Ratahäirikkö

Mun Timantin tuunausta Rajajousessa. Letkun asennus pakko-ohjattuun jännetähtäimeen puolivuotta sitten...

Viimeisin treeni oli kyllä taas sellainen katastrofi-ilta ettei mitään järkeä. Ekat kolme kierrosta lähes kaikki napakymppi mutta sitten...

Kerrataanpas hiukan... Palaan aikaan kun ostin rakkaan Timantini puoli vuotta sitten. Jousiaseeseeni tuolloin vaihdettiin nuolihylly (härveli näkyy kuvassa) mutta muut osat jätettiin Diamond Infinite Edgen peruspaketin osiksi ihan jo sen takia että kaikkea hienoa ei aloittelijan tarvitse heti hankkia.

Aika ja huomio kohdistuu aluksi tekniikan harjoitteluun. Todella järkevää vaikka kuinka osa on sitä mieltä että osaan kaiken heti... Aluksi aikaa kannattaa käyttää nostojen rauhalliseen harjoitteluun, laukaisuun ja tähtäämiseen. Tekniikka hallussa on kivempi heilua. Olen kyllä ehtinyt tässä puolen vuoden aikana jo haaveilla vaikka mistä...lähinnä pinkeistä varaosista ja jopa toisesta jousesta! :) ...värillä on väliä. :)

Onneksi asiantunteva Rajajousi on ollut hankinnassa mukana. Suosittelen hankkimaan jousiaseen ja tarvikkeet asiantuntevasta kivijalkakaupasta. Aloitteleva jousiampuja ei itse osaa heti sanoa mikä itsestä tuntuu hyvälle. Testaamalla ja harjoittelemalla asioihin tutustuu ja samalla omatkin mielipiteet vahvistuvat (esim. väri.. :)). Kivijalkakaupoista saa kätevästi myös tilattua erikoisuuksia jos jotain ei ole juuri sillä hetkellä saatavilla juuri sitä mitä tahtoisi. Asennus ja opastus kuuluvat kauppaan! I Lööööve Rajajousi Dudes!

Pakko-ohjattu jännetähtäin tänään...letku poikki. Tekohengitys ei auttanut. Jee mä saan uuden huikean tähtäimen - Vihdoinkin! Ensi viikolla siitä lisää..

Tänään se sitten tapahtui. Jännetähtäimen letku katkesi laukaisussa. Yritin korjata mutta jotenkin minä vedin herneen nenään niin että herpaannuin ja aloin kälättämään ja nauramaan äänekkäästi. Huonoksi huumoriksi meni koko treeni. Anteeksi kaikille kanssani kärsijöille..olin ensimmäistä kertaa turhautunut. Aika suoritus tällaiselle elohiirelle.

Yritin kyllä touhuta ilman letkua. Kääntelin "piippistä" (keksin sanan kai ihan itse ;) ) mutta jotenkin mieleni oli järkkynyt letkun katkeamisesta ja oikeasti nuolet lenteli minne sattui..todistajia löytyy...yritä siinä nyt sitten keskittyä.

No paska reissu mutta hauskaa meillä oli.

Piiloudun. Huomenna on uusi päivä.

Erämessut lähenee!

Erämessuilla pääsee ihastelemaan uusia metsästystavikkeita! Ehkä jopa asetta? :)

Mie en malta oottaa! Erämessut lähenee koko ajan. Olen innolla molemmilla messuilla mukana.

Aiotko sinä mennä messuille? Ja mitä meinaat sieltä kenties hankkia? Ehkä nähdään siis siellä!!! :)

Lisää hypetystä messukuumeen kasvaessa. Ajattelin suunnitella itse hiukan etukäteen mihin kaikkialle tutustun..tietysti pyrin käymään mahdollisimman monella osastolla.

Erätaika 24.-26.4.2015
www.savoneramessut.fi/

14.-17.5.2015 Pohjois-Suomen Erämessut 2015
http://www.eramessut.net/

Julkaisu käyttäjältä Pohjois-Suomen Erämessut.

Jouskatreeniä - Hyvä veto ja huono veto

Tunnin treeni - ampumaetäisyys Maunulan radalla on 18m

Eilen pyörähdin mammani kanssa Maunulan liikuntahallin ampumaradalla kuten yleensä aina torstaisin. Äitee vain näki ensimmäisen kerran kun ammuin. Tulipas hyvä mieli! Mamma oli mun kaa.. Happy!

Ajatukset eivät vain meinanneet pysyä kasassa. Oli hyviä kierroksia ja sitten niitä aivopieruja.. Perussetti..vai mitä! :D

No miten ne hyvät ja huonot sitten erottaa? Yritän kiinnittää asiaan huomiota intensiivisesti.

Parhaimmat laukaukset vain lähtevät ja sen tietää että nyt on osuma. Ajatukset ja katse ovat kohteessa. Rento selkäveto. Se tuntuu itseasiassa tosi hyvälle, jos tästä haluaa jotain kiksejä saada. Hyvä laukaus tuntuu rauhoittavalle.

Huono veto taas yleensä menee niin että ajatukset lentävät valovuosien päähän ja katse kohdistuu pinniin kohteen sijaan. Sinä hetkenä sisälläni heiluva Kamala Luonto-sarjakuvan kettutyttö vipeltää ja lujaa!

Sitten se iskee laukaisuramppi. Siinä sitten heilut ja yrität rauhoittua..yleensä turhaan. Jos päätän kuitenkin sinnikkäästi laukaista niin suurin pelkoni on ettei se vain napsahtaisi naapurin tauluun tai taulun takana olevaan metalliseinään.. Paras vain purkaa jännite ja hengitellä hetki tai pitää vaikka tauko ja mussuttaa pähkinöitä.

Parasta eilisessä kuitenkin oli äiti. Hän oli yllättynyt että osaan oikeasti ampua. Onhan se varmasti outoa katsoa kun muutoin säheltävä tytär pysähtyy edes joskus paikalleen ja keskittyy.. :D 

Hyvillä neuvoilla (Kiitos Jukan!) ja tietysti omalla nöyrällä mutta määrätietoisella harjoittelulla on tullut tuloksia. Jee!

Josta tuli mieleen että yksin ei kannata ähertää. Kysy reippaasti neuvoa kokeneemmilta. Pienillä korjauksilla homma taas luistaa. Ota vaikka yhteyttä oman alueen "tutoriin". Heidän yhteystietonsa löytyvät täältä: www.jousimetsastys.fi/wp/sjml-tutor-verkosto/