Aina ei suju...

Urho oli jahtipäivän sankari

Mäyräkoirat kävivät kierroksilla pitkän (6h) ajomatkan jälkeen. kello on jo paljon. Tiedätkö tunteen kun huomaat perillä että vaikka olet kuinka suunnitellut ja valmistautunut niin jotain on jäänyt. Nyt jäi lakanat. Pikkujuttu. Väsyneenä se ottaa päähän.

Aamulla ystävän laittama aamupala ei maistu. Kahvi tulee korvista. Muutaman tunnin yöunet tekee olosta puuromaisen. On aika ryhdistäytyä. Olen koiranohjaajana kutsujahdissa.

Hyvillä mielin suunnistetaan metsästysmajalle, jonne oli kokoontunut liuta paikallisia metsästäjiä. Luvassa on peurajahti ja Mauno ajurina. Edellisen jahdin onnistuneet ajot olivat kirkkaana mielessä. Toiveissa hyvä päivä.

En ollut varautunut mihinkään esittelyyn mutta kai se kylmiltäkin onnistuu, puhuminen. Mietin hetken että mitä tiedän tai että pitäisikö sittenkin vain laulaa. Olo oli hiukan tyhmä. Eli ihan perusfiiliksiä.. ;) Koiran pitäisi olla kunnossa ja menohalutkin kohdallaan. Tätä reissua odotettiin pitkään.

Ensimmäinen erä. 

Todella turhauttavaa. Haku suhteellisen tuoreilla jäljillä on tuskaista seurattavaa. Kyllä näillä jäljillä pitäisi jo homman toimia. Tunnin takaisia jälkiä seurataan. Herättelyhaukkua tulee mutta mitä ihmettä? Mittään ei tapahdu ja jäljetkin vaihtuvat siinä välissä vanhempiin. Aikaa on kulunut. Homma seis, Mauno kiinni.

Seuraavaksi passitetaan tyhjä alue. Vain ketun pöläytys mutta ilman haukkua. Pikainen paikanvaihto.

Toinen erä on toivoa täynnä. Näköhavainto ja koira perään. Mauno valitsee tietysti sen yksilön, joka karkkoaa tyhjästä kulmasta naapuriin. Minä juoksen metsäjuoksua ja kompuroin ryteiköissä. Koira taas kiinni.

...takaisin sumppuun. Alue on todella pieni eikä sinne voi lähteä koiran perään. Ajoa kehittyy mutta sitten pysähtyy kuin seinään. Aikaa kuluu. Koira on jotenkin aivan sekaisin. Passit puretaan. Haen Maunon pois. 

Päivä oli Maunon osalta todella surkea esitys. Olo oli turhautunut. Mutta minkä luonnolle voi? ei mitään. Nyt eivät olleet tähdet suotuisia missään mielessä. Maunoa harmitti. Minua harmitti Maunon puolesta.

Aina ei ole kaikki niin hienoa. Välillä on kertoja ettei mikään onnistu. Jotenkin niistä kerroista kasvaa ja niistä on noustava vaikka välillä olo olisi kuinka riutunut. Uin jäätävässä ojassa päivän aikana kolme kertaa ja kompastelin jäiseen maahan lukuisia kertoja. Kumisaappaat olivat täynnä jäätävää vettä ja mutaa mutta eteenpäin oli jatkettava, periksi en antanut...välillä pysähdyin kaatamaan kengästä liiat vedet pois. Palelti niin pirusti. Polvet mustelmilla, naama mudassa.

Aina ei jahti suju parhainpäin muutoinkaan. Sitä miettii pimenevässä metsässä tarpoessaan kaikenlaista. Päälimmäisenä vaikea kysymys: Miksi? Olisinko minä voinut tehdä koiran kanssa jotain toisin? En oikeastaan.

Kyynelkin taisi hiipiä poskelle. Olen aivan hiljaa. Kannan väsyneen Urhon pois pimenevästä metsästä. Taakse jää jäätävä musta joki.

Yöllä satoi lunta. Kaikki on yhtäkkiä hiljaista.