Maunoa on alkanut ottamaan jo nuppiin juoksulenkit. Tyyppi on aina innolla lähdössä mukaan mutta ensimmäisen 500m jälkeen poika katsoo altakulmien ja jättäytyy takavasemmalle. Siellä se sitten jolkottelee niin pitkällä mitä flexi antaa myöten... Maunon lihakset ovat kyllä heränneet ja muskelit alkaa taas näkymään kesäloman jäljiltä.
Olen aina ollut ahkera hieroja niin ihmislihasten kuin eläintenkin. Ensimmäinen koirani rotikka narttu, Ellu, rakasti hierontaa. Iso rotjake valahti käsiin ja alkoi kuorsaamaan pian hieronnan jälkeen. Maastonakit ovat olleet erikoisia jopa hieronnan suhteen eivätkä todellakaan ole aina niin yhteistyöhaluisia hierontasessioissa.
Urho antaa hetken hieroa rauhassa kunnes hyppää kirjaimellisesti ylös ja juoksee jääkaapille. Hän on sisäistänyt että aina kun hän on omasta mielestään ollut kiltti poika tai tehnyt oikein niin siitä saa palkkion. :)
Mauno antaa hieroa mutta näyttää mulkoillen ja hammastaen jos lihakset ovat kipeät tai ei halua että hänen ylhäisyyteensä kosketaan. Tyyppi tarvitsee oman tilan ja näyttää selkeästi kun on sen tarpeessa.
Kesällä sain testiin Back on Trackin mäyräkoirille suunnatun verkkoloimen. Olen käyttänyt sitä nyt ahkerasti nettisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan mutta olen kokeillut loimea ennen sekä jälkeen lenkkien. Mauno tykkää loimesta. Ai mistä minä sen tiedän? No tiedän koska tunnen Maukan hännäntyvestä kirsuun ja poikaa on helppo lukea sillä pojassa on on/off -nappi eli kaikki on joko jees tai päin persettä. Häntä heiluen poika tulee luokse kun loimen ottaa naulakosta. Loimen kanssa se sitten tepastelee rintarottingilla ympäri taloa kunnes rojahtaa lempipaikalleen relaamaan onnellinen ilme turpavärkissä..Kyllä se silloin aika selkeästi tykkää uudesta takistaan.
Lenkin jälkeen yleensä hieron lihaksia hiukan ja laitan loimen vasta sen jälkeen. Mielenkiinnolla odotan miten loimi toimii oikeasti rankan ajojahdin jälkeen. Toivon että loimi auttaisi erityisesti jahtien tauolla ja estäisi lihasten jäykistymistä ja jotta lihakset pysyvät lämpiminä ja vetreinä uuteen lähtöön.
Back on trackin materiaali on todella mielenkiintoinen. Kaikki perustuu lämmön säteilyyn joka kiihdyttää puolestaan verenkiertoa. Verenkierron huikea vilkastuminen laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä. Sisälläni heräsi jälleen pieni insonöörin ja tutkijan ruummillistuma ja on pakko saada selville miltä se sitten tuntuu? ja miten voi olla mahdollista että joku kangas kykenee moiseen?
Paketti sisälsi myös kaksi petiä. Muhkean matkapedin ja tikatun koirapedin. Molemmat pojat ovat hyvin epäileväisiä ja kranttuja makuupaikoistaan. Olen hankkinut niille vaikka millaisia patjoja mutta lehtikori ja mm. saunanlauteet ovat kuuminta hottia. Molemmat tuijottivat muutaman päivän mustaa Back on Trackin alustaa kaukaa kiertäen. Mikä toi on? Musta nielu...tässä on pakko olla jotain mätää. Pojat on huumorimiehiä.
Alusta siirtyi paikasta toiseen eikä kumpikaan koirista tahtonut ymmärtää sen olevan heille. Käperryin välillä jopa itse alustalle sikiöasentoon malliksi mutta näin maastonakkien ällistyneet ilmeet ja tajusin että näytän urpolta.
Sitten perheen sisustusmääräysten (heh!!) vastaisesti nostin patjan rahille, joka toimii Maunon ja Ukin ykkösvartiotornina. Mauno hyppäsi siihen oitis. Tuijotti etujalkojen alla olevaa mustaa pintaa ja päätti kellahtaa kyljelleen. Siinä se sitten kelli välillä pintaa kuopsuttaen. Mauno otti alustan omakseen ja todennäköisesti kuopii siihen reiän jos jätän sen päiväksi näkyville. Urho karttaa alustaa edelleen.
Ei ole enää montaa päivä kun Maunon saa päästää vapaaksi hajujen perään. Toivottavasti ilma alkaa viiletä! Loimi ja peti pääsevät tosi toimiin...
Minulle on tärkeintä että rakas Mauno-maastonakki voi hyvin.
