Lapsellista rusakkojahtia

Lapsellista rusakkojahtia @Jahdissa-lehti
Julkaissut Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä 31. maaliskuuta 2016

Olen kantanut tyttöä mukana metsällä kuukauden ikäisestä saakka mutta lapsen ehdoilla tietenkin. Vauvan kanssa metsällä liikkuminen on itse asiassa hyvinkin helppoa. Metsän keskellä ainakin tyttäreni nukkui paremmin kuin missään muualla. Vaipat vaihdettiin autolla tai nuotiopaikalla ja imettäminen kannonnokassa. Ei harrastusta tarvitse jättää kokonaan lapsen takia vaikka ampuminen käärö mandukassa eli kantorepussa ei onnistuisikaan mutta koiran ohjaaminen on aina mahdollista ja maastokelpoiset vaunut ovat eräharrastusten kannalta tärkeä ominaisuus. Jänispassissa rattaiden kanssa onnistuu vallan helposti varsinkin kun nyytti on sen ikäinen että voidaan käyttää lapsille soveltuvia kuulosuojaimia.

Mitä olen opettanut lapselleni? Kannatan kasvatusta elämän monimuotoisuutta ja todellisuutta realistisesti katsoen. Ei lapsen elämä järky metsästetyn riistan näkemisestä jos asia puhutaan selkeästi lapsen kehityksen mukaan ja eläintä käsitellään kunnioittavasti. Näin ollen riistan käsittely tehdään yhdessä. Tutkitaan mitä turkin tai höyhenten alta löytyy. Hetken lapsi jaksaa keskittyä kunnes taas leikit kutsuvat. Lapsi saa osallistua jos itse haluaa.

Maunon ajotreenien oheistoimintaa - Lapsen kanssa metsässä

Maunon ajoharjoittelua sunnuntain ratoksi. Maukka ajoi kohtuu hyvin näin alkukaudeksi. Pääharjoittelun teemana oli luoksetulo. Nyt meni jo niin hyvin, ettei poika lähtenyt karkuun vaan mateli teinimäisin elkein luokseni.. "Okei, mä tuun...tylsää..mut ei mua kiinnosta noi sun kuivatut lampaan keuhkot..." Edistystä. Extraa oli ettei Maukkaa tarvinnut kytkeä, vaan maastomakkara hilasi itsensä metsänreunasta autolle pyynnöstä. Happy. Kyllä tämä tästä. Kärsivällisesti kouluttaen...

Ajotreenauksissa on usein pieni Metsänneito mukana. Metsäretkeä odotetaan innolla ja aamulla klo 5 tyttö ryömi viereen kysyen "Joko on aamu? Eikö me lähdetä jo metsään?". 

No, sehän olisi ollut unelma lähteä aamutuimaan mutta ei tällä kertaa jaksanut...nukutaan vielä hetki kun kerrankin on mahdollista nukkua yli viiden.

Metsä on mielestäni paras ja kasvattavin leikkiympäristö. Raitista ilmaa ja luovuutta lisääviä elementtejä. Kiviä, kantoja, koloja, keppejä, sammalta...niistä syntyy hauskoja leikkejä kun antaa lapselle tilaa ja aikaa tutustua ympäristöön. Pieni kompurointi ja kaatuminen on ihan suotavaa. Muraiset kädet ja naaman voi siistiä sitten myöhemmin.

Metsässä oppii kaikenlaista. Mitä metsässä on. Mitä kaikkea kivaa siellä voi tehdä. Mitä marjoja saa syödä ja mitä ei. Mikä sieni on myrkyllinen. Lapsille, pienillekin, voi opettaa erätaitoja ja metsästävien perheiden lapset kyllä tietävät mistä liha ruokapöytään tulee. Luonnollisia asioita.

Pienen tyttösen mielestä parasta viikonlopussa oli metsä ja makkara nuotiolla. Tässä kuvia meidän yhdestä retkestä. Hienosti olin sitten saanut päivämäärän kuviin... :) - Miten minä aina onnistun...

Uki The Man ei lähden kauas ja vaikka lähtisikin niin tulee kyllä takaisin. Hyvällä kyömykuonon vaistolla Urho suunnistaa metsässä.

Syksyn värejä

Mini Me

Metsä on pienen Metsänneidon lempi paikkoja - Tämä pieni Neito ei pelkää kompastua

Mäyräkoira on paras ystävä - Pieni-Neito komentaa Ukia emännän elkein

Nuotiopaikan lähellä on kivoja kiipeilypaikkoja -kiviä ja kantoja

Pieni tutkija - Mitäs kuoren alta löytyy? Tosin leikki muuttui yhtäkkiä "eräkokiksi" ja kuoresta valmistettiin jauhelihaa...

Pieni Metsänneito metsällä - puukepistä pyssy. Lennosta leikki muuttui kalastukseksi ja karahka onkivavaksi

Pieni Eränkävijä rantautuu

Metsänneidot kalliolla

Pieni kalastaja

Pieni 3-vuotias neitokainen on innokas kalastaja. Aamulla tahtoi heti enon kanssa kalaan. Totesi kuitenkin että seuraavalla kerralla mennään kyllä mato-ongelle. - Äiti, sinun täytyy ostaa minulle omat kalavehkeet. :)

-Äiti, kuka tuolla vedessä asuu? :)

Mukava viikonloppu Sonkajärven Jyrkällä takana. Tyttären ensimmäinen asia oli maanantai-aamuna kertoa päiväkodissa hoitajalle kuinka hän oli enon kanssa kalassa ja leikki koko viikonlopun serkkupoikien kanssa.

Tyttö on kulkenut meidän mukana metsällä vauvasta saakka. Kalassa ei olla olla oltu mutta kotona kuitenkin puhutaan että olisipa kiva käydä kalassa. Istua hiljaa rannalla, olla vaan ja syödä kalakeittoa. Siitäkö tuon pienen tytön innostus kalastukseen on tullut?

Ensimmäinen kalareissu oli mummin luona isän kanssa. Tyttö istui hiljaa paikallaan ja tuijotti kohoa. - Toivottavasti mummi ei tule rantaan kun se ei osaa olla höpöttämättä. Kalassa pitää olla hiljaa ettei ne säikähdä.

Mistä tuo ymmärrys pulppuaa?