 |
| Jouluaaton aurinko |
Täällä on jotain mikä saa ihmismielen rauhoittumaan. Kulkea pitkin Pielavettä, veneellä kesäisin ja talvella jalkaisin tai suksilla ihaillen kivisiä rantoja ja näin talvella huurteisia metsiä.
 |
| Pielaveden kivisiä rantoja |
 |
| Rantakiviä Murtosaaressa |
Ilahdun jäljistä jäällä. Saukko oli kulkenut jäällä kohti sulahkoa sillan alusta. Lähtenyt kylille. Löydämme mahdollisen pesäalueen, jossa jälkiä on paljon. Pitkä on matka mutta pitkiä matkoja nuo veijarit vaeltaakin. Toinen kaveri oli luisutellut järvenjäällä kohti Murtosaarta.
Ketunjälkiä jäällä ristiinrastiin. Joka päivä uudet jäljet. Ahma on tavattu rannoilla mutta nyt sitä ei näkynyt. Missä lie... Rusakko ilmestyy rannalle joka päivä muttta metsäjänistä ei tänä vuonna näy.
 |
| Saukon jäljet |
Joka kerta piilopirtille tullessa olen käynyt vaivihkaa kylillä. Leipomossa kahvilla, torilla kalakaupoilla ja erätarvikeliikkeessä ostoksilla tai muuten vain ihmettelemässä. Eräliike tosin muuttaa ensivuonna muotoaan mutta uskolliset asiakkaat säilyvät. Joulukirkko ja Säviän meijeri. Siinä tärkeimmät kyläjutut minulle.
Joulu. Ei kiire mihinkään. Ei stressiä. Ei riitoja. Ei kireyttä. Ei turhia toiveita ja väärinymmärryksiä. Rauha on laskeutunut piilopirtin nurkkajuuriin, jossa tyttäreni leikkii onnellisena ja odottaa Joulupukin saapumista.
Tuleekohan lahjoja? Tyttäreni miettii että risutkin ovat tarpeellisia. Niistä voi rakentaa majan, sytyttää nuotion tai ne voi koristella. Menneisyyden pelko risujen saamisesta on muuttanut muotoaan.
 |
| Jouluiloa |
Joulupäivä. Koirat nauttii kukin omalla tavallaan. Mauno-maastonakki on kaivautunut paksuimman peiton. Labradorit Gini ja Max ilakoivat vapaudesta, jäällä juoksemisesta, treenaamisesta ja pitkistä kävelyretkistä. Urho-mäyräkoira...no käy syömässä ulkopöydällä säilössä olleen kinkun ja oksentaa sitä sitten seuraavan päivän.
 |
| Joulutreenit untuvatakissa |
Joulupäivänä tuiskuttaa lunta niin ettei vastarantaa näy. Murtosaari kutsuu minua. En tiedä miksi mutta se on kutsuva. Kierretään saari jalan, treenataan noutajat ja istutaan laavulla. On onnellinen olo.
Paluumatkalla keskellä Murtoselkää mieheni polvistuu. Lämmin tunne valahtaa läpi kehoni, itkettää mutta tällä kertaa onnesta. Kosinta. Päätös yhteisestä elämästä ja yhteisistä metsästysreissuista. Tuntuu kuin maailma olisi pysähtynyt. Aivan kuin lumimyrsky olisi loppunut. Ainutlaatuinen hetki. Meidän hetki. Kaksi metsästäjää saavat toisensa.
 |
| Kihlat Murtoselällä 25.12.2018 |
Loppuvuodeksi siirrytään Etelä-Pohjanmaalle metsästämään.
