Timantit on ikuisia

Kutsun Bowtechin Diamond infite Edge -joustani Timantiksi...kun en niistä oikeista korutimanteista niin välitä

Onko inspiraatio kateissa tai etsit sitä jotain mikä sytyttää jousitouhut takaisin sun elämään? Tai no ihan minkä vain osan elämästäsi... Palataampa siis jousitouhuihin ja samalla muutamia vuosia taaksepäin tai no aika montakin vuotta.

Aikamatka...siitähän höyrytään ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessäkin. Menen nyt hakemaan inspiraatiota vanhoista ns. Hyvistä ajoista. Helppoa ja ilmaston kannalta edullista matkustamista.

Lukija ja seuraajakunta on blogin elämän aikana muuttanut muotoaan. Osa kuitenkin muistaa kuinka innokas jousiampuja ja metsästäjä olin kunnes oikea käsi ja olkapää sanoi sopimuksen irti. Latisti aika hitosti tunnelmaa kun kipu veti käden pakettiin ja lopulta molemmat kädet.

Miten innokas olin. Treenasin lujaa. 2-3h jousihallitreeneistä illaksi salille tekemään vastaliikkeet ja tasapainottamaan toista kättä ja airobiset lihastreenit päälle. Olin tikis.. Elämä oli vain ja ainoastaan sitä töiden jälkeen. Säännöllisyys ja ne ihmiset piti minut kasassa. Nautin. Elämä oli rytmitettyä ja touhu tavoitteellista.

Olkapäät ovat kuitenkin aina olleet ongelma ylöspunnerrus ei ole onnistu ilman kipua vaikka tekisi mitättömillä painoilla. Aika lohduton fiilis mutta en antanut periksi.

Kädet meni koko ajan huonompaan jamaan. Työ muuttui käsillä tehtäväksi ja homma repesi suorastaan käsistä. Kortisoonipiikkiä pistettiin kyynärpäihin ja juoksin hierojalla hakemassa helpotusta. Sähköhoitoa ja fysioterapiaa.

Jos työuupumuksesta, masennuksesta ja jatkuvasta lamaantumisesta oli jotain hyötyä niin se että kädet sai levätä. On yksi niistä. Kivut hävisi, vihdoinkin.

Nyt haaveilen uudestaan jousen tuomasta tasapainosta ja jännityksestä. Olen seurannut Instagramissa @afinnwithabow tiliä ja Elina on tietämättään toiminut inspiraation lähteenä.

Se kun moni nainen sai inspiraatiota jousitouhuista silloin ennen kauttani niin täytyy sanoa että samoin minäkin kaipaan insiraatiota, aivan kuten me kaikki. Elinan jousitouhut on herättänyt kipinän että jos kuitenkin kokeilisin vielä.

Timantit on ikuisia...niin innostus jouseeni, timanttiin, kuin kullanarvoiset seuraajat. Onneksi otin asian puheeksi. Sain Facebookissa hyvän treenivinkin jota aion heti kokeilla.

Kommentissa viitataan tunnetun suomalaisen jousimetsästäjän antamaan treenimetodiin. Yksi laukaus per päivä. Treenaa tosi tilanteessa kuten metsällä. Toista tilaisuutta et saa. Jos epäonnistuu niin uusinta vasta seuraavana päivänä.

Aluksi vetelen jonkun aikaa hallittua kuivaharjoittelua kevyellä kuminauhalla jotta saan selkärangasta palautettua liikerstoja ja liikettä käteen, hartiaan ja lapoihin. Vaihdan sitten vahvempaan jumppanauhaan heti kun käsi on valmis. Kuminauhalla täytyy tehdä toistoja myös toiselle kädelle niin pysyy tasapaino.

Tällä lähden liikkeelle. Intoa täynnä. Kiitos kommenteista ja viesteistä aiheeseen liittyen. Pistä jakoon sun hyvät treenivinkit jousen kanssa. Tai kerro mikä saisi sut syttymään uudestaan kaivatun harrastuksen kanssa. Niistä vinkeistä on varmasti hyötyä myös muillekin!

Tässä yksinkertaiset kuivaharjoittelu ohjeet jousityypeille ja muillekin. Treenit ja lihashuollon minulle suunnitteli Fysios Viherlaakso.

Kumonauhatreeni molemmille käsille

Eri kokoisilla painoilla liikettä lapoihin. Aloita pienillä painoilla

Rauhalliset ja hallitut kierrot. Käsi kurottaa selkää pyöristettynä toisen kainalon alta ylöspäin ja venytys kattoa kohden..uudestaan..

Lankutus - mun olka eikä selkä ei kestä suorin käsin

Lapsellista rusakkojahtia

Lapsellista rusakkojahtia @Jahdissa-lehti
Julkaissut Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä 31. maaliskuuta 2016

Olen kantanut tyttöä mukana metsällä kuukauden ikäisestä saakka mutta lapsen ehdoilla tietenkin. Vauvan kanssa metsällä liikkuminen on itse asiassa hyvinkin helppoa. Metsän keskellä ainakin tyttäreni nukkui paremmin kuin missään muualla. Vaipat vaihdettiin autolla tai nuotiopaikalla ja imettäminen kannonnokassa. Ei harrastusta tarvitse jättää kokonaan lapsen takia vaikka ampuminen käärö mandukassa eli kantorepussa ei onnistuisikaan mutta koiran ohjaaminen on aina mahdollista ja maastokelpoiset vaunut ovat eräharrastusten kannalta tärkeä ominaisuus. Jänispassissa rattaiden kanssa onnistuu vallan helposti varsinkin kun nyytti on sen ikäinen että voidaan käyttää lapsille soveltuvia kuulosuojaimia.

Mitä olen opettanut lapselleni? Kannatan kasvatusta elämän monimuotoisuutta ja todellisuutta realistisesti katsoen. Ei lapsen elämä järky metsästetyn riistan näkemisestä jos asia puhutaan selkeästi lapsen kehityksen mukaan ja eläintä käsitellään kunnioittavasti. Näin ollen riistan käsittely tehdään yhdessä. Tutkitaan mitä turkin tai höyhenten alta löytyy. Hetken lapsi jaksaa keskittyä kunnes taas leikit kutsuvat. Lapsi saa osallistua jos itse haluaa.

Koulutusta jousimetsästykseen ja jousiammuntaan naisille

Nainen, kiinnostaako jousella ampuminen tai jousimetsästys? 

Suomen Jousimetsästäjäinliitto järjestää koulutusta naisille. Ajankohta ja paikka on vielä avoin mutta luulen että pian se selviää. Paikka määräytyy sen mukaan miltä alueelta löytyy eniten kiinnostusta.

Koulutuksessa saat opastusta välineisiin sekä oppia ja vinkkejä ampumistekniikkaan. Koulutukseen voi osallistua myös ilman omaa jousta tai kokemusta jousella ampumisesta.

Ilmoita kiinnostuksestasi mahdollisimman pian

Suomen Jousimetsästäjäinliiton koulutusvastaava Juha Korhonen ejuhisk@gmail.com

Lisätietoa jousimetsästyksestä ja liiton toiminnasta www.jousimetsastys.fi

Tämä ilouutinen on vain naisille. Jos joku mies aivan välttämättä haluaa kukoksi kanalaumaan niin lainaan mielelläni kukkamekkoani koulutuksen ajaksi..paitsi että en omista kukkamekkoa.. :)

Petikon 3D-radan kevätpörinöistä pari kuvaa

Grillimakkaraa? kerjäävät sudet

Tyyppi katsoo ihan väärään suuntaan...keltainen luomiväri!

Alhaalta ylös - en malta odottaa.. pian pääsee tänne hengailemaan timantin kanssa... joka päivä? :)

Mitähän se kani katselee..

Ei kevätpäivää etten ihailisi kukkasia

Kohta on kupit nurin... :D

Meillä kaikilla oli niin mukavaa! Kiitos - unohdin käyttää pinkkiä vasaraa...

Lady vasara

Uusin Jahdissa-lehti on ilmestynyt! It´s a long way to the top if you wanna Rock´n Roll

Uusin Jahdissa-lehti on ilmestynyt! It´s a long way to the top if you wanna Rock´n roll (...tällä mekolla ei paljoa kä...
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 1. huhtikuuta 2015

Pinkki rengas silmässä eli jouskatreeniä radalla

Ennen laukaisua

Laukaisun jälkeen

Vika kierros

Treeni ei ollut huono, tuskin se koskaan on. Aina oppii jotain joko itsestä, aseenkäsittelystä tai ampumisesta. Kuten taulusta näkyy hajontaa oli normaalia enemmän.

Huomasin muutamia juttuja jotka vaikuttivat suoritukseen:
- Uusi stabi - ase tuntui erillaiselta tai oikeastaan painavalta vaikka eihän se stabi nyt paljoa paina
- Uusi jännetähtäin - pinkki on kiva mutta aluksi tujotin rengasta. Sitten pinniä ja ehkä vain muutaman kerran kohteeseen
- Ajatukset harhailivat pinkin renkaan, töiden ja kaiken muun siihen hetkeen sopimattoman aiheen välillä eli keskittyminen oli aluksi todella vaikeaa
- pitokäsi tärisee ja ase heiluu eli en käyttänyt vasemman käden lihaksia enkä ottanut pitoa kyljestä
- Välillä esiintyi silmiin pistävää nykäisyä laukaisussa vaikka liikkeen tulisi olla pehmeä ehkä koska keskityin liikaa kaikkeen muuhun
- Toisinaan puristin asetta vaikka kolme sormea oli "nyrkissä" kunnes lisäsin neljännenkin sormen "nyrkkiin" niin alkoi onnistumaan

Vaihe vaiheelta pääsin aika lähelle normaalia tilaa. Kahden tunnin treenissä pikkuhiljaa totuin uusiin pinkkeihin osiin ja rentouduin. Nyt vaan jatkuvaa treeniä jotta pääsen taas hyvään keskittymiseen ja käsiksi tähtäämiseen.

Olin jo välillä aika rikki. Olin varma että tähtäin oli liikahtanut tai nuolihylly vinossa...mutta turha syyttää hyviä välineitä kun itse on pinkin renkaan pauloissa.

Mitähän käy kun uusi tähtäin asennetaan.. kaikki alkaa taas varmaankin alusta. :)

Aurinkoista sunnuntaitreeniä - jälkipito

Kukat on osa aurimkoista sunnuntaita..."Tyttöjenjuttuja" - Värit kohillaan :)

Sunnuntai, aurinko ja kevätfiilis. Sopiva sää kevään ensimmäiselle ulkotreenille. Viime ratatreenien jälkeen jäi huono maku ja olkapää kipeytyi pahemman kerran. Olen potenut öisistä oikean käden puutumisista, olkapäänsärystä sekä oikean yläselkälihaksen kireydestä. Sain myös mukavan kevätflunssan kaupan päälle...nyt jää ainakin lihastreenit väliin tulevalta viikolta.

Sillä se lähtee millä on tullutkin. vai miten se meni? Päätin tuhnuisesta olosta huolimatta lähteä nauttimaan aurinkoisesta säästä ja omasta-ajasta timantin kanssa.

Puhdistusta ja vahausta vailla sekä ruuvien tarkistus

Alan käydä kotini lähellä kehä kolmosen ulkopuolella erään kaverini pihapiirissä treenaamassa ampumista. Vihdoinkin saan mahdollisuuden ampua kahdet treenit viikossa. Talon isäntäkin ampuu jousella ja samanhenkinen seura ei ole pahitteeksi. Yhdessä on kivempi treenata. Toinen näkee virheet ja virheisiin pääsee kiinnittämään huomiota pikimmiten. Tänään treenailin kuitenkin yksin ja sekin oli kyllä mukavaa.

Aluksi meinasi mennä käpy nenään. Rikkoutunut jännetähtäin meinasi häiritä taas elämää kunnes sain pienen muovikappaleen pakotettua käännellen ja väännellen oikeaan kohtaan. Puoli tuntia säätämiseen meni ja yllättäen tähtääminen alkoi onnistumaan. Onneksi ensi viikolla saan jänteeseen renkaan. Se on niin hieno! Tulette yllättymään! :D

Tällä mä yritin pärjätä ja yllättävän hyvin meni :)

Pakko-ohjautuva jännetähtäin kuuluu Diamondin peruspakettiin ja sillä on kyllä ihan kelpo aloitella. Puoli vuotta se kesti..kunnes letku repesi.

Viime ratatreeneissä epäonnistuneiden laukausten ja pikkutyttömäisen kiukkukäyttäytymisen lomassa minulle jäi mieleen Jukan sanat. "Kiinnitä huomiota jälkipitoon." Tänään sitten kiinnitin huomiota pelkästään jälkipitoon ja toistot tuottivat tulosta. Jälkipito on siis seisojamainen törötys ja tarkoittaa käytännössä sitä että pieni liike tavallaan jatkuu laukaisun jälkeen.

Kipeä olkapää kuitenkin vaivasi välillä mutta aktiivinen ajattelu olkapäähän toi laukaisuun rentoutta ja jälkipito toi osumiin vakautta? ehkä? vai kuvittelinko vain...

Planon laukussa nuolet pysyy ojennuksessa

Ajallisesti pitkä treeni ja flunssa aiheutti loppuvetoihin väsymystä. 1,5h on pitkä aika ilman taukoja ja siinä ehtii lätkimään useamman nuolen.

Loppuaika menikin rattoisasti lörpötellessä ja ihmetellessä kahvikupponen kädessä. KIITOS! Olen innoissani kuin pieni pupu porkkanoista.

Ratahäirikkö

Mun Timantin tuunausta Rajajousessa. Letkun asennus pakko-ohjattuun jännetähtäimeen puolivuotta sitten...

Viimeisin treeni oli kyllä taas sellainen katastrofi-ilta ettei mitään järkeä. Ekat kolme kierrosta lähes kaikki napakymppi mutta sitten...

Kerrataanpas hiukan... Palaan aikaan kun ostin rakkaan Timantini puoli vuotta sitten. Jousiaseeseeni tuolloin vaihdettiin nuolihylly (härveli näkyy kuvassa) mutta muut osat jätettiin Diamond Infinite Edgen peruspaketin osiksi ihan jo sen takia että kaikkea hienoa ei aloittelijan tarvitse heti hankkia.

Aika ja huomio kohdistuu aluksi tekniikan harjoitteluun. Todella järkevää vaikka kuinka osa on sitä mieltä että osaan kaiken heti... Aluksi aikaa kannattaa käyttää nostojen rauhalliseen harjoitteluun, laukaisuun ja tähtäämiseen. Tekniikka hallussa on kivempi heilua. Olen kyllä ehtinyt tässä puolen vuoden aikana jo haaveilla vaikka mistä...lähinnä pinkeistä varaosista ja jopa toisesta jousesta! :) ...värillä on väliä. :)

Onneksi asiantunteva Rajajousi on ollut hankinnassa mukana. Suosittelen hankkimaan jousiaseen ja tarvikkeet asiantuntevasta kivijalkakaupasta. Aloitteleva jousiampuja ei itse osaa heti sanoa mikä itsestä tuntuu hyvälle. Testaamalla ja harjoittelemalla asioihin tutustuu ja samalla omatkin mielipiteet vahvistuvat (esim. väri.. :)). Kivijalkakaupoista saa kätevästi myös tilattua erikoisuuksia jos jotain ei ole juuri sillä hetkellä saatavilla juuri sitä mitä tahtoisi. Asennus ja opastus kuuluvat kauppaan! I Lööööve Rajajousi Dudes!

Pakko-ohjattu jännetähtäin tänään...letku poikki. Tekohengitys ei auttanut. Jee mä saan uuden huikean tähtäimen - Vihdoinkin! Ensi viikolla siitä lisää..

Tänään se sitten tapahtui. Jännetähtäimen letku katkesi laukaisussa. Yritin korjata mutta jotenkin minä vedin herneen nenään niin että herpaannuin ja aloin kälättämään ja nauramaan äänekkäästi. Huonoksi huumoriksi meni koko treeni. Anteeksi kaikille kanssani kärsijöille..olin ensimmäistä kertaa turhautunut. Aika suoritus tällaiselle elohiirelle.

Yritin kyllä touhuta ilman letkua. Kääntelin "piippistä" (keksin sanan kai ihan itse ;) ) mutta jotenkin mieleni oli järkkynyt letkun katkeamisesta ja oikeasti nuolet lenteli minne sattui..todistajia löytyy...yritä siinä nyt sitten keskittyä.

No paska reissu mutta hauskaa meillä oli.

Piiloudun. Huomenna on uusi päivä.

Jouskatreeniä - Hyvä veto ja huono veto

Tunnin treeni - ampumaetäisyys Maunulan radalla on 18m

Eilen pyörähdin mammani kanssa Maunulan liikuntahallin ampumaradalla kuten yleensä aina torstaisin. Äitee vain näki ensimmäisen kerran kun ammuin. Tulipas hyvä mieli! Mamma oli mun kaa.. Happy!

Ajatukset eivät vain meinanneet pysyä kasassa. Oli hyviä kierroksia ja sitten niitä aivopieruja.. Perussetti..vai mitä! :D

No miten ne hyvät ja huonot sitten erottaa? Yritän kiinnittää asiaan huomiota intensiivisesti.

Parhaimmat laukaukset vain lähtevät ja sen tietää että nyt on osuma. Ajatukset ja katse ovat kohteessa. Rento selkäveto. Se tuntuu itseasiassa tosi hyvälle, jos tästä haluaa jotain kiksejä saada. Hyvä laukaus tuntuu rauhoittavalle.

Huono veto taas yleensä menee niin että ajatukset lentävät valovuosien päähän ja katse kohdistuu pinniin kohteen sijaan. Sinä hetkenä sisälläni heiluva Kamala Luonto-sarjakuvan kettutyttö vipeltää ja lujaa!

Sitten se iskee laukaisuramppi. Siinä sitten heilut ja yrität rauhoittua..yleensä turhaan. Jos päätän kuitenkin sinnikkäästi laukaista niin suurin pelkoni on ettei se vain napsahtaisi naapurin tauluun tai taulun takana olevaan metalliseinään.. Paras vain purkaa jännite ja hengitellä hetki tai pitää vaikka tauko ja mussuttaa pähkinöitä.

Parasta eilisessä kuitenkin oli äiti. Hän oli yllättynyt että osaan oikeasti ampua. Onhan se varmasti outoa katsoa kun muutoin säheltävä tytär pysähtyy edes joskus paikalleen ja keskittyy.. :D 

Hyvillä neuvoilla (Kiitos Jukan!) ja tietysti omalla nöyrällä mutta määrätietoisella harjoittelulla on tullut tuloksia. Jee!

Josta tuli mieleen että yksin ei kannata ähertää. Kysy reippaasti neuvoa kokeneemmilta. Pienillä korjauksilla homma taas luistaa. Ota vaikka yhteyttä oman alueen "tutoriin". Heidän yhteystietonsa löytyvät täältä: www.jousimetsastys.fi/wp/sjml-tutor-verkosto/

Neitseellistä jänisjahtia

Mun ikioma timantti...

Nyt se on sitten viety..ai mikä?..jouskajahtineitsyys tietysti! Dude!

Kolme ensimmäistä jahtikertaa takana ja lukematon määrä edessä. No, miltä nyt sitten tuntuu?

Ihan helvetin hyvälle. Tähän sellainen leveähymyinen hymynaama! Lisää virtaa treenailuun.

Viime kerta oli ehkä huikein. Niin noh...ei se nyt ollut kuin sellainen pyrähdys mutta kuitenkin. Parasta on kuitenkin aina hyvä seura.

Näin metson, paljon tuoreita jäniksen jälkiä ja kyllä! ihka elävän metsäjäniksen...eloon se tyyppi sitten jäikin. Ei ollut koiraa, lunta nivusiin saakka ja aika tapissa.

Tepastelin moottorikelkkauraa ison linjan alla. Pienet kuusipuskat loivat pupuille suojaisan kulkureitin linjaa pitkin. Ihanteellista aluetta.

Papanoita ja tuoreita jälkiä ristiinrastiin. Hiippailu tuntui hyvälle. Ilma oli raikas, keväinenkin ehkä.. Laitoin nuolen hyllylle ja valmistauduin virittämään jousta. Sydän pampailen ja lumi kengän alla hiljaa rasahtaen..tuli sellainen olo että nyt on kaveri lähellä. Jännä fiilis. Samanlainen kun tuntee selässä stalkkerin silmät.. :)

Edessäni vasemmalla kuusien seassa vilahtaa valkoinen pitkäkorva. Viritän jousen ja samassa valkoinen vilahtaa edessäni 50m kohdalla uran yli. Ei mitään tehtävissä.

Hiippailen katsomaan jäljet ja sinne ne häviää ryteikköön. Nyt jos olisi koira.. Tilanne ohi. Olin silti innoissani!

En usko että tänä vuonna enää pääsen jahtiin..ehkä Maunon kanssa koiramiehenä tai sitten vain relataan. On tässä tullut pöristyäkin.

Ehkä innostun kevään saapuessa treenailemaan haulikon kanssa..jouskan lisäksi tietysti. :)

Ensimmäinen jänisjahti jouskalla eli yksi hulvaton metsäpäivä

Eka kerta on kyllä kivulias. Into piukeena ja onhan tätä nyt harjoiteltu mutta silti kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Neuvoja satelee. Sun pitää vaihtaa se tähtäin tai siis molemmat. Ja stabi puuttuu ja kärkiäkään ei ole. Heh. Onneksi asiantunteva Rajajousi auttaa jousiasioissa ja pitää järjen päässäni.

Aika pimeetä... :)

Torstaina Maunulan ratatreenien jälkeen olin sopinut myöhäiset treffit Keravalle. Siis pakkohan sinne oli ehtiä koska lauantaina on edessä jahtipäivä.

Paniikissa söpötän aina niin yltiörauhalliselle ja vakaalle vastapelurille että "Siis niin siistii. Mä opin taas jotain uutta..niin huikeeta siis cool.." kälä kälä..ja en ihmettele jos päästin suustani että OMG! 

Olin sekaisin väsymyksestä ja suunnattomasta riemusta. Olen kehittynyt ja pääsen jahtiin. Onhan se nyt hienoa! Olen vain väsyneenä ärsyttävän äänekäs ja kikattava pikkutyttö. Ehkä Jorma ymmärtää... :D

Shockwawes 100 on minun valinta pupujahtiin

Shockwawes kolmen setti lähti iloisesti mukaani. Näillä lähtee. Sopivan hintaisia ja miellyttävän kevyitä!

Kärjet sopivat nuoliini. Olin nimittäin hiukan huolissani että miten nämä sulat?? ehkä kuitenkin uudet nuolet pitäisi hankkia? (haaveilin saavani pinkit sulat...aivan kuten eräällä miehellä...olen vähän kade.. :D ) No mutta järki päähän. Nuolet ovat ihan hyvät minulle ja sulat ovat juuri sopivat. Kaikkea ei ole pakko ostaa tai uusia ekaan jahtikertaan kun on panostanut ja ostanut hyvän aloitussetin ammattitaitoisilta myyjiltä.

Hiukan ihailin siinä sivussa kauriille ja majavalle suunnattuja kärkiä ihan vain koska olin tietysti naisellisesti miettinyt että metsästyskärki pitää olla linjakkaan kaunis ja paketti punainen... Nooooh... en saanut niitä mutta ehkä kevään massepassiin? (Hulluhymiö). 

Tähtäimet ja muut jäi hyllyyn, siihen seuraavaan kertaan. Pakettia isosta maailmasta odotellessa...

Nämä on aika päheitä!

Jahtia edeltävä ilta

Olen niitä jotka iloitsevat asioista pitkään mutta toimivat viime sekunnilla.

Kaivelin villahousut, untuvatakin, metsästyshousut ja villapaidan. Kengät pitäisi vaihtaa...vanhat Haltit alkaa olla reikiä täynnä. Vanhat ja uskolliset. Jos alkaisin luetella mitä voisin hankkia niin homma karkaisi käsistä.

Pari lasia punkeroa ja kaurissorsseliä ruisnapilla...Avot. Ehkä tämä tästä.

Campo Viejo pääsi minun suosituimpien viinien listalle

Kaurissörsseliä rusinapilla

Jahtipäivä

Herään klo5.00. Ihan sekava olo. Näin unta että sain jäniksen ja vein sen täytettäväksi. Pidin pupua aina mukana. Sen hampaat olivat isot ja ihan kuin se olisi irvistänyt..hiukan kukkuu-uni mutta ihan perusuni minulle.

Pitäisi ajaa Hauholle vajaat pari tuntia. En jaksa meikata ja mitä ihmettä kynnetkin on lakkaamatta. Aamu alkoi siis epätavallisesti. Sipaisen kuitenkin neutraalia huulipunaa ja virkistän kasvoni ruusuvoiteella :) ...Kurkistan Planon jouskalaukkuun ja siellä ne on...Shokkivavet...ihanat uudet ja kiiltävät metsästyskärjet. Juon kahvia ja ihailen niitä hetken. On ne sitten hienot! Metsästysfiilis kohenee.

Olen ensimmäisenä Hauhon metsästysseuran mestoilla (30min ennen muita). Joko mennään joko mennään missä pupu joko mennään...kuulkaa kaikki mulla on jouska... 

Seuran äijät luulivat varmaankin että olin eksynyt. Hinkaan joustani silmät ilosta ja onnesta kiiluen. (vähän niin kuin korkkarikaupassa..)

Hullunkurinen (mutta ehkä hauskin ikinä) metsästysseurueemme valuu paikalle. Koiramiehet jaetaan ja sitten menoksi...Herra jahtipäällikkö jo taisi todeta että ihan sama vaikka nallipyssyllä paukuttelet.. Höh..senkin jörrikkä ;) ...Eikö se nyt tajua että en vain ole koskaan ollut mistään näin innoissani.. :D

Seurat ja ihmiset ovat ympäri Suomea hyvin erillaisia mutta silti niissä kaikissa vallitsee samanlainen fiilis. Nyt olin vain timanttini pauloissa että en jaksa pohtia sitä nyt enempää. 

Passeja vaihdettiin ja jälkiä nähtiin. Koira oli söpö ja ihan varmaan sillä oli ripsaria! Neitiä ei nyt huvittanut. Naisena koin suurta myötätuntoa...eihän sitä nyt aina huvita. Ehkä sillä oli ekat juoksut tulossa.

Jouskan kanssa

Kun sitten sain omaa aikaa sädehtivän timantin kanssa niin fiilis oli huikea! Olin onnellinen. Toki mietin että miten sitä nyt sitten heilutaan. Oikeastaan vaikka en kuullut koiran haukkua tai nähnyt pupuja niin jahti oli onnistunut.

No huh...ollaampas sitä polleena - Eka jänöpassi!

Ilman stabia pärjäsin oikein hyvin. ;) Ja tähtäinkin oli just hyvä! Luovun pinnitähtäimestä kyllä mutta ensin sen eteen on tehtävä töitä. Treenattava lisää ja saatava ampumisvarmuutta. "Olen ehkä valmis?" ei riitä.

Timantin ulkoiluttaminen teki hyvää. Minun silmissä timanttini säteilee nyt enemmän kuin koskaan. Että oli tällä päivällä aika suuri merkitys vaikka elukkaa ei näkynytkään!

Tajusin passiin mennessä että "Hei, mä en tarvitse korvatulppia!" :)

Isoin huoleni tällä hetkellä on kauniiden kärkien säilytys. Alankin etsimään sopivan naisellista säilytysrasiaa. Hyviä vinkkejä otan mielelläni vastaan!

Kiitos ihanalle ja komealle isäntäseuralle! 

Me tulemme varmasti uudestaan. Nuotiolla olisi helposti vierähtänyt turistessa koko ilta. Kiitos myös riistakeiton tehneelle! Resepti olisi kiva saada?!

Ai niin..jahtireissuilla saattaa tapahtua kaikkea omituista..Päivä sisälsi yhden naisellisen haulikon mökille unohtamisen, yhden (minun) autonavaimen kadottamisen joka löytyi lumesta... minä kaaduin lähestulkoon nuotioon ja kotimatkalla en ole ehkä nauranut koskaan niin paljoa autoa ajaessa. "Erä Pirkot ja Jormat" kiittävät.

Metsästysreissut ovat sosiaalista toimintaa parhaimmillaan!

Jouskajuttuja - takana hauskin syksy ikinä!

Tämän viikon erikoisuus oli taulussa. Eka kerran pikkutauluihin. Hih, kylläpäs oli hauskaa! Joku kyseli matkaa josta ammun niin Maunulan radalla ammutaan viikolla max.18m eli sitä matkaa. 

Vasempaan alakulmaan tähtääminen oli haasteellista. Ongelmanani on usein aseen kallistuminen vasempaan. Aseen suorassa pitäminen on yllättävän haasteellista ainakin tällaiselle killisilmälle.

Kävin tonttuilemassa Rajajousessa. Tyyppi siellä tiskintakana on kyllä huikea tuttavuus. Siltä tyypiltä olen oppinut ja paljon. Kiva jutella ja hankkia tarpeita ihmiseltä joka on ammattitaitoinen ja valmis neuvomaan.

VINK VINK! Hyllyssä napottaa YKSI syötävän suloinen Bowtechin Carbon Rose. Tätä minä himoitsen ja uskon että moni muukin nainen huolisi asevalikoimiinsa yhden tällaisen!

Pinkki pakkaus piristää hyllyä. Jeeees... Pink is Here! Lisää on tulossa joten kannattaa kysellä. Miestenkin aseisiin sopii pinkit somisteet! ...pehmenette vähän senkin mörököllit! ;)

Mitäs näistä sanotte? :) Jos joku väittää että nämä ei ole hianoja niin huijaat!

Ritarin oppeja jousimetsästykseen

Joni Turunen, Hajonta ja Diamond Infinite Edge, Rajousi

Ihan aluksi...senkin Varjaagi! :) Kirjoitit Jäkkärässä kesäisestä kohtaamisestamme. Hymy herkässä. Minä muistan kohtaamisen ja sen roskiksen johon nojailin... :D Ei vaan muistan kyllä oikein hyvin koko tarinan ...olen jälkikäteen nauranut tuotokselle. Enkö oikeasti saanut mitään järkevämpää irti? Oli helteet ja ukkonen sekä odotin kesälomaa.. :) No joka tapauksessa Sanna & co päihittää osan miehistä jo nyt vaikka unissaan. Minä ehkä sitten 20 vuoden päästä. :)

Jäkkärää selatessani huomasin jutun Juha Kylmästä. Sepäs sattui, sillä työn alla on otteita Juhan viisauksista. Nyt onkin hyvä aika ryöpsäyttää ensimmäinen osa ulos.

Onnittelut vielä Juhalle Saint Hubertus -ritariksi lyömisestä. Kuvissa vilahtaa muuten myös yksi mukavin tuntemani herrasmies nimittäin eräneuvos Olavi Joensuu. Joidenkin ihmisten tapaamisesta ilahtuu kerta toisensa jälkeen. Olavi on Coolein tyyppi ever!

Sir, viisaudet on tehty jaettaviksi

No juu siis Sir Juha Kylmän oppeihin palatakseni. Rajousen Jorma tuuppasi käteeni Kylmän kirjan Jousimetsästys - Johdatus nykyaikaisen jousimetsästyksen perusteisiin, jota olenkin lueskellut hartaasti imien itseeni ritarin viisauksia. Ainoa vaan että luotan kokemukseen ja kokeilemiseen, joten elämä opettaa. Rataharjoitukset odottavat ja valmentajan ensimmäinen tapaaminen on torstaina (jännittää).

Päätin napsauttaa teille, arvon kanssani pörheltäjät, lukuvinkin pimeneviin syysiltoihin. Meistä jokaisesta kehittyy Sir Kylmän opeilla metsästyksen ritareita. No jos ei niin älä välitä sillä harva saa kantaa kultaista kruunua ja prinsessan viittaa vaikka kuinka harjoittelisi kuninkaalisia kumarruksia...

Kirjasta on jäänyt käteen hurjasti kaikkea mutta koska tavaan ja sisälukutaito on hiukan hakusessa niin kirja on luettava useaan otteeseen, jotta ymmärrän mitä olen juuri lukenut. No juu juu myönnetään...jään kiinni jokaiseen kappaleeseen tehden peilin edessä mielikuvaharjoitteita kuvitteellisella taljajousella. :)

Johdanto luo pitkälle aikavälille minulle aika paljon haasteita, sillä siellä sanotaan mm. näin

"Minun tapauksessani valmistautuminen - riittävän tiedon ja taidon hankkiminen - kesti pari vuosikymmentä." 

Hmmm.. Sir puhuu varmaan minun oppimismetodistani - Äherrä ensin ja lue sitten vasta käyttöohjeet. ;)

Juha kyllä huomattaa että nykyään kaiken voi oppia nopeammin. Kysyn vaan että miten muka? Tiedon voi ehkä lukea mutta sen taidon haalimiseen ja sisäistämiseen menee kyllä kauemmin niin ja taidon ylläpitämiseen..

En usko että kukaan vain ostaa jousiaseen ja alkaa lätkimään lentäviä sorsia? Ei kai! Vaikka onhan minulla itsellänikin aika hurja into että ensi syksynä ulkoilutan jouskaani metsässä ja tihrustelen tähtäimen läpi vaikka jänistä. En usko kuitenkaan että olen parissa vuodessa täysin oppinut vaikka harjoittelisinkin valmentajan johdolla joka viikko.

Eettisyys

Eettisyys puhuttaa ja rakastan aihetta oli asianyhteys mikä tahansa. Mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä on lain yläpuolella? No etiikka tietysti. Kylmä kirjoittaa näin,

"Eettiset pohdinnat ovat pohjana niille päätöksille mitä teemme kun kukaan ei ole katsomassa."

Tulee juttuja mieleen, joissa tavan metsästäjä tekee oman päätöksen mutta päätöksessä ei ole mukana etiikka vaan ihan joku muu. Mitä niiden ihmisten päässä liikkuu?...välinpitämättömyys, vallankäyttö, näyttämisen halu vai se kun viikkoon et ole saanut mitään ja on viimeinen ilta käsillä..turhautuminen, se on maailman huonoin kaveri, jota ei pidä päästää valloilleen.

Olen huomannut yhden erikoisen asian. Kun jousimetsästäjä tulee paikalle niin hänen ympärillään on outo rauhallisuus. Juha huomauttaakin näin sosiaalisenmediaan aikakauteen sopivan heiton.

"Meistä jokainen edustaa kaikkia metsästäjiä." 

Lauseen voisi vaikka kaivertaa jokaisen metsästyseuran ja jahtimajan takaseinään muistuttamaan meitä hyvistä tavoista, niin vanhoja kuin meitä uusia metsästäjiä.

Rikon parhaillaan Juhan yhtä ohjetta, sillä minulla ei ole vankkaa kokemusta mistään ja juttuni ovat kaukana asiallisuudesta. Tosin en koe olevani lajin virallinen edustaja vaan luomisen tuskaa poteva aloitteleva jousimetsästäjä joka etsii sitä oikeaa, väärää ja miettii mistä saan Varjaagilla olleita nahkavarusteita.

"Anna itsestäsi ammattimainen kuva esiintyessäsi lajin edustajana julkisuudessa. Perehdy asiaan huolella ja puhu asioista joista sinulla on vankka kokemus", Juha Kylmä.

Jousiammuntaseura Artemiksen tutustumiskurssilla

Minun ekat osumat tähtäinjousella

Tutkiskelin pääkaupunkiseudun jousiammuntaseurojen tarjontaa ja päädyin ystävällisten vastausten perusteella Artemiksen tutustumiskurssille. Kurssiin kuuluu kolme kertaa, joissa pääsee tutustumaan eri jousiaseisiin ja saa näin ollen kattavan kosketuksen jousiammuntaan lajina. Ensimmäisen illan teemana on turvallisuus radalla ja tähtäinjousella ampuminen. Itse en enää pääse työkiireiden takia muille kerroille mutta onneksi turvallisuusasiat on nyt hanskassa niin voin hyvillä mielin mennä harjoittelemaan muuna aikana.

Tunnelma kurssilla oli rauhallinen. Osa meistä innostui nauramaan mutta hauskaa pitää olla sehän on selvä. Osasin kuitenkin mielestäni käyttäytyä suuresta väsymyksestä huolimatta rauhallisesti ja se yllätti minut itsenikin. Keskityin hetkeksi johonkin yhteen juttuun ja se tuntui hienolle. Elohiiren elämä ei ole aina helppoa.

Mitäs siellä sitten tapahtui. Mukava ääninen mies alusti aiheen sujuvasti. Aluksi lämmitellään ja käydään läpi turvallisuusasioita.

Turvallisuudesta radalla mieleeni jäi nämä lausahdukset: 

Kuuntele ja noudata ohjeita. - Check

Käyttäydy rauhallisesti - älä juokse ja hermoile - Check :D
Jousi ei saa olla vireessä jos joku hiippailee tulilinjalla - Check

Kun vedät nuolen pois taulusta niin katso ettei takana ole ketään - Check
Jousta ei saa räpsäyttää ilman nuolta sillä runko kärsii! - No... ei ihan Check

No niin löpinät sikseen ja ampumaan tähtäinjousella. Ase käteen. Nuoli nokinpaikkaan, jännitys tiivistyy ja tähtäys. No siinähän kävi sitten niin etten aluksi uskaltanut päästää irti, teki mieli laittaa silmät kiinni ja huutaa! En huutanut. Opettelen todellakin itsehillintää. :D

Se hassun näköinen sormiläppä, jossa oli kolme kieltä siis kerrosta! Miksi? ... No anyway.. sen avulla siis viritetään jänne mutta miksi ihmeessä se on sellainen?

Ongelmani oli se että vedin jännettä pitkillä sormillani liian nyrkissä ja toiseksi pidin ihan väärää poskea kiinni jänteessä! Minulle kaikki on mahdollista.. :D Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui! Kuuntelinko minä neuvoja ollenkaan? Olin ainoa, jolla jouset meni taulujen välistä telineiden taakse! Monttu auki olin kuolla nauruun mutta hienoa itsehillinnän opettelua. En nauranut, ainakaan kovaa! En uskonut millään sillä mielestäni tähtäin näyttää ihan eri suuntaan kuin nuoli...jotenkin se oli aluksi hassua.

Minua opasti kaksi naista, joiden taustatuki oli kyllä tarpeen. Hyviä vinkkejä! Vaihda asentoa, nenä ja poski kiinni jänteeseen.. Nyt meni oikea poski ja nenäkin alkoi hipoa jännettä. Tähtäys, laukaise ja rentouta sormet. Vau sitä tunnetta kun osui siihen tauluun...ei siis paperiin vielä kuitenkaan.

Kyllä se homma alkoi sitten luistamaan kuten kuvasta näkyy. Kehystän ensimmäisen tauluksi olohuoneen seinälle. Nyt on hyvä sisustaa kun mies ei ole kotona. ;)

Jousiampuminen on toki yksilölaji mutta ainakin Artemiksessa kuulostaa ilmapiiri sosiaaliselta ja helposti lähestyttävältä. Kurssilla oli mukavia ihmisiä ja kurssin vetäjät olivat myös erittäin mukavia. Jututin toista naisohjaajaa (jota kutsun salaperäisesti nimellä neitiX, sillä lupasin olla julkaisematta hänen nimeään ;). Hän kertoi harrastaneensa jousiammuntaa jo kuusi vuotta.

Jousiammunnan hän aloitti Artemiksen tutustumiskurssilta ja tapasi siellä ystävän, jonka kanssa käy ampumassa edelleen 1-2 kertaa viikossa ja noin 2h kerrallaan. Aika menee ampuessa, rupatellessa ja kahvitellessa - kuulostaa kivalle ystävien yhteiselle harrastukselle.

Aluksi hän ampui seuran tähtäinjousella. Kaksi vuotta sitten neitiX osti Rajajousesta oman taljajousen, Diamond Infinite Edgen, mutta ampuu edelleen siis molemmilla jousilla. Hän suosittelee jousiampumisen aloittamista tutustumiskurssilta ja siitä sitten seuraan liittymistä. Seura tarjoaa pääkaupunkiseudulla hyvät harjoittelupaikat niin ulkona kuin sisätiloissa mutta myöskin yhteisiä tapahtumia ja taustatukea. Mikä parasta, aloittelijoille välineet ja osaavaa opastusta.

Metsästyskortin neitiX suoritti tänä vuonna. Jousimetsästys kiinnostaa mutta metsästyskavereista on pulaa. Kun ei kuulu mihinkää seuraan niin ole oikein paikkoja missä metsästää. Toiseksi pääkaupunkiseudulla ei oikein tiedä mistä metsästyksen kanssa lähtisi liikkeelle.

Suuret kiitokset Artemiksen puheenjohtajalle ystävällisestä opastuksesta ja kurssille pääsystä. Kiitos ohjaajille ja neitiX:lle juttelutuokiosta! Minusta saitte kerta heitolla jäsenen.

Lisätietoja seurasta:
http://www.artemishelsinki.com/frame.html

Jousimetsästyksen ensiaskeleita

Kuvassa on neljä asiaa, joita arvostan.. Suomalainen metsä, Jukka Rintala, metsästys, ennen kaikkea jousimetsästys sekä valokuvaajan ammattitaito.

Kuvassa Diamond Infinite Edge/Rajajousi. Kuvaaja Joni Turunen, Hajonta. Meikki ja kampaus Studio Helmi. Vaatetus Jukka Rintala. Kuvauspaikkana Aulanko.

Olen hurahtanut täysin jousimetsästykseen ja päättänyt sinnikkäästi harjoitella ja tutustua lajiin tämän kauden. Ensi vuonna sitten jos vaikka metsälle pääsisin. Katsotaan nyt miten likan käy. :)

Kesän haastattelusta jäi mieleen että jousimetsästyksessä on sellainen Yin&Yan-meininki, jota hiukan silloin naureskelin mutta sitähän se on. Kyllä siinä täytyy olla sinut luonnon kanssa mutta myös kropan hallinta kunnossa ja mieli rauhallisena..tyyni ja rauhallinen. Tyyni ja rauhallinen ei ehkä kuvaa minua persoonana mutta metsään kun astun niin olen kuin toinen tyyppi. Uskon omiin kykyihini niin paljon että uskallan lyödä vaikka vetoa onnistumisestani.

Olen siis hankkimassa itselleni taljajousta, sitä omaa timanttisormustani. En ole nainen, joka havittelee sormeensa sitä suurinta timanttia, joten siksi olen alkanut kutsua tulevaa jouskaani timantiksi. Haluan kerralla hyvän ja soivan pelin. Sovin hyvien neuvojen siivittämänä tapaamisen ammattitaitoisen jousiaseisiin erikoistuneen myyjän kanssa. Onnentyttö, sillä visiitti Rajajouseen oli kaiken vaivan arvoinen.

Rajajousella on kaksi toimipaikkaa Keravalla ja Parikkalassa.. Keravalla Rajajousen liikettä pitävällä Jormalla on 25 vuoden kokemus jousiaseiden myynnistä. Miehiä on asiakaskunnassa enemmistö mutta naisten määrä on (ilokseni) kasvanut!

Jorma kertoi, että naisten ja nuorten välineisiin panostetaan nykyään paljonkin. Ennen ei otettu huomioon mittoja tai muita tärkeitä ominaisuuksia. Ennen oli vain perus miesten malli, joka värjättiin punaiseksi ja se oli siinä. Nykyään on naisille ja nuorille omat mallistot, omilla mitoilla ja ominaisuuksilla niin ja värityskin otetaan huomioon. Esimerkiksi Bowtechin Garbon Rose ...voi mikä namu. Onnekseni pyörien hento kiilto voidaan metsälle mentäessä vahata mataksi... Maailman levein hymy!

Jorma aloitteli jousiammuntaa 30 vuotta sitten. Kuulostaa varmaankin tutulta.. Ostaa vehkeet ja aloitella takapihalla niin ja sitten tuskastua moneen kertaan. Hetkellisen epätoivon jälkeen Jorma päätyi vantaalaiseen jousiammuntaseuraan harjoittelemaan tauluun ampumista ja siitä se sitten lähti. Hauskat tarinat siivittivät iltaani! Voi kuulkaa kerron vielä ne kaikki. :)

Jousimetsästyksellä on Suomessa pitkät perinteet, eikä sitä ole koskaan kielletty. Jousimetsästys ei suinkaan ole tuontituote. Kyllä se on täällä ollut jo pidempään kun tarkastellaan historiaa taakse päin, aikaa ennen ruutiaseita. Jousimetsästys on perinteikäs mutta samalla nykyaikainen ja tekninen laji.

Yllätyin täysin kun kuulin naapurimaiden jousimetsästyksen historiasta. Rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa jousimetsästys on kiellettyä. On kuitenkin vain hetkestä kiinni milloin jousimetsästys laillistetaan myös Ruotsissa.

Tanskan jousimetsästyksen historia on mielenkiintoinen. Ensin laji kiellettiin lailla, sitten tanskalaiset hakivat ja saivat poikkeusluvan metsästää. Näin he menivät eteenpäin kymmeniä vuosia kunnes jousimetsästys laillistettiin muutama vuosi sitten.

Maailmalla suomalaiset jousimetsästäjät ovat aina olleet arvostettuja, joten te jousimetsästäjät voitte olla ylpeitä taidoistanne.

Aiheesta lisää piakkoin! Nyt käyn hivelemään kuvauksissa ollutta Diamond Infinite Edgeä. Se on kyllä kaunis väritykseltään! Tämä on siis yksi vaihtoehto timanttisormukseni tilalle. Kyseinen jousiase vaikuttaa laadukkaalta mutta edulliselta. Tehdaspaketin saa Rajajousesta kotiin 450€ hintaan (...ehkä saan vielä toisen koska ymmärtääkseni timanttisormukset ovat kalliimpia! heh noh jos ei nyt kuitenkaan.. :D ). Tehdasvarustepakettiin sisältyy aina 3-jyvän metsästystähtäin, Octane Hostage nuolihylly, Octane DeadLock Lite nuoliteline ja Line-O-Peep jännetähtäin. (Wau mitä nimiä...O-Peep ja DeadLock...)

Tuosta paketista puuttuvat aloittelevalle ampujalle välttämättömät varusteet. Rajajousessa pakettiin lisätään 6 kpl Goldtip Warrior nuolta, TruBall Outlaw laukaisulaite ja Saunders Diamond Defender rannesuoja, jolloin paketin hinnaksi muodostuu 550€. Vaikeita termejä ja nimiä näin aloittelijalle! :D Mutta täydennetty pakettihinta kuulostaa kuhtuulliselle!

Hiukan vielä hinnoista nyt kun pääsin vauhtiin...Kyseinen jouska on suosituin ja myydyin taljajousi maailmalla. Rajajousen Jorman jenkkikolleega myy kyseistä mallia sesonkiaikaan kymmeniä päivässä! Diamond Infinite Edgeä käytetäänkin Jenkeissä vetonauloina jousia myyvissä liikkeissä. Hinnat Atlantin tuolla puolella eivät todellakaan ole vertailukelpoisia Suomen hintoihin! Minulle oli hyvänä huomiona, että hintoja vertaillessa varsinkin netissä dollarihintaisia vehkeitä eurohintaisiin niin on ymmärrettävä että kulut kumoavat valuuttakurssin eron ja dollari muuttuu vähintäänkin euroksi kun jousiase on tullattu Suomeen. Tämä selittyy verotuksella ja muilla kustannuksilla. On myös huomioitava että kunnon liikkeistä saa mmattitaitoista opastusta, kasausta ja viritystä. Olipas monimutkainen sepustus mutta en kyennyt kertomaan toisin. :)

No jatketaan nyt sitten vielä, sillä tätä ei voi ohittaa...

Bowtech havahtui ja päätti tehdä vastaavan täysin oman mallin, joka kantaa nimeä BowTech Fuel. Siinä on lähes sama runko. Kaaret ovat esim. hiukan laadukkaammat ja ihan on soivan näköinen ja tuntuinen peli. Hinta Fuelilla on 200€ Diamond Infinite Edgeä kalliimpi eli 650/750€ (Alkaa kuulostaa timanttisormukselle, vai mitä?). Hintaeroa tulee luonnollisesti jousen ja tarvikkeiden laatuerosta ja varmasti myös valmistusmäärien ero vaikuttaa hintaan.

...Odottakaas kun pääsen niihin muihin vaihtoehtoihin. Herttinen sentään huomaan että olen innoissani kuin pieni pupu porkkanoista. Voi Sanna minkä teit! ;)

Seuraavaksi alan hivelemään tätä Timanttia niin ja pyörähdän piakkoin jousiammuntaseuran treeneissä, siellä vantaalaisessa...

Jousiammuntaa hyvässä seurassa!

Eka kerta eikä ollut yhtään hullumpaa. :)

Kesäkrapula koittaa. Paluu pääkaupunkiseudulle maaseudun rauhasta on kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Tiedättekö. Äkkiä tähän tottuu!

Kesän yksi hauskimmasta illoista sisälsi jousiammuntaa ja uusia kivoja tuttavuuksia. Vihdoinkin pääsin kokeilemaan taljajousta, vieläpä sillä merkillä josta olin haaveillutkin nimittäin Bowtechillä...voi olla että muita en enää kelpuuta. Ampuuhan sillä nykyään kaksi idolianikin Eva Shockey ja nyt siis uusimpana Sanna Grönqvist.

Sannan rauhallinen tähtäys ja maalipupua keskelle rintaa

Sanna kertoi minulle illan aikana rauhallisesti jousimetsästyksestä siitä miten jousta käytetään ja millaisia saaliita hän on jousella saanut. Mikä osa on mikäkin ja mitkä ovat tärkeimmät asiat muistaa jousia-ammunnassa. Kullanarvoisia neuvoja. Muistan neuvot ikuisesti!

Sannan ampuminen on taidetta (myös kilpailuissa hän menestyy todella hyvin!) Rauhalliset liikkeet ja keskittynyt olemus...apua minulla on vielä paljon opittavaa...täytyy ehkä aloittaa myös keskittymisharjoittelu ja opetella olemaan nauramatta koko aikaa.. ;)

No niin... Minun vuoro kokeilla. Jouskari käteen ja liipaisinranneke toiseen käteen. Nuolen asettaminen... jousen hahlo tai miksi sitä sitten kutsutaankin (heh!uusia termejä... ;)) täytyy napsahtaa jolloin nuoli pysyy itse aseessa. Toiseksi nuolen sulat tulee olla oikein asetettuna...no eka kerran se oli ihan väärin kunnes tajusin...no niin nyt on nuoli aseessa.

Liipasinranneke täytyy olla sopiva. Isot ja pitkät sormeni asetellaan liipaisimen taakse. Check! Tässä vaiheessa into on piukeena. Sitten vain lavat yhteen.... (naamapunaisena, hampaat irvessä, ehkä lusikallinen tiedätte kyllä missä....) Mitään ei tapahdu, paitsi hervoton naurunremakka! Ei jumalauta mä en saa tätä jousta viritettyä! :D :D Uudestaan...uudestaan, uudestaan.... ei mitään! :D :D Ai kamala kun nauratti ja naurattaa vieläkin. Housut joutuu vaihtoon ilopissasta ja kauheasta ähertämisestä! Kehuin jo Sanna lihakset ja katsoin epätoivoisesti että tähän se nyt sitten tyssää. Kesäloman aikana lihakset ovat kadonneet käsistäni ja tilalle on tullut Italian pastaa ja parin viinilasin sokerit...

Ei voimalla vaan taidolla ja tekniikalla! Taidan silti ottaa rankemman yläselkä ja käsilihastreenin ohjelmistoon! Jotain pientä nytkähdystä muutaman harjoittelukerran jälkeen tapahtuu mutta sitten Sanna tulee apuun ja auttaa venyttämään "vaikeimman" kohdan yli jonka jälkeen ei tunnu enää raskaalta.

Tähtäys ja laukaisu. Osuin kuin osuinkin maaliin! Voi sitä riemua mikä sisälläni hörähti (yritin olla näyttämättä ;) ). Muutama kerta ja jokainen osui tauluun. Olen tyytyväinen vaikka en ensimmäisellä harjoittelukerralla saanutkaan jousta venytettyä itse. Ei siis syytä lannistua. Todella kivaa puuhaa!

Nyt täällä pääkaupunkiseudun huminassa on kiva muistella oppeja. Seuraavaksi suuntaan kohti jousiammuntaseuraa (seurakatselmus käynnissä) ja asiantuntevaa jousiammuntaan suuntautunutta kauppaa (..tiedän kyllä jo missä puhelin lähipäivinä pirahtaa. Kiitos tyypit hyvistä vinkeistä!), jotta pääsen jatkamaan harjoituksia! Sitä ennen tutustun huolella esimerkiksi jousimetsästäjäinliiton ostoslistaan. :) Todella koukuttava ja hauska laji. Luulen että tämä on mun juttu kunhan pääsen kunnolla alkuun ja opin tekniikan.

Sannan tyylinäyte

Illasta jäi mieleen lausahduksia kuten...
- Panosta laadukkaaseen aseeseen! Sellaiseen, johon saat varaosia ja jota voit tuunata tarpeen mukaan helpommin kuin halvempia versioita.
- Älä ammu rikkoutuneella nuolella. Hiilikuitunuolet säröilevät rikoutuessaan, joten niiden kanssa on hyvä olla tarkkana. No eipä olisi tätäkään tullut ajatelleeksi :)
- Harjoittelu on todella tärkeää. Jousimetsästäjät kiertävät kilpailuja harjoitellakseen metsästyskautta varten mutta kilpaileminen ei ole tietenkään välttämätöntä.
- Jos on kiinnostunut jousiammunnasta niin yhteyttä voit ottaa Suomen Jousimetsästäjäinliiton Tutoreihin sekä tietysti seuroissa on aloittelijoille opastusta tarjolla muutoinkin kannattaa tutustua liiton sivuihin. Sivuilta löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja.

Lue myös Veli-Matti Dahlgrenin haastattelu Riihimäen erämessuilta. Tuo ihana ihminen on syypää mun hymyyn jousiammunan ja metsästyksen suhteen. Jutustelu messuroskiksien edessä :D kolahti kuin metrinen halko. Toinen eräelämäni ja jousimetsästyksen innoittaja on rakas veljeni jota seuraamalla olen oppinut paljon. Kiitos hyvistä neuvoista ja rohkaisusta lajin pariin.

Jouskarin etsintää!?!

Hjälp! Olen ihan ulapalla. Eräs elämäntapametsästäjä vinkkasi  minulle että kannattaa ostaa nyt jouskari jos sitä haaveilen...tulevaisuudessa se voisi olla luvanvarainen. Paniikki! :)

Olen katsellut ja lueskellut eri foorumeista ja sivustoilta jousiammunnasta. Olen ihan innoissani. Kiva oppia jotain uutta. Heti meinasi lannistus iskeä kun sanotaan että harjoittele ensin ja hanki vasta sitten. Voi olla erittäin hyvä neuvo mutta kun en malta.

Metsästysjouskarilla en ole ampunut mutta perinteisellä jousella kyllä...vaihtelevalla menestyksellä. Harmi että luottometsästysoppaani on kovin kiireinen kesäisin niin joudun suhaamaan yksin. :D

Tietysti ihastuin pinkkiin maastokuvioiseen söpöliiniin mutta ei ehkä se kätevin väriyhdistelmä kuitenkaan. Joten taidan joutua tyytymään ihan perus maastoväreihin. Kuvia pinkistä taljasta löydät tästä Diamond infinite edge - Kokemuksia? (väristä viis ;)

Kumpi niistä nyt sitten kannattaa? Perinteinen pitkäjousi vai taljajouskari (näyttää kovin monimutkaiselle). Menen hipelöimään niitä vasta loman loppupuolella joten ei tässä hevosen selässä olla. Nyt tarvitsen vinkkejä! Mistä ja millainen??? kokemuksia ja heh...varmaan vähän sitä opastustakin.

Heinäkuun lopun vietän Savossa lomaillen ja töitäkin tehden joten saan harjoitella rauhassa ainakin illat. Jos Savosta löytyy innokkaita ja kärsivällisiä jousiampujia niin otan hyvät neuvot aina vastaan!

Kurssille/aloittelijoiden tunneille menen tietysti vasta sen jälkeen kun olen ampunut itseäni varpaaseen. :) Perus minä. Käyttöohjeet luetaan vasta jälkikäteen. :)

Asun siis pääkaupunkiseudulla ja Robin Hood taitaa olla hyvä paikka startata ja harjoitella tekniikkaa?

Jousimetsästys

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota tyylikkääseen "rannesuojaan" ja nahkaiseen? Hanskaan. Hyvältä näyttää! Tyylipisteet Veli-Matille.

Jousiammuntaaa... - Zen-meininkiäkö? Siis mitä?

Sopiiko jousimetsästys naisille?

- Jos kiinnostaa niin suosittelen. Aktiivisia jousiampujia ja metsästäjiä on muutamia taidokkaita naisia, kertoo kuvan jousiampuja Veli-Matti Dahlgren. (Anteeksi jos nimi on väärin.. :) minulla on nuoruusiän dementtia joten nimimuisti on hatara ;))

Naisia jousiampujista löytyy kyllä ja he ovat todella taitavia lajissaan!

Olen itse kokeillut jousiammuntaa muutaman kerran. Pari kertaa tauluun ja pari kertaa metsässä. oman laihan kokemuspohjan kautta uskallan sanoa että suosittelen kokeilemaan jos siihen saa mahdollisuuden ja kokeneen opettajan. Ei se nyt ihan niin helppoa ole varsinkaan tällaiselle elohiirelle mutta kunnon opissa saattaiain päästä sille zen-tasolle!? :)

Mitä jousiammunnasta sitten saa? (Verrattuna ruudin räiskintään..)

Kiva puhua aiheesta ymmärtävän ja innostuneen ihmisen kanssa. Sain heti liudan hyviä syitä miksi jousiammunta on hyvä juttu. Jousen venyttely on herkuttelua, kokemusten hakua ja jousiammuntaseuroissa on hyvä yhteishenki. Riistan saaminen ei ole tärkeintä (no siis eihän se ole mutenkaan mutta jousiammunnassa erityisesti).

Veli-Matti, mikä on vuoden saalismääräsi? Jos niin voi kysyä. - Metsästän jousella pienriistaa ja saan keskimäärin 15 riistaeläintä vuodessa. (Hei, anteeksi nyt mutta minä saan vähemmän! Koska tilaisuuksia ja aikaa nautiskeluun metsässä ei ole niin paljoa kuin mieli tekisi.)

Kuulostaa mukavalle. Ehkä alan harkita kiväärin hankintaa uudestaan ja siirryn jousiampujaksi?!

Minua kiinnostaa aina tietysti koirat ja huolestuin että jäisikö ne toimettomaksi (ehkä ei jälkikoira mutta miten ajava mäykkyräinen??) 

Voiko siis jousimetsästäjä metsästää koiran kanssa?

Veli-Matti metsästää itse spanielilla ja pian saan kuulla että jänistä ajatetaan ajokoiralla ihan normisti. Siistiä! Voin siis käyttää Maunoa ajoon. Kuulostaa koko ajan houkuttelevammalta. 

Jousiammunta lisää liikkumista luonnossa. Kävelyä on paljon joten kunto kasvaa.  Sopii entistä paremmin. Toki varsinkin lintukoirien kanssa tallustavat ja ilman koiraa metsästävät kävelevät erittäin paljon haulikon ja kiväärinkin kanssa.

Odottavan aika on pitkä! Vai onko?

Jousimetsällä ampumatilanne kestää kuulema kauan. Vaatii keskittymistä ja hiljentymistä, rauhallisia mutta ripeitä liikkeitä. Mietin omaa rauhattomuutta..mutta voin paljastaa että metsässä olen hiljaa ja näkymätön joten ei hullumpi vaihtoehto... En usko että odottavan aika on pitkä. Metsään mennään rauhoittumaan ei hätiköimään ja häiriköimään.

Lisätietoa ja asiaa jousiammunnasta löytyy osoitteesta www.jousella.net

Riihimäen erämessuilla jousiampujat esittelevät lajia ja omia taitojaan ohjelma-areenalla!