Uki ja Mauno syyslomalla |
Hämäräharjoituksia omalla timantilla |
Perinteeksi muodostunut syysloma mökille sekä valtion omistamille metsästysmaille on takana. Reissusta jäi hyvä ja voimaannuttava muisto. Onhan siitä jo pari päivää..
Haulikon ulkoilutusta |
Luotonen on yksi suosikki metsästysalueistani. Sopivan kokoinen. Kuniita maisemia. Sopivasti metsätaloutta ja suojeltua.. Viitasaari on noh... kaunis kesäkaupunki jossa on kiva käydä.
5pv harjaamatta tukkaa...harjauksen jälkeen pöheikkö |
Viisi päivää mökillä harjaamatta hiuksia, meikkaamatta ja ilman korkkareita, ihmisiä, sosiaaliputkia(busseja&junia), pääkaupunkiseutua...no lähinnä kaikkea sitä mikä on arjessa läsnä.
Urho fiilistelee mökillä |
Mikä parasta. Mökkisauna ja avotakka. Yöllä ei kuulu ohikiitävän junaa, tehtaiden ja liikenteen hurinaa, teinien örveltämistä...mitään. Ihanan hiljaista. Perhe koossa. Koirat vapaina saarella.
Metsälle...
Metsästysaamuna klo 6.45 herätys. Kamat kasaan, hymyilevä tyttö veneeseen ja menoksi kohti Luotosta. Koska pikkuneiti 3v on mukana on toisen aina oltava nuotiovuorossa.
Eväät on tärkeitä ja lelut niin ja mielikuvitus.. :) Minulla on kunnia saada omaa-aikaa koska etelässä en yksin pääse metsälle mihinkään.
Luotonen |
Käyn katsastamassa aukulla mutta hiljaista on.
Mauno saa hajut ja herättelee toisella aukulla. Ajo pärähtää...selvä jänisajo. Kävelen seuraamaan ajon etenemistä.
Seison passissa koivikossa aukun reunalla. Ajo poukkoilee kohti ja loitommas... Ovela vemmelsääri loikkii vimmatusti ja viimein kaikkoaa. Päätän ottaa lopulta Maunon kiinni. Pitkä hieno jänisajo. Mauno on väsynyt, ylpeä ja tepastelee rintarottingilla kohti nuotiota. Päivä pulkassa. Pikkuneiti tahtoo mökille.
Day nro2. Ammutoimet mutta pikkuneidille ei kelpaa mitkään vaatteista päälle.. huoh.. maarittelua ja lahjontaa :D ...ylpeä äiti ja isä...hienoja hetkiä..mikään ei auta. Vihdoin tilanne aukeaa ja tyttö istuu pelastusliivit päällä tyytyväisenä veneessä, taskulamppu kädessä.
Hollilla. Tieltä ei saa ampua...hiippaillaan lähemmäs... |
Menen suoraan Luotosella yhdelle aukuista. Jos olisi kivääri mukana ja taitoa ampua niin pum. Luonto olisi antanut antiaan. Päätin hiippailla mutta turhaahan se. Hauskaa ja rentouttavaa puuhaa oli hiipiä "äänettömästi" kun kuurainen maa rapasahtelee jalkojen alla.
Istumapuun alla. Teeren jämät. |
Seison pitkään kuusen juurella hengittämättä. Mitään ei kuulu eikä näy. Ei täällä mitään..
Istumapuu |
Pian teeret alkavat kuitenkin suhautella tietenkin alueella, jossa en saa metsästää. Hiippailen aukun puskia istumapuille. Olo on rauhallinen. Ei mihinkään kiire.
Luotosen tiet on hyvässä kunnossa |
Katson Trackerin ohjelmaa... Mauno sekoilee jotain. Ei mitään. Ei ajoa tänään.
Mieheni käy pienen lenkin. Nuotiolla on kaksi miestä. Toinen Helsingistä, toinen paikallisia. He olivat olleet eilenkin. Helsinkiläinen oli metsästellyt jo itseasiassa puolitoista viikkoa. He kertoivat että olimme heidän seuran hirvinuotiolla. Saimme käyttää luvan kanssa heidän puita. Kiitos! Meillä oli kyllä omat pikkupuut mukana omiin tarpeisiin. Valtion mailla nuotiot ovat kaikkien käytettävissä, omat puut on hyvä olla mukana. Alueesta riippuen.
Lähellä oli..
Lehtikuusten loistetta |
Vaihdoimme paikkaa pian nevalle. Tyttö ottaa päikkärit autossa. Menen tekemään lenkin ja hiippailu tuottaa tulosta. Metso pölähtää kohti. Harmikseni lento kulkee aringon edestä enkä näe mitään. Hyvä tilaisuus. Päätin olla ampumatta.
Jatkan matkaa ja toinen lentää kiertäen kauas. Jee! Hyvä kun en taputtanut onnesta. :)
Luotosen metsiä |
Kiertelen äänettömästi nevaa Urhon kanssa. Jähmetyn ojan penkereelle. Karhu.
Edessäni on möykky pyöreillä korvilla. Ei voi olla! Kamera. Pää liikahtaa. Ei hitto se on karhu! Mietin että mitä teen. Juoksenko. Käperrynkö Urhon päälle? Blondina päätin hiipiä lähemmäs! :D Pitäähän nyt hyvä kuva saada!
Pian selvisi että mielikuvitukseni luoma karhu onkin hirvi, joka oli ojassa juomassa. Siinä se möllötti katsoa minua 40m etäisyydellä.
Bongaa kuvasta "karhu" |
Päätin lähteä eri suuntaan ja niin päätti hirvikin mutta hyvin rauhallisesti. Yllärinä se kulki samaan suuntaan kanssani vain puska välissämme. Urho, ei niin riistaviettinen sai hajut vieressä kulkevasta hirvestä ja sulloi korvanlehdet korvakäytäviin juosten nenä pystyssä hirven syliin. Urhosta löytyi taas uusia puolia! Hirvikoira. Niin ja haukkuikin vielä!
Huusin jo perkelettä ja kirosin koiraa koska kauniit sanat eivät auttaneet. Urholla ei ollut tutkaa, joten sanoin jo heipat rauhalliselle päivälle kunnes tajusin soittaa miehelleni, joka hengaili läheisellä tiellä. Hirvi säntäsi tien yli. Urho saatiin kiinni. Huh! Tulihan sitä sykettä ja hiki pintaan juostessa nevalla koiran perässä. :) Hyvää treeniä!
Syksyä |
Auton nokka kohti mökkisaarta. Iltaisin ennen hämärää harjoittelin rakkaalla jouskallani. Asentoa ja laukaisua. Tunti joka ilta. Siistiä! :)