Hep hep hep...elämäni ensimmäinen trappitreeni

SSG:n radalla Sipoossa oli ystävällinen ja lämminhenkinen fiilis. Toki iso rata on pientä rataa suurempi ja mahtavampi. Hyviä ampujia vilisee mutta heitä ei kannata pelätä vaan ottaa opiksi. Nyt kerron vain sen millainen fiilis minulla oli. Isolle radalle meneminen pelottaa varmasti monia muitakin..

Miten voi ihmistä jännittää näin paljon. Olin loppupäivän töissä kuin tikun niellyt. Matka Sipooseen SSG:n ampumaradalle meni puolestaan siihen että latasin itseni hyperventiloivaan tilaan. Miksi isolle ampumaradalle meneminen jännittää näin paljon? Hitto. Vaikka olenkin aloittelija systemaattisessa rata-ammunnassa niin en voi olla ihan surkea. Päätin rohkeasti mennä ampumaan trappia "leijonanluolaan" vaikka kuinka hurjalle ajatus tuntuikin.. Pieni rata on paljon kotoisampi mutta toisaalta tiedän kotiutuvani ajan kanssa mihin vain.

Miltä se sitten tuntui? Sydän hakkasi kurkussa ja kädet tärisi enemmän kuin koskaan..vähän kuin hammaslääkäriin olisi menossa. Toisia se ei tietysti jännitä yhtään mutta minulle se on pahempi kuin tuomiopäivä..

En ole koskaan ampunut kunnolla trappia.. Haulikkohelmien ja Sakon treenipäivässä ammuin kaksi laukausta ohi. Jännittyneessä tilassa vitsilläkin heitetyt lausahdukset kuten "Jos et osu kiekkoon et voi metsästää" jää soimaan korvissa. Ihmiset tosiaan odottaa että epäonnistun.

Kyllä minä riistaan osun jos sattuu kohdalle. Tilanne metsässä on eri. Nautin metsässä olostani ja olen rauhallinen toisin kuin suurelle radalle ensimmäistä kertaa mentäessä, jossa tunnen arvostelevat ja epäonnistumistani odottavat silmät selässäni. Harvemmin jänikset arvioi selän takana hiipailuani...tai mistäs minä sen tiedän! Kurkkua kuristaa. Ihan suotta! Radalla on käytävä rohkeasti ja useammin. Kuuntelen nöyrästi ohjeita ja harjoittelen säännöllisesti.. ei ole oikotietä onneen. Läpsin itseäni poskille...lopeta se uikutus senkin raukka.

Tänään minulla oli SSG:n radalla tuki ja turva sekä vanhempi herrasmies pitämässä kädestä ja katsomassa perääni. Se oli ihan hyvä, sillä en tiennyt miten hienossa ampumakeskuksessa ylipäätään toimitaan. Ihan väärät vaatteetkin ja hitto...kuulosuojaimet jäi kotiin. Sain kuulosuojaimet lainaksi ja huikean ampumaliivin!(josta lisää myöhemmin..) Sitten suoraan asiaan.

Ostin kaksi trappikierrosta (9€). Sain vieraskortin, jonka laitoin koneeseen, panokset taskuun ja haulikko telineestä. Pian tajusin että samassa hässäkässä ampuu kanssani viisi muuta huippuluokan kisa-ampujaa. Aloin taas nieleskelemään ja sydän takomaan, kädet hikoaa ja tärisee. Ei prkl. Hep hep hep...ensimmäisellä kierroksella 8 alas. Huh! Siihen olotilaan olisin voinut veikata että en osu kertaakaan.

En kyennyt juttelemaan tauolla muiden ampujien kanssa. Istuin vain ja kuuntelin kokeneempaa. Miten hitossa ammuin ohi? ja toisaalta miten tässä tilassa voi osua mihinkään? Rauhotuin ja olin varma että saan kasattua itseni. Sain hyviä vinkkejä ja lohduttavaa oli kuulla ettei paketissani ollut muuta vikaa kuin se että en ennakoinut tarpeeksi ja swingini pysähtyi välillä kuin seinään. Eka kerta trappia...ei kai se nyt niin huono ollut. Rohkeutta vain lisää olla muiden kanssa samalla radalla.

Toinen kierros. Alkujännitys oli poissa. Olin varma että nyt lähtee. Tiedän jopa mistä reijästä ne kiekot lentää. Vanhempi ja viisaampi tuumasi ennen toisen kierroksen alkua "Varaudu siihen että toinen kierros menee huonommin. Se menee aloittelijoilla aina huonommin". Niin kävikin. Sydän oli rauhallisempi mutta kädet tärisi ja mukaan astui suorittaminen. Osuin vain kolmeen. Olin hermona ja itkun partaalla jokaisen laukauksen jälkeen. Hoin mielessäni en osu ja vaikka otin pikaiset neuvot vastaan en saanut itseäni sisäistämään kuulemaani.

Sen mitä kierroksista muistan niin hyvä laukaus tuntui hyvälle, aivan kuten jousellakin onnistuessa. Rauhallinen ja keskittynyt olivat tosin kaukana toiminnastani tänään... Suuret kiitokset huikealle valmentajalle!

Trappihuvittelu saa jatkoa. Seuraavan kerran uin jo Sipoon radalla kuin kala vedessä. Edessä on aurinkoinen ja ruudintuoksuinen kesä! En luovuta trapin suhteen vaikka joku taisi hiukan virnuilla että meinaanko luovuttaa, niin terkkuja täältä! En luovuta vaikka en osuisi koko kesänä tämän päiväistä paremmin. Sain aivan mahtavaa opetusta ja rohkaisua olla epämukavuusalueella jonne suosittelen sinunkin astuvan. Jos jännittää niin tiedän ainakin miltä sinusta tuntuu!

Jahdissa 2015/4 Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla

Kaunis metsästyshaulikko kaiverruksilla -kolumni luettavissa @ Jahdissa-lehti
Posted by Metsänneito - Naisellinen blogi metsästyksestä on 30. huhtikuuta 2015

Metsästäjät! Katse keskivartalon hallintaan

Puhuin FysioSporttiksessa (Fysios) OMT fysioterapeuttina  työskentelevälle Jaana Leskiselle jousiammunnasta ja treenien jälkeisistä jumituksista.

Jaana ei tunne jousiammunnan saloja, mutta hän tietää kehon oikeat liikemallit ja lihasten optimaalisen toiminnan. Keskustelimme nivelten liikeratojen laajuudesta sekä lihashuollon tärkeydestä.

Timantti oli mukana. Näytän hänelle jousen jännittämisen. Kuinka kehon täytyisi toimia, kun saalista haetaan jousi jännitettynä. Todella mielenkiintoista nähdä oma kroppa ja sen liikeradat asiantuntijan silmin!

Jaana analysoi olkahartiaseudun toimintaani ja keskivartalon hallintaa. Hän kiinnittää huomiota rintarangan alaosan liikkuvuuteen todeten, kuinka tärkeää on hallita koko vartalon lihaksisto jousiammuntaharrastuksessa. 

Tarkan lihas-niveltasapainoanalysoinnin pohjalta sain Jaanalta ohjeita, mihin minun kannattaa kiinnittää huomiota harjoittelussa. 

Olen harjoitellut sen verran pitkään ja ahkerasti jousella, että tarkka fysioterapeutti huomasi jo selkeän puolieron niskahartiaseudun toiminnassa, sekä myös vartalon lihastasapainossa ja liikkuvuudessa. On siis tärkeä tehdä vastapuolen harjoitteita vaikka samoilla lajikohtaisilla harjoitteilla, mitä tekee jousella ampuessa. Alla muutamia yleisliikkeitä, joilla voitte treenata oma kehon hallintaa.

Suosittelen, että jokainen itseään arvostava harrastaja tarkistuttaa lihastasapainonsa fysioterapeutilla. Oman fyssarin kanssa voi miettiä jousiammunnan saloja ja kehon oikeaa liikettä. Ota jousiase mukaan fysioterapiakäynnille!

Lihashuolto ja liikkuvuus ovat tärkeä osa treenaamista. Kevät ja kesä ovat metsästäjille hyvää aikaa treenailla ja pitää huolta itsestään. Hyvä terveys ja kunto auttavat jaksamaan sitten syksyllä! ;)

Tavoite: Verryttelevä liike yläraajoille, hartiaseudulle kevyellä vastuksella
Toteutus: Lajikohtaista liikerataa hakien molemmat puolet huomioiden kaularangan liike ja olkahartiaseudun lihaksiston oikea-aikainen aktivoituminen. Keskivartalon hallinta.
Toistomäärä: 30-50 x/puoli pyrkien symmetriseen liikkeeseen.

Tavoite:  Rintarangan ja lannerangan yläosan liikkuvuus

Suositus: Kierrä kyynärpää koukussa tai yläraaja suorana kättä taakse niin kauaksi kuin voit. Katse seuraa mukana kiertäen kaularankaa niska pitkänä niin paljon kuin mahdollista.
Toistomäärä: 30 x/puoli - Pidä 3s ajan liike ääriasennossa. Liike toistetaan molemmin puolin pyrkien symmetriseen liikkeeseen.

Tavoite: Vahvistava harjoitus olkahartiaseudulle ja vartalon kiertäjälihaksille

Toteutus: Etuviisto asento vartalo suorana vie kyynärpää taaksealas kiertäen koko vartaloa lantiosta ylöspäin.

Toistomäärä: 3x 20 toistoa/puoli pyrkien symmetriseen liikkeeseen.

Tavoite: Vahvistava liike koko vartalolle.

Suoritus: Peruslankku, joko polvet maassa tai ilmassa. Aktivoi lapaluiden lihaksisto työntäen kyynärvarsia kohti lattiaa ja huomioiden, että lapojen hallinta pitää. Huomioi niskan suora linjaus vartalon jatkona. Keskivartalon hallinta.

Suorituksen kesto: Niin kauan kuin hallinta pitää tavoitteena 4 min

Katso myös lankutushaaste:
http://metsanneito.blogspot.fi/2015/04/lankutushaaste.html

Lankutushaaste - kropan tarkastus

Oletko muistanut treenata? 

Olen yrittänyt pitää kuntoa yllä kaikesta kiireestä huolimatta. Myöhäiset treeniajat ovat tulleet tutuksi...Jotenkin vain itsestä huolehtiminen jää usein viimeiseksi tehtävälistalla vaikka senhän pitäisi olla kärjessä. 

Itse treenaan oman hyvinvoinnin takia mutta onhan se kiva syksyllä tarpoa metsässä kun jaksaa paremmin. Pumppia, punttitreeniä vapailla painoilla, pyöräilyä ja välillä yritän juosta (juokseminen ei ehkä ole minun juttu..)..ja sitten kotitreenit ja venyttelyt. Olen ylpeä selän kunnosta, sillä sen eteen olen paiskinut töitä. Käsivarret ja reidet ovat minun ongelmakohtia...

Nyt kun haluan edetä jousiampujana ja metsästäjänä, olen päättänyt käydä säännöllisesti fysioterapeutin tarkastuksessa lihas- ja niveltasapainoni kartoittamiseksi. Hyvän fysioterapeutin löysin Viherlaakson Fysioksesta (entinen FysioSporttis). OMTfysioterapeutti Jaana Leskinen paneutui  kehoni toimintaan ja antoi ohjeita salille sekä kotitreeneihin.

Iloitsin Jaanalle vahvistuneista (minulle isoista :D) selkälihaksista. Voima yläkropassa tuntuu hyvälle ja treenit kulkee. Jaana muistuttaa, että hyvä lihasvoima ei kuitenkaan aina riitä vaan täytyy huomioida lihashallinta koko kropassa ja varsinkin lavan alueella. Ehkäpä siitä johtuukin minun oikean olkapään kipuilut ja toimintapuutteet sekä ajoittainen jumittaminen lapojen välissä ja alaselässä.

Treenaan jousella viikossa keskimäärin ja vaihtelevasti noin 300 toistoa viikossa kuivaharjoittelut mukaan lukien. Epätasapainoa lihaksissa on puolessa vuodessa kertynyt ja lihaksethan tunnetusti jumittaa vähemmästäkin.

Kropan epätasapaino on alkanut huolestuttamaan ja varsinkin oikea olka kipeytyy puntteja ylös nostaessa. Punnerrukset ovat minulle vaikeita ja samoin lankku, sillä yläkroppa ei tahdo pysyä linjassa ja alaselän kivut käyvät sietämättömiksi.

Suosittelen lämpimästi käymään fyssarilla säännöllisesti! Itse ei oikein huomaa liikkeiden epätasaisuutta ja lihasten toimintahäiriöitä ilman asiantuntijaa. Täytyy myöntää että olin itse hiukan järkyttynyt omasta tilanteestani...tästä on vara parantaa!!!

Kroppani tarkastuksesta poiki muutama treeni -ja lihashuoltovinkki varsinkin jousimetsästäjille, jotka saan jakaa kanssanne. Lisää luvassa kevään aikana.

Nyt lankutushaasteeseen, jonka sain lukijalta! Puhelimesta loppui tallennustila mutta tästä lähden siis treenaamaan lankkua ja oliko se 4 minuuttia jonka yli täytyisi päästä.. Tarkistus voitaisiin sopia suunnilleen kk päähän (Toukokuu 2015). :)

Nainen ja ase

Franchi mussukkani ulkoilemassa

Miksi naiset pelkäävät aseita? ja nyt siis puhutaan metsästysaseista tai no miksi ei muistakin. Monta Ladya olen jututtanut ja asepelko on välillä valtava. Onhan ne aseet vaarallisia mutta vain väärinkäytettynä ja huonosti huollettuna. Kiinnostus naisilla aseisiin on kova.

Miehet oppivat käsittelemään ja ampumaan armeijassa. Lähtökohta on hiukan eri kuin meillä neitosilla. Jos nainen ei käy armeijaa on asiallinen oppi haettava jostakin muualta. Mutta mistä? Tästä lisää myöhemmin...

Pakko myöntää. Minä hiukan pelkään kivääreitä vaikka sellainenkin löytyy. Ei siinä ole mitään hävettävää. Pelko johtuu ihan siitä että ne kerrat, jotka olen ampunut on tuntunut olkapäässä niin pahalle että olen pysytellyt mieluummin mukavuusalueella haulikon kanssa jotenkin se on istunut minulle paremmin. Kukaan ei ole koskaan opettanut tai neuvonut miten aloittaa.

Ampumaradoille meneminen on myös iso kynnys. Sinne PROjöröjukkien sekaan ei ole helppo tulla. Mitäs jos en toisellakaan kerralla osu tai opi ja kaikki äijät katsoo rivissä..kuumottavaa.

Kirjoitin viime jahdissa.fi -lehdessä oppimisen pitkästä taipaleesta lähinnä jousiaseen kanssa. Mietin miten vahvasti ne tunteet liittyy myös muuhun harjoitteluun. Lue juttu alla olevasta linkistä.

Hoen aina itselleni että "Jos et onnistu ensimmäisellä kerralla niin harjoittele lisää niin kauan että alkaa onnistumaan." Ei siis pidä antaa periksi. Joku kirjoitti netissä että jos ei onnistu niin sitten melkein kannattaa antaa olla. Olen eri mieltä! Jos on halua oppia niin silloin sitä tekee kaikkensa sen eteen että oppii omien vaatimusten ja tavoitteiden mukaan.

Koska ampuminen kiinnostaa ja janoan tietoa. Asiaan on tulossa muutos. Olen päättänyt ottaa härkää sarvista. Mukavia hetkiä ampumaradalla siis luvassa niin haulikon kuin kiväärinkin kanssa. Ihailen naisia ja miehiä jotka osaavat ampua hyvin. Ajattelin oppia edes sen verran että jos vaikka metson saisin saaliiksi ensi syksynä.

Oma ongelmani on se että en ymmärrä aseista mitään muuta kuin sen että niillä metsästetään ja mitä metsästetään, miten ne tulee perushuoltaa ja niiden kanssa tulee olla varovaisia. Mitä lupia tarvitaan ja mitä lakeja metsästykseen ja aseisiin liittyy..

Mutta pitääkö minun tietää jotain aseen tekniikasta? Mitä esim. Beretan haulikossa A300 tarkoittaa Outlanderissa ja mitä se max4 on? Mikä vieteri kannattaa vapauttaa pidemmän tauon ajaksi? tai millainen kiikari sopii mihinkin kiskoon? Hmm.. pitääkö naisen tietää näitä ennen kuin kykenee ampumaan? Ouh...Dear! (tai deer! vai one beer please? :D ).

Entäs ampumatekniikka sitten. Mistä tiedän ilman viisaampaa että mihin minun tulee liikkuvassa maalissa tähdätä. Tai miten haulikon kanssa swingi nyt sitten menee ja milloin tiedän että mulla on hyvä swingi? Svengata osaan kyllä...

Nyt en siis yleistä. Suomessa on naisia, jotka ymmärtävät aseiden päälle paljonkin. :)

On siis aika kutsua apuvoimat kehiin! Töttöröö! Valmentajahaku käynnissä!

Viittasin yllä Jahdissa.fi-lehden kirjoitukseeni: It´s a long way to the top if you wanna Rock´n Roll http://www.huntingfishingww.com/en/magazine/9238/775605/metsanneito.html