin juttelemaan autoista ja metsästyksestä. Mukava rupatella. Emmin hiukan että täytyy vissiin lähteä toisaalle mutta päädyttiin uudelleen levittäytymään saman tien varteen sillä se nyt vain tuntui siltä. Arvotiin mieheni kanssa kuka menee passiin risteykseen. Se on kuumapaikka.

Tiellä oli trafiikkia. Koiran haukku kuului vain välillä. Tuntui että tyhjää metsää sai tuijottaa. Herrasmies tulee jutulle. Tuumaillaan. Rusakkojahdin ”jahtipäällikkö” huikkaa ohi mennen että ajo tulee tähän ja te vain täällä juttelette. No mistäs sitä tietää jos koira ei anna ääntä.

Tuijotan tyhjää metsää. Silmät mittaa aluetta. Mitään ei näy. Risteyksessä passissa oleva mieheni ampuu rusakkoa metsän puolelle. VHF:ssä jo kysellään että jäikö? Kävelen mieheni luo. Rusakko oli tullut rauhassa passiin. Istunut ja kuunnellut. Jäi se, tuumaan.

Rusakko jolla on kaunis pää. Turkki tupoilla aivan kuin olisi jo kevät mielessä. Rusakoissakin on eroja. Toiset on epäsuhtia roikkoja ja toiset sulavalinjaisia ja kauniita.

Odotetaan koiraa kaadolle. Koira kaartaa kuitenkin eri suuntaan. Olisiko karkkojänis? Pian koira suuntaa kohti kattoa. Uskokaa tai älkää mutta rusakko oli kuunnellut juttujamme ja nauranut ihan varmasti. 100m päästä eli minun passin kohdalta se oli kurvannut risteykseen. Juuri silloin kun juttelimme. Koira oli paljon jäljessä.

Suomenajokoira tulossa kaadolle

Homma jatkuu toisella alueella. Rusakko kurvaa talon pihasta koiran eteen. Katson pellon reunasta kuinka kaukana juoksee sulavalinjainen koira miljoonaa. Koira hukkaa rusakon kuusimetsään. Tulille kuuluu VHF:stä.
Jahti jatkuu. Olimme luvanneet tyttärelleni että mennään iltapäiväksi uimaa, joten meidän osalta jahti päättyi siihen. Kolmen tunnin rutistus.

Mitä Rauli-rusakolle sitten tapahtui. Siitä kuulette myöhemmin.

Riistan käsittely on mun heiniä