 |
Miltä se sitten tuntui? Sydän hakkasi kurkussa ja kädet tärisi enemmän kuin koskaan..vähän kuin hammaslääkäriin olisi menossa. Toisia se ei tietysti jännitä yhtään mutta minulle se on pahempi kuin tuomiopäivä..
En ole koskaan ampunut kunnolla trappia.. Haulikkohelmien ja Sakon treenipäivässä ammuin kaksi laukausta ohi. Jännittyneessä tilassa vitsilläkin heitetyt lausahdukset kuten "Jos et osu kiekkoon et voi metsästää" jää soimaan korvissa. Ihmiset tosiaan odottaa että epäonnistun.
Kyllä minä riistaan osun jos sattuu kohdalle. Tilanne metsässä on eri. Nautin metsässä olostani ja olen rauhallinen toisin kuin suurelle radalle ensimmäistä kertaa mentäessä, jossa tunnen arvostelevat ja epäonnistumistani odottavat silmät selässäni. Harvemmin jänikset arvioi selän takana hiipailuani...tai mistäs minä sen tiedän! Kurkkua kuristaa. Ihan suotta! Radalla on käytävä rohkeasti ja useammin. Kuuntelen nöyrästi ohjeita ja harjoittelen säännöllisesti.. ei ole oikotietä onneen. Läpsin itseäni poskille...lopeta se uikutus senkin raukka.
Tänään minulla oli SSG:n radalla tuki ja turva sekä vanhempi herrasmies pitämässä kädestä ja katsomassa perääni. Se oli ihan hyvä, sillä en tiennyt miten hienossa ampumakeskuksessa ylipäätään toimitaan. Ihan väärät vaatteetkin ja hitto...kuulosuojaimet jäi kotiin. Sain kuulosuojaimet lainaksi ja huikean ampumaliivin!(josta lisää myöhemmin..) Sitten suoraan asiaan.
Ostin kaksi trappikierrosta (9€). Sain vieraskortin, jonka laitoin koneeseen, panokset taskuun ja haulikko telineestä. Pian tajusin että samassa hässäkässä ampuu kanssani viisi muuta huippuluokan kisa-ampujaa. Aloin taas nieleskelemään ja sydän takomaan, kädet hikoaa ja tärisee. Ei prkl. Hep hep hep...ensimmäisellä kierroksella 8 alas. Huh! Siihen olotilaan olisin voinut veikata että en osu kertaakaan.
En kyennyt juttelemaan tauolla muiden ampujien kanssa. Istuin vain ja kuuntelin kokeneempaa. Miten hitossa ammuin ohi? ja toisaalta miten tässä tilassa voi osua mihinkään? Rauhotuin ja olin varma että saan kasattua itseni. Sain hyviä vinkkejä ja lohduttavaa oli kuulla ettei paketissani ollut muuta vikaa kuin se että en ennakoinut tarpeeksi ja swingini pysähtyi välillä kuin seinään. Eka kerta trappia...ei kai se nyt niin huono ollut. Rohkeutta vain lisää olla muiden kanssa samalla radalla.
Toinen kierros. Alkujännitys oli poissa. Olin varma että nyt lähtee. Tiedän jopa mistä reijästä ne kiekot lentää. Vanhempi ja viisaampi tuumasi ennen toisen kierroksen alkua "Varaudu siihen että toinen kierros menee huonommin. Se menee aloittelijoilla aina huonommin". Niin kävikin. Sydän oli rauhallisempi mutta kädet tärisi ja mukaan astui suorittaminen. Osuin vain kolmeen. Olin hermona ja itkun partaalla jokaisen laukauksen jälkeen. Hoin mielessäni en osu ja vaikka otin pikaiset neuvot vastaan en saanut itseäni sisäistämään kuulemaani.
Sen mitä kierroksista muistan niin hyvä laukaus tuntui hyvälle, aivan kuten jousellakin onnistuessa. Rauhallinen ja keskittynyt olivat tosin kaukana toiminnastani tänään... Suuret kiitokset huikealle valmentajalle!
Trappihuvittelu saa jatkoa. Seuraavan kerran uin jo Sipoon radalla kuin kala vedessä. Edessä on aurinkoinen ja ruudintuoksuinen kesä! En luovuta trapin suhteen vaikka joku taisi hiukan virnuilla että meinaanko luovuttaa, niin terkkuja täältä! En luovuta vaikka en osuisi koko kesänä tämän päiväistä paremmin. Sain aivan mahtavaa opetusta ja rohkaisua olla epämukavuusalueella jonne suosittelen sinunkin astuvan. Jos jännittää niin tiedän ainakin miltä sinusta tuntuu!
